Erilaisuus tavoitteissa

Ehkä miehesi kuuluu tekee pieni askel kerrallaan parempaa huomista itselleen ja sinulle säästäen omia voimiaan ja eläen samalal hyvää elämää. Ehkä miehellesi riittää se mitä hänellä jo on ja siitä vähän enemmän. Ehkä miehesi ei tarvitse palatsia eikä hurjasti rahaa ollakseen tyytyväinen ja onnellinen. Ehkä miehellesi riittää mukava työ, hyvät ystävät, parisuhde jossa ei tarvitse pingottaa tuli perseen alla mammonan perässä juosten ja burn outtiin kuollen.

Ehkä sinä kuulut sarjaan unelmoijat. Suunnittelet ja suunnittelet mutta et saa mitään aikaiseksi itse. Ehkä sinun visiosi ovat teinitytön visoita, sellaisia saavuttamattomia juttuja joita et osaa ja joihin sinun kykysi eivät riitä. Ehkä sinä olet sellainen tyyppi joka haluaa koko ajan isompaa ja isompaa, kalliimpaa ja parempaa kuin toisilla. Haluat näyttää muille ihmisille että sinulla on enemmän kuin heillä. Ehkä sinulla on itsetunto-ongelmia, haluat olla jotain muuta kuin mitä oikeasti olet.
Mitäpä jos suunnittelemisen ja miehen kuormittamisen sijaan tekisit itse jotain päästäksesi niihin unelmiin?
Mutta muista, että unelmia tavoitellessa, älä kuitenkaan kävele muiden ihmisten ylitse ja tallaa heitä jalkoihisi. Jos niin teet, huomaat myöhemmin, että huipulla on yksinäistä.

Nyt ymmärsit ihan väärin. Olen kiitollinen miehelle monesta asiasta enkä halya häntä pingottaa, meillä onvain erilainen asenne unelmiin ja tavoitteisiin. Saan kyllä aikaan paljonkin ja olen kehittänyt tulojani yli 50% vuoden aikana joskaan raha ei tuo onnea. Toiset tykkää ajatella isosti toiset pienesti. Kaikissa itsensä kehittämisessä kertovissa kirjoissa kerrotaan että olisi hyvä löytää seuraa toisista joilla on tavoitteita mihin pyrkiä. Arvostan tietysti myös sellaisia ystäviä joilla on vaikeaa tai joilla ei ole tavoitteit, mutta toivoisin että lähipiirini kuuluisi sellaisiakin jolla on tavoitteita se olisi positiivisempaa, noska usein juuri ne jotka on paikallaan ja tyytyy tosi vähään latistaa muita..

Kunnianhimoisille ihmisille on myrkkyä se että puolisi yrittää latistaa eikä kannusta yhtään vaan sabotoi mm haukkumalla ja kiukuttelemalla kun toisella menee hyvin.
Naiselle miestä valitetessa on aika tärkeää miten miehellä menee ja kuinka mies tukee naista vai laittaako vaan kapuloita pyörien väliin. Myös miehen tavoitteet on tärkeitä. Jos toinen haluaa ostaa asunnon ja toinen on ulosotossa niin ei hyvä!

Tottakai sinä pystyt ihan mihin vain! Kaikesta saa tietoa jos ja kun sitä haluaa ja tarvitsee, se vain vaatii innostusta ja työtä.

Aloittaessasi haluamasi projektin ja viedessäsi sitä eteenpäin, tulet automaattisesti tapaamaan alaan liittyviä henkilöitä. Heiltä saat ideoita kuinka jatkaa. Jotkut asiat välillä antavat takapakkia, sinnikkäästi vain jatkaessa, asiantunteva ammattilaisten piiri vain laajenee ja projektisi edistyy.

On hyvä haaveilla. Haaveilu pelkästään luo pilvilinnoja. Kaiken konkreettisen luomiseen tarvitaan tekoja, tekemistä ja työtä.

Tuloni kasvoivat yli 50% viime vuonna, eikö se ole tekoja ja tekemistä? En ole kenelläkään palkkatöissä joten en voi kollegoiden kanssa jutella työstä ja tavoitteista siksi niistä olisi välillä mukava jutella avomiehen kanssa ja mua huolestuttaa kun hän ei koskaan aseta tavoitteita...tai häntä ei kiinnosta.Itseasiassa häntä ärsyttää se kun mulla on paljon hommia...
Sehän vaikuttaa siihen millainen tulevaisuus meillä on. On sanonta että seura tekee kaltaisekseen ja en galua että minusta tulee yhtä tavoitteetonta tallaajaa.

... kunnianhimoista tai menestyvää... haluat paistatella framilla muiden ihmisten ihailussa, katsokaa miten hyvä minä olen, olen parempi kuin te muut... luuserit.

Mitäpä jos tutustut ensin omaan itseesi ja vasta sitten arvostelet läheistesi elämää.

Voi olla, että miehesi miettii samaan aikaan, että:
Miksi ei riitä se mikä on
Miksi et voi onnea nykyhetkestä
Miksi hän ei riitä omana itsenään
Miten käy jos sinä tai hän menettää työnsä tai työkykynsä
Jne

Se on ikävää jos miettii mutta tuohan on vain negatiivista mietintää. Vain positiivisten asioiden pohdinnasta ja positiivisesta asenteesta seuraa hyvää. Toivoisin käydä kehittäviä keskusteluja mitä pahaa siinä on?

Mulla on tyylinä elää päivä kerrallaan niin parasta, muija tuntuu jos suunnittelevan vuoden päähän asioita. Kysyinkin kerran että mistäs tiedät ollaanko yhdessäkään enää vuoden päästä sen jälkeen muijalla ihme yllättynyt ja kysyi et mitä kuin niin. Vastasin että tiedä häntä mitä tapahtuu.

"Tuloni kasvoivat yli 50% viime vuonna, eikö se ole tekoja ja tekemistä? "
Tämähän riippuu täysin siitä mistä summasta tuloja lähdetään kasvattamaan.
On aivan eri asia nostaa tulot 5000 -> 7.500:aan kuin esim. 50.000:sta ->75.000:iin.

Minä tienasin v. 2014 8.000€ ilta- ja viikonlopputöillä opiskelun ohessa, 2016 vuosiansiot olivat 48.000 brutto normivirka-ajalla, mutta se johtuu ihan siitä, että olin koko vuoden kokopäiväduunissa. Tänä vuonna mennään tuon summan yli muutamalla satasella.

"En ole kenelläkään palkkatöissä joten en voi kollegoiden kanssa jutella työstä ja tavoitteista siksi niistä olisi välillä mukava jutella avomiehen kanssa ja mua huolestuttaa kun hän ei koskaan aseta tavoitteita...tai häntä ei kiinnosta"

Ymmärrän erittäin hyvin jos avokkiasi ei kiinnosta sinun työsi tai suunnitelmat sen suhteen määräänsä enempää. En minäkään jaksa kuunnella mieheni työjuttuja 5 yhdessä asumisvuoden jälkeen enää kuin max. 10 minuuttia, sen jälkeen alkaa ajatus harhailemaan :). Mieheni taas ei kuule minun työjutuistani mitään kun en työstäni kotona puhu (minulla on vaitiolovelvollisuus) ja onneksi minulla työasiat jäävät yhä työpaikalle, nollaan ajatukset kotiin kävellessä, kotioven avattua mielessä on jo aivan muut jutut.

Olen sitä mieltä, että ihminen voi kouluttaa itseään työssään koko ajan, kehittyä ja kasvaa työssään paremmaksi vaikkei osaamistaan rahaksi muuttaisikaan. Elämässä on muutakin kuin raha ja tavara. Esim minä en arvosta tippaakaan merkkivaatteita/-kenkiä/-laukkuja tai huonekaluja, ei ole koskaan tullut halua ostaa monen tonnin laukkua tai kenkiä. Enkä tarvitse mihinkään Aarnion Pallotuolia enkä tanskalaisia design-huonekalujakaan, perusjutut riittää.

"Itseasiassa häntä ärsyttää se kun mulla on paljon hommia..."
Minuakin ärsyttää se kun mieheni työajat venyvät usein klo 18-19 saakka. Nämä epäsäännöllisen säännöllisesti eteen tupsahtavat ylityöt vaikuttavat arkielämäämme siten, että 70-80% arkikotitöistä kaatuu jo nyt mun niskaan koska olen enemmän kotona.

"Sehän vaikuttaa siihen millainen tulevaisuus meillä on."
Just näin. Esim. minun mieheni haluaisi jo lapsia, mutta en halua olla perheen ainoa arjen pyörittäjä. En meinaa jäädä pois töistä äitiyslomaa pidemmäksi ajaksi ja minulle olisi aivan liian rankkaa juosta työpaikan-päiväkodin-kodin välillä arkisin, joten kun miehen työajat ovat mitä ovat eikä niihin ole tulossa muutoksia, elellään edelleen kaksisteen.

Mulla samanlaisia ajatuksia kuin jutun kirjoittaneella. Itse tykkään kovasti myös suunnitella tulevaa (esimerkiksi säästää rahaa, suunnitella lomamatkoja, tehdä tavotteita itselleni esim. harrastaa jotain uutta, opiskella kieliä, mielellään pitkän ajan suunnitelmia: rahan säästö omaan asuntoon) taas miestäni ei nämä asiat kiinnosta, nyt olen jo ihmitellytkin miten me ollaan ees pysytty yhdessä lähes 10 vuotta :D Viime vuoden aikana minua on alkanut mietityttää koko suhde ja tämä et toinen haluaa tehdä jtn ja toinen ei. Joitakin yhteisiä mielenkiinnon kohteista meillä on, mutta esimerkiksi matkustelu kiinnostaa vain minua :(

Joko tyydyn siihen että matkustan yksin/muiden läheisten kanssa, teen tavoitteita joissa mies vain pysyy sitten perässä... tai lähden menemään tästä suhteesta. En tiedä vielä mitä teen.