Perustulo koetaan liikaa sitovaksi joidenkin mielestä, koska ottamalla vähemmän tuloa maksettavaa työtä vastaan, sotkee perustulon ja työnteosta saatavan pienemmän palkan keskenään, eikä voi olla varma, saako tehdystä työstä lisää tuloja vai menettääkö palkatun työn tulojen vuoksi loppujen lopuksi enemmän kuin jos olisi tekemättä mitään.
Koska oikean ja oikeudenmukaisen veroprosentin määritteleminen erilaisia töitä tekeville perustuloa saaville ihmisille on nykyisen verotusjärjestelmän mukaan liian sotkuista ymmärtää, tulisi perustuloa saavilla ihmisillä olla erilainen verotusjärjestelmä kuin nykyisin vallitsee kaikilla ihmisillä.
Perustuloa saavan ihmisen tekemästä työstä tulisi jäädä aina enemmän käteen kuukaudessa kuin perustulon verran.
Yksinkertainen taulukko käteen jäävästä summasta työn mukaan saattaisi tuntua oikeudenmukaiselta, koska perustuloa saavat ihmiset saavat jo niin paljon ajallista etua kuin muut verotettavat ja etenkin työttömät, jotka tuhlaavat omaa aikaansa melkein jokaikinen päivä pelkästään työn etsimiseen ja siitä raportoimiseen.
Tämä nykyinen työttömiä ihmisiä masentava, passivoiva ja aikaa tuhlaava järjestelmä vie ihmisten kyvystä ajatella muita vaihtoehtoja, että useimmat jäävät pitkäaikaistyöttömiksi kuin rikkimenneet robotit.
Työn tekemistä voisi arvioida prosentuaalisen palkanmaksun taulukolla, jossa eri tekijät määräisivät työstä saatavan palkan suuruuden perustulon lisäksi.
Työn tekeminen perustulon alaisuudessa lisää aina aktiivisuutta ja mahdollistaa paitsi ihmisen itsensä koulutuksen ja sopivan työn löytämisen, myös auttaa työn tekemisen ohella muita ihmisiä saavuttamaan omia tavoitteitaan omissa työtehtävissään.
Mitä yksinkertaisempi verotusjärjestelmä perustuloa saavilla ihmisillä olisi erilaisia työtehtäviä kokeillessaan, sitä pienempi kynnys useammalla olisi kokeilla useampia töitä, ja sitä paremmin ihmiset löytäisivät itselleen sopivimman työn pidemmäksikin aikaa.
Jos Suomen verotusjärjestelmässä päädytään pitämään kahdenlaista järjestelmää yllä samanaikaisesti ihmisten itsensä valitsemina, niin perustulojärjestelmän yksinkertaisesta ja helposta, mutta ei niin tarkkaa lukua töitä erittelevästä verotusjärjestelmästä voisi siirtyä takaisin nykyiseen verotusjärjestelmään siinä vaiheessa, kun olisi löytänyt itselleen sopivamman ja tuottavamman työn ja haluaisi saada kunnon palkkaa maksettavaksi vanhalla verotusjärjestelmällä.
Ihmiset voisivat valita oman elämäntilanteensa mukaan kahdesta verotusjärjestelmästä - toinen tarjoaisi enemmän tilaa ja aikaa miettimiseen ja etsimiseen, ja toinen verotusjärjestelmä toimisi tarkemmin ja omien vaatimusten mukaisesti kun ihminen on rutinoitunut ja keskitynyt enemmän työn tekemiseen.
Turhan tekeminen ja väkisin vääntäminen vähenisivät näin ainakin teorian tasolla. Ihmisistä itsestään on sitten kiinni, miten paljon tarmoaan he haluavat käyttää mihinkin työkohteeseen.
Koska oikean ja oikeudenmukaisen veroprosentin määritteleminen erilaisia töitä tekeville perustuloa saaville ihmisille on nykyisen verotusjärjestelmän mukaan liian sotkuista ymmärtää, tulisi perustuloa saavilla ihmisillä olla erilainen verotusjärjestelmä kuin nykyisin vallitsee kaikilla ihmisillä.
Perustuloa saavan ihmisen tekemästä työstä tulisi jäädä aina enemmän käteen kuukaudessa kuin perustulon verran.
Yksinkertainen taulukko käteen jäävästä summasta työn mukaan saattaisi tuntua oikeudenmukaiselta, koska perustuloa saavat ihmiset saavat jo niin paljon ajallista etua kuin muut verotettavat ja etenkin työttömät, jotka tuhlaavat omaa aikaansa melkein jokaikinen päivä pelkästään työn etsimiseen ja siitä raportoimiseen.
Tämä nykyinen työttömiä ihmisiä masentava, passivoiva ja aikaa tuhlaava järjestelmä vie ihmisten kyvystä ajatella muita vaihtoehtoja, että useimmat jäävät pitkäaikaistyöttömiksi kuin rikkimenneet robotit.
Työn tekemistä voisi arvioida prosentuaalisen palkanmaksun taulukolla, jossa eri tekijät määräisivät työstä saatavan palkan suuruuden perustulon lisäksi.
Työn tekeminen perustulon alaisuudessa lisää aina aktiivisuutta ja mahdollistaa paitsi ihmisen itsensä koulutuksen ja sopivan työn löytämisen, myös auttaa työn tekemisen ohella muita ihmisiä saavuttamaan omia tavoitteitaan omissa työtehtävissään.
Mitä yksinkertaisempi verotusjärjestelmä perustuloa saavilla ihmisillä olisi erilaisia työtehtäviä kokeillessaan, sitä pienempi kynnys useammalla olisi kokeilla useampia töitä, ja sitä paremmin ihmiset löytäisivät itselleen sopivimman työn pidemmäksikin aikaa.
Jos Suomen verotusjärjestelmässä päädytään pitämään kahdenlaista järjestelmää yllä samanaikaisesti ihmisten itsensä valitsemina, niin perustulojärjestelmän yksinkertaisesta ja helposta, mutta ei niin tarkkaa lukua töitä erittelevästä verotusjärjestelmästä voisi siirtyä takaisin nykyiseen verotusjärjestelmään siinä vaiheessa, kun olisi löytänyt itselleen sopivamman ja tuottavamman työn ja haluaisi saada kunnon palkkaa maksettavaksi vanhalla verotusjärjestelmällä.
Ihmiset voisivat valita oman elämäntilanteensa mukaan kahdesta verotusjärjestelmästä - toinen tarjoaisi enemmän tilaa ja aikaa miettimiseen ja etsimiseen, ja toinen verotusjärjestelmä toimisi tarkemmin ja omien vaatimusten mukaisesti kun ihminen on rutinoitunut ja keskitynyt enemmän työn tekemiseen.
Turhan tekeminen ja väkisin vääntäminen vähenisivät näin ainakin teorian tasolla. Ihmisistä itsestään on sitten kiinni, miten paljon tarmoaan he haluavat käyttää mihinkin työkohteeseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Entä toinen lähestymistapa: On erilaisia ihmisiä. Toiset ovat kovasti aktiivisia ja halukkaita tekemään mitä ikinä eteen tulee, uskoen siihen, että tekemällä paskaduunia jossain vaiheessa tilanne paranee ja homma lähtee eteenpäin. Toiset kaverit tykkäävät istua sohvalla ja harrastaa omiaan ilman minkäänlaista aikomustakaan lähteä töihin. Sitten varmaan on vielä muunlaisiakin.
Tehtäisiin siis karkea luokittelu sen erityyppisistä ihmisistä ja tehtäisiin sopivat polut kaikille: Jos on todella aktiivinen niin tuki ei saa rangaista. Jos ei ole yhtään aktiivinen niin silloin tuen pitää rangaista jne... Toimiva systeemi lähtee siis "asiakaslähtöisesti" minkä tyyppisiä "asiakkaita" kelalla on, ja siihen rakennettaan sellainen systeemi, että toimii kaikissa tilanteissa kustannustehokkaasti: lusmut töihin tai ei rahaa ja yritteliäiltä ei tukea pois jos yrittää vähän tehdä jotain ylimääräistä.
1. Valtion liika holhoaminen ja kyttääminen on todella ahdistavaa ja todella vittumaista.
2. Jokaisella on oikeus päättää omasta ammattialastaan ja usein myös työpaikastaan, toivottavasti myös työajoista ja sijainnista.
3. On erilaisia ihmisiä haluineen, toiveineen, luonteineen, lahjakkuuksineen, tavoitteineen.
4. On ihmisiä erilaisine koulutuksineen. Toisille selkeästi sopii akateeminen ala, toisille duunarityöt. Liian fiksu ja lahjakas turhautuu liian ylihelpossa duunissa ja lahjat ja koulutukset menevät täysin hukkaan.
5. Toiset ihmiset ovat vaan kunnianhimoisempia, älykkäämpiä, lahjakkaampia kuin toiset.
6. Kun raha otetaan pois se ei välttämättä kannusta ottamaan työtä (jos sitä edes on), koska erilaisilla ihmisillä on erilaiset elämäntilanteeet, lähtökohdat, perhetilanteet, tavoitteet, elämänhistoria, halut, luonteet, mieltymykset, kiinnostuksen kohteet, ammattitaidot, lahjat jne. Toisinaan vaan rikollisuus lisääntyy, pimeä työ lisääntyy, huumekauppa&prostituutio lisääntyy, varastaminen yms, lisääntyvät kun raha otetaan suoraan pois.
Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, että ottamalla raha pois henkilöltä y, henkilö menee työpaikkaan x.
Monesti myös se mikä on riittävä raha tai iso palkka jollekin, ei välttämättä ole jollekin toiselle sama asia. Iso palkka on aika suhteellinen käsite, toisille se on 1500, toisille 2000 , toisille 5000 ja toisille 10 000/kk. Toisille myös palkka voi olla suurempi jos sen saman palkan tienaa 2 tunnissa kuin 20 tunnissa.
7. Tuntematta ihmistä ja yksilöä sen enempää et oikeasti voi tietää hänestä juuri mitään. Voit tehdä stereotyyppisiä olettamuksia, mutta kaikki voivat mennä täysin metsään.
8. Se miksi joku ei ole aktiivinen ja joku toinen on riippuu myös hyvin monesta eri asiasta ja niiden yhtälöstä. Usein syy voi olla vaan henkilökohtainen syy eikä sen ihmeellisempää. Et kuitenkaan pääse kenenkään pään sisälle mitä kenenkin päässä liikkuu. Joku voi olla enemmän aktiivisempi jonain toisena ajankohtana ja jonain toisena ei. Vähemmän aktiivinen ei välttämättä ole aina elämässään yhtä vähän aktiivinen.
9. Kaikista ei vaan saa tekemälläkään tyhmiä pelinappuloita, joita voi höykytellä orjatöissä. Jotkut taas kokevat kantapään kautta, että tämä ei kannata. Jotkut taas haluavat edetä urallaan eivätkä tyydy ihan mihin vaan. Meitä ihmisiä vaan on niin moneen eri lähtöön.
10. Joillakin on aivan selvät sävelet ihan pienestä pitäen mitä haluavat tehdä ja mitä eivät. Kaikki eivät koskaan kärsi minkäänlaisista identiteettiongelmista tai kriiseistä. Joillakin on selvä ja vahva kutsumusammatti, mikä ei vuosien kuluessa muutu. Kaikki eivät ole haahuilijoita, mutta ihmisillä on erilaiset lähtökohdat, perhetilanteet, rahatilanteet jne.
Perusprinsiippi lienee oikeudenmukaisuudessa se, että jokainen elättää itsensä jos siihen on mahdollisuus, ja että sitä yrittää päivästä toiseen kunnes sen saavuttaa. Jos vaan ei käy flaksi millään, vaiikka on kuinka yrittänyt niin siinä tapauksessa yhteiskunta, eli kaikki veronmaksajat, vasta tulevat apuun.
Oletko todella sitä mieltä, että jos mielenlaatu onkin sellainen, ettei työ huvita, niin se on ihan ok, ja on ok elää toisten rahalla = toisten tekemällä työllä. Eikös tuo olekin juuri lusmuilu kiteytettynä? Jos ei ole esimerkiksi päämäärä elämässä tiedossa, niin voi kuitenkin mennä s-marketin kassalle ja odottaa samalla, että pää kirkastuisi, eli elättäisi itsensä sen aikaa kunnes tulisi selkeä visio.
Oletetaan, että eletään kivikaudella Afrikassa, jolloin kukaan ei maksa veroja eikä ole kelaa tai tukiaisia. Miten käy sen kaverin joka jää istumaan kun muut lähtevät hankkimaan ruokaa? Kaveri istuu ja miettii, että ei ole oikein selkeä visio vielä ja se tulee sitten joskus... tällä tavalla ei voi elää.
Ei sinne S-marketin kassalle mennä vaan päästään ja luuletko, että jos yhtäkkiä sinne ilmestyisi tuhansia työnhakijoita niin kaikille olisi töitä?
Eli vaikka hakisit S-markettiin töihin, sinä et pääse sinne töihin, koska:
- olet ylikoulutettu
- sinulla ei ole kokemusta
- sinulla on huono matikkapää
- naamasi ei miellytä
- olet väärän ikäinen
- et puhu selkeästi
- sinulla ei ole suhteita
- luottotiedot ovat menneet
- rikosrekisteri
- et osaa työtehtäviä
Tässä vain näit muutamia. Menisikö vaikka poliitikko töihin kassalle sillä aikaa kun odottaa seuraavia vaaleja? Ei menisi.
Oli ala ja koulutus mikä vaan, töihin ei mennä vaan sinne päästään. Et voi vaan ilmoittaa kaupan kassalle, että hei, huomenna minä olen siinä sinun paikallasi.
Työtä ei voi tehdä jos on fyysinen ongelma, eli ei ole käsiä, jalkoja ja päätä. Sillon ei voi tehdä työtä. Muuten voi.
Työtä ei voi tehdä jos on hullu. Pää on niin sekaisin, ettei mikään järkevä toiminta onnistu. Sillon pitää mennä laitokseen hullujen huoneelle pakkopaitaan. Hoitaa itsensä kuntoon ja mennä työhön.
Työtä ei voi tehdä jos on narkkari tai alkoholisti. Sillon pitää mennä hoitoon ja sitten töihin.
Työtä ei voi tehdä jos ei ole työtä. Sillon työ on työn hakeminen 8h päivässä, jolloin voi tehdä noin 8-10 puhelinsoittoa ja hakemusta päivässä. Etsiä töitä vaikka ulkomailtakin jos kotimaasta ei löydy.
Muuten pitää tehdä työtä eläkeikään asti.
Ihmisten erilaisuus tms. maailmankatsomus tai mikään sellainen ei ole syy olla tekemättä työtä. Jos on vähemmän älyä tai kunnianhimoa tai koulutusta niin se ei ole este eikä syy olla tekemättä työtä.
On vaihtoehtokin, voi muuttaa metsään ja elättää itsensä luonnon tuotteilla luonnossa. Jos se on kiinnostavampaa niin se on kans ihan ok.
Se ei ole ok, että elää muiden rahoilla ilman pätevää syytä ks. yllä.
Dear kokkari,
mutta töitä ei voi tehdä jos työnantaja ei ota sinua töihin tai potkii sinut työpaikalta ulos, koska:
- olet liian vanha
- olet liian fiksu
- olet liian koulutettu
- naamasi ja ulkonäkösi ei miellytä
- sukupuolesi/ihonvärisi/seksuaalinen suuntautumisesi/kansalaisuutesi/siviilisäätysi/uskontosi ei miellytä
- et antanut seksiä
- tilauskanta päättyi
- yt:ssä tuli kenkää
- konkurssi/tuotannolliset&taloudelliset syyt
- kaveri/vaimo/sukulainen pitää palkata tilallesi
Vaikka kaikki Suomen työttömät haluaisivat hyvin intohimoisesti töihin ja vaikka kaikki heistä yritettäisiin laittaa ihan mihin tahansa töihin, kaikille ei vaan riitä työpaikkoja ja se ei ole työttömien syy.
Kokkarilla siis riittää ideologioita, mutta on kovin vieraantunut todellisuudesta vai pelkäätkö, että joku vie juuri sinun työpaikkasi? Siinähän sitä sitten itse menet sinne Alepan kassalle töihin. Ai niin, jos siis edes ottavat töihin vai risuillako ja kävyillä ajattelit laskusi maksaa?
Jos ei ole työtä niin palamme kohtaan: "Työtä ei voi tehdä jos ei ole työtä. Sillon työ on työn hakeminen 8h päivässä, jolloin voi tehdä noin 8-10 puhelinsoittoa ja hakemusta päivässä. Etsiä töitä vaikka ulkomailtakin jos kotimaasta ei löydy."