En nyt tarkoita ketään ihmistä vaan elämäntapaa/harrastusta olla parisuhteessa, seurustella?
Arvostan ja kunnioitan kaikkia ihmisiä tasapuolisesti mutta minulle parisuhde on kuin lemmikkikoira. Jollain se on, jollain ei, ilman sitä voi olla onnellinen, sen kanssa asuessa voi olla onnellinen. Kummin vaan.
Ehkä juuri tämän oivalluksen takia olen onnellisempi kuin koskaan koska en tavoittele missään määrin parisuhdetta koska sille ei ole pakkoa. Jos se on, niin ok, jos ei, niin ok.
Tilanne eri tietysti niillä joilla on mielessä perheenperustaminen ja halu saada rakkauslapsia. Itse en ole edes sekuntia ajatellut lapsesta haaveilua.
Arvostan ja kunnioitan kaikkia ihmisiä tasapuolisesti mutta minulle parisuhde on kuin lemmikkikoira. Jollain se on, jollain ei, ilman sitä voi olla onnellinen, sen kanssa asuessa voi olla onnellinen. Kummin vaan.
Ehkä juuri tämän oivalluksen takia olen onnellisempi kuin koskaan koska en tavoittele missään määrin parisuhdetta koska sille ei ole pakkoa. Jos se on, niin ok, jos ei, niin ok.
Tilanne eri tietysti niillä joilla on mielessä perheenperustaminen ja halu saada rakkauslapsia. Itse en ole edes sekuntia ajatellut lapsesta haaveilua.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hmmm, mulle parisuhde on jollain tapaa sisäinen "kutsumus", sitaateissa koska en tiedä onko tuo sana oikea kuvaamaan asiaa. Eli halu ja tarve olla yhdessä ihmisen x kanssa syystä, että elämä on kaikinpuolin antoisampaa yhdessä kuin se ehkä olisi yksinään. Pakottava tarve se ei taida olla, mutta voimakas "kutsumus" kyllä.
Mutta, että arvostanko parisuhteessa olevia enemmän kuin parittomia, yksin olevia, niin en. Ihmiset haluan nähdä aina yksilöinä kaikissa tilanteissa, kun ei tarvitse tarkastella yksilöiden vaikutuksia toisiinsa tai yhdessä. :)
On olemassa sinkkuja joista pidän, on olemassa pareja joista pidän ja on olemassa erilaisia ihmisiä kuin minä, joista pidän. Siis seurustelu ei ole se oleellinen asia pitää ihmisistä, vaan ihmiset itse. Mukavaa päivänjatkoa. Tämmöinen pikavisiitti tänään. :)
Mä en voi nähdä ku ammatin/työn kutsumuksena. Rakkausasioissa uskon yliluonnolliseen eikä ihminen voi päättää koska ja kehen rakastuu. Jos taas päätän lukea terapeutiksi se on kutsumus mitä päätän noudattaa.
No siksi mietinkin, että onkohan oikea sana kuvaamaan. Itsekin miellän kutsumuksen enempi ammattiin liittyväksi. Mutta joku samansorttinen sana se olisi, joka kuvaa sitä ohjautumista tai orientoitumista parisuhteeseen. :)
Sanat on joskus hankalia, kun niillä pitäisi kyetä kuvamaan niin elävästi niin isoja asioita.
Hyvä että joku herättelee ja tökkii välillä oikeaan suuntaan, olen outo ja ajatuskulku on todella omalaatuista välillä. Ehkä olisi kiva seurata millaiseen elämään ajatusten seuraaminen johtaisi, toisaalta sieltä outoudesta voisi olla vaikea ”nousta takaisin”. Tai sitten outous on illuusiota, kuvitelmaa erilaisuudesta, joka on syntynyt jossain lapsuuden maisemissa. Toisaalta minua lähemmin tuntevat pitävät minua outona.
Normaalius on illuusio. Ei normaaleja ole olemassakaan. On vain hulluja joista osa esittää normaalia.
"Normaalius(kin)" on KatsojanSilmässä ainakin Suurelta Osin.. Oma "normaali" on "normaali" Samankaltaisen yksilön kanssa, mutta ei erillaisen.. ;P
Niinpä, kaikilla oma käsityksensä normaaliudesta. :)
Periaatteessa kaikki on normaalia mitä maailmassa tapahtuu, on vain erilaisia tulkintoja siitä mikä on sopivaa. :)
Epänormaalius on poikkeamaa keskimääräisestä. Jos epänormaaleja ominaisuuksia on tarpeeksi, henkilö voidaan määritellä oudoksi. Se mihin raja vedetään voidaan määrittää subjektiivisesti tai erilaisten kvantitatiivisten määreiden ja jakautumien avulla.
Matemaatikkona normaaliuden määritelmä alkoi nyt suuresti kiinnostaa minua kvantitatiivisesta näkökulmasta, mutta jätä asian nyt tällaiseen kevyeen filosofiseen pohdintaan.
Oletko ikinä seurustellut epäloogisen ihmisen kanssa?
En ole tavannut kovin loogisia naisia eli olen. Naisia kiinnostaa yleensä lähinnä sisustaminen, matkustelu, kaverien kuulumiset yms., eli asiat jotka eivät vaadi järin valtavia matemaattis-loogisia ponnisteluja.
Seurustelu tai parisuhde ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Ihmissuhdetaitoja se voi opettaa, mutta niitä oppii ilman parisuhdettakin. Arvostan niitä, jotka osaavat huomioida sinkut sekä suhteessa elävät tasapuolisesti. Esim. akkojen illassa ei ala kertomaan synnytyskokemuksestaan, jos joukossa on lapsettomia sinkkuja.
Onneks en oo ikinä joutunu kuuntelee kenenkään vauvalässytystä. Mun lähipiiri koostuu 10 upeasta mielenkiintoisesta ystävästä ja muutamasta sukulaisesta ja olen pitänyt huolen ettei heistä kellään ole alle 15v lapsia!
Kaipaan ja arvostan kyllä seurustelua. On niin hyvät kokemukset siitä... En ole mikään bilettäjätyyppi ja suhteessa olin pitkään, että olisi mukava löytää sellainen kainaloon ottaja.
Teillä kaikilla, jotka jo vastasitte tähän kysymykseen, on päivänselvästi Jumala kateissa. Raamattu käteen ja kokemukset perseeseen. Ihminen tarvitsee voimaa tullakseen voimaihmiseksi. Sellaiseksi, jolla arvomaailmassa on muutakin kuin omien mieltymysten toteuttaminen. Voimaihminen osaa ja jaksaa palvella perhettä ja sen jäseniä joka päivä, myös vaikeuksien keskellä. pthyi miten itsekästä ja kuritonta näkemystä täällä esiintyykään.
""Ehkä juuri tämän oivalluksen takia olen onnellisempi kuin koskaan koska en tavoittele missään määrin parisuhdetta koska sille ei ole pakkoa. Jos se on, niin ok, jos ei, niin ok.""
Hyvä oivallus.