Olen vähän päälle 30v nainen ja elänyt hyvässä lapsettomassa parisuhteessa jo reilu 13v. Kihloihin mentii jo suhteen alussa. Nyt olen alkanut kaipaamaan sitä lopullista "sinettiä" suhteellemme eli haluaisin mennä naimisiin. Mies ilmoitti nyt vasta ettei oikein nää tarvetta avioliitolle että hänen mielestään suhteemme on ihan hyvä näinkin. Olen vähän pettynyt tilanteeseen tuntuu että olen odottanut turhaan vaikka rakastan häntä ja haluan olla hänen kanssaan loppu elämän mutta haluaisin että suhteemme olisi ns mustaa valkoisella. Kai se on tää ikäkin kun haluaa jo pysyvämpää elämää..Toki suhteemme on ihan mainio näinkin mutta itse toivoisin vielä enemmän että kerran elämässä pääsisin naimisiin (toivottavasti;). Kaikki muu toimii puolin ja toisin. Kysynkin tässä kumpi on parempi avoliitto vai avioliitto? Onko muilla käynyt näin? Miten suhde jatkui sen jälkeen?
Avoliitto vai avioliitto?
Morsiameksi
10297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Anna miehelle tilaisuus valita suorittaako vihkiseremonian pappi , parin ystävänne läsnäollessa vai poikkeatteko maistraatissa lounastunnilla laillistamassa liittonne.
Ilmeisesti mieskin haluaa viettää loppuelämänsä kanssasi. On vain luonnollista että laillistatte liittonne.
TOSIN, mikäli mies laittaa hanttiin kynsin hampain, saattaa miehen motivaatio olla olla kyseenalaista. Silloin sinun on paras tutkia tulevaisuudensuunnitelmasi suurennuslasin kanssa.
Hei!
Hyvä kysymys! Monet pariskunnat miettivät mikä suhteen tila olisi tulevaisuudessa. Varmasti avoliitto on hyvä ratkaisu, mutta jos haluaa sitoutua, hankkia lapsia, saada yhteisen nimen tai perintöoikeuden, silloin avioliitto on varmasti kaikkien kannalta järkevin vaihtoehto.
Naimisiin pääsee hyvin vaatimattomasti sekä kirkossa että maistraatissa. Ei tarvita suuria juhlia ja seremonioita, kirkkovihkiminenkin on intiimi; tarvitaan vain kaksi todistajaa (kuten maistraatissakin).
Miettikää mikä on se mitä itse haluatte. Monet kyllä sanovat että avioliitton solmiminen paransi suhteen laatua suhteessa avoliittoon, uskon sen, sillä avioliittoon ei mennä kepein perustein, se on julkinen ja se sitoo yhteen monella tavalla.
Keskustelekaa siis mitä toivotte, miksi mies ei halua avioliittoa, onko hän täysin ehdoton, vai mikä siihen on syynä?
yst. terv. Kaisa-pappi
Kiitos vastauksista :) sain puhuttua mieheni kanssa ja ilmeni että hän haluaisi mennä isosti naimisiin (kun itse olin jo pariin otteeseen vihjannut pienistä häistä) kyllä hän haluaa olla kanssani loppu elämän onneksi! Ollaan jo alusta saakka oltu samalla linjalla lapsettomasta suhteesta ja kumpikin on ollut tyytyväinen elämäänsä. Tässäkin avioliitto asiassa ollaan oltu että mennää jos mennään. Tosin nyt kolmenkympin jälkeen oon alkanu haaveilee häistä ja siitä että ollaan virallisesti yhdessä.Mutta kai se aika näyttää mitä tuleman pitää! ;)
En osaa sanoa, kumpi teille on parempi. Itse olen naimisissa enkä voisi kuvitella olevani avoliitossa. Minulle naimisiin meno on julkinen tunnustus siitä, että tämän ihmisen kanssa haluan rakentaa elämääni ja parisuhdettani. Tykkään olla vaimo.
Olen tosin täysin eri ikäluokkaa kuin sinä mutta luulempa, että meidän ihmisten tarpeet ovat samanlaiset, olipa ikä mikä tahansa. Rakkautta jokainen haluaa ja sitoutumista parisuhteeseen, niin myötä kuin vastamäessä. En ole pohtimisesta huolimatta vielä keksinyt yhtäkään syytä, miksi naimisiin ei mentäisi, jos suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta ja elämää.
Jos jostain syystä että kuitenkaan mene naimisiin, järjestäkää kuitenkin ihmeessä asianne testamentin ja muiden taloudellisten ja juridisten asioiden suhteen kuntoon niin että ei tule yllätyksiä jos toinen teistä yllättäen kuolee. Avoliitossa ollen kun avopuoliso ei peri toista lainkaan ja muutenkin asioiden hoito kuoleman jälkeen onpaljon hankalampaa.
Jos teillä on yhteistä omaisuutta mutta ei lapsia niin joko teette testamentit toistenne hyväksi tai sitten naimisiin koska jos taphtuu jotain niin perintöasiat ja muut ovat hankalia avoliitossa jos mitää ei ole paperilla ja sovittuna.
Suhteesi ei tule kestämään koko elämää. Jos menet naimisiin niin eroat parin vuoden päästä. Aviliitto kestää kauemmin.
Ehdottomasti avioliitto!
Koska avoliitossa juuri kukaan ei ymmärrä tehdä avo-ehtoa! Ilman paperilla olevaa sopimusta "varakkaampi" avopuoliso laitetaan maksamaan mielivaltaiset hyvitykset köyhemmälle, sitten kun se ero tulee. Ei tarvita mitään todistamista, käytännössä riittää, että väittää " tukeneensa yhteistä taloutta merkittävällä tavalla"! Ja sen jälkeen "köyhempi" saa itse keksiä luvut joiden perusteella saa hyvityksen.
Lueppa avoliittolaki uudestaan ja se joka väitää että toinen joka on varattomampi haluaa hyvitytstä niin pitää myös todistaa että näin on ja jos toinen ei maksa niin oukeuteen on mentävä. Avoliitossa omaisuus on sen kenen nimissä se on. Aviliitossa saa esimerkiksi asunnon myydä koksa tahansa ja ei tartte avokilta lupaa kysyä ja niin edelleen.
Minua on siis jo useampi asianajaja viilannut linssiin! ! Jouduin maksajaksi.
Joka ikinen heistä sanoi: Totta kai "varakkaampi " joutuu maksamaan "köyhemmälle"! (Ei tarvita todistelua, se on itsestäänselvyys nykyään)
Olen lukenut avoliittolain oikeinpäin ja väärinpäin, sen mukaan korvausten pitäisi mennä nimim "mekk" mukaan. Mutta Suomen oikeuslaitos on ottanut suorantoiminnan linjan?
Ainoa mikä talon omistajan voi pelastaa on VELKA. Älkää maksako lainoja pois. Muuten yhteisessä pesässä on jaettavaa. Ja se jaetaan niille jotka siinä ovat asuneet. Ihan sama kuka sen talon on maksanut.