Milloin pitää luovuttaa

Mulla on samanlainen tilanne avovaimon kanssa, avoliitto on nyt ns. tullut "risteykseen" ja nyt suhteessa jatkoaika, jatketaanko vai eroaako tiet. Kysyin tässä taannoi että haluutko seksiä muija katsoi et oonko tosissaan ja sanoi ettei edes halua mun kosketusta seksistä puhumattakaan eikä nappaa muakaan enää. Luottamusta kyllä on ja arvostusta mutta se JOKIN puuttuu tai on puuttunut jo kauan.

Kun tuntee ja tietää, ettei mikään enää auta.

Huonoltahan tää näyttää. Tänäänkin tuli armotonta kritiikkiä ja arvostelua lastenkin edessä. Muutenkin vähän näyttää ja tuntuu, että toinen pitää mua tyhmänä ja lähed kaikki mitä sanon on väärin tai tyhmää... ap

Oletteko käyneet pariterapiassa? Mun mielestä ero pitää ansaita käymällä asiat läpi, yrittämällä selvitää. Jos molemmat menee terapiaan oikealla asenteella ja avoimesti, niin tulokset voivat yllättää. Ja jos ero sitten tuleekin, niin paremmalla mielellä, koska on asiat terapiassa selvitellyt. Asioiden käsittely on tärkeää tulevaisuuden kannalta, riippumatta eroaako vai jatkaako yhdessä!

Puolisosi sanoo, ettei rakasta, ei arvosta eikä kunnioita sinua. Onko näin ollut aina?
Teillä kuitenkin on yhteisiä lapsia, jossain vaiheessa suhdettanne tilanne on siis ollut toisin.

Onko miehesi kertonut syitä miksi rakkaus, arvostus ja kunnioitus sinua kohtaan on loppunut?

Jos ei kunnioitusta ole miksi olla kimpassa? Lapsetkinhan siinä jo kärsivät. Hekin oppivat teeskentelyn ja kulissielämisen mallin. Onko
se sitten oikein? Lapset kyllä nykyisin voisivat pitää yhtä molempien kanssa, jos vanhemmat niin sallivat. Omaa elämääkään ei ehkä kannata uhrata täysin ja kokonaan. Kyllä lapset aistivat, jos vanhemmilla
on ongelmia.

Silloin pitää luovuttaa jos on pelkkiä negatiivisia tunteita toisesta.

Pitää päästää irti, jos toinen ei välitä enää.

Pitää riuhtaista itsensä irti, jos kaikki kuollutta kumppania kohtaan.

Jos on molemmilla vielä hitunenkin positiivista jäljellä, niin on toivoa.

Tahto ratkaisee ja kovistakin paikoista selviää. Jos on aito halu yrittää parantaa välejä.

Valitettavasti kuulostaa siltä, että miehelläsi ei sitä enää ole. Puhukaa.

Ilman arvostusta ja kunnioitusta ei ole mitään, ja niitä on kaiken lisäksi mahdotonta saada takaisin. On aika luovuttaa.

Mahdotonta asettua toisen henkilön asemaan.
Meillä luultavasti riittäisi se jos jompi kumpi puhuisi vakavalla naamalla erosta.
Se keskustelu olisi siitä aiheesta viimeinen.
Tulos olisi joko-tahi.

Minusta erosta puhuminen on viesti pahasta olosta ja silloin olisi paikka kysyä syytä eroon ja kuunnella, ei kiivastua, tai syyttää. Toinen on jo varmaan pitkään tuntenut itsensä ulkopuoliseksi suhteessanne.
Tässä tilanteessa hän saattaa sanoa vähän pahastakin, mutta pitäisi ystyä sietämään ja miettimään, että olenko tosiaan unohtanut tärkeimmän ihmisen elämässäni näin pahoin, että hän haluaa eroon.
Parisuhdetta tulee hoitaa ja huomioida toista mahdollisuuksien mukaan. Lomia olisi syytä yrittää viettää muuallakin kuin kotona raskaasti rästitöitä tekien tai suvulle ilmaiseksi piiaksi tai rengiksi vieminen-
Tekee hyvää jos muistaa toisen merkkipäivät pienesti.
Monta kertaa ihan jonkun kerran vuodessa vaikka elokuvissa käyminen ihan siellä elokuvateatterissa antaa voimia uuteen. Nyt katsotaan vain kotona videoita ja oman mielensä mukaan ehkä jopa eri huoneissa.
Puuttuu se yhteinen eli elämässä ei ole yhtään kohokohtaa jos niitä ei järjestetä. Naisilla on monesti päivätyö ja kotityöt pääosin sekä vastuun kantaminen lasten hyvinvoinnista ja tarpeista, joten hän ei oikein jaksa järjestellä näitä hetkiä, joten toivoisin teidän miesten todella vievän puolisonne muutaman kerran vuodessa ihan ulos ravintolaruualle, teatteriin, konserttiin, elokuviin. Samalla järjestätte lapsille vaikka yö kyläilyn isovanhempien, kummien luokse, isommat jo kavereiden luokse.
Se tärkeä yhteinen aika ja keskustelu ja suunnittelu antaa voimia yhteiseen elämään.

Kiitos kovasti komentoineille. Ei kyllä hyvältä näytä. Olemme käyneet pariterapiassa, mutta siitä ei juuri ole ollut apua. Jotenkin sitä vaan on niin vaikea ymmärtää, että toinen haluaa lopettaa ja viedä/menettää puolet lasten elämästä ja itsellekin luovuttaa haaveista ja unelmista... ap