Olen parin kuukauden ajan ollut yhteydessä erääseen henkilöön, ihan kaveri mielellä. Joskus tosin en laske häntä edes kaverikseni, koska suhde on mielestäni jotenkin todella outo.
Ainakun juttelemme jostakin, niin päädymme kohtaan, jossa joko hän tai minä sanoo mielipiteensä jostakin asiasta. Toinen on aika usein erimieltä. Minulla on tapana sanoa aika suorasti oma mielipiteeni ja perustella oma kantani, minkä kaveri sitten tulkitsee manipuloinniksi ja hän turhautuu, lopettaa keskustelun sanomalla "unohda koko juttu". Olen puhunut hänen kanssaan siitä, että en todellakaan yritä muuttaa kenenkään mielipiteitä sanomisillani, vaikka joskus omat ajatukseni ovatkin ehkä sitten radikaaleja verrattuna hänen ajatuksiinsa. Silti tuntuu, ettei hän jotenkin usko, vaan joka kerta kun sanon oman mielipiteeni " pidän omenasta, " niin pitäisi sanoa, että tämä on sitten minun mielipiteeni ja sinulla sekä muilla ihmisillä voi olla toisenlainen mielipide.
Jotenkin hänen kanssa keskustellessa tulee mieleen, että enkö osaa sitten ollenkaan jutella ihmisten kanssa vai olenko jotenkin vajukki, kun on niin vaikeaa jutella asioista tai ylipäätänsä mistään! Tänäänkin mainitsin ohimennen jotakin myyjän työstä ja sanoin ettei se ole minua varten, koska minulla on muita tulevaisuuden suunnitelmia (olen täysin eri alalla) ja hän otti asiasta nokkiinsa ja sanoi, ettei korkea koulutus oikeuta aliarvioimaan muita ammatteja ? :D Hän ei (TIETÄÄKSENI) ole myyjä ja en tajua missä kohtaa sanoin väärin, sillä eiväthän kaikki ammatit ole kaikkia varten, vaikka myyjäksi voi päästä vaikka lukiopohjalta tai sitten tradenomin papereilla.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta tilanteesta? Tämänpäiväisen kaupankassa-keskustelun jälkeen en ole ollut yhteydessä häneen ja en kyllä aiokaan ellei hän itse ota yhteyttä.
Ainakun juttelemme jostakin, niin päädymme kohtaan, jossa joko hän tai minä sanoo mielipiteensä jostakin asiasta. Toinen on aika usein erimieltä. Minulla on tapana sanoa aika suorasti oma mielipiteeni ja perustella oma kantani, minkä kaveri sitten tulkitsee manipuloinniksi ja hän turhautuu, lopettaa keskustelun sanomalla "unohda koko juttu". Olen puhunut hänen kanssaan siitä, että en todellakaan yritä muuttaa kenenkään mielipiteitä sanomisillani, vaikka joskus omat ajatukseni ovatkin ehkä sitten radikaaleja verrattuna hänen ajatuksiinsa. Silti tuntuu, ettei hän jotenkin usko, vaan joka kerta kun sanon oman mielipiteeni " pidän omenasta, " niin pitäisi sanoa, että tämä on sitten minun mielipiteeni ja sinulla sekä muilla ihmisillä voi olla toisenlainen mielipide.
Jotenkin hänen kanssa keskustellessa tulee mieleen, että enkö osaa sitten ollenkaan jutella ihmisten kanssa vai olenko jotenkin vajukki, kun on niin vaikeaa jutella asioista tai ylipäätänsä mistään! Tänäänkin mainitsin ohimennen jotakin myyjän työstä ja sanoin ettei se ole minua varten, koska minulla on muita tulevaisuuden suunnitelmia (olen täysin eri alalla) ja hän otti asiasta nokkiinsa ja sanoi, ettei korkea koulutus oikeuta aliarvioimaan muita ammatteja ? :D Hän ei (TIETÄÄKSENI) ole myyjä ja en tajua missä kohtaa sanoin väärin, sillä eiväthän kaikki ammatit ole kaikkia varten, vaikka myyjäksi voi päästä vaikka lukiopohjalta tai sitten tradenomin papereilla.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta tilanteesta? Tämänpäiväisen kaupankassa-keskustelun jälkeen en ole ollut yhteydessä häneen ja en kyllä aiokaan ellei hän itse ota yhteyttä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.