Olen nyt seurustellut kohta vuoden ajan tyttöystäväni kanssa. Välillä tuntuu että tyttökaverille hänen paraskaverinsa (tyttö) olisi tärkeämpi kuin minä koska he ovat kuitenkin tunteneet lapsista saakka ja tuntuu että hänellä olisi tyttökaverin kanssa paljon hauskempaa kuin minun vaikka yritän parhaani että olisi hyvä olla. Ollaan puhuttu asiasta monta kertaa mutta aina se sama vastaus että "te ootte yhtä tärkeitä minulle ja en voi verrata tollasia asioita" mutta SILTI minusta tuntuu että hänen paras kaverinsa olisi tärkeämpi kuin minä. Mitä tehdä? Suhteemme on muuten täydellistä ja ihanaa mutta tuo asia vaivaa. Tyttökaverillani ei ole aijempaa kokemusta suhteista ja olen hänen ensimmäinen.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Aika näyttää.... Anna tyttöystäväsi pitää myös muut ystävät äläkä laita teitä paremmuusjärjestykseen.... siitä tulee vain harmia. Sinulla on ehkä vähän huono itsetunto..
Niinhän se toki on. Ja olet oikeassa tuosta itsetunto asiasta koska asia on niin että mulla on erittäin huono itsetunto. Ja sekin ahdistaa että tyttökaverillani on poikapuolisia kavereita ja itselläni tyttöpuolisia ole oikeastaan ollenkaan ja tulen niistä mustasukkaiseksi turhaan. Mut ei voi muuta kuin luottaa.
minulla oli nuorempana exäni kanssa samanlaisia fiiliksiä vaikken niistä hänelle avautunut. Sitten aloin järjellä miettiä kuinka typerää on verrata tuoretta suhdetta koko elämän kestäneeseen ystävyyteen. He ovat tunteneet niin pitkään, että heillä on aivan erilainen yhteys ja todella paljon historiaa ja inside-läppää sun muuta. Teillä taas on paljon mitä hänellä ja hänen ystävällä ei ole, intiimiyttä ja aivan erilaista läheisyyttä, tyttöystäväsi tarvitsee niin ystävien kaltaista rakkautta kuin parisuhteen tuomaa läheisyyttä ja sinun pitäisi olla iloinen, että hänellä on niin hyviä ystäviä!
kaikilla on myös erilainen dynamiikka ja tapa keskustella. joidenkin ystävien kanssa nauran todella paljon joidenkin kanssa juttelen syvällisempiä, he ovat kuitenkin yhtä tärkeitä minulle ystävinä. Plus jos näette huomattavasti useammin tyttöystäväsi kanssa kuin hän ja hänen ystävä heillä on aivan erilaista laatuaikaa ja enemmän asioita joista jutella kuin teillä, jos näette usein.
Hyvä! Juuri oikea asenne tuo, että "ei voi muuta kuin luottaa". Jokuhan voi aina joskus pettää luottamuksesi, mutta sehän ei ole sinun vikasi vaan hänen. Mutta se, että kykenee luottamaan on osoitus siitä, ettei sinun itsetuntosi ole niin perusheikko, ettetkö sitä voisi kehittää. Itsetuntoasi voit kasvattaa elämällä ja kehittämällä omaa elämääsi vaikka oletkin parisuhteessa, esim. tekemällä sellaisia asioita, mitkä tuntuvat vaikeilta tai lähes mahdottomilta. Niinkuin joskus Nike-mainoksessa sanottiin, "Just Do It".
Siis sinulla on joku tuore tyttöystävä ja kehtaat edes toivoa, että olisit hänelle tärkeämpi kuin pitkäaikainen lapsuudenystävä? Ymmärrän jos oletat että olen ns. ykkönen kun menette naimisiin... Mutta silloinkaan ei voi verrata ystävää ja rakastettua. Teillä on aivan eri roolit tuon naisesi elämässä. Muista että kun sinun ja tyttöystäväsi suhde joskus päättyy, niin tuo lapsuudenystävä pysyy edelleen naisen vierellä... Se on iso asia!
Minä olen eronnut 12 vuoden avioliitosta. Mies oli minulle pohjattoman tärkeä aikoinaan, ja lapsikin yhdessä saatiin. Kun kuitenkin liikaa ongelmia tuli ja suhde päättyi, niin minua auttoi kaksi rakasta ystävääni. Ne ystävät, jotka ovat olleet rinnallani aina, jo ennen tuota 12 vuoden liittoa. Ja nyt, kun olen ollut "uudessa" onnellisessa liitossani jo 6 vuotta, nuo samat ystävät ovat edelleen tärkeitä minulle. Jos mieheni alkaisi tivaamaan, että onko hän tärkeämpi... Huoh... Kyseessä on eri asia!
Minulla on kolme ihanaa lasta. Jos heistä joku alkaisi kysymään, että "rakastatko äiti minua enemmän kuin noita muita?", niin mitä luulet että vastaisin? Jokainen tärkeä ihminen elämässä on yksilä, rakas, ja juuri omalla tavallaan.
Ja jos suhteellisen tuoreen ihmissuhteen ensimmäisinä vuosina ystävät ovat tärkeämpiä kuin se suhde, niin se on todellakin ok.
Kasvata itsellesi itsetunto. Muuten sössit koko suhteen heikon itsetuntosi takia.
Jos lapsesi kysyisi: "Äiti, kumpi on tärkeämpi, minä vai ystäväsi?" niin sanoisitko heidän olevan yhtä tärkeitä? Vai kuitenkin että lapsesi on tärkeämpi?
Lapseni on tietenkin tärkeämpi. Mutta puoliso ei ole lapsi.
Ja jos puolisoni kysyisi, että onko hän vai lapset minulle tärkeämpiä, niin passittaisin ukon terapiaan.;)
"Lapseni on tietenkin tärkeämpi. Mutta puoliso ei ole lapsi."
Eli puolison ei tarvitse tuntea itsensä erityiseksi juuri sinulle?
"Ja jos puolisoni kysyisi, että onko hän vai lapset minulle tärkeämpiä, niin passittaisin ukon terapiaan.;)"
Niinpä, koska hän kysyy itsestäänselvyyksiä. Jokainen tietää että lapset ovat tärkeimpiä. Mutta näköjään liian moni ei tajua sitä itsestäänselvyyttä että puolison pitäisi olla taas vuorostaan tärkeämpi kuin ystävät.
Järjestys se olla pitää...
Ystävyys on jotain, johon kannattaa panostaa. Seurustelusuhteet tulee ja menee, ystävyys kantaa kaiken halki hautaan asti.
Ette te naisesi ystävien kanssa kilpaile edes samassa lajissa, joten kateus ja mustasukkaisuus vähemmälle. Sinulla on ihan oma erityinen paikkasi. Ja jos hyvin käy, ajan myötä myös sinä ystävystyt tyttöystäväsi kanssa.
Periaatteessa näin mutta seurustelusuhteessa olevaa ei silti voi kohdella niin että ystävyyssuhteet menevät sen edelle noin lähtökohtaisesti tai että se on täysin tasavertainen niiden kanssa. Tai sitten se on hyvin löyhä seurustelusuhde tai kohta entinen suhde.
Hyvä ystävyys on jotain joka kyllä kestää taukoja, joskus jopa vuosien eroja, ja voi jatkua kuin väliä ei olisi ollutkaan. Eikä hyvää ystävyyttä tarvitse vakuutella. Seurustelusuhde taas kyllä kaipaa sitä erityisyyden tunnetta ja erityistä panostamista jotta se voisi kehittyä eteenpäin todelliseksi rakkaudeksi. Jos seurustelua pitää vain yhtenä suhteena muiden ihmissuhteiden joukossa, se tuskin koskaan kasvaa suureksi yhteenkuuluvuudeksi ja rakkaudeksi.
Ja tämä ei tarkoita että ystävät pitäisi jättää jos alkaa seurustelemaan tai että ne eivät olisi enää yhtä tärkeitä kuin aikaisemminkin. Mutta seurustelusuhde nyt vain on lähtökohdiltaan hyvin erityinen suhde ja vaatii myös hyvin eri asioita kuin ystävyys.
Tähän vielä kommentoin, että ystävyyssuhteet voivat mennä seurustelusuhteessakin kumppanin edelle, eikä se tarkoita että suhde olisi "löyhä". Silloin on kyse kahden normaalisti itseensä luottavan ihmisen suhteesta, jossa sallitaan muutkin läheiset ihmisuushteet kummanin rinnalla.
Ja kumppani on silti "erityinen".
Millä tavalla se kumppani on erityinen jos esim. menot kavereiden kanssa menevät lähtökohtaisesti kumppanin kanssa vietettävän ajan edelle? Missä se erityisyys silloin näkyy?
Kysehän ei ole siitä ettei sallittaisi muita läheisiä suhteita tai että niihin ei saisi mennä aikaa vaan että halutaan kuitenkin pitää se suhde kumppaniin lähtökohtaisesti sinä kaikkein laheisimpänä ja ajankäytössä hän saa eniten aikaa ja huomiota. Muille tietysti myöskin osansa mutta tärkeysjärjestys on selvä.
Mutta jos tämä tuntuu jotenkin vaikealta niin kyllä se kertoo siitä että henkinen side siihen kumppaniin ei ole kauhean vahva kun ei ole itselläkään halua tai tarvetta asettaa häntä ykköseksi.
Rakkaus ei vaadi.
Vaaleanpunaisissa haaveissa ja kepeissä ihmissuhdeoppaiden mietelauseissa ehkä ei. Mutta kahden aikuisen välinen rakkaussuhde on kahden tasaveroisen ihmisen suhde jonka pitäisi tyydyttää molempien perustarpeet ja antaa enenmän kuin ottaa. Jos se ei sitä tee, myös rakkaus usein vähitellen kuolee.
Ihan toinen asia on se että rakkauden varjolla ei ole oikeus vaatia toiselta jotain. Ei siis mitään tyyliin "jos rakastat minua niin sinä teet...". Mutta tämä on ihan eri asia kuin se etteikö rakkauden pysyminen myös vaatisi asioita.
Kasvata itseluottamustasi. Tottakai ihmisillä on ystäviä ja jos he ovat tunteneet kauan, niin sitä tärkeämpi he ovat.
Ongelmasi on itsetuntemuksesi ja -luottamuksesi puute, jota ei korjaa juttelu tyttöystäväsi kanssa vaan mahdollisesti henkilökohtainen terapia voisi auttaa.
Suhteenne tulee päättymään, jos vaadit tyttöystävää asettamaan ystävänsä sinua alempi arvoisemmaksi.
"Suhteenne tulee päättymään, jos vaadit tyttöystävää asettamaan ystävänsä sinua alempi arvoisemmaksi."
Jos sitä pitää erikseen pyytää niin suhde ei tosiaan ole erityisen vahva. Hyvässä vahvassa suhteessa kumpikin ihan itse haluaa asettaa sen kumppanin ykköseksi eikä sitä erikseen kukaan vaadi vaan se on ihan vapaehtoinen valinta.