Ekumeenisen juhlavuoden kirja

Hyvin tuo linkki toimi pituudestaan huolimatta. Hiukan lyhemmän saat niin, että avaat kohdesivun ja vasta sitten poimit URL-osoitteen ruudun yläreunasta. Mutta aika pitkä sekin on tällä kertaa.

http://www.vatican.va/roman_curia/pontifical_councils/chrstuni/lutheran-fed-docs/rc_pc_chrstuni_doc_2013_dal-conflitto-alla-comunione_fi.pdf

Ja sitten on tinyurl ja vastaavia palveluita, joilla voi rakentaa lyhyen linkin, joka johtaa samaan paikkaan kuin alkuperäinen pitkä.

Tuosta ekumeenisesta kehityksestä, josta juhlakirja kertoo, voi minun mielestäni olla lähinnä vain iloinen. Riitelyn väheneminen ja keskinäisen kunnioituksen lisääntyminen on yksiselitteisesti hyvä asia.

Vaikka se onkin asian kannalta yhdentekevää kerron silti tämänkin: Minua ärsyttää tapa kirjoittaa Lutherin etunimi Martti eikä Martin. Miksi emme yksintein sano kuningatar Liisa tai paavi Ransu? Edelliset paavithan olivat Pentti ja Jussipaavo, kuten muistamme.

OIkein hyvä tuo juttu linkin takana. Jokaisen kannattaa lukea se ajatuksen kanssa.

Suurimpia ongelmia uskontojen välisissä ristiriidoissa on tietenkin se, että jokaisella on oma käsitys todellisuudesta ja etenkin menneestä todellisuudesta, eli historiasta.

Adventisteilla on itsellään erittäin hyvä esimerkki asiasta, eli Ellenin hörhöily nimeltään Suuri Taistelu, jonka pitäisi olla nimeltään vaikkapa Suuri Satuilu tai Suuri Mielikuvituksellinen Valehtelu.

Ellen White kirjoittaa siinä historiasta, eli vaikkapa katolisesta kirkosta ja se on pelkkää protestanttien propagandaa ja kirjoitettu heidän näkökulmastaan ja se on tietenkin jotain aivan muuta kuin mitä todellisuudessa tapahtui. Katolisilla on oma näkemys ja se on aivan yhtä kaukana todellisuudesta kuin protestanttien näkemys. Puolueeton historiantutkimus osoittaa sekä protestanttien sekä katolisten näkemyksen suurimmaksi osaksi huuhaaksi.

Kotimainen esimerkki on käymämme sodat vuosina 1939-1944, eli meni aika pitkään, että saimme lukea mitä siellä oikeasti tapahtui. Meille kerrottiin se, minkä me halusimme kuulla, vaikka se oli hyvin kaukana todellisuudesta. Protestanteille kerrotiin historia sellaisena, mitä he halusivat kuulla ja katolisille sama juttu.

Ekumenia tarkoittaa vaikkapa sitä, että aletaan käymään historiaa ja kismojen syitä läpi todellisuuteen nojautuen, eikä suinkaan kummankin osapuolen traditioiden satuihin perustuen.

Amerikkalaiset uus-uskonnot eivät ole kovin ekumeniaan taipuvaisia ja sille on tietenkin hyvät syyt, eli kun koko oma toiminta perustuu valheeseen ja humpuukiin, ei voida mennä mukaan sellaiseen toimintaan, että se voisi jäsenistölle paljastua.

jos esim. adventtikirkko menisi tähän mukaan täysillä, he joutuisivat aika nopeasti tilanteeseen, jossa he joutuisivat myöntämään, että Ellen Whiten satuilut koko laitoksen pääopuksessa on puhtaasti protestanttiseen propagandaan perustuvaa, eikä se ole missään yhteydessä todellisuuteen, niin eihän se sellaista kestäisi. Siksi ollaan mieluummin kaiken tällaisen ulkopuolella.

Taas katolinen kirkko ja vaikkapa luterilaiset ovat jo kokeneet niin monta nöyryyttävää tilannetta, että jos he joutuvat myöntämään jonkin asian olevan puhtaasti vaikkapa heidän vääristyneeseen historiankirjoitukseen perustuvaa, eipä sen myöntäminen olisi mikään iso juttu kaikkien kommellusten jälkeen.

Jutusta lainattua:

>>> Nämä muutokset vaativat uutta lähestymistapaa asiaan. Enää ei ole
asianmukaista toistaa reformaation aikakauden aikaisempia tulkintoja,
joissa luterilaiset ja katoliset näkökulmat esiintyivät toisistaan erillisi-
nä ja usein toisilleen vastakkaisina. Historian mieliin palauttaminen
valikoi aina osia historiallisten tapahtumien hyvin runsaasta joukosta
ja yhdistää valikoidut elementit mielekkääksi kokonaisuudeksi. Koska
näin saavutetut menneisyyden tulkinnat olivat useimmiten toisilleen
vastakkaisia, ne usein vahvistivat tunnustusten välistä vastakkainaset-
telua ja joskus sytyttivät suoranaisen vihamielisyyden niiden välille. >>>

Uusi lähestymistapa tarkoittaa siis sitä, että katolinen kirkko unohtaa oman tulkintansa historiasta, protestantit omansa ja asioita aletaan läpi käydä todellisuuteen pohjautuen.

Yksi syy tälle on tietenkin raadollisen taloudellinen, eli väki vähenee, mutta pidot eivät parane, koska toiminta siirtyy kehitysmaihin ja toki he ymmärtävät, että kun kehitysmaat pääsevät samaan vaurauteen kuin mekin, niin taikauskonto on yksi ensimmäisiä hylättäviä asioita ihmisen elämässä.

Taikauskontojen on yhdistyttävä, löydettävä yhteinen sävel, jotta toiminta voisi säilyä vielä tulevalla vuosisadalla ja ihmiset saisivat taikauskosta jotain irti.

Jeesus ei tule takaisin, eikä taikauskontojen kuvailemaa maailmanloppua tule, niin jotain tarttis kuitenkin tehdä, jotta palkattu henkilöstö saisi palkkansa. Satuja on muutettava ja painotuksia on muutettava, jotta sadut saadaan toimimaan myös vuonna 2200. Se vaatii vanhojen kaunojen hautaamista ja sen huomaamista, että samaa bisnestä tässä tehdään, eikä kannata koettaa osoittaa toisen kauppiaan tavaran kehnoutta, jos kuitenkin samaa tavaraa myydään myös itse.

Entisenä luterilaisena jotenkin tuo luterilaisuus tai katolilaisuus ei kiinnosta vähääkään. En vaan voi lukea tuota juttua, on niin vastenmielistä. Mutta White on taas oikeassa, mikä koskee luterilaisen kirkon paluusta äitikirkon helmaan.

Ellen G.White on tässäkin asiassa täysin oikeassa, kun hän ennusti jo yli 100 vuotta sitten, että protestantit tulevat palaamaan talkaisin äitikirkon helmaan. Jälleen varma todistus siitä, että Jumala puhui Ellenin kautta totuuden sanoja ajallemme.