Monien muiden tapaan olen vuosia kestäneen harkinnan jälkeen päätynyt siihen, että ero on haettava. On mielestäni painavia syitä (kuten lapset), miksi eroa en vielä ole hakenut. Nyt nuorinkin on jo sen verran vanha, että ehkä voisin uskaltaa eroa hakea. Kysymykseni on, miten varautua toisen osapuolen reaktioon? Itselläni suuri pelko siitä, toinen puolisko alkaa väkivaltaiseksi. On käynyt aikaisemminkin fyysisesti kiinni sekä minuun että lapsiin. Käyttää myös mestarillisesti henkistä väkivaltaa. Olen mies ja epäilijöille tiedoksi - toista naista ole. Talous menee kuralle, sen jo hyväksyn, mutta tuo toisen reaktio suoraan sanottuna pelottaa. Kostaako hän minulle tai jopa lapsille? Luonne on sellainen ( yksi niistä monista syistä), miksi mm. eron haluan. Asiallista kommenttia, kiitos.
Neuvoa kaipaan
Eropelko
18503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sun olisi pitänyt ottaa ero ja lapset mukaasi jo siinä vaiheessa, kun ensimmäisen kerran kävi lapsiin kiinni fyysisesti. Lapsia ei saa antaa satuttaa. Eikä tietenkään itseäänkään. Sinuna väkivallan pelossa hoitaisin uuden kodin lapsille ja itsellesi puolison selän takana. Sitten vaan ilmoitat, että tää oli tässä. Raakaa, mutta väkivaltaista ihmistä kohtaan ainoa keino. Ja pidät huolta, jos lapset on vielä alakouluikäisiä, että tapaamiset äidin kanssa on valvottuja.
Väkivaltaa ei tule sietää missään muodossa. Oli se sitten fyysistä tai psyykkistä. Ei ajan kanssa korjaannu. Lähde hyvä ihminen omillesi ja suojele lapsiasi.
noi on vaikeita asioita jotka ei ikinä oo yksiselitteisiä,eikä oikeaa ratkaisua tilanteeseen ole olemassa varsinkaan kun lapset on mukana.oletko ottanut asian esille vaimosi kanssa?yleensä ero tilanteissa osapuolet näkevät asiat hyvin subjektiivisesti.eläkä ymmärrä väärin,henkinen tai fyysinen väkivalta on täysin hyväksymätöntä.Tälläisissa tilanteissa pitää yrittää muistaa että suurin vaikutus päätöksien ja tapahtumien seurauksilla on lapsiin.Jos neuvon antaisin,niin kehottaisin keskustelemaan tilanteesta(vaikka puolueeton 3 osapuoli mukana) ja miettimään mikä olisi "pienin paha" lasten kannalta...Tsemppiä..
Hei.
Olen pahoillani tilanteestasi, mutta muutos sinulla on edessä tehtyäsi eropäätöksen. Muutos on aina monenlainen, asioissa on aina puolensa, niin avioerossakin. Sinulla on painavat syyt päätökseen. Pidä lapsistasi ja itsestäsi huolta. Vaikea on ennakoida kuinka puolisosi tulee reagoimaan asiaan. Ehkä monellakin tavalla; järkyttyy, suree, on kiukkuinen jne. ehkä yrittää vaikuttaa sinuun erilaisin keinoin, ettet eroisi. Ehkä sinun kannattaa käydä juttelemassa jonkun ulkopuolisen kanssa, jotta saat tukea tilanteisiin.
Voimia ja kaikkea hyvää,
Pirkko-pappi
Sitä minä ole vähän miettinyt, että olenko turtunut tähän. Tiedän, että kenelläkään ei ole hyvä olla, mutta koen tämän jotenkin surkeana vankilana, mistä ei pois pääse. Pelkään, riittävätkö voimat käymään tämän läpi. Tuntuu, että mitä enemmän asiat ovat sekaisin ja päin mäntyä, sitä enemmän toinen puolisko tuntuu olevan tyytyväinen. Tuntuu, kuin hän silloin nauttisi. Kuulostaa hullulta.
Petänkö lapseni rikkomalka perheen? Saavatko he riittävät eväät selvitäkseen omassa elämässään. Onko minulla voimia olla se isä, joka haluaisin olla. Miksi en ole aikaisemmin lähtenyt? Huoli lapsista on suurin syy pelon ohella. Taustalla myös muuta, mikä on estänyt lähtemästä. Nyt vain on mitta täysi.
Sekavaa, mutta kiitos jälleen asiallisista kommenteista:
Tuolla Suhteen lopettamispalstalla on hyvin samanlainen kirjoitus, mikä voisi olla minunkin kirjoittamani muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14701168/kun-toinen-ei-kunnioita
Aika monet näistä on varmaan samanlaisia tilanteita. Itse olen myös huomannut, että kun asioiden antaa vaan olla perseellään eikä edes yritä keskustella tai tehdä asioille mitään niin toinen on tyytyväinen. En ole jaksanut edes stressata sillä enää, katselen tilannetta, en tunne mitään, paitsi kun murkkuikäisiä lapsosia niin rankkaa tällänen kuviokellunta on. Nykyisin tuntuu vaan siltä, että voispa jättää tämän koko paskan ihan kaikkia kuvioita myöten.
Hyvin samanlaisesta tilanteesta, mutta meillä osapuolet toisinpäin, lähteneenä voin kertoa omaa kokemusta väkivaltaisen puolison käyttäytymisestä. Aikaa on nyt kulunut reilu 3 kuukautta kun lähdin 4 kouluikäisen lapsen kanssa yönselkään pakoon. Saman katon alle ei enää palattu, pelko tapahtumien uusiutumisesta oli liian suuri. Eropäätöksen sai tiedoksi puhelimen välityksellä ja puolison sanainen arkku kyllä soi hyvin raskain sävelin, samoin joitakin tavaroita särkyi yksin raivotessaan. Lapsia ei tavannut pariin kuukauteen, viestitteli lapsille ilkeitä samoin kuin minulle. Tämän jälkeen hänen elämänsä rauhoittui ja pystyi tapaamaan lapsiakin. Kuukausi oli rauhallista kunnes taas alkoi henkinen painostus ja uhkailu kun ositusasiat tulivat ajankohtaisiksi. Tiedän, että tätä jatkuu tasaisin väliajoin ja se nostaa päätään aina kun tulee vastoinkäymisiä. Lapsia hän koittaa kääntää minua vastaan haukkumalla minua heille. Minulla "kuviokellunta" kesti 5 vuotta, joka nyt ajateltuna on aivan liian pitkä aika. Miksi annoin kaiken tapahtua? Pelkäsin tulevaa ja puolison käyttäytymistä. Mutta mikään ei ole ollut nyt niin pahaa mitä en olisi jo aiemmin kokenut. Tunnen ajoittain suurta helpotusta ja miehen minuun kohdistuvat haukkimiset vain vahvistaa päätöstäni oikeaksi. Miksi en huomannut lasten huonoa oloa aiemmin? Tiedostin asian, mutta ajattelin ehkä kaiken vielä korjaantuvan. Mikään ei kuitenkaan voita sitä tunnetta mikä tulee itselle nyt kun huomaa lapsillekkin ilon palavan jokapäiväiseen elämään. Meillä on naurua ja riemua ja ihanaa elämän vilskettä kun ei tarvitse siloitella tietä miehelle. Huomaan, että näin on hyvä.
Tee kaikkesi että saat lapset itsellesi. Ellet siinä onnistu, maksimoi lasten kanssa saatava aika eroprosessissa. Sinä pystyt olemaan hyvä isä ilman tyranninaisen koko ajan pelotttelemassa ja vaanimassa vierellä. Lapset turvaavat ja luottavat sinuun, varttuessaan tarpeeksi vanhoiksi, eikos he voi itse päättää kumman luona haluavat asua? Silloin viimeistään sinä voit saada heidät.
Kuvailemasi ilmapiiri on tosi haavoittavaa koko perheelle. Mitä nopeammin ero tapahtuu, sitä parempi.
Mikäli tuntuu että omat neuvosi ei riitä taisteluun tuon ilkeän ja manipuloivan naisen kanssa, hanki paras mahdollinen lakiasiantuntija avuksesi. Nyt jos koskaan hänen apu ja ohjeet ovat rahan arvoiset.
Kiitos asiallisista kommenteista. Tämä hieman selkeytti ajatuksia ja vahvisti omaa kantaani. Se mitä olen kaipaillut on tietoa, onko joku esim. saanut jonkin ulkopulisen valvomaan tilannetta, kun esim. ilmoittaa erosta? Ilman lapsia asia olisi helpompi, koska olen ennen tätä aikoinaan omalla päätöksellä eronnut lapsettomasta liitosta. Kiitos, jos joku jaksaa vielä tähän asiallisesti kommentoida.
Oletko ollut yhteydessä perheneuvolaan? Itselleni on tehty siellä moniammatillinen suunnitelma väkivaltatilanteiden uusiutumista varten. Luulen, että tänne voisit saada järjestettyä tapaamista vaimosi kanssa jossa kerrot vaimollesi eroasiasta. Perheneuvolasta osaavat myös ennen tätä neuvoa sinulle järjestelyjä mitä kannattaisi tehdä ennen eropäätöksen kertomista. Älä säikähdä sitä, jos vaimosi käyttäytymisestä tehdään lastensuojeluilmoitus, tämä ei ole paha asia kenenkään kannalta. Raskaita aikoja on edessä, mutta niistä selviää.
Koska naisille ei ole mitään väyliä purkaa ja kertoa agressiivisyydestään ja vihanhallinnastaan koska se on tabu ja äiti-myytin varjolla mennään ja siksi monella naisella on isokynnys mennä näihin tapaamisiin ja suunnitelmiin.
Voihan sitä kysyä perheneuvolasta mutta kun sielläkin mennään tällä äiti-myytillä.
Johan se kertoo naisten agressisiivydestä kun monet portsarit ravintoloista sanovat että pahimpia ovat naiset....
Lastensuojeluilmoitus....voin kertoa omasta kokemuksesta, kun yritin selvitellä vaimoni kanssa rauhallisesti erosta niin vastauksena sain vain naamapunaisena huutoa niinpä katsoin turhaksi ja käänsin selkäni ja olin poistumassa niin alkoi tavaraa tulla selkääni....ja käännyin ympäri ja automaattisesti suojasin naamaani käsilläni niin olin "heti nyrkit pystyssä ja väkivaltainen naisten hakkaaja...."
Hän painelikin turvakotiin (miehillähän ei ole mitään asiaa näihin verovaroilla tuettuihin paikkoihin...)
Sieltähän lastensuojelusta heti otettiin yhteyttä ja haluttiin tulla kotiini ja lapset pitää olla paikalla....sieltä tuli vanhempi nainen ja "tasa-arvon" nimissä 20v. pojankloppi ja heti näki kumpi johtaa tätä ja tultiin kuin yleinen syyttäjä!!
Selvitin tilannetta rauhallisesti ja lapsiltakin kysyttiin olosuhteista kahden kesken ja sitten ymmärsivät tilanteen.
Mitä tekivät EX:lle....aikaa ei löytynyt vaikka ex työttömänä asui ja eli asia hoidettiin puhelimitse ja kuitattiin näin....
Eli näin toimii lastensuojeluilmoitus ja lastensuojelu tähän äiti-myyttiin vedoten ja koska se on tabu.
Mene puhumaan tilanteesta asiantuntijalle, esim. lastenvalvojalle/perheneuvolaan. Samalla voisit houkutella vaimoasi pariterapiaan. Sano, ettet kykene jatkamaan liittoanne, mikäli vaimon väkivaltaisuus jatkuu nykyisellään. Tarvitsette apua. Jos vaimo suostuu lähtemään, ja käytte siellä useamman kerran, niin terapian aikana voit sanoa, että haluat sittenkin erota. Kun asia on muiden tiedossa, vaimosi saattaa ottaa asiat rauhallisemmin. Ehkä.
Mikäli vaimo ei lähde terapiaan, niin sinun pitää keksiä turvapaikka, sellainen jonne voitte mennä, jos vaimo käyttäytyy eroilmoituksen jälkeen uhkaavasti. Turvakoti, ellet muuta keksi. Siellä on nykyisin miehiäkin.
Nämä vastaukset ovat toisesta maailmasta... Jos sinä tosissasi lähdet hakemaan apua vaimosi väkivaltaisuuteen, niin voit olla varma että sinut nauretaan ulos jokaisesta laitoksesta tässä maassa. Vastaavasti jos pyrit saamaan lastesi huoltajuuden, niin voit usko, että koneisto pitää tasan tarkkaan huolen että äidillä on "mahdollisuus rakastaa lapsiaan". Mitä huonompaa käytöstä naisella on, sitä enemmän hänellä on oikeus lapsiin. Isä on vain vain välttämätön paha ja elintason mahdollistaja.
Kirjoittamasi perusteella olet tekemässä vääjäämättömiä liikkeitä elämässäsi, mutta kannattaa jo etukäteen varautua henkisesti siihen, että tulet jäämään yksin. Jos roolit olisivat toisin päin, olisi tarina eri.
Ei varmasti naureta.
Etenkin nykyään isää suositaan erossa, myös väkivaltaista ja/tai päihdeongelmaista. Tai pidetään täydellisen tasapuolisena kasvattajana lasten äitiin nähden, vaikka äiti olisi hoitanut lapset täysin yksin ennen eroa. Kyse tuntuu erossa olevan aina miehen oikeudesta väkivaltaan, tai valtaan ylipäänsä. Lasten oikeudet jää isän oikeuksien jalkoihin.
Ja+varmasti+nauretaan!!
Kyllä nauretaan ja se on valitettava tosiasia. Itse jättäydyin lopulta huonoon suhteeseen, koska se on ainoa keino suojella lapsiani. Jos olisin eronnut, olisin menettänyt lapseni melkoisella varmuudella. Sitä sanoi useampi asianajaja sekä tututavapiirissä oleva sosiaalipuolen työntekijä. Riskit tilanteen menemisestä pahempaa suuntaan kasvoivat liian isoiksi.
Tuli tehtyä paska valinta puolison suhteen ja tässä sitä ollaan. Ei ole tasa-arvon maa tämä, se on tullut hyvin selväksi.
Jos ap ei kuitenkaan yksinkertaisesti jaksa, niin riski luultavasti kannattaa ottaa "ajoissa". Onnea matkaan mitä ikinä päätätkin tehdä.
"Itse jättäydyin lopulta huonoon suhteeseen, koska se on ainoa keino suojella lapsiani"
Valitettavasti tuo on myös HYVIN yleinen syy äideilläkin jäädä väkivaltaiseen suhteeseen. Äitien ja lasten kokemaa väkivaltaa vähätellään, mitätöidäänkin. Useinkin väkivaltaiset miehet ovat taitureita peittämään tekosensa, manipuloimaan, uhkailemaan. Jos asia on joskus toisinpäin, niin mikä meteli siitä syntyykään!
Ikävää, että tästäkin asiasta yritetään kaikin keinoin tehdä tasa-arvokysymystä miesten hyväksi. Sillä tosiasia on se, että mies on alistanut väkivallalla ja raiskannut naisia ja lapsia niin kauan kuin ihmisiä maapallolla on ollut olemassa.
"Tehdä tasa-arvokysymystä"? Ja heti perään teet historiasta tasa-arvokysymyksen?
Eikö matka ole kohti tasa-arvoa eikä tavoitteena ole käyttää tasa-arvoa miekkana tai kilpenä? Naiset kokevat enemmän väkivaltaa ja heille on myös sitä varten turvakoteja jne., mutta miehille ei ole. Parashan olisi, jos kukaan ei niitä tarvisi, mutta kun tarvii, niin kyllä niihin pitäisi olla pääsy miehilläkin.
Se että otetaan epäkohta esiin EI ole hyökkäys toista sukupuolta tai sinua kohtaan. Se on yksi epäkohta monien joukossa.