Vähän samanlaisia pohdintoja kuin tuossa toisessa ketjussa: Harkitsen avioeroa miehen kiivaan ja epästabiilin luonteen takia. Mutta en ole löytänyt itsestäni vielä rohkeutta ottaa eroa ja näin menettää rakastamaani miestä. En edes tiedä, miksi häntä rakastan....en ainakaan hänen käytöksensä takia...
miten rohkeutta erota
väsähtänyt
91670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuollaisessa tilanteessa menetät pian elämänhalun. Päästä irti ja jatka eteenpäin. Löydät jonkun muun.
Omalla+kohdallani+(3,5v+avioliitto,+"hyväksikäyttösuhde"+alkoi+minun+ollessa+15+-+mies+oli+aikuinen+-+eli+11v+suhde,+mies+äkkipikainen,+omistushaluinen,+pornoaddikti,+pettäjä+ja+kyvytön+hoitamaan+raha-asioita)+ero+lähti+siitä,+että+päätin+erota.
Rohkeutta erota? Kuule mikä estää sinulla tuon eron ottamisen? Onko syy se että pelkäät väkivaltaa, vai sen eron seuraukset eli oma rahatilanne? Kyllä suhteessa pitää voida hyvin molempien. Rakkautta ja kunnioitusta toista kohtaan. Jos näitä ole ei teillä silloin ole asiat kunnossa.
Rakkautta ei ole kuin haaveissani ja jossain sydämeni sopukoissa. Montako vuotta olen toivonut, että illalla saisin käpertyä lähelle häntä? Niin kauan, että asian ajatteleminenkin tuottaa tuskaa. Puhuakaan en enää hänelle taida uskaltaa...suututan vain hänet, jos avaan suuni.
Haaveeni on, että joskus joku minua rakastaisi sellaisena kuin olen. Mieheni on sanonut, että ongelmamme on siinä, että en muuttunut avioiduttuamme sellaiseksi kuin hän halusi minun olevan. Siksi kai menetin hänen rakkautensa.
Moi vaan väsähtänyt.
" Mutta en ole löytänyt itsestäni vielä rohkeutta ottaa eroa ja näin menettää rakastamaani miestä. En edes tiedä, miksi häntä rakastan..."
Et rakasta miestä, olet vain takertunut häneen. Läheisriippuvuutta pahimmillaan. Et rakasta edes itseäsi, koska suostut jatkamaan liittoasi ilman rakkautta.
Haaveilet rakkaudesta. Parhaiten onnistut parisuhteessa, kun ensin opettelet rakastamaan itseäsi, valitsemaan ja toimimaan omaksi parhaaksesi.
Hyvä ystävä. Sun miehellä on ollut täysin epärealistiset kuvitelmat avioliitosta jos hän on olettanut sinun muuttuvan joksikin muuksi kun pappi sanoo aamen! Sairasta. Silloin liitto on oikea kun kumpikin voi olla ihan vapaasti juuri sellainen kuin on, ei koskaan toisen marionetti!
Opettele nyt ensin rakastamaan itseäsi, sen jälkeen voit vasta opetella rakastamaan toista.
Tämä kokemus on sinulle varmasti ollut vain hyvä ja kasvattava. Sen ymmärrät varmasti kun aikaa on kulunut.
Aloita NYT oma elämäsi!
Tämä olisi voinut olla minun kirjoittamaani. Olen täsmälleen samassa tilanteessa ja juuri tuollaisissa mietteissä. Pitkään asiaa jahkailtuani päätin viime viikolla vihdoin ilmoittaa erosta. Vielä mitään ei ole tapahtunut käytännössä, vaikka välimme ovat hyvin välttelevät ja käytännössä elämme kuin toisiaan välttelevät kämppikset jotta emme riitelisi. Riitaisa ja hankala ero edessä. Vaikealta tuntuu kun realistisesti tiedän päätökseni olevan oikea ja harkittu, mutta heti kun vähänkin saa etäisyyttä toisesta alkaa ikävöinti ja vanhan perään haikailu. Tiedän hyvin että se vanha on mennyt jo vuosia sitten eikä sen takaisin saaminen ollut mahdollista, ei yksi ihminen voi kahden suhdetta yksin parantaa. Tässä on tullut hyviä ja arvoikkaita neuvoja esille, tahdoin vain ilmaista tukeni sinulle - et ole yksin. Ehkä sen sanoisin tähän että koita järkeillä niitä tunteita - mihin oikeasti olet rakastunut? Jos jäät suhteeseen, onko se mahdollista? Eivät eroajatukset ja ahdistus miehen käytöksestä tule tyhjästä - jokin syy huonoon oloosi on ja jos se ei ole ratkaistavissa, ei tilanne odottamalla ainakaan paremmaksi muutu.
Hei nimimerkki, väsähtänyt
Raskas vaihe, jota olet elänyt jo pitkään, tekee mielen väsähtäneeksi. Olet pohtinut eroa, et löydä rohkeutta siihen. Onko teillä lapsia, jos on minkä ikäisiä he ovat? Mitä mahdat eroajatuksessa pelätä, mistä kannat eniten huolta. Sinun kannattaa miettiä läpi näitä kysymyksiä. Onko yhteiselämänne kohentamiseksi tehty kaikki voitava? Ellei, mitä voisi vielä tehdä? Onko miehesi tietoinen sinun huonosta olostasi? Miksi tahdot erota, mikä on pahinta mitä voi tapahtua eron takia, entä parasta?Millaista toivot elämäsi olevan 5 vuoden kuluttua?
Nimimerkki, Eronnut16, tietää mistä puhuu, antoi sinulle paljon hyviä vinkkejä. Lue ne uudelleen ajatuksen kanssa. Etsi itsellesi apua ja tukea. Itse olen ilman muuta sen kannalla, että parisuhteen eteen ja takia kannattaa tehdä parhaansa ja vähän enemmänkin. Kaikissa parisuhteissa tukee vaikeita vaiheita, joiden yli ja ohi voi yhdessä päästä, jos on sitkeyttä ja sitä kuuluisaa tahtoa, molemmilla. Jos joutuu eroamaan, senkin kanssa kannattaa yrittää parhaansa; ettei vahingoita toista eikä itseään yhtään ylimääräisesti.
Tsemppiä sinulle,
Pirkko-pappi
Herra tulee ja pelastaa, voi nyt kyynel.
Kuule, annas ku vanha ja kokenut setä neuvoo:
Sanot jo tänään spedelle että tämä oli tässä, pakkaat putkikassisi ja nostat kytkintä.
Kun oot saanu asias noin suurinpiirtein kondikseen, treffipalstoille ja tinderiin profiilit.
Tämän jälkeen vain taivas on rajana, pidä hauskaa niin paljon kuin mahdollista, aikaa ei ole enää tuhlattavaksi.
Kaikesta muusta paskanjauhannasta kannattaa luopua heti kättelyssä, tajunnan räjäyttävä nainti on kliimaksi mitä kohti tulee suunnata kaikki jäljellä oleva energia, millään muulla ei ole mitään väliä, ei edes purjehduksella vaikka joku vitun börje muuta väittääkin.
Kaikki vanhanaikaiset parisuhdekaavat voit heittää helvettiin, hommaa itsellesi niin monta panoa kuin ikinä voit.
Muuten pärjäät mainiosti itseksesi.
Jos tarviit jossain muussa kuin naimisessa apua, esität vaan avutonta neitoa pulassa, meitä tolloja äijiä on jonoksi asti auttamassa.
Ajattelet vaan minä itse-tyyppisesti, yhteiskunta ja feministinen kansanosa kannustaa sinua.
Hyvää kevättä ja naimisiin!