Löytyisikö täältä neuvoja tai vertaistukea?
Olen päälle 30 v nainen, olen ollut parisuhteessa 10 v josta puolet naimisissa. Rakastan miestäni. En haluaisi erota. Silti otin pois sormuksen yöllä ja tänään täytin erohakemuksen. Emme ole puhuneet tänään mitään.
Syy eroon on viina ja valehtelu. Mies juo viikonloppuisin itsensä aivan tärviölle. On monen monta kertaa satuttanut itsensä ja hukannut / rikkonut tavaroitaan.
Valehtelee tulevansa esim klo 01.00 kotiin, mutta tulee neljältä. On täysin kavereidensa vietävissä ja ei ymmärrä omia rajojaan. Aikuinen, yli 40 v mies.
Olen paljon antanut anteeksi ja yrittänyt antaa uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia rakentaa menetetty luottamus. Hänen mukaansa minä jo ennalta tuomitsen ja en luota. Mutta miten voisin luottaa kun historia toistaa itseään!?
Pelkään tilanteen jatkuvan ikuisesti näin. En halua alkoholin vietävissä olevaa miestä. Olen surullinen ja sydämeeni sattuu. Ero ei todellakaan ole mitä haluan. En vain tiedä enää mitä tehdä.
Olen päälle 30 v nainen, olen ollut parisuhteessa 10 v josta puolet naimisissa. Rakastan miestäni. En haluaisi erota. Silti otin pois sormuksen yöllä ja tänään täytin erohakemuksen. Emme ole puhuneet tänään mitään.
Syy eroon on viina ja valehtelu. Mies juo viikonloppuisin itsensä aivan tärviölle. On monen monta kertaa satuttanut itsensä ja hukannut / rikkonut tavaroitaan.
Valehtelee tulevansa esim klo 01.00 kotiin, mutta tulee neljältä. On täysin kavereidensa vietävissä ja ei ymmärrä omia rajojaan. Aikuinen, yli 40 v mies.
Olen paljon antanut anteeksi ja yrittänyt antaa uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia rakentaa menetetty luottamus. Hänen mukaansa minä jo ennalta tuomitsen ja en luota. Mutta miten voisin luottaa kun historia toistaa itseään!?
Pelkään tilanteen jatkuvan ikuisesti näin. En halua alkoholin vietävissä olevaa miestä. Olen surullinen ja sydämeeni sattuu. Ero ei todellakaan ole mitä haluan. En vain tiedä enää mitä tehdä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miehellä on alkoholiongelma. Sitä nyt perinteisesti vaikea edes myöntää, puhumattakaan että tekisi sille jotain. Tilanne ei tuosta parane, vaan pahenee, ellei mies tee jotain konkreettisia parannuksia; eli ettei mene baariin, vaan keksii jotain terveellisempää tekemistä sen tilalle.
Sinun kannaltasi ehkä parasta olisi vain erota. Raitistumisprosessi on onnistuessaankin ohdakkeinen. Ja onnistumisprosessi on aika pieni, ellei jopa mitätön.
Muutto toiselle paikkakunnalle veisi kavereiden luota pois. Nehän ne yleensä huokuttelee juopottelemaan. Sitten vain ukko A-klinikalle ja sen jälkeen alkoholistiparantolaan pariksi kuukaudeksi ja valvottu Antabushoito päälle. Kaikki nämä ehtona suhteen jatkamiselle. Kyllä se ukko itsekin tajuaa suostua kun vaihtoehtona on juoda itsensä veneen alle.
Kiitos vastauksista.
Hän sanoo itsekin haluavansa vähentää alkoholin käyttöä. Ei kuitenkaan puhu konkreettisista teoista. Tai puhu ylipäätään. Minä haluaisin käsitellä tätä asiaa. Olen yksin lukossa näiden tunteideni kanssa.
Emme edelleenkään puhuneet eilen yhtään mitään. En halunnut olla taas kerran se aloitteen tekevä osapuoli. Nukuimme samassa sängyssä, mutta nyt aamulla hän nukkuikin sohvalla. Oli allekirjoittanut erohakemuksen, vaikka en sitä pyytänyt (eikä hakemus sitä vaadi).
Töihin lähtiessä sanoi allekirjoittaneensa. Laitoin kirjekuoreen. Istuin sohvalle itkemään ja hän tuli ja silitti päätä ja lähti sanomatta mitään.
Raskas päivä tiedossa. Varmaan molemmilla.
Vaikka jäisitkin liittoon, et kykenisi hoivaamaan häntä terveeksi. Siksi, jos todella eroat, muista että hänen juomisensa jatkuminen ei ole sinun syytäsi.
Olen huomannut lähipiirissä että eron jälkeen nainen yhä tarkkailee huolestuneena exän elämää ja juomista ja murehtii että ''nyt se ainakin juo itsensä hengiltä kun jäi yksin''.
Mutta sama tapahtuisi kuitenkin jos olis tapahtuakseen.
Alkoholistin elämässä on vain kaksi tärkeää asiaa, viina ja hän itse. Hän ei juo ilkeyttään, useat päihdeongelmaiset ovat hyväluonteisia ja pehmeitä luonteita. Mutta viinan kanssa eläminen on niin kokonaisvaltaista puuhaa että siinä juoja elää kuin kuplan sisällä.
Läheisten kärsimys ei heitä tavoita, se ei pääse kuplan sisälle. Siksi päihdeongelmainen joskus saattaa sanoa että ''tämä on minun ongelmani, ei sinun tarvitse murehtia''.
Alkoholisti ei kykene ottamaan vastaan läheisten pyyntöjä tai käskyjä raitistumisesta. Jo siksikin täytyy päästää irti koska läheinen ei asialle mitään voi.
Mulla sama homma paitsi kyseessä nainen. Olisi helpompaa jos ei välittäisi ollenkaan toisesta...
Rajutkeinot tarjosi parhaan vastauksen.
Miehen halutessa "vähentää viinaa" ei riitä. Hänen täytyy haluta lopetttaa se kokonaan. Mikään muu ei auta.
Siinä tapauksessa ero on ratkaisu jota sinun on kannatettava.
Ei ole paha oloa tai muutenkaan masenna mikään naiselle tiedoksi tämä.
Melkein kuin omaa kirjoitusta olisin lukenut. Melkein 20 vuotta piilojuopon vaimona elellyt. Jos eroasia on jo noin pitkällä, niin katso loppuun. Itse llä ei vielä rohkeutta ole löytynyt, mutta nyt jo läheisille olen kertonut elämästäni a-holistin vaimona. Uskon, että otin nyt ison askeleen kohti ratkaisua. Kerran alkoholisti niin aina alkoholisti. Puhumattomuus on piinaavaa...minäkin saan jutella asiasta vaikka kuinka paljon, saamatta vastausta. Nyt on luvannu lähteä hoitoon...itsellä jotenkin sellainen tunne, että turhaa, niin turhaa. Enää en osaa edes toivoa parantumista...kun sitä omaa tahtoa täysraittiuteen ei tunnu löytyvän. Alkkie ei voi ottaa tippaakaan...
Aloittajalle ja muille kärsiville:
1. Älkää jääkö tuleen makaamaan! Jos suhde ei toimi "pelastusyrityksistänne" huolimatta, se ON ohi. Jeppe juo, koska Jeppe juo. Lähtekää pois!
2. Olen huomannut kaveripiireistäni, että moni avioliitto on tullut matkansa päähän, mutta puolisoilla on päällä tottumis- ja yksin jäämisen pelko.
3. Yksin eläminen ON mukavaa, kunhan siihen tottuu. Mietipä sitä!
4. Ja nyrkkisääntö: Kun elää yksin Paratiisissa, ei tule syötyä omenaa.
5. Kun on yksin, on just sillä tuulella kuin olet, mutta kun on useampi paikalla, huono tuulisin määrittää ilmapiirin.
Kun on yksin, asiat ovat selviä. Ei tarvitse kiistellä siitä, miten vessapperirulla on oikein päin telineessä taikka talouspaperirullan; mitä hammastahnaa käytetään; mitä tiskiainetta käytetään jne. jne.
Erosin itse yli kaksi vuotta sitten, ja voin sanoa että: OLEN VAPAA!!!!!!
En kuitenkaan kiellä ,että kaipaisin silloin tällöin ex-vaimoani. En sano, että en enää koskaan alan parisuhteeseen, koska se olisi valhe. Jos joku löytyisi, se olisi ihan mukavaa, mutta yhteen muuttamisesta tulisi erimielisyyitä, koska siihen en enää jaksa; on sen verran monta huonoa kokemusta.
Kylläpä kirjoitit ajatuksia herättäviä asoita, kiitos! Itseasiassa nyt, kun sain "hanat auki" tulla tästä kuoresta ulos, niin taakka tuntuu hiukan kevyemmältä. Tällä tarkoitan sitä, olen avautunut asiasta, mieheni sukulaisille ja omillekin ketkä ei aiemmin ole tienneet tilanteestamme. Kaikki sanoi, että kyllä ongelma on huomattu ja kuinka kuoressa sitä olenkaan elänyt nämä vuodet :( Meillä on kaksi lasta, joiden takia olen yrittänyt kaikkeni. Tällä viikolla ammattihenkilö kysyi, että miten minä jaksan? Havahduin oikeasti. Tänä aamuna päätin, että yhteistä kesää ei enää nähdä ja nyt aion toimia. Ilmoitin tämän miehelleni, mutta ei hän varmaan sitä usko, kun näin on käynyt varmaan 99 kertaa. Mutta se, että viranomaiset joutuivat puuttumaan asiaan, niin hälytyskellot soi ihan oikeasti.
Oskar: Hienoa kuulla, että sinä olet onnistunut 😊 Ehkä minäkin pystyn tuohon...Kiitos kannustavista sanoista!
Tilanne jatkuu tuommoisena, pahenee vain. Rakasta edes itseäsi kunnolla, hae eroa. Vanhasta tottumuksesta usein jäädään kaikinpuolin epätyydyttävään, sairaaseen suhteeseen.