Pitkän avion jälkeen ero kodista, jonka olen rakentanut ja kustantanut suurimmaksi osin. Talo vaimon nimissä sekä avioehto tehty -94. Olen investoinut ja toteuttanut remontit uskoen liittomme kestävän. Onko mahdollisuutta saada erotilanteessa tästä elämäntyöstäni mitään?
Kodin alasajo erossa
sulkumäki
42924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Aika erikoista, että talo on vain vaimosi nimissä, teillä on avioehto, vaikka olet rakentanut ja kustantanut talon suurimmaksi osin. Onko moiseen mitään järkevää syytä?
Kannattaa kysyä asiaa lakimieheltä. Tässä ei pysty asiaan saamaan mitään selvyyttä.
Yrityselämässä ollessani varauduimme ns. pahan päivän varalle luottaen ikuseen rakkauteen, varmistaaksemme kotimme. Yrityksen kaatuessa olisi kotimme ollut vaarassa, yritys edelleen toiminnassa. Onko toisia näin tyhmiä henkilöitä, jotka eivät ole varmistaneet selustaansa?
Voi voi nyt satuilet jostakin, josta et tiedä mitään.
Onpa paha tilanne! Oliko eronne syynä uskottomuus? Kos näin, niin pahoin pelkään että nyt saat takaisin oikein olan takaa. Jos ei, niin uskon että pystyt keskustelemaan asiasta. On lastenkin etu, että voit pystyt elatusmaksuja hoitamaan. Ota yhteys kuntasi oikeusapuneuvojaan pikinmiten.
Entä yritys? Onko se vain sinun nimissäsi ja koskeeko avioehto myös yritystä?
Ainoa vaihtoehto on että riitautat avioehdon mutta se vaatii oikeuteen menoa ja oikeus päättää oletko oikeuttettu taasinkoon ja jos pystyt todistamaan että ole laittanut rahaa yhteiseen taloon niin olet vahvoilla. Jos avioehto on kohtuuton sinun mielestä niin ei muuta kun riittauuttamaan se niin sillä siitä selviää.
Tämä ei ole satuilua, vaan todellista elämää. on viety kuin pässiä narussa.
En osta tarinaasi.
Ensinnäkin: avioehto ja firma.
Kotisi turvaamiseksi olisi riittänyt yrityksen muuttaminen oy:ksi!
Ei olisi tarvinnut mitään monimutkaisia avioehtoja kehiin laittaa.
Tuo avioehto tai talon laittaminen pelkästään vaimon nimiin kuulostaa veronkiertäjän/pimeitä hommia/puliveivauksia tehneen yrittäjän touhuilta.
Eli sinun tapauksessasi sitä saat mitä tilaat.
Toiseksi: Mitenkä niin vain sinun kotisi ja satsauksesi?
Onhan siinä mukana vaimosikin ja hänen työpanoksensa. Kai se vaimosikin on tuloja yhteiseen kotiinne tuonut. Jos vaimosi ei ole käynyt töissä lasten tms takia, niin onhan vähintäänkin kotiduunit ja kakrut hoitanut kun sinä olet ollut töissä tienaamassa.
Oletko maksanut vaimollesi palkkaa kotitöistä ja eläkemaksut?
Vai onko vaimosi pelkästään kynsiä lakannut päivät pitkät ja elänyt itselleen
22-30 yhteistä vuottanne?
Mitähän se Oy olisi auttanut? Ihmisillä on aivan käsittämättömiä mielikuvia Oyn autuudesta. Käytännön elämässä firma on monesti Oy, mutta lainat yrittäjän on otettava henkilökohtaisella vastuulla, koska firmalle ei saa lainaa juurikin sen takia että se on juridinen oikeushenkilö. Ja ilman pääomaa yrittäminen on monesti käytännössä mahdotonta.
Kannattaisi olla hiljaa jos tällaisia perusasioita ei elämästä tiedä.
Oletko sinä tosiaan noin hölmö kuin mitä tekstisi antaa ymmärtää?
Ihan vaan vinkkinä, minä olen ollut yrittäjänä 24 vuotta. Yritykseni on kuulunut AAA-ryhmään viimeiset 22 vuotta. Eikä ole velkaa senttiäkään. Liikevaihto pyörii 2-3 milj. välillä 3 ihmisen voimin. Nyt olen jäämässä eläkkeelle ja ajan firmaa alas.
Viimeiset projektit tehdään maaliskuussa ja sitten ei muuta kuin firma laatikkoon ja loppurahat nostellaan osinkoina tulevina vuosina.
Minä hankin alkupääoman ensin omalla työlläni ja vasta sitten ryhdyin yrittäjäksi. Sen jälkeen firma on pyörinyt omillaan, ei ole tarvinnut henkilökohtaisia takauksia. Takauksiksi on riittänyt tilauskirja ja sieltä korvamerkityt rahat lainan vakuuksiksi. Tosin lainaa firmallani ei ole ollut yli 15 vuoteen.
Ymmärrän erittäin hyvin miksi sinun yrittäjyytesi on ollut tai on mahdotonta.
Älyn puutteen ja epärehellisyyden vuoksi. Etkö tosiaan tajua mikä tuossa aloittajan jutussa on täysin vialla?
Jos yritykselle haetun lainan vakuutena oli aloittajan henk.koht. omaisuus eli vaimon kanssa yhdessä omistettu omakotitalo, ei sitä taloa voi enää avioehdolla jälkikäteen pelkästään vaimon nimiin siirtää, sehän on jo kiinnitettynä lainan vakuudeksi. Jos noin toimitaan, sitä sanotaan velallisen epärehellisyydeksi.
Jos avioehto tehtiin lainan nostamisen aikaan, mutta siitä ei kerrottu lainan antajalle, siinähän annettiin lainan antajalle vääriä tietoja lainan hakijan varallisuudesta. Sitä sanotaan petokseksi.
Yhtä kaikki, omakotitalo ei mitenkään ole voinut olla laina-aikana pelkästään vaimon omistuksessa, jos sitä vastaan oli otettu velkaa.
Jos avioehto tehtiin vasta lainan takaisinmaksamisen jälkeen, niin silloihan ap on ollut tosi typerä. Osakeyhtiön veloista vastataan vain osakepääomalla, joten osakeyhtiöittäminen olisi ollut paljon järkevämpi tapa hoitaa asia kuntoon.
Tarinani ei ole myynnissä, mutta dokumentariroitavissa. Aikoinaan -94 oli toiminimi, myöhemmin Oy. Tiedän toimineeni tyhmästi, asialliset kommentit, kehittääksemme tästä esimerkin, miten ei kannata toimia.
Kiinteistö ei ole koskaan ollut yritystoiminnan vakuutena, yritys ja koti on yritetty pitää erillään. Mutta 90 luvun ns. lama laittoi hänen esittämään tällaisen vaihtoehdon, johon suostuin, koska verot painoi päälle, mutta keikat väheni. Niistä selvittiin ja tilanne jäi päälle.
no hups, selitykset senkun paranee.
Jos firmasi olisi mennyt konkkaan maksamattomien verojen takia, luuletko että verottaja olisi niellyt tekemänne avioehdon tuosta noin vaan? Älä unta näe.
Vaimosihan on varsinainen välkky ja sinä vielä viisaampi :).
Luuletko että verottaja olisi niellyt avioehtosopimuksen tuosta noin vaan jos se on tehty just tai vaikkapa muutama vuosi ennen konkurssia?
Sinähän sanoit että sinä olet investoinut ja rakentanut omakotitalonne ja vaimosi on ollut koko ajan vapaamatkustajana. Verottaja olisi pyytänyt vaimoltasi selvitystä mistä hän on saanut kiinteistön hankintaan tarvittavat varat. Ei olisi mennyt läpi toteamus lapsilisillä ostin. Joten aika vaikea hänen olisi ollut kaivaa verottajalle tositteita varoista joita ei ole ollut olemassakaan.
Jokainen joka vähänkään ovat laillisessa yritystoiminnassa mukana, tietävät että tmi- ja ky-yhtiöt joutuvat tekemään kirjanpidon ja tilinpäätökset siinä kuin oy:tkin.
Ja viimeistään pankin tositteista verottaja näkee kuka rahaliikennettä pyörittää niin firmassa kuin kotonakin.
"Ihan vaan vinkkinä, minä olen ollut yrittäjänä 24 vuotta. Yritykseni on kuulunut AAA-ryhmään viimeiset 22 vuotta. Eikä ole velkaa senttiäkään."
Entä sitten? Miten tämä liittyy asiaan? Ei yhtään mitenkään. Kaikilla ei mene kuten sinulla ja ehdottamasi Oyksi vaihtaminen ei siihen asiaan vaikuta yhtään mitenkään.
Ja on minullakin yritys ja siitä ei ole velkaa, mutta ymmärrän täysin hyvin, että suurin osa yrittäjistä joutuu henkilökohtaista velkaa jossain vaiheessa ottamaan ja siihen ei yhtiömuoto vaikuta mitenkään. Onko tuo tosiaan sinulle jotenkin vaikeaa ymmärtää?
Kuten sanottua, ole hiljaa, jos et enempää elämästä ymmärrä. Vai oliko tarkoituksesi vain brassailla?
Tarkoitus ei ole brassailla vaan osoittaa, että tätä aloitusta on vaikea uskoa pitkään yrittäjänä olleen ihmisen kirjoittamaksi. Yrittäjä kun, yleensä, ottaa selvää asioista ennen kuin tekee päätöksiä.
Sinullakin on käsitteet sekaisin: Ensin puhut lainasta ja sitten velasta.
Erotetaanpa nyt ensin toisistaan perusasiat:
1) laina 2) velka 3) yritys 4) yksityishenkilö
1) Laina otetaan erikseen sopien rahoituslaitokselta tms instanssilta ja sille annetaan aina joku kirjallisesti erikseen määritelty vakuus.
2) Velka tai ostovelka = tarkoittaa yrityksen kyseessä ollessa ostolaskuja, lakisääteisiä maksuja kuten alv-tilityksiä, työnantajamaksuja, ennakkoveroja jne. Ostovelat eivät ole yritykselle ..lainaa.. eikä näiden yrityksen perusmaksujen pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään.
Sanot ettei yhtiömuoto vaikuta omistajiensa velanmaksuun. Kyllä vaikuttaa.
3) Ky/tmi/ay-yritys: Omistaja/yrittäjä/yhtiömies vastaa sekä .. yrityksen veloista koko omaisuudellaan. Omistaja saa nostaa yrityksen tililtä kohtuulliseksi katsotun summan omaan käyttöönsä ja mm. tämän nosto-oikeuden vuoksi firman koko tulos verotetaan yrittäjän henkilökohtaisena pääoma- ja ansiotulona.
Jos ky/tmi/ay-yhtiö tarvitsee ..lainaa.., lainan vakuudeksi annetaan jotain eli pantataan joko firman tai omaa 4) henkilökohtaista omaisuutta. sitä mitä lainan antaja hyväksyy pantiksi eli vakuudeksi.
4) Osakeyhtiö yrityksenä: Yrittäjät/ osakkeen omistajat vastaavat yrityksen.. veloista.. vain osakepääomalla, jos osakepääoma on 10.000€ niin kuin minun yritykselläni on, sen verran minulla on firmassani omia rahoja kiinni.
Jos ulosottoon menevä velka on ostolasku, esim. sähkölasku, vero- tai sotuvelka, velkojat/verottaja hakee omansa pois yrityksen osakepääomasta ja muusta omaisuudesta. Jos firman omaisuus ei riitä velkojen maksuun, se on voi voi, ellei toisin ole erikseen sovittu = velkajärjestelyt yms. maksusuunnitelmat.
Yrittäjän henk.koht.omaisuus on turvassa, poislukien ne yrittäjät jotka siirtävät yrityksen rahoja laittomin toimin piiloon tai omaan käyttöönsä, eli omalla ahneudellaan aiheuttavat yrityksensä maksukyvyn loppumisen, mutta näistäkin tulee ensin oikeuden päätös ennen kuin ulosottomies kolkuttelee ovella.
Oy:ssä yrittäjä on spalkansaaja, hän maksaa itselleen palkkaa josta tilitetään sotut ja verot joka tilistä ja niistä raportoidaan joka kuukausi.
Oy:ssä yrittäjä EI voi ottaa oy:n tililtä rahaa henkilökohtaisiin menoihinsa millään tavoin. Lainata toki voi, mutta silloinkin lainasta on tehtävä paperit, maksusuunnitelmat jne jne. eikä tämä itselle annettu laina saa heikentää yrityksen muuta maksukykyä. Jos yrityksellä ei ole vapaata rahaa lainattavissa, niin ei yrittäjä voi senttiäkään firman rahoja taskuunsa laittaa vaikka lapsilla olisi kuinka nälkä. On mentävä sossun luukulle tai tehtävä muita ratkaisuja.
Jos oy tarvitsee .. lainaa.. , lainan vakuudeksi annetaan jotain: firmaan tulevia tuloja tai jos firmassa ei ole mitään rahanarvoista annettavaa, taataan laina henkilökohtaisesti = annetaan lainan vakuudeksi henk.koht. omaisuutta.
Ja tajuat kai, että jos lainan antajan kanssa sovitaan että panttina on yrittäjän omakotitalo, niin ei se panttaus poistu jälkeenpäin vaimon kanssa tehdyllä avioehdolla. Se mitä on annettu yrityksen lainan vakuudeksi, on lainan vakuutena just niin kauan kuin sitä lainaa on maksamatta.
Jos putosit kärryiltä...
Toistan,
Ky/tmi/ay rityksen osto/vero/sotu/eläkevelat ovat yrittäjän viime kädessä henk.koht.velkaa.
Oy:ssä yrityksen osto/vero/sotu/eläkevelat eivät ole yrittäjän henk.koht.velkaa, ne ovat yrityksen velkaa. Niitä ei voi ulosmitata yrittäjän henk.koht. omaisuudesta, muulloin kuin silloin jos yrittäjä koplaa firman rahoja laittomasti itselleen ennen firman nurinmenoa.
Vinkkinä jos olet yrittäjä:
Yrittäjän eläkemaksuissa pätee hyvin yksinkertainen sääntö, jos et maksa, ei tule eläkettä. Minimi on pakko maksaa. Mitä enemmän maksat eläkemaksuja sitä suuremman eläkkeen saat. Toimii myös päinvastoin, jos maksat minimin, saat minimin.
Eli olipa niin tai näin, apn tilanteessa jos verovelat olisivat menneet ulosottoon, avioehto olisi kaatunut saman tien.
Sinulla on selvästikin vaikeuksia ymmärtää mistä on kysymys. Aloitteleva yrittäjä ei saa käytännössä oylle lainaa ilman että hän joko saa siihen henkilötakauksen tai tarpeeksi vakuutta. Käytännössä henkilötakauksen antaa monesti yrittäjä itse ja vastaavasti vakuudeksi pantataan monesti talo. Tässä tilanteessa EI auta vaikka yhtiömuoto on Oy, koska henkilökohtaiset vastuut ovat syntyneet. Ja näiden vastuiden tasapainottamiseksi tehdään monesti perheen takia yhtä jos toista järjestelyä ja kommervenkkiä. Ovatko ne tehokkaita tai laillisia on sinänsä yhdentekevää tässä yhteydessä.
Kyse on tästä ja sinun olisi syytä ymmärtää edellinen kappale nyt ensin ennen kuin vaahtoat asian sivusta sivutolkulla.
ei minulla ole mitään vaikeuksia ymmärtää yrittäjyyttä eikä avioehtoakaan.
Sinulla näköjään on kun selittelet niitä ja näitä, väität asioita joilla ei ole totuuspohjaa. Saahan sitä tehdä kommervenkkejä omaisuuden suojaamiseksi ja sitten käy niin kuin ap:lle.
Koeta nyt tajuta, että yritystoiminta ei ole mikään tietokonepeli, eikä leikki. Jos on niin köyhä ettei muuten saa yritystään pyörimään kuin lainarahalla ja sen eteen joutuu panttaamaan perheen asunnon, pitää tajuta riskit myös ja se ettei jostain pankkilainasta vippaskonsteilla selviä. Yrittäjän pitää olla innovatiivinen, olla ajan hermolla ja osata asiansa. Lainaa ottaessa tai muuta velkaa tehdessä pitää nähdä realiteetit, mitä jos sairastun, mitä jos työt loppuvat, mitä jos loukkaannun liikenneonnettomuudessa, miten varmistan lainan maksut ja perheen toimeentulon. joka tilanteessa. Sitä se yrittäjyys on, ennakoimista ja realismia. Ei haihatella pää pilvissä, pitää olla jalat maassa ja järki päässä.
En muutenkaan osta apn selitystä siitä, miten hän on mukamas lähes yksin rahoittanut koko pariskunnan kiinteän omaisuuden ja jokapäiväisen elämisen.
Mitä hänen vaimonsa on tehnyt 20-30 vuotta mitä he ovat olleet yhdessä?
Onko käynyt töissä, ollut mukana yrityksessä vai loikoillut kotona mitää tekemättä, siitähän ei ole saatu selvyyttä. Voihan olla että vaimo onkin ansainnut saada sen kiinteistön, ei voi tietää.
Yritys ei tosiaan ole peli eikä leikki, se sinunkin pitäisi yrittäjänä ymmärtää. Yrittämistä on myös erilaista! Paras mahdollisuus menestyä on sellaisella yrityksellä, jonka voi aloittaa suurin piirtein tyhjän päältä omissa tiloissa, ts. lainarahaa ei tarvita, tai sitä tarvitaan nimellinen määrä. Hiljalleen selviää miten yritys menestyy, vai menestyykö. Mutta suuri osa yrityksistä ei ole tällaisia. On otettava lainaa, jotta yritystoiminta saadaan käyntiin.
"Lainaa ottaessa tai muuta velkaa tehdessä pitää nähdä realiteetit, mitä jos sairastun, mitä jos työt loppuvat, mitä jos loukkaannun liikenneonnettomuudessa, miten varmistan lainan maksut ja perheen toimeentulon. joka tilanteessa."
Hahhaa. Ei voi kuin nauraa tuolle. Yrittämisessä nimittäin ON AINA riskinsä. Ihan aina on mahdollisuus, että yritys syystä tai toisesta menee persiilleen. Mitenkään ei voi varmistaa sitä, että yritys menestyy, ja lainat tulee hoidetuksi. Otan lapsellisen helpon esimerkin: jo pelkästään siinä, että ostaa talon on suunnattomasti riskejä. Vaikka taloon pitäisi ottaa suhteellisen pieni laina, josta kaikkien laskelmien ja järjen mukaan pitäisi selviytyä, niin usean perusteellisen kuntotarkastuksenkin jälkeen talossa voi olla esim. homeongelma. Kun terveys alkaa reistaa, ja lukuisten sairaslomien aikana olo vain pahenee, jäljelle ei jää kuin muutto. Miten saa hometalon myytyä? Mistä rahat toiseen asuntoon ja talon lainan lyhennyksiin? Miten jaksaa käydä oikeutta?
Itse olen seurannut monen yrityksen nousun ja tuhon 90-luvun alussa. 60000 yritystä meni nurin. Joiltain meni maksettu talo, auto ja huvipursi, perintötila, sittenkin jäi velkaa. Monella oli oma takaus valuuttalainaa, juuri tuollainen "suhteellisen pieni laina, josta kaikkien laskelmien ja järjen mukaan pitäisi selviytyä". Mutta devalvaation (jota ei pitänyt tulla) jälkeen laina kasvoi huikeaksi. Yrittämisessä on riskinsä, varman päälle ei voi pelata.
Juuri noin patj. Helppo se on muutaman miljoonan jälkeen arvostella toisia yrittäjiä tyhmiksi velallisiksi.
Omakin lähisukulaiseni on erittäin menestynyt yrittäjä. Mutta hän on ehdottomasti poikkeus. Omakotitalon kellarista ky:nä 70-luvulla aloitettu yritys on laajentunut suureksi ketjuksi, jolla on kymmeniä liikkeitä pitkin Suomea.
Edelleen on tuhansia 90-luvun konkurssiyrittäjiä, jotka maksavat loppuelämänsä yritystään. Jotkut ovat tehneet itsemurhan. Jotkut ovat elossa, mutta elämää heillä ei ole. On vain velan maksua.
Minäkin tunnen muutaman konkurssiin menneen yrittäjän. Yksi näistä on tehnyt useamman konkan, siitä huolimatta kaverilla on iso uusi audi tai mersu alla, toisella on liki sadan tonnin maasturi kaikilla herkuilla.
Parilla konkkayrittäjistä on paikkakunnan suurin, isolla rahalla rakennettu omakotitalo. Niiden lapsilla oli jo vauvana kalleimmat lastenvaunut mitä kaupasta löytyi, näin teininäkin niiden kersoilla on uusimmat "lelut" (mönkijä, vesiskootteri) iPhonet, tabletit, läppärit ja koulun kalleimmat kuteet. Nämä kakrut tietävät myös arvonsa kylillä, heidän kaverikseen ei kelpaa köyhän duunarin citymarketin farkuissa kulkevat luuserit.
Tätä taustaa vasten, ei se yksi konkurssi eikä useampikaan ainakaan näitä yrittäjiä eikä heidän jälkikasvuaan ole hetkauttanut suuntaan eikä toiseen.
Muija on saanut muhkean perinnön jossa ehto ,ettei puolisolle mitään, avioerossa ,tai jos kuolema erottaa.
Siitä vain konkursseja tekemään, jos se on niin varma tie menestykseen.
Vai oletko niitä, jotka huutelevat, että täytyy olla helppoa, kun on rahaakin noin kertynyt :D
Ei kannata heti uskoa Ap:n tarinaa, sillä voi todellinen syy, että talo on vaimon nimissä. Syitä voi lukemattomia, mutta yksi sellainen on, että varat rakentamiseen ovat vaimon tai vaimon suku on ollut rahoittamassa. Ei se ole mitään verojen kiertämistä, vaan oikeudenmukaisuus.
Lisäksi onko kyse ensimmäisestä parisuhteesta vai uusliitosta, silloin ei pidäkään sotkea asioita yhteen.
Entä sitten tuo firma, ketähän siihen sisältyy mukaan, onko ehkä miehen suvun juttuja. Sitten firmojen kohdalla on sekin, että usein pantataan lainojen vakuudeksi yksityisomaisuutta tai jos nyt omistaisi talon, katsottaisiin siitä osa kuuluvan miehelle ja näin saataisiin hänen osuutensa oikeusteitse firman saatavien maksamiseen.
Ja todella firmojen konkursseissa on nämä aikamäärät, jotka voivat olla kolme tai viisi vuotta ennen konkurssia tapahtuneet oikeustoimet ja rahansiirrot.
Kuitenkin katson aina järkeväksi avioehtosopimuksen, monet nimittäin saavat perintöjä suvuiltaan, tuskin niitä on tarkoitettu jaettaviksi ulkopuolisille. Erot ovat suunnattomasti lisääntyneet ja paljon solmitaan uusliittoja, avioehtosopimusta tarvitaan todella kipeästi.
Jos jotakuta närästää, että ei pääsekään hallitsemaan tulevan puolison omaisuutta, kertoo se jo siitä, että se on otettu huomioon liittoa solmiessa, että saisi omaa etuutta. Minkälaista rakkautta sellainen on, ei se olekaan , vaan hyväksikäyttöä ja laskelmointia.
Muutoin en antaisi asuntoani mistään hinnasta yrityksen vakuudeksi, toivon että se ymmärrettäisiin niin suurena riskinä menettää koti.
Jotenkin muuten se raha pitää siellä yrityksessä pyöriä tai muutoin yritystoimintaa on turha edes aloittaa.
Olen nähnyt niin monen pienyrittäjän tekevän komean mahalaskun, ensin on hankittu näyttävä asunto, sitten uudet autot ja matkustettu ympäri maailman. No homma ei enää toimikaan, kaikki kaatuu, sillä vakuutena on ollut tuo yksityinen omaisuus, niin siihen se kaatuu parisuhdekin, useissa on mennyt läheisten omaisuus, ystävien omasisuus. Ihan järkyttävää nähdä.
Yhden miehen yritykset ovat useimmiten tuhoon tuomittuja jo alkaessaan, sillä maailma muuttuu, joten se tuote ei enää olekaan cool.
Sitten tuosta Oy:stä ja sen konkurssista, varmasti tulee oikeustoimia. Konkurssihan tulee , kun yhtiö ei pysty vastaamaan veloistaan, mutta kärsijät löytyy Oy:lle vaikka omistajat menettävät vain siihen sijoittamansa pääoman, joka saattaa olla vain 5.000 euroa, mutta mitä yhtiöllä on maksamattomia palkkoja, muita maksamattomia asioita, jäävät ne naiden tappioiksi ja sitä kautta kaikkien veronmaksajien tappioiksi. eli korvaaviksi tässäkin tulevat yksityisilta ihmisiltä kerätyt verovarat.
On monta yritystä, joita ei koskaan olisi pitänyt perustaa ja leikkiä pomoa, sillä sitähän se on liian monelle. Nimitellä itseään toimitusjohtajaksi.
"Muutoin en antaisi asuntoani mistään hinnasta yrityksen vakuudeksi, toivon että se ymmärrettäisiin niin suurena riskinä menettää koti."
Vaikka asunto ei yrityksen vakuus olekaan, niin sen voi kyllä siitä huolimatta menettää firman kaatuessa. Ulosottomiehet tulevat herkästi ovelle kolkuttelemaan, jos firman asiakkaat peräävät saataviaan.
Kannattamaton yritys pitää lopettaa ajoissa ,ettei pääse tällaisia katastrofeja edes syntymään. Jos työntekijöitä , yt pystyyn ja porukka pihalle ja kalusto myyntiin.
Lopettaa vaan suosiolla ja jäädä työttömäksi.
"Kannattamaton yritys pitää lopettaa ajoissa"
Voi hyvät hyssykät. Kun yritys perustetaan, siihen tarvitaan yleensä lainarahaa, jonka takaisinmaksusta on vastuussa. Eikä yrityksen kannattavuus näy kuin pitkässä juoksussa. Siksi kaikki yrittävät viimeiseen asti ja vähän ylikin saada yrityksestä kannattavaa.
Yrittäjä ei myöskään noin vain voi jäädä työttömäksi. Tai voi, mutta hän ei saa työttömyyspäivärahaa. Yrittäjä on lainsuojaton. Yrittäjä ex-mieheni pisti pillit pussiin. Työttömyyskorvausta ei tippunut yli puoleen vuoteen (ja siinä ajassa hän saikin töitä... josta palkka meni yrityksen lainan maksuun) Hänen piti vielä 10 vuoden päästä todistella verottajalle ja eri tahoille, ettei yrityksellä ole toimintaa.
Tässä valtiossa on kaksi oikeasti vakavaksi tulkittavaa rikosta. Toinen on murha, josta kosahtaa elinkautinen, ja toinen on yrittäjyys josta ei ihan aina kosahda täysmittaista elinkautista.
Mutta jos yrität ja erehdyt, niin rangaistuksena on kaikkien tukien ulkopuolelle jääminen, hyljeksittynä oleminen ja, ennen kaikkea, verottajan ikuisena kuppauksen alaisena oleminen, oli sitä veroa tai ei.
Ei se nyt ihan noin mene, että yrittäjät jäävät tyhjän päälle ja täysin tukien ulottumattomiin.
Palkkatyössä käyvät kuuluvat ammattiliittoon tai loimaan kanssaan ja jos jäävät työttömäksi saavat sitä kautta työttömyyskorvausta.
Yrittäjille on olemassa oma työttömyyskassa. Se on täysin vapaaehtoista maksaako sinne vai ei. Oma on valinta jos ei ole liittynyt eikä omaa tulevaisuuttaan turvannut.
Verottaja ei kuppaa yrittäjiltä yhtään sen enempää kuin palkkatyössäkäyviltäkään. Jos yrittäjä ei maksa lakisääteisiä maksujaan, tulo- sun muita veroja, niin anteeksiko ne pitäisi antaa ja silittää päätä, että voi voi miten sinä nyt tuolleen ne rahat muualle tuhlasit? Eihän verovelkoja anneta anteeksi palkansaajallekaan!!!!
Yrittäjille kaikki tuet ja kassat ovat aivan eri ehdoilla kuin työntekijöille. Esim. pienyrittäjät eivät sairastuessaan saa korvausta mistään muutamaan päivään (minimissään). Myös karenssi on monta kertaa pidempi jos yrittäjä "heittäytyy" työttömäksi, kun/jos yritys ei tuo tarpeeksi leipää.
Yrittäjä maksaa yrityksestään veroa, ( alv). Samoin maksaa vielä normaalin veron palkastaan. Kyllä se kuule niin on, että työntekijöiden päätä silitellään; koskaan ei jää tyhjän päälle yhdeksikään päiväksi, tapahtui mitä tapahtui. Ja tosiasiassahan esim. ammattiliittomaksuista ei korvata palkansaajille työttömyyttäkään kuin nimeksi. Valtio maksaa suurimman osan sairaus- ja työttömyyspäivärahoista. Yrittäjät maksavat saman veron, mutta saavat tuntea nahoissaan työttömyyden sekä sairastumisen. Vaikka olisi maksellut korkeimman mukaan maksuja, yrittäjien korvaukset ovat minimaalisia verraten palkansaajiin.
Alv ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan yrittäjän eikä edes yrityksen omaa rahaa. Ostaja, siis asiakas maksaa alv-osuuden, yrittäjä vain tilittää summan verottajalle.
Palkansaaja maksaa veroa asiotulostaan, yrittäjä maksaa veroa osingoista ja ansiotuloistaan. Yksi ja sama asia, tuloista maksetaan veroja sen mukaan mitä tienataan.
Sairaspäivärahat ovat yrittäjille huonommat, mutta onko se pakko olettaa että yhteiskunta huolehtii, voi sitä itsekin varmistaa oman tulevaisuutensa kuntoon. viisas yrittäjä vakuuttaa itsensä ja saa huomattavasti paremman korvauksen joka ikisestä sairaspäivästä vuoden päivät, jos sairasloma kestää niin pitkään.
Jos ei ole kykyä ajatella nenäänsä pidemmälle, ei kannata aloittaa yritystoimintaa.
Ihan toista mieltä. Jos ajattelee nenäänsä pidemmälle, ei ikinä ala yrittäjäksi :D. Itse en alkaisi. Ex-mies ja hänen lähes kaikki tuttavat alkoivat yrittäjiksi. Ne, jotka eivät 90-luvun hulluina vuosina menneet konkurssiin/jääneet velkoihin ovat nyttemmin lopetelleet toimintaansa. Tai joutuneet vähintään supistamaan sitä. Yritystoiminnassa kun ei koskaan tiedä kannattaako se, ja jos kannattaakin, välillä loistavastikin, niin mihin asti. Ei voi tietää. Ja miten itse auttaisit yrittäjää jolla menee huonosti? Sanoisitko syyttäen "sinulla ei ole kykyä ajatella nenääsi pidemmälle"? Aikun kivaa. Mutta yrittäjillä ei tunnetusti olekaan taipumuksia minkäänlaiseen empatiaan ja inhimillisyyteen....
Ainoa ala, joka edelleen kannattaa, varmasti, on apteekkiala. Mutta siihen ei päde normiyrityksen systeemit.
Ota juristiin yhteyttä. Onko sinulla esittää tositteita/kuitteja maksuista, joilla olet rahoittanut taloa ?
Milloin talo on rakennettu ? Otettiinko siihen lainaa ? Kenen nimissä laina oli ja kuka sen maksoi ? Vaimon on täytynyt käydä töissä saadakseen lainaa.
Mikä on avioehdon sanamuoto ? Koskeeko se pelkästään taloa ?
Tiedän tapauksen,jossa avokki (ei ollut kirjoilla osoitteessa) oli rakantanut piharakennuksen ja hän vaati eron jälkeen siihen sijoittamiaan varoja pois. Muistaakseni sai myös niitä takaisin.
Varaa aika kuntasi oikeusaputoimistosta. Selvitä tilanteesi siellä, jolloin lakimies pystyy kertomaan, että mitä pitää tehdä, jottet jää puille paljaille. Yleensä jotain sinulla on mahdollisuus saada erossa kohtuullistamisen kautta, mutta yleensä tällaiset asiat pitää pystyä todistamaan jollain tavoin. Vaikeampi juttu on sitten, jos vaimosi kiistää asian.
Niin ap. Tuolla kysyttiin "Entä yritys? Onko se vain sinun nimissäsi ja koskeeko avioehto myös yritystä?"
Eli miten on? Haluaisin myös tietää.
Tiedän kun meille ero tuli niin unelma kotimme jouduttiin myymään. Tasan meni molemmille. Nykyään sen asiat ovat huonosti. Minä tein viisaammat kaupat. Sillä meni rahat upeaan naiseen ja sen perheeseen. Ajanmyötä nekin erosi. Näkisitpä missä nyt asuu. Kehtaa esittää minulle nyt kuinka rakastaa minua ja haluaisi muuttaa minun uuteen kotiini joka on upea. Jotenkin tuntuu että tuo mies jotenkin uskoo niin että minun pitäisi antaa korvaus sille kun sössi omaisuutensa tuohon naiseen joka oli eromme syy. Miehet kun kuvittelevat muka olevansa oikeutettuja saamaan korvauksia omasta mokasta. Kuten sinullakin tässä asiassa. Kuules me naiset osataan olla joskus fiksumpia kuin miehet luulevat. Uskovat puolisonsa olevan niin bimbo ettei tajua mitä puuhaavat. Ei se mitään nyt nautin kun on oveni takana tämän tästä. Näkee mies minkä menetti. Koska olen edelleen katkera kodin menetyksestä jota rakastin aidosti. Ei silloin sopinut vaikka yritin saada pitää kodin. Halusi kunnon rahat ja saikin. Tosin menetti ne sille naiselle. Sitä saa mitä tilaa!
Minulla ei koskaan ole ollut velkaa, silti omistan miljardibisneksen jonka loin tyhjästä ja nyt ajattelin jäädä eläkkeelle 28 vuotiaana, kun haluan viettää aikaa lapsenlapsieni kanssa. Menen tästä shampanja kylpyyn kultaiseen ammeeseeni 3 rakastajattareni kanssa, hyvää päivänjatkoa köyhät.
Kaltaisiasi menestyjiä ei ole liian montaa tässä maassa.
Juu, eikä ainuttakaan 28 vuotiasta jolla olisi jo lastenlapsia, heh!
Millainen avioehto? Mitä muuta omaisuutta kuin talo ja kenen nimissä? Minkä arvoinen firma nyt?
Avioehto on välttämätön tehdä yrittäjän kanssa avioliitossa ollessa. Ellei sitten halua konkurssin tai eron myötä menettää omaisuuttaan.
Sulkumäki tässä nyt tuskin kaipaa kenenkään arvosteluja tai haukkuja. Erotilanteessa on tarpeeksi rankkaa jo muutenkin ja miettii että miksi minulle kävi näin? Kaikki arvostelu satuttaa. Ihminen on erehtyväinen, sekin on hyvä ymmärtää. Yritysasioistai erehtyväinen tiedä mitään. Ap:n huoli on on omista oikeuksista.
Onko avioehdossa pois suljettu oikeutenne toistenne omaisuuteen kokonaan vai ainoastaan talon osalta? Meillä vähän vastaava tilanne. Avioehto, jossa pois suljettu ennen avioliittoa ja avioliiton jälkeen hankittu omaisuus toisiltamme. Käytiin asianajajan Juttusilla. Tilanne oikeesti julma, kaikki mikä on minun nimissä kuuluu minulle ja toisin päin. Avioehdon purku toki mahdollista, mutta moniko siihen erotilanteessa suostuu. Suosittelivat ositukseen tekoa, jossa selvitetään tarviiko tasinkoa maksaa. Meilläkin mies rakentanut, maksettu ja tehty kyllä yhdessä. Talo minun nimissä. Ositusselvitystä ei olla vielä tehty, kun kärvistellään vielä. Edessä on, sen tiedän. Hinnasta touhua...250€/h, parituntia ainakin saa varata.
Voimia sinulle taistelusi! Tiedän, että eniten raastaa se tunne, kun vuosia on perheen eteen tehnyt ja kaikesta luovuttava. Toki vaikea tietää kenenkään todellista tilannetta. Itse täällä kerään rohkeutta tehdä ero päätös...
Siis aikuisten oikeasti. Monet eivät avioehtoa, ja hups, oma ja perittykin omaisuus katoaa väärään sukuun eron myötä.
Sitten on nämä sulkumäet: miksi tehdä avioehtosopimus, ellei sitä halua? Tosin yrittäjän puolisona en olisi edes avioitunut ilman avioehtona. Se nyt vaan on tyhmää vastata omalla omaisuudella toisen yrittämisestä.
Ja jos olisin naimisissa puolison miettiessä yriyksen perustamista, hakisin avioeroa, ellei puoliso suostuisi avioehtoon. Kerran olen omaisuuteeni menettänyt, toista kertaa en samaa virhettä tee.
Kiitos asiallisesta kirjoituksestasi. En halua mitään riitaa, eikä mitään spekulointia perinnöistä sun muusta. Perintörahojoja ei ole kummankkaan puolelta saatu, vaan on ollut työelämästäni saatu tulo, jolla rakentanut.,