Uusi laihduttaja esittäytyy

Edelleen 23.1.

Ei ole nälkä ollenkaan, mutta ilta tulee olemaan vaikea. Nyt tekee nimittäin mieli pikkupussillista sipsejä ja Fizz-tölkillistä. Kun en hae niitä kaupasta, säästyn kiusaukselta.

Kaurapuuron päälle voi laittaa esim. raejuustoa,sinappia, kalkkunasiivuja tms. Itsellänikään ei mene oikein alas enää pelkkä kaurapuuro. Ajattelin vain laittaa vinkkiä jos puuronsyönti tökkii. :)

Kiitos vinkistä! Mitään makeaa en voi syödä puuron päällä, enkä syö kauheasti lihaa, edes tuota kalkkunaa. Kalaa kyllä. Raejuustoa voisi kokeilla! Enpä ole tullut ajatelleeksikaan, että se puuroon sopisi, mutta ehdottomasti voin lähteä tuota testaamaan.

Lounaalla muistin taas syyn siihen, miksi syön aika harvoin pavuista tehtyjä ruokia. Avattu purkki ei kestä jääkaapissa kuin kolme päivää ja yhdestä purkista riittää kolmeen ateriaan. Toisin sanoen, minulla on tiedossa ainakin kolme papuruokapäivää peräkkäin. Muutenkin muutin ruokalistaani sen verran, että teinkin papu-MiFu-kasvispadan salaatin sijaan. Eikä annoksesta tullut kovin pieni, kuten listassa lukee, koska aineita oli niin monenlaisia. Tuhti ruoka tuli, vaikka laittoi kaikkea vain vähän. Onneksi loppu päivä menee kevyemmin.

Olenkohan kuitenkin kutistanut energiamäärän liian pieneksi. Nyt on kello 16.30 ja ensimmäistä kertaa huomaan, että on nälkä ja vähän vapisuttaakin. Annoskoot ovat mielestäni ihan hyviä, sellaisia mitä ennenkin olen päivän aikana syönyt, mutta voisin varmaan lisätä vielä jotain extraa.

Iltasyömiset olivat ennen dieettiä sitä luokkaa, että niistä luopuminen saattoi kertaheitolla pudottaa saadusta energiasta 1000-1500kcal. Pelkästään sidukasta tai kahdesta tulee jo noin 250-500kcal ja siihen päälle hirveä määrä kaikkea törkyä. Voileipäkeksit popsin kyllä kuiviltaan, mutta leffan aikana niitä kului tuhottomasti, sen kaverina karkkipussi tai pieni sipsipussi tms. Tämä melkein jok'ikinen ilta. Ei ihme, jos niistä luopuminen jossain tuntuu. Yllättävän helppoa se luopuminen silti oli.

Kiitos kannustuksesta! Yritin vielä harkinnan kanssa miettiä tuota ruokavaliotani, mutten oikein löydä siitä mitään karsittavaa. Kyllä taidan noudattaa neuvoasi ja mennä näillä tuo kolme viikkoa ennen radikaalien muutosten tekemistä. Sitten nähdään, onko edistystä tullut. Sunnuntaina käyn ensimmäisen kerran ihan 'virallisesti' puntarilla. Tsemppiä sinullekin!

Lisään vielä, että yritin laskea kaloreita, mutta se on älytön työ, koska teen kaikki ruuat itse. En käytä mitään eineksiä, joista näkisi heti, kuinka paljon niissä on energiaa. Jos joudun laskemaan jokaisen sipulin, paprikan, papulusikallisen ym. erikseen, menee aika vaikeaksi. Täytyy katsoa josko energiaa jonain päivänä riittäisi, mutta ei työpäivisin ainakaan jaksa ruveta, kun vatsa kurnii ja tekee vain mieli päästä ruokaan käsiksi.

Ei sovi einekset laihduttajalle muutenkaan... en syö minäkään kuin poikkeuspäivinä joskus harvoin.
Minä en oo alkanut pipertämään esim. kasviskaloreiden kanssa, vaan niille tulee semmoinen vaikka 100-200 kcal "könttälisä". Netissä on laskureita apuun. Perusasiathan on kertalaskulla selvät. Esim. paljonko menee päivittäin vaikkapa kahvimaitoihin, leipä päälliset ja puuro tai rahka/jugu-annokset mitä joka päivä syö; nuo perusjutut ei tarvitse kuin kerran laskea ja noista muodostuu se ns. "peruslukema" jonka päälle sitten tulee varioiden mitä syökään muuta sinä päivänä.
Vaaran paikkanahan myös itse tehdyssä ruuassa se ns. piiloenergian määrä. Mitä enempi ainesosia (eli vaikeasti laskettavissa), sitä todennäköisemmin arvioi annoksen energiasisällön ihan pieleen. Mutta en mäkään tiedä tarkkaan miten paljon töissä lounaalla linjastosta syön, käyn siellä joskus, mutta valitsen fiksusti mitä otan.

Eihän se niin tarkantiukkaa olis muuten, mutta mä en enää tässä iässä ja näillä liikunnoilla oikein saa oikein mitään tulosta ellei vaje ole jotain 800-1000 kcal luokkaa eli sillä saan sen noin -1 kg painonpudotusta viikossa joka on tässä painossa täysin ok ja minimaalinenkin tahti ainakin mulle tuolta sadasta kilosta alas tullessa. Mun peruskulutus on n. 1800 kcal kokemukseni mukaan, joten päivän ruuat on mahdutettava tuohon samaan 800-1000 kcal haarukkaan; puolet siis vajetta ja puolet otan ravinnosta. (Liikunnasta tullutta vajetta en ainakaan tässä vaiheessa syö.)
Tuosta mun päivittäisestä kalorimäärästä jo puolet menee noihin ns. perussapuskoihin mitkä tietää jo laskemattakin, joten saahan siinä jo vähän miettiä mitä päivälliseksi tai lounaaksi pistää suuhunsa, ettei vahingossa käy niin, että vaje jää niin matalaksi, et laihtuminen on tyyliä 200 g viikossa :D.

Mut tää on mun tyyli, muilla ehkä toinen :). Tseppiä tähän päivään!

Olen ihan samaa mieltä, tuosta 3 kg viikko pudotuksesta. Lasketaan, että 1 kg painonpudotukseen pitäisi olla 7000 kcal vaje eli vaja päivässä 3000 kaloria ja se edellyttää kyllä mieletöntä kulutuksen lisäystä.
Itselläni paino on vuosikymmenten myötä kovasti vaihdellut. Olen pudottanut enimmillään 40 kg (107-62) ja pitänyt painoni sen jälkeen nelisen vuotta alle 65. Karvaasti olen saanut kokea, että jos muutan ruokatapani paino nousee vuosienkin jälkeen kauheaa vauhtia takaisin. Minulle on pudotuksessa parhaiten sopinut semmoinen 1-1,3 kg reipas tahti-- joka ikinen päivä aamupuuro ja lounas, kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Minulle leipä, kuuluisa juuripaistettu savolainen rieska on se heikko kohta-- se jää nyt kauppaan ja aamupalalla syön yhden pienen palan leipää.
Niin oli nytkin käymässä, pari v sitten paino karkasi 80 ja lokakuun lopussa jopa 93 kg. Nyt on taas kaikki hallinnassa ja paino on vaihtelevaa tahtiaan laskenut 83 kg:aan- tavoite on 72 kg tavoitteen lähestyessä pikku hiljaa lisäilen energian saantia.
Jos sitä ylipainoa on tosi paljon, se puoli kiloa viikko oli minulle tuskallisen hidas tahti. Minusta on tärkeää ollut maltti siinä tavoitteen lähestyessä-- laihduttaminen ei minulle ole mikään kuuri vaan kurinpalautus terveellisiin elintapoihin, joihin tietenkin kuuluu runsas liikunta, tällä hetkellä olen löytänyt nuoruuteni kuntouintiharrastuksen uudestaan ja avomieheni kanssa tanssimme useita tunteja erilaisilla tanssikursseilla ja tansseissa. Senkin liikunnan on oltava kivaa.
Minulla on ollut tapana punnita itseni joka aamu ja kirjata ylös. Itsessäni huomaan, että jos tulee tunne, että sitten huomenna-- takana on lipsumista- ei se paino tietenkän ole tasainen joka aamu, mutta sillä keinoin oppii tietämään omat vaihtelurajansa-- viikon tai pitempi punnitusväli veisi harhaan. Olen tunnustanut, että tämä syömisen kontrollin heikkous on sairaus ja se tarvitsee hoitoa joka päivä.
Olen joskus miettinyt etteikö itselläni olisi taustalla 18 v ensimmäinen laihdutus 50 kg:aan eli heilusti alipainoon, sitä ennen en koskaan edes ajatellut normaalia 60 kg painoani.

Minä olen myös ikilaihduttaja. Painoin joskus alle 50kg, koska aiemmassa 55 kilon painossa tunsin oloni lihavaksi. Siitä itseni rääkkäämisestä se lihominenkin varmaan lähti. Vasta nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että tervehtyäkseni jatkuvasta laihduttamisen tarpeesta on korjattava ensin päänuppinsa, sitten vasta huomioitava kroppansa. Ihan oikeassa olet, kyllä tätä vääristynyttä ajattelutapaa ja ruokaa koskevaa kontrollinpuutetta voi sairauteen verrata.

Moikku, olisko kiva saada vertaistukea vaikka whatsappin kautta? Itekkin kevennän juuri, edessä vielä opettelua uusiin elämäntapoihin 11 viikkoa (olen Kiloklubissa). Lähinnä jos haluat ajatuksia vaihtaa tai mieliteon hetkellä saada tsemppiä, tai jakaa iloisia kokemuksia niin mä olisin innokas tsemppaan ja toki jakaan omiakin ajatuksia.

Kiitos hienosta ehdotuksesta! Minä vaan en käytä whatsappia ollenkaan ja aikaa on niin rajatusti, etten kovin tiiviisti ehtisikään viestitellä. Molemminpuolinen tsemppiseura olisi kuitenkin ihan huippuhieno juttu, koska yksin tämän urakkani kanssa täällä olen. Tämä S24-keskustelu on kuitenkin ajan ja mahdollisuuksien puitteissa ainoa paikka, jossa säännöllisesti käyn.

Millainen lähtökohta sinulla pudotukseen oli? Kovin paljon sinulla ei varmaan pudotettavaa enää ole, jos tavoitteeseen pääsy on jo 11 viikon päässä. Se kuulostaa hienolta! Jos ennätät täällä ilmoitella itsestäsi niin kuulisin mielelläni jatkossakin, kuinka sinulla menee.

Kiitos, Monarck! Oikeassa olit, turhaan kesken viikkoa aloin panikoimaan.

Lounaalla muutos: teinkin ruuaksi vain ruisleipää, jonka päällä savulohisalaattia ja hiukan sinihomejuustoa muruna. Oli kiire, ei ehtinyt lämpimän ruuan tekoon.

MiFu kuuluu minun ruokavaliooni, koska en syö lihaa juuri ollenkaan ja MiFulla lämpimään ruokaan saa rakennetta aivan eri tavalla kuin esim. raejuustolla, joka sopii kylmiin ruokiin, mutta menee mössömäiseksi lämpimissä. Eikä MiFussa ole mitään järkyttävää sontaa sisällä, ainoastaan suolan määrä pistää ikävästi silmään ravintosisältötaulukossa. Parempi vaihtoehto se on kuin syödä rasvaisia lihamättöjä, joiden jäljiltä ruuansulatus on ihan kanveesissa pitkän aikaa - minulla ainakin. MiFun ansiosta aloin taas syömään monipuolisemmin lämmintä ruokaa.

Siinä olen samaa mieltä, että kaloreiden laskeminen on aika turhaa, jos annokset pysyvät järkevän kokoisina ja ruoka on kaikinpuolin monipuolista ja terveellistä (minulla se tarkoittaa myös MiFua).

Lisään vielä, että nyt olen lipsunut ruoka-ajoissa aika pahasti, eilen jäi jopa ruokailu väliin. Tämä ei ole hyvä merkki. On paljon tekemistä, mutta kiire ei saisi olla tekosyy. Tänään pistän itseni kuriin.

Kiitos tsempistä! Oikeassa olet. Eniten harmittaa se, että arki on hektistä ja rytmitys ei onnistu, ja kun ateriarytmi ei ole oikea, sitä syö milloin tahansa ja mitä tahansa, ja energiaa saa kuin huomaamattaan tuplamäärän normaaliin verrattuna. Onneksi nyt alkaa helpottaa pahin stressi.

Kiitos vinkistä! Tuota treeniä voisin kokeilla jo viikonloppuna ja ensi viikolla. Selvästi tämä stressaavin vaihe on nyt väliaikaisesti ohi. Seuraava stressipiikki taitaa tulla vasta maaliskuussa ellei jotain uutta ilmaannu ennen sitä. Toivottavasti ei.

Kiitos paljon kannustuksesta, ja onnea jo pudottamistasi kiloista! Minulla on kieltämättä nyt tosi hyvä fiilis kaikin puolin, jopa niin hyvä, etten uskaltanut käydä puntarilla sunnuntaina. Jotenkin tuntuu, että jos puntaritulos ei näytä samaa kuin olotila kertoo, saatan pettyä. En halua, että tämä hyvä fiilis yhtään laskee. On tosi energinen ja jaksava olo, eikä tämä tunnu edes painonpudotukselta, koska nälkää en tunne ollenkaan.

Täytyy sanoa, että säälittää jotenkin se, miten ihminen lankeaa siihen nopeuden ja helppouden ansaan. Nutraukset sun muut paastodieetit eivät varmaan koskaan menetä suosiotaan, vaikka kuinka esittäisi todisteita niitä vastaan. Tuo kylmän sietokykyyn vertaaminen on kyllä osuvasti ajateltu. Ja vielä kun miettii sen niin, ettei siinä ole mitään järkeä! Pidemmän päälle se värjöttely on vain vahingoksi. Ja kun miettii nopeaa painonpudotusta, siihen liittyy muitakin riskejä kuin se, ettei sitä kituuttamista jaksa. Nimittäin vaikka sitä jaksaisikin ja paino putoaisi, ei pääkoppa pysy muutoksen perässä. Kun sitä henkistä työtä ei ole tehnyt, sortuu helposti takaisin vanhoihin tapoihinsa ja paino kipuaa takaisin. Tuota virhettä en halua tehdä.

Tällä hetkellä oma tilanteeni on se, että olen saanut ruokarytmin normaaliksi ja iltasyömiset ovat ilmeisesti jääneet pysyvästi pois, koska en tunne niihin enää mitään vetoa. Vielä kun saisin ajoittain iskevät ylensyömiskohtaukset pois, olisin tosi hyvillä mielin. Nyt on asenne ja fiilis oikea. Jos saan ennen maaliskuuta painon alle 80 kilon, olen todella tyytyväinen, mutta pääasiana pidän kuitenkin sitä, että olen päässyt niistä iltasyömisistä. Ne ovat olleet minulle aina se suurin ongelma.

On todella hieno askel, että olet onnistunut repäisemään itsesi irti iltamässyttelystä! Se on varmastikin sulla se tärkein avain onnistumiseen nyt.
Saattaa se ylensyönninkin tarve poistua kun ruokarytmi on pidempään kohdillaan. Jos siellä on taustalla enemmänkin psykologisia syitä, ehdit varmastikin pureutua niihin vähän myöhemmin.

Tismalleen samaa mieltä, pääkoppa ei pysy mukana pikapaasto-yritelmissä. Niistä kun ei opi mitään itsestään ja syömiskäyttäytymisestään.

Tämän tästä täällä nousee esiin myös mielestäni pikadieetti-urbaanilegenda, että "elimistö pyrkii takaisin entiseen painoon ja kilot tulevat kaksinkertaisena takaisin".
Minusta ihan höpölöpöä, ei se elimistö mihinkään pyri - se toimii kyllä ihan luotettavasti siten miten energiaa koneeseen lykätään ja sitä kulutetaan. Se on ihmisen MIELI joka pyrkii takaisin entiseen. Jos ei ole opittu mitään, ei muutettu mitään pysyvästi ja palataan entiseen tai jopa lisätään syömisiä hällä väliä-asenteella, tulos on arvattavissa. Olin sitten alla dieetti tai ei, sama on lopputulema.