Erinomainen kirjoitus siitä miksi naiset ja miehet eivät tapaa ja miksi ei synny parisuhteita Suomessa. Suosittelen kaikkia lukemaan ajatuksen kanssa ja miettimään omalle kohdalle.
http://www.miesasia.fi/2017/01/sukupuolten-kohtaamisongelma.html
http://www.miesasia.fi/2017/01/sukupuolten-kohtaamisongelma.html
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tämä miesten ja naisten kohtaamisongelma on todellinen ja siis oikeasti olemassa.
Ennen sitä pidettiin vaan yksinäisten luuserien hurupuheina. Mutta Väestöliittokin on jo myöntänyt ongelman ja se on ihan oikeasti olemassa. Mm. Suomi24 palstaa lukemalla saa hyvän kuvan, kuinka paljon ihmiset kaipaavat oikeaa seuraa ja rakkautta.
Suomalaisten naisten vaatimukset ovat nousseet mahdottomiksi. Tosielämästä vieraantuminen on ongelmien perimmäinen aiheuttaja.
Ihan hyvä että asiasta puhutaan kunhan pitää mielessä että tämä ei tarkoita sitä että miehet ja naiset eivät enää kohtaisi lainkaan vaan että kohtaaminen on jonkin verran vaikeutunut aikaisempaan nähden. Suuri osa ihmisitä löytää edelleen ennemmin tai myöhemmin itselleen kumppanin.
Tai sitten näin:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005050699.html
Kenellä ongelma oikeastaan on? Naiselle "parittomaksi" jääminen ei tunnu olevan niin suuri ongelma kuin miehelle. Moni mies kuvittelee että naisen pitää tyytyä siihen mitä on tarjolla. Miksi pitäisi? Jos ei löydä tarpeeksi hyvää, rima on (liian) korkealla ja on sitten mieluummin ilman, omapa on asia. Väestötasolla ehkä ongelma mutta pakkoavioliitto ei liene ratkaisu.
Miksi naisilla on korkea ''vaatimustaso?''
Koulutus. Naiset kouluttautuvat, ja vaativat mieheltä samaa. On todettu, että pojat koulussa eivät useinkaan ole kiinnostuneita kouluttautumisesta. Vain ne joilla on kunnianhimoa, etenevät esim yliopistoon.
''Samanhenkiset lapset leikkivät keskenään parhaiten'' , tämä sääntö pätee myös kouluttautuneisuuden suhteen parinmuodostuksessa.
Kädettömyys. Äidit palvelevat pojat kädettömiksi ja uusavuttomiksi, ja nimittävät sitä äidinrakkaudeksi. Jokaisen isän ja äidin täytyisi ennakoida sitä millainen elämä ja maailma on, ja valmentaa lapset - myös pojat! - kohtaamaan todellisuuden.
Mutta usein äidit hoivaavat ja ''rakastavat'' poikansa kädettömiksi: Viisivuotias huutaa äiti missä mun pipo on, viisitoistavuotias huutaa äiti missä mun pipo on, kolmekymppinen huutaa äiti missä kun pipo on...
Mutta silloin jo mies on naimisissa eikä vaimo suostu olemaan äidinroolissa vaan esittää vaatimuksia itsenäisyydestä: Etsi se pipo itse!!!
Mutta sama nainen pettyy vuorollaan, jos mies ei auta häntä etsimään omaa pipoaan.
Minulle ihan sama, mutta sitäkin voi pohtia kumman mukavuudenhaluinen ja "kädetön" mies valitsee, rupsahtaneen mutta passaavan vaimon vai kauniin nuoren naisen. Loppupeleissä tämänkin on tarkoitus olla naisen etu.
Nuori kaunis mies voi todella valita nuoren kauniin naisen mutta vanhempi mies ei enää voi valita ellei ole rikas.
Sama koskee rikkaita naisia, seuraa kyllä löytyy helposti. Nuoremmista miehistä.
Madonna kokeili, J lopez kokeili...eipä näytä oikein onnistuvan.
Toi nyt taas paljolti ihan höttöä.
Ihmiset, sekä miehet että naiset ovat nykyään aika itsekkäitä ja lapsellisia. Tänään yksi itsekkyyden huipentuma on valittu Yhdysvaltain presidentiksikin.
Parisuhde ei toimi itsekkyydellä. Eivät lapselliset aikuiset osaa ottaa huomioon toisiaan ja toisten tarpeita, koska heille vain se oma tahto ja omat päämäärät ovat tärkeimpiä.
En ole huomannutkaan, ettei parisuhteita synny. Jos pitää sanoa jokin yleinen syy siihen, etteivät kaikki löydä kumppania, niin sanoisin että kaikki eivät tapaa kovin paljon uusia ihmisiä. Varsinkin miehille on tyypillistä, että valitetaan naisen puutetta, mutta istutaan aina kotona tai pyöritään samoissa ympyröissä eikä edes yritetä tutustua naisiin.
Taas nämä ihme koulutusasiat perusteluna. Jos olis pakko ottaa joku mies etsisin nimenomaan duunarimiestä, kun ovat paljon rennompia ja maanläheisempiä.
Niin ja nehän on voitu kouluttaa ties miten. Itse ainakin uskon itse kouluttavani paremmin Liian haasteellisia tapauksia osaa onneksi jo välttää.
Olen jo sen ikäinen, että olen elänyt lapsuuteni ja osan nuoruuttanikin ns. pakkoavioliittojen aikakaudella, eli silloin, kun näitä vahinkoraskauksia useinkin sattui, eikä muuta vaihtoehtoa ollut kuin mennä naimisiin - jos mies siihen suostui; jos ei, oli edessä aviottoman äidin halveksittu ja tuskainen taival. Onnekseni siinä vaiheessa kun aikuistuin oli tilanne jo muuttunut varmempien ehkäisyvälineiden myötä. Mutta kyllä teidän nykyisten nuorten puolesta olen kädet kyynärpäitä myöten ristissä kiitollisena siitä, että te voitte vapaasti päättää kenen kanssa avioidutte tai jätätte avioitumatta.
Liian moni suomalaisnainen asettaa riman liian korkealle, ollen ennemmin yksin kuin tyytyen herra-täydellisen sijaan vain herra-keskinkertaiseen, kun taas miehet useimmiten olisivat ihan tyytyväisiä saadessaan sen neiti-keskinkertaisen.
Suomeen tarvitaan lisää ulkomaalaisia naisia, jotka vielä näkevät miehen toisena ihmisenä eivätkä jonain mittatilaustuotteena.
Useat ulkomaalaiset naiset näkevät suomalaisen miehen vain lypsettävänä raha-automaattina. Köyhä suomimies ei kelpaa ulkomaalaisellekaan. Mies imetään kuiviin, ja siirrytään seuraavaan lypsettävään, ja kuiviin imetty ex saa lopulta vain yhteisten lapsien elatukset maksettavaksi.
Kaverini erosi avioliitosta 4 vuotta sitten ja päätyi treffeille juurikin netin kautta. Naisia kiinnosti heti miten paljon varallisuutta, onko oma asunto, hyvä työ, hyvä auto jne. Kaveri haistatti pitkät netti treffailulle kun naisten vaatimukset hipoi pilvissä, kävi muutamaan otteeseen yökerhossa ja löysi naisen itselleen jota ei kiinnostanut paljonko rahaa, mikä auto tai vastaavaa ja edelleen tyytyväisinä yhdessä. Totta, monien naisien vaatimukset hipoo pilvissä, oma vikansa jollei miestä löydy.
"Liian moni suomalaisnainen asettaa riman liian korkealle, ollen ennemmin yksin kuin tyytyen herra-täydellisen sijaan vain herra-keskinkertaiseen, kun taas miehet useimmiten olisivat ihan tyytyväisiä saadessaan sen neiti-keskinkertaisen.",
Mutta kertokaa nyt joku jo herrantähden MIKSI pitäisi tyytyä siihen paremman puutteeseen?
Miksi?
Kun nyt kerta kaikkiaan naiset kouluttautuvat, hankkivat hyvän ammatin, tienaavat toimeentulonsa. Eivät ole riippuvaisia miehen avusta. Voi elättää itsensä ja elää hyvän elämän.
Miksi siis pitäisi väen väkisin vaan pakottaa itsensä tyytymään johonkin jota ei kerta kaikkiaan omakseen tunne? Jonka kanssa ei kuitenkaan olisi hyvä olla?
Kuka sellaisessa suhteessa on onnellinen?
Sen verran itsekäs olen, että haluan itselleni parasta mahdollista, ja haluan ehdottomasti että sillä toisella on hyvä olla. Mielestäni se on luonnollista. En ole riippuvainen kenestäkään joten voin hyvin olla yksinkin.
Ja se paras voi hyvinkin olla vähemmän koulutettu ja vähemmän komea kun sen valitsee rakkaudesta, ei siksi että jotain kummallista rimaa oitäisi alentaa.
En myöskään halua ketään suhteeseen jossa se toinen kärsisi koska en voisi hänelle antaa sitä mitä hän toivoisi. Onko se väärin?
Niin että vastatkaa nyt joku selkeästi ja tyhjentävästi kysymykseen Miksi täytyisi ottaa vierelleen ihminen jota siihen ei halua?
Miksi ei saisi haluta itselleen hyvää?
Ja kuinka moni teistä tuntisi olonsa hyväksi suhteessa jossa tietäisitte olevansa se joka otettiin kun parempaa ei saanut? Tai säälistä?
Ja vielä yksi: Miksi ihmeessä miehille on niin jumalattoman vaikeaa pärjätä yksin? Niin vaikeaa, että se mystinen rima ollaan valmiita laskemaan maan tasalle tai vaikka kaivamaan maan sisään. Ettekö kunnioita ja pidä itsestänne ollenkaan?
Ja nyt en halua kuulla mutta-kun-naiset vaan selkeitä perusteltuja vastauksia.