Hinnan asiantuntijaa etsitään - kuoleva harrastus

Facit, Lape, Norma...

Miksi on olemassa luetteloja, joissa kerrotaan postimerkkien, lähetysten, FDC:n jne. hintoja? Ymmärrän luettelot, ja ymmärtäisin hinnoittelunkin, jos hinta olisi edes sinne päin, mutta ei...

Jos merkki on harvinainen, hinta on korkea. Jos kysyntä on kova, hinta on korkea. Näin on aina ollut. Harvinaisen tuotteen hinta voi olla aivan mitä tahansa, kun kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Näin on myös muun keräilyn, taiteen ja harvinaisuuksien osalla eli ne ovat sijoituksia.

Tavallisille merkeille normaali myyntihinta on keskimäärin 10 - 20 prosenttia luettelohinnasta, usein hinnat jäävät jopa alle 10 prosenttiin luettelohinnasta. Jos myyntihinta ylittää 20 prosenttia luettelohinnasta, merkki on poikkeuksellinen ja jos myyntihinta on puolet luettelohinnasta, kyseessä on jo harvinaisuus markkinoilla. Luettelohinta saavutetaan aivan absoluuttisen todelliselle harvinaisuudelle.

Oma näkemykseni on, että luettelohinnat ovat aikansa eläneet - ei ole olemassa enää postimerkkikauppiaita, joilla olisi palvelua kivijalassa tai netissä luettelohintaan. Valitettavasti tämä kuvaa alan yleistä trendiä, jossa ihmiset löytävät kaikki tuotteensa netistä missä päin maailmaa tahansa, mutta erityisesti sitä, että postimerkkeily on kuoleva harrastus. Sijoituksia ja harvinaisuuksia lukuun ottamatta.

Harvinaisuudet elävät AINA omaa elämäänsä sijoituksina. Lapset ja nuoret eivät välitä sen sijaan pelkistä, hienoista ja kauniista postimerkeistä tuon taivaallista, sillä heillä on YouTube, Playstation, Facebook, WhatsApp ja IPhone. Postista ja vuosilajiltelmistakin on tullut pelkkä vanhusten rahastuskohde.

Lasten ja nuorten tietämys ja kiinnostus postimerkkeihin on puhdas nolla. Sääli.
Ilmianna
Jaa

9 Vastausta



Se on harmi, jos noin on päässyt käymään nuorten osalta. Eihän se harrastus välttämättä kalliiksikaan tulisi, kun merkkejä löytää kirjeistä ja korteista paperinkeräysastioistakin, kun on ensin omat nurkkansa kolunnut.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Juu, mäkin olen ikävikseni nähnyt, kun nuori pari saa talon haltuunsa , edellisen omistajan vanhat joulukortit ja kirjeet merkkeineen kannetaan metsään, jossa nuotio roihuaa monta tuntia. Pahaa tekee tuollaista katsoa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Olet ymmärtänyt hinnastot hieman väärin. Esim Norma ja Lape julkaisiin alunperin sen takia, että ne olivat kauppiaan hintoja jotka hän pyysi merkeistä - eivät todellakaan sisäänostohintoja.

Huutokaupoissa näkee mitä mikäkin maksaa, harvinaiset paljon ja yleismerkkejä ei halua kukaan - suurin osa siltä väliltä.
Erikoisuudet ovat aina maksaneet ja tulevat maksamaan.

Itse aloitin keräilyn joskus 1971-1972 välillä joka kesti noin 1982-1983 vaiheille. Uudelleen homma alkoi kiinnostaa joskus 2000 luvun alussa ja tasaisesti olen sen jälkeen tehnyt hankintoja eri huutokaupoista.

Nyt ei kiinnosta kuin 1856-1882 välinen aika sekä itsenäisyyden 1916-1918 välinen aika - lähinnä lähetykset ja hyvä leimaiset kohteet.
Ilmianna
Jaa
Kannatta luottaa omaan asiantuntemukseen,jos kallis jätä siihen ,jos halpa osta silloin aika hyvä kaava ,aina toimii.
Ilmianna
Jaa
Pikkupoikana mentiin Suomen Postimerkkeilyn kivijalkaliikkeeseen Fredrikinkadulle... Ja ostettiin sieltä suomalaisia postimerkkejä luettelohinnoin.

Se oli sitä aikaa, kun yksikin uusi merkki kokoelmaan tuotti suurta iloa. Joten ehkäpä nuo rahat eivät menneet hukkaan.

Aikuisena olen ostanut huutokaupoista lähes täydellisiä Suomi-kokoelmia. Ei ole samanlaista iloa siinä hommassa.
Ilmianna
Jaa
//Olet ymmärtänyt hinnastot hieman väärin.//

Sinä olet ymmärtänyt avauksen väärin. Kantanani esitin, että nykyisillä postimerkkiluettelojen hinnoilla ei tee yhtikäs mitään.

Jos merkin ostohinta ylittää 20 - 30 % merkin luettelohinnasta, kyseessä on harvinaisuus, ja jos hinta ylittää 50 % merkin luettelohinnasta, kyseessä on jo melkoinen helmi.

//Pikkupoikana mentiin Suomen Postimerkkeilyn kivijalkaliikkeeseen Fredrikinkadulle....//

Niin mentiin, ja se tuotti suurta mielihyvää hinnasta riippumatta. Jokainen uusi merkki kokoelmassa oli eräänlainen voitto.

//Ei ole samanlaista iloa siinä hommassa. //

Ei ole, ei. Merkkejä voi ostaa nykyisin sohvassa istumalla alle sentillä kappale ja satasella voi ostaa lähes täydellisen kokoelman suomalaisia merkkejä jopa valmiiksi kerättynä. Satasella tai parilla saattaa siis saada haltuunsa yhden keräilijän koko elämäntyön.

Nykyinen sukupolvi ei edes kunnolla tiedä, mikä on postimerkki. Sen takia harrastus on kuolemassa ja vain harvinaisuudet elävät omaa elämäänsä. Hintataso on samalla normikäyttömerkeillä romahtanut.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
"Satasella tai parilla saattaa siis saada haltuunsa yhden keräilijän koko elämäntyön." eipä ole kaksinen kokoelma jos tällä hintaa lähtee. Oman kokoelman voisin pilkkoa paloiksi ja myydä huutokaupoissa huomattavasti kovempaan hintaan. Jo yksittäiset merkit ja kuoret menevät parhaimmillaan yli 1000€, eikä tämä ole kuvitelmaa vaan toteutuneita hintoja.

Normimerkkejä on painettu satojatuhansia tai miljoonia - ei niille tule koskaan todellista keräilyarvoa.

Omat kokoelmat ja hankinnat ajoittuvat ajalle ennen 1919, sen jälkeen julkaistut merkit ovat pelkkää kansion täytettä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Aika ennen itsenäisyyttä ja heti sen tultua on kiinnostava, lähinnä postikorttien ja kirjeiden osalta - eikä pelkästään postihistorian vaan myös historia osalta.

Ensimmäiset markka arvoiset merkit ovat kiinnostavia ja variaatioita löytyy todella paljon - halpoja ja kalliita, suurin osa siltä väliltä.

Nykysukupolvi ymmärtää ja ei ymmärrä, mutta ei se keräilyä haittaa millään tavalla. Kuinka moni nykynuori ymmärtää esim litografian ja serigrafian eron? Aika harva, mutta siitä huolimatta taidegrafiikkaa arvostetaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minulla on ollut postimerkkejä pojasta asti ja hämmästyin kun huvikseni menin Huutonettiin tutkimaan tilannetta. Esimerkiksi melko täydellistä kansioissa siististi kerättyä Ahvenanmaan merkkikokoelmaa kaupitellaan vähän yli satasella. Pelkästään ne Ålandspostenin keräilykansiot maksavat sen verran uutena.
Mutta kun ehkä onnistun huutamaan jonkun sairastelun takia kokoelmistaan luopuvan papparaisen elämäntyön pilkkahintaan, niin en kovasti osaa valittaa.
Ilmianna
Jaa
Ei trendissä mitään valitettavaa ole. Jos haluan kerätä jotain kohdetta niin miksi maksaisin jonkun kivijalkaliikkeen kauppiaan elättämisestä. Kohteet vaihtavat omistajia netissä ilman välikäsiä.

Esimerkiksi LaPe painaa vuosiluettelonsa paperille kun luettelot pitäisi ehdottomasti olla netissä vaikka pientö maksua vastaan. Paperisessa merkeistä on pienet suttuiset kuvat kun nettiin valokuvattua merkkiä voisi zoomata vaikka yhden paperikuidun suuruiseksi. Samoin sinne voisi listata kohteiden hintakehityksen eri vuosilta. Paperiluettelot on vaareille joille netti on vieras. Joiden kokoelmia tulee myyntiin kun aika jättää.

Toki merkin aitouden tunnistamiseen ja väärennösten eliminointiin tarvitaan asiantuntemusta mutta sitä löytynee postimerkkiharrastajista.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Hinnan asiantuntijaa etsitään - kuoleva harrastus

Facit, Lape, Norma...

Miksi on olemassa luetteloja, joissa kerrotaan postimerkkien, lähetysten, FDC:n jne. hintoja? Ymmärrän luettelot, ja ymmärtäisin hinnoittelunkin, jos hinta olisi edes sinne päin, mutta ei...

Jos merkki on harvinainen, hinta on korkea. Jos kysyntä on kova, hinta on korkea. Näin on aina ollut. Harvinaisen tuotteen hinta voi olla aivan mitä tahansa, kun kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Näin on myös muun keräilyn, taiteen ja harvinaisuuksien osalla eli ne ovat sijoituksia.

Tavallisille merkeille normaali myyntihinta on keskimäärin 10 - 20 prosenttia luettelohinnasta, usein hinnat jäävät jopa alle 10 prosenttiin luettelohinnasta. Jos myyntihinta ylittää 20 prosenttia luettelohinnasta, merkki on poikkeuksellinen ja jos myyntihinta on puolet luettelohinnasta, kyseessä on jo harvinaisuus markkinoilla. Luettelohinta saavutetaan aivan absoluuttisen todelliselle harvinaisuudelle.

Oma näkemykseni on, että luettelohinnat ovat aikansa eläneet - ei ole olemassa enää postimerkkikauppiaita, joilla olisi palvelua kivijalassa tai netissä luettelohintaan. Valitettavasti tämä kuvaa alan yleistä trendiä, jossa ihmiset löytävät kaikki tuotteensa netistä missä päin maailmaa tahansa, mutta erityisesti sitä, että postimerkkeily on kuoleva harrastus. Sijoituksia ja harvinaisuuksia lukuun ottamatta.

Harvinaisuudet elävät AINA omaa elämäänsä sijoituksina. Lapset ja nuoret eivät välitä sen sijaan pelkistä, hienoista ja kauniista postimerkeistä tuon taivaallista, sillä heillä on YouTube, Playstation, Facebook, WhatsApp ja IPhone. Postista ja vuosilajiltelmistakin on tullut pelkkä vanhusten rahastuskohde.

Lasten ja nuorten tietämys ja kiinnostus postimerkkeihin on puhdas nolla. Sääli.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta