Onko jonkun sellaisen parin liitto oikeasti pelastunut, joissa luottamus on petetty toistuvalla pettämisellä tai/ja valehtelemisella tai liitossa on ollut jotain persoonallisuushäiriötä? (Varmasti joidenkin liitto onkin pelastunut, mutta he tuskin ovat näillä sivustoilla). Mutta kommentteja kiitos. Mahdolliset terapiassa käymiset myös kiinnostaa ja oliko apua. Meillä on käyty terapiassa ja asioihin on saatu ymmärrrystä ja itse esimerkiksi ymmärrän kumppanin lapsuudesta tulevia ongelmia, mutta pelkkä ymmärtäminen ei sietämätöntä asiaa muuta, jos toinen ei yritä asioilla tehdä mitään. Kuka tahansahan voisi läpi elämän vedota vain entisiin huonoihin asioihin.
Onko jonkun liitto pelastunut
oliskivakuulla
11377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse en pystynyt jatkamaan suhdettamme mieheni jatkuvan pettämisen ja valehtelun takia. Myöskin hän kertoi käytöksensä johtuvan lapsuudesta. Olimme yhdessä 7 vuotta, ja ongelmat alkoivat tuossa eka vuoden jälkeen. Luottamus oli totaalisesti mennyt, ja puoleltani rakkaus loppui pikkuhiljaa, koska mies ei edes yrittänyt parantaa käytöstään. Kun jäi Itsenäisyyspäivän salapanosta kiinni, otin aamulla tavarani ja lähdin, ja takaisin en enää mene.
Tosi kurjaa kun vieraita ihmisiä tunkee toisten elämään. Ei kukaan normaali nainen ota miestä tyakasin jonka on vienyt suttura. Semmoinen meis ei ansaitse vaimoa ja lapsia takasin. Likainen suttura on liannut miehen.
Ei omista valinnoistaan, päätöksistään ja tekemisistään voi aikuinen ihminen aina syyttää kurjaa lapsuuttaan, nuoruuttaan tai vanhempiaan. Joskus niistä on otettava vastuu ihan itse. Jos parisuhdeterapiaan menee, sinne on mentävä omasta halusta. Tajuttava että se on oman itsensä parhaaksi.
Sä et voi miestäsi muuttaa. Hän on mikä on. Hän muuttuu vain omasta halustaan, oman itsensä parhaaksi. Ei sun takiasi eikä kenenkään muunkaan takia. Ihan turhaan hukkaat energiaasi ja yrität ymmärtää mistä miehen temput johtuu. Siihen tietää vastauksen vain hän itse.
Lähde menemään on mun neuvo.
Tiedän kyllä pareja, jotka ovat jatkaneet liitoissaan uskottomuudesta (toisen tai molempien) huolimatta. Mutta jäin miettimään tuota "pelastumista". Mitään pelastumistahan liiton jatko ei ole, koska jatkossa on kyse ainoastaan molempien tahdosta jatkaa ja muuttaa asioita. Näin aina, myös silloin, jos toisella (tai molemmilla) on henkilökohtaisia ongelmia.
Vaikka olisi millaisia häiriöitä, niin turha niihin on vedota, ellei itse halua muuttua ja tee toimenpiteitä asioiden suhteen. Ex-mieheni oli (ja on yhä) selvästi sekopäinen... väliin masentunut, ei tehnyt mitään, nukkui. Välillä puhui ja jopa riiteli itsekseen, touhusi ja "mölysi", piti saarnoja kaikille (puhui vaikka puoli tuntia putkeen. Jos keskeytti, räyhäsi, kun keskeytetään, huonoa käytöstä!). Ei nukkunut. Eron jälkeen soittelee aikuisille lapsille, ja puhuu vaikka 3 tuntia putkeen yhden kanssa (joka vielä joskus vastaa puhelimeen). Muitakin kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireita. Mutta hänhän ei lääkäriä tarvitse! Kun sairaudentuntoa ei ole, hoitoon hakeutuminen onkin aika epätodennäköistä.
Jos puoliso ei itse halua muutosta tai ymmärrä tekemiään virheitä, ei auta vaikka kuinka kerrot mikä mättää tai juoksette terapiassa. Saanut päähänsä lapsuuden traumat joka selittää kaikki vastoinkäymiset; mieliala, vieraat naiset, alkoholi, ruuhka, maanjäristykset, sota, USA:n pörssin lasku jne. Kaikkea voi syyttää lapsuuden traumasta. Itse ei tarte vastuuta ottaa mistään. Ei kukaan voi yksin pitää avioliittoa kasassa jos jako selvä; toisella oikeudet ja toisella velvollisuudet.
Itsellä sama juttu, ei tosin pettämistä vaan puolisolta loukkavaa käytöstä ja kielenkäyttöä. Asia ei tule muuttumaan, 30 vuoden kokemus. Asuttu erilläänkin jo, mutta sama homma jatkui vaan. Nyt eri teillä lopullisesti.
Olisi pitänyt tehdä tämä päätös jo aikoja sitten.
Silloin, jos toinen on tehnyt virheen, mutta ymmärtää tehneensä väärin, ja aidosti haluaa korjata käytöstään, pitää siihen antaa tilaisuus. Ihminen on erehtyväinen, ja virheet ovat osa elämää. Ihmissuhteissa tämä tulee ymmärtää.
Mutta jos toinen kieltää virheensä, eikä yritäkään muuttaa tapojaan, silloin on aika miettiä suhteen jatkamista ollenkaan.
Eikä pidä yksioikoisesti syyllistää sitä kolmatta osapuolta: Ei se kolmas osapuoli olisi vienyt kumppanisi huomiota, ellei suhteessa olisi jo alun perin ollut kriisiä, tai "valuvikaa". Ja sellaiset taas aiheutuvat suhteen osapuolien tekemisistä.
Kiitos lukuisista viesteistä minä aloittajana en puhunut pettämisistä enkä kolmansista osapuolista ja tulkitsen tämän palstan avioeojen ainoana ongelmana olleen pettämisen. Kaikki ketjut menevät täällä tuohon samaan aiheeseen aina. Mutta joku tuolla toisaalla totesikin, että valehteleminen ja ylipäätään luottamuksen rikkoutuminen voi johtua muistakin syistä, lisäksi voi olla muita elämää hankaloittavia tekijöitä suhteessa, jotka voivat rikkoa suhteen. Tuntuu tietysti kurjalta luopua suhteesta, jossa ei ole varsinaista pettäjää, kun näitä lukiessa tulevaisuudessa tulee sitten törmäämään vain tällaisiin eronneisiin. Pettäminen kun täällä tuntuu olevan ainoa eron syy vaikkei tuutkimusten mukaan ole edes suurin syy, no ne muut eivät varmaan ole täällä.
Ihastumisiin suhtaudun itse niin, että niitä tulee jokaisella pitkän suhteen aikana varmasti useampiakin, mutta jos suhde on kunnossa niin harva, ainakaan nainen voimakkaammin lähtee ihastuksen perään. Joskus voi osua suurempi rakkaus, jolloin on järkeväkin lähteä kimppaan toisen kanssa. ja jos suhde liitossa on kuollut (näitäkin on paljon) niin kyllä niistä moni lähtee helposti vähäisemmän ihastuksenkin vuoksi. Minusta syyllisiä ei voi hakea ja uuden suhteen kestosta ja laadusta ei kukaan tiedä ihan niinkuin ei minkään suhteen laadusta. Itse en lähtisi koskaan kuitenkaan suhteeseen, jossa jo lähtökohtana on, että katsotaan nyt tuleeko tästä mitään, vaikka vähän epäilenkin. Asenne ei ole kohdillaan.
Monet haluavat uskoa, että parisuhteensa ainoa huono asia ja eron syy oli puolison pettäminen. Näin ei tarvitse kohdata itseään eikä todellisuutta.
Olen nähnyt monia parisuhteita, joissa on ollut kaikenlaista hankaluutta, siis koko elämän kirjo. Itseasiassa tuo "suosittu" uskottomuus on sellainen, josta pari useinmiten pääsee yli ja sopuun, JOS uskoton osapuoli on todellisesti valmis jatkamaan suhdetta uskollisena, avoimena, kumppanin huomioiden.
Vaikeampaa on, jos kumppanilla on jokin monista persoonallisuushäiriöistä, käytöshäiriöistä, masennus, riippuvuus, tms. Jos kumppani sanoo "minulla on ongelmia tunteiden kanssa", mutta ei tee mitään asian hyväksi, niin suhde ei korjaannu mitenkään. Se, että valehtelee alvariinsa, pienissä ja suurissakin asioissa liittyy usein siihen, että "menee kovaa". Tällainen oire toistuen jatkuvasti viittaa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ja taas; ellei toinen halua mennä lääkäriin, hoitoon, ja sitoutua lääkitykseen, ei suhde voi korjaantua mitenkään.
Ystäväpariskunnan liitto pelastui, mutta melko pitkään juoksivat terapioissa. Puheiden perusteella molemmat olivat valmiita yrittämään ja tulemaan vastaan, jotta eroon johtaneet syyt eivät uusiutuisi. Kolmisen vuotta ovat nyt kriisinsä jälkeen viihtyneet. Molempien olemus on nykyään täysin erilainen kun ennen kriisiä. Ovat vapautuneempia ja yhdessä jopa näyttävät pariskunnalta. Tiedä sitten, onko vain kulissia, mutta jotain on selvästi paremmin, kun ensi yrityksellä.
Varmaan riippuu paljolti liittoa hankaavista asioista. On kiva kuulla, että joillakin toimii. Itse olen yrittänyt sitten huolehtia päivittäisistä muista asioista, mutta eipä se muunkaan tekeminen niinkään asioita muuta. Enempi tuntui menevän, että itse ymmärän ja korjaan. Toisen puolesta en pysty toimimaan.
Kyllä löytyy. Kun keskustelee ja käy läpi molemmat rehellisesti miksi ja mikä johti mihinkin. Toisen kohtelu ja varsinkin se anteeksi pyyntö ja anteeksi anto kertoo miten pari selviää. Eikä kannata surra etukäteen valehteleeko vai tekeekö uudelleen. Koska yhdessä on sovittu mitä suhteessa voi tehdä ja luottaa voi toiseen. Jos se sen rikkoo niin maksaa se siitä kalliimman hinnan mitä elämässä voi tehdä. Jos itsetunto kohdillaan ja näyttää toiselle haluamisensa niin selviytyy kyllä. Se taas miten tuo kolmasosapuoli on kuvioissa mukana tietäen tai tiedostamatta sekin vaikuttaa.juttu pitää käydä läpi kunnolla. Se mitä puoliso valehtelee ei ole toisen puolison homma. Vaan itse se pitää kantaa se vastuu tekemisistään. Ja siitä miten haluaa elämää elää.