Ei hyvää päivää tälle palstalle, vaikka ilta onkin.
Näkyy suurin murhe ihmisillä olevan pil...un ja pilin puute!
Pienet on murheet sano.
Mitähän jos siihen perheeseen tulee ongelmia vakavan sairauden, kuoleman, tms johdosta. ?
Kaikki on niin suhteellista... sano.
Näkyy suurin murhe ihmisillä olevan pil...un ja pilin puute!
Pienet on murheet sano.
Mitähän jos siihen perheeseen tulee ongelmia vakavan sairauden, kuoleman, tms johdosta. ?
Kaikki on niin suhteellista... sano.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olet oikeassa. Elämä on helvettiä ilman onnettomuuksiakin.
Sanot että pienet on murheet. Mistä sä arvelet että mulla on pieni pili?
Ja ne kuolemanmurheet käsitellään sitten kun se aika tulee. Ei voi murehtia sairautta eikä kuolemaa etukäteen. Se on vain tämä päivä ja huominen tuo sitä mitä tuo.
Noilla on kuule eroja. Seksi on parisuhteessa tärkeä, iloinen ja toivottava asia. Tottakai sen puute mietityttää, eikö niin? Parisuhteessa puutetta kokevat kyseenalaistavat koko parisuhteen. Onko siinä mitään järkeä ilman seksiä; sinkkunakin käy flaksi paremmin.
Sairaus, kuolema jne kuuluvat eri luokkaan, ovat ikäviä asioita, joita jokainen kohtaa tavalla tai toisella. Oli sitten parisuhteessa tai ei.
Oletko parisuhteessa vain siksi että saat säännöllisesti seksiä? Se kun tuntuu olevan iso ongelma - jos ei saa.
Siinä voi monella parisuhteen toimivuus saada ihan uudenlaisia ulottuvuuksia kun tulee noita aloittajan mainitsemia ihan oikeita ongelmia / kriisejä. Tään palstan vois nimetä uudelleen "seksi ruikutus palstaksi"!
Haluan vain ilmaista, ettei se ole _absoluuttisesti_ iloinen ja toivottu asia.. No siis itse en haluaisi olla parisuhteessa, jossa olisi seksiä (olen aseksuaali), joten jos kumppani olisi jokin ääreisseksuaalinen (tosin sellaisen kanssa ei kyllä muodostuisi suhdettakaan, mutta oletetaan nyt hypoteettisesti, että niin olisi päässyt käymään), suhteeni olisi onneton ja tekisin ennen pitkää varmaankin masennuksen seurauksena itsemurhan, koska masentuisin siitä, että parisuhteeni on kauhea ja paska. Mikä "parasta", ihmiset pitäisivät MINUA kauheana, koska olisin heidän mielestään "itsekäs paska pihtari", kun en tekisi just niinkuin se ääreisseksuaali kumppani haluaisi. Eli paitsi että minut raiskattaisiin omassa läheisessä ihmissuhteessani (jatkuvasti), minua vielä syyllistettäisiinkin siitä.
Eli seksi ei olisi kauhean kiva juttu. Syystä tai toisesta se ei varmaankaan ole kivaa ja toivottua niille muillekaan, jotka eivät sitä kauhean usein (enää?) harrastele.
Ja nyt on sitten ihan turha tulla kenenkään avautumaan mitään "seksi kuuluu suhteeseen!" / "oot sairas mene hoitoon!" / "suhde ilman seksiä ei ole suhde!", koska tällaiset lausahdukset eivät kosketa minua, eivätkä varmasti isoa osaa muistakaan aseksuaaleista. Tai seksuaaleista, jotka eivät jostain syystä sekstaile suhteissaan (enää). Myöskin "kumppanis kärsii sun takias" on turha lausahdus, koska hän on kyllä vapaa lähtemään, jos kokee kärsivänsä, ei ole mitenkään kahlehdittuna suhteeseen.
Olen itse tätä ääreisseksuaalista laitaa. Hyväksyn itseni ja yhtä lailla hyväksyn sinut.
Huomautan kuitenkin, että perheestä ei ole noin vain vapaa lähtemään. Lisäksi lähteminen ei tuo seksuaalille automaattisesti seksiä.
Toisin sanoen elämä ei takaa kaikille mielekästä olemassaoloa.
Perheestä ei ehkä niin vain voi "lähteä pois", kun ei miellytä. Mutta parisuhteesta sinänsä voi, kun ei ole niitä lapsia, jotka sitovat yhteen. Tosin en väitä, että parisuhteestakaan lähteminen olisi kaikille yhtä helppoa, toisille se on todella vaikeaa (eiväthän hakkaajienkaan puolisot niin vain eroa, vaikka mahdollisuuksia annettaisiin kuinka).
Jep, elämä ei takaa kaikille kivaa olemista. Mutta voi siitä omasta elämästään helpompaa tehdä sillä, että valitsee puolison, jonka kanssa noin niinkuin lähtökohtaisesti yhteiset arvomaailmat, asenteet, halut ja ajatukset suurin piirtein kohtaavat. Kuten lehmänkanttura tuossa sanoikin, ääreisseksuaalin ja ääreisaseksuaalin välille tuskin syntyisikään suhdetta, saati että se olisi millään muotoa onnellinen. Samoin voi käydä äärilapsirakkaan ja äärilastenvihaajan kanssa, hekään tuskin pääsevät onnelliseen lopputulokseen pohtiessaan, onko niitä lapsia nyt pakko hankkia vai jättää hankkimatta.
Koska kenenkään haluamiset ja haluamatta jättämiset eivät sinällään ole vääriä tai toista huonompia, on vain hakeuduttava suhteeseen sellaisten kanssa, joiden kanssa nämä omat mieltymykset, olivatpa ne mitä tahansa, kohtaavat. Lopputulos on ainakin todennäköisesti onnistuneempi.
Sekin totta, ettei aseksuaalista / vähäiset seksuaaliset halut omaavasta seksuaalista eroaminen automaticly tarkoita seksin lisääntymistä. Joskin se saattaa muutoin parantaa molempien elämänlaatua, koska ei ainakaan tarvitse syyttää / olla syytettävänä siitä, että "vika on SINUSSA, kun MINÄ en saa seksiä!" Syytteleminen muuttaa sen sinänsä muutoin ihanan puolison aika ikäväksi elämiskumppaniksi, koska syyttäjä alkaa nähdä kaiken muunkin negatiivisessa mielessä. Plus syytetty saattaa alkaa, tuntiessaan olonsa "turhaksi" tai uhatuksi, oikeastikin käyttäytyä vähän ikävästi, koska kokee, ettei se toinen arvosta hänessä sitten niin yhtikäs mitään. Näin ollen ero varmasti parantaa molempien elämää. Olettaisin.
"valitsee puolison, jonka kanssa noin niinkuin lähtökohtaisesti yhteiset arvomaailmat, asenteet, halut ja ajatukset suurin piirtein kohtaavat"
En nyt puutu siihen, että puolisoa ei valita kuin kaupan hyllyltä. Tässä keskustelussa oleellisempi asia on se, että nainen muuttuu radikaalisti tultuaan äidiksi. Entisestä kuumasta rakastajattaresta tulee huolehtiva äiti. Kun nainen tajuaa, ettei enää tee miehensä kanssa lapsia, seksuaalinen mielenkiinto katoaa. Sitä paitsi elämä vauvojen kanssa vie naisen mukanaan, ja mies on lähinnä kantona kaskessa.
Naisen seksihalut voivat herätä vielä uudelleen ja entistä kovempina, mutta kohteena on aina uusi mies.
Näin sen on luonto tarkoittanut.
En tietenkään vain seksin vuoksi ole parisuhteessa. Olen seksin sekä suhteen henkisyyden ja ilon vuoksi. Tuosta kolminaisuudesta ei vain voi jättää seksiä pois. Paitsi tietysti poikkeustapauksissa. Hyvin toimii, kun molemmat muistavat nyrkkisäännön "älä kieltäydy kahdesti (peräkkäin)".
Seksi on parisuhteen ydinasia. Se liittyy nimenomaan parisuhteeseen. Kämppissuhde ei ole parisuhde.
Joo, eihän kaikki pidä seksistä. Se on ihan ok. Mutta seksuaaliset mieltymykset on parasta selvittää hyvin tarkoin, ennen kuin ryhtyy parisuhteeseen.
Siksi on vähän vaikea kuvitella miksi sinun pitäisi masentua "kauheasta" "paskasta" parisuhteestasi, jopa itsemurhan partaalle, sen vuoksi että puolisosi haluaa seksiä (joka on myös ihan ok)? Mitä hitskin väliä on sillä mitä muut ajattelevat suhteestasi? Ja miksi edes alkaisit parisuhteeseen seksiä haluavan kumppanin kanssa, koska se ei sinua kiinnosta pätkääkään? Et voi olettaa, että jos sinä et halua seksiä ei kumppanisikaan saa sitä haluta. Jäljelle jää vaihtoehdot erota tai antaa kumppanin käydä vieraissa.
Naisten seksihalut ei mene ihan nyt yksioikoisesti. Jos henkinen yhteys on kohdallaan, ei naisen seksihalut mihinkään kuole. Tiedän tämän neljän lapsen äitinä, 54 vuotiaana naisena.
Olisi mielenkiintoista tietää minkä ikäinen olet ja kuinka pitkässä parisuhteessa elät?
Ne ajatukset / tunteet / tilanteet kun voi muuttua ja se mitä sanot nyt ei välttämättä pädekään enää esim 5 tai 10 vuoden päästä. Näin se vain on.
Olen 54v, kuten jo kirjoitinkin... Elämäni parisuhteet:
Erittäin nuoruuden parisuhde 4v
Avioliitto 26 v
Nykyinen parisuhde 7v
Kaikki muuttuu ihan sata varmasti kokoajan. Näin se vaan on. Mutta seksihaluni ovat ainakin vielä pysyneet kiihkeällä tasolla ;). En tosin tiedä mitä tekisin, jos mies ei enää halua tai pysty seksiin. Tai oikeastaan tiedän, mutten halua ajatella sitä nyt. Vasta jos on tarvis.
Mihin se 26 v liitto päättyi?
Toki se seksi on vielä "tuoretta" 7 v suhteessa...
Juu niin meilläkin meni ensimmäiset 25 v seksin saralla ihan hyvin. Sitten se vain muuttui ja hiipui... ei voi väkisin yrittää haluta jos ei vaan haluta.
Aloittajan kanssa ihan samaa mieltä. Seksiä pitää saada koko ajan...joko kumppanilta tai sitten vieraista. On kummallisia ongelmia ihmisillä...mutta joskus se elämä saattaa todellakin nakata eteen sellaisen suuremman luokan ongelman, jossa pilde ja pili ei ole ensimmäisenä mielessä.
Meillä ainakin on suhteessa ne isoimmat elämän vastoinkäymiset koettu ja jaettu yhdessä, eivätkä ne ole olleet ihan niin "pienimuotoisia" kuin "heiluuks peitto tarpeeks". Esim. läheisen sairastumiset ja kuolemiset on surtu yhdessä, ja niitä on pidetty ikävinä "ongelmina". Masennusta ja sivupersoonahäiriötä on koettu ja eletty yhdessä myös. Kun ei silleen tiedä, onko toisella kaikki hyvin ja onko se enää kauaa hengissäkään, saako enää kohta halata ja olla vieressä vai onko se toinen kohta oikeesti poissa lopullisesti, niin tämmönen huolettaa kyllä paljon enemmän, kuin se, saako kosketella jonkun sukupuolielimiä omien mielitekojen tyynnyttämiseks.
Mieluummin valitsee koko paketin, siis koko ihmisen, kuin pelkän reiän tai kepin..