Olen törmännyt nykynuorilla hassuun käsitykseen, "olemme seurustelleet jo niin kauan" = vuoden. Useat alle 30-vuotiaat on sitä mieltä että 5 vuotta on jo ikuisuus ja ero on edessä. Lapsia tehdään kun vuosi on oltu yhdessä? Sitten ihmetellään miksi yksinhuoltajia on niin paljon..
Mielestäni 5 vuotta menee helposti jo toiseen tutustuessa, yhteiselämään totuttautuessa, pakollisten(?) kriisien selvittämisessä jne, sitten kun elämä on vakiintunut niin voidaan tehdä lapsia. Sekin tietysti riippuu ihmisistä.
Milloin te miellätte että olette seurustelleet "kauan"?
Mielestäni 5 vuotta menee helposti jo toiseen tutustuessa, yhteiselämään totuttautuessa, pakollisten(?) kriisien selvittämisessä jne, sitten kun elämä on vakiintunut niin voidaan tehdä lapsia. Sekin tietysti riippuu ihmisistä.
Milloin te miellätte että olette seurustelleet "kauan"?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen seurustellut kohta kaksi vuotta ja yhdessä asuttu vuosi, en omasta mielestäni kauaakaan, mietin vasta tuossa että tuntuu niin lyhyeltä ajalta tämä kaikki.
Niin, kyllähän monesti on hyvä tutustua rauhassa ja kokeilla tuleeko suhteesta mitään ennen lasten tekoa. Ja sama juttu naimisiin menon suhteen. Itse seurustelin reilut neljä vuotta ennen kuin menin naimisiin. Onneksi emme lapsia ole tehneet, koska nyt kaksi vuotta naimisiin menon jälkeen on alkanut mietityttämään, tulikohan sitä sittenkään mentyä yhteen oikean henkilön kanssa. Eli naimisiinmenon kanssakin olisi ollut hyvä odottaa vielä pidempään.
No, nyt kuitenkin vimmatusti yritetään saada liitto toimimaan, mutta ennen kuin se ei toimi, ei lapsien hankinta tule mieleenkään. Sitten kaikki asiat ovatkin jo huomattavasti hankalampia ja koskee liian montaa viatonta ihmistä.
Mikä sitten on kauan? Toisille riittää vuosi, jonka jälkeen perhe-elämä jatkuu onnellisena loppuun asti. Toisille ei riitä vuosikymmenkään, vaan ero tulee pitkästä seurusteluajasta huolimatta.
Tuo "kauan" riippuu myös vähän parista. Me olemme seurustelleet 2,5 vuotta. Ajallisesti tuo ei mielestäni ole kovinkaan kauan (paitsi ystävieni mielestä se on ikuisuus). Olemme kuitenkin kokeneet poikaystäväni kanssa asioita, joista moni nuori suhde olisi jo loppunut. Olemme tutustuneet näiden asioiden takia toisiimme paremmin kuin moni muu. Olemme myös seurustelleet tiiviisti (olemme melkein kaikki päivät ja yöt yhdessä), joten pakostikin tunnemme toisemme paremmin kuin pari, joka tapaa kerran viikossa.
Mielestäni suht tiiviissä seurustelussa 3 vuotta on aika, jossa pitäisi jo tietää haluaako suhteelta enempää. Minä en ainakaan kuluttaisi aikaa miehen kanssa, joka ei tiedä tahtooko jakaa loppuelämänsä kanssani.
Mieheni keksi "hauskan" muistisäännön näiden tapausten varalle:
"heti" 15-20 min
"pian" n. 30 min
"kohta" 2 h
"tänään" 48 h
"huomenna" n. viikon päästä
"kuukausi" n. puoli vuotta menee
"kauan" pari vuotta
"pitkään" 5 vuotta
"ikuisuus" 10 vuotta
Jos mieheni väittää siis tulevansa kotiin "kohta", siihen menee yleensä pari tuntia... :)
Jos hän sanoo, että ollaan oltu kauan yhdessä, se tarkoittaa että ollaan oltu parisen vuotta yhdessä.
Että silleen... ;)
Aika on niin suhteellista. Riippuu aika paljon iästä miten pitkä seurustelu on kauan, teinille varmaan pari kuukauttakin on jo tosi kauan, parikymppiselle vuosi tai kaksi. Itse ihmettelen enemmän sitä että on seurusteltu kauan eikä vielä asuta yhdessä, sillä sehän vasta kertoo tuleeko suhteesta mitään.
Lasten tekemisestä sitten. Yli kolmekymppisellä alkaa jo tulla kiire sen kanssa, ei kerta kaikkiaan ole enää aikaa seurustella sitä viittä vuotta ennen lasten tekemistä. Toisaalta useamman suhteen jo kokeneena tietää ehkä tarkemmin mitä haluaa ja mikä suhteessa on oikeasti tärkeätä.