Missä mennään tapailun suhteen?
Jos kyse on aikuisista ihmisistä.
Jos kyse on aikuisista ihmisistä.
Milloin kannattaa kysyä
TeidänMielipiteenne
9219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Heti kun asia alkaa askarruttaa.
Voihan siitä keskustella missä vaiheessa tahansa. Keskustelu on kuitenkin eri asia, kuin jonkin asian vaatiminen.
Minä deittailin enemmän tai vähemmän mieheni kanssa n. vuoden ajan, ja sitten otin puheeksi, että haluaisko hän seurustella kanssani, eli ei enää muiden deittailija tms, vaan keskityttään ihan meidän parisuhteeseen. Asia sopi miehelle, sopiva ajankohta ja olimme molemmat ihastuneet.
Sitten seurustelimme toisen vuoden. Sen jälkeen muutimme yhteen asumaan. Perheenä elelty jo vuosia.
Tämä tahti sopi meille. Hitaammassa tahdissa olis kenties itseä alkanut mietityttämään, että eteneekö, mutta nopeampaa en olisi halunnut.
Eli, jutella voi aina. Mutta yhdessä mietitte, että mikä molemmille sopii.
Kyllä sama homma täällä seurusteluun tarvitaan molemmat. Hitaasti ja varmasti päästiin hyvään suhteeseen. Kyllä toisesta tietää kun kysyy mitä haluaa. Se ajankohta kysymykselle on sinun itse tiedettävä. Jos tapailua ollut jo muutaman kerran niin kyllä voi kysyä onko suhde minkälainen? Mitä näillä tapaamisella on touhuttu ja tehty sekin yleensä kertoo.
Jos asiaa pitää kysyä, niin ehkäpä hän ei ole sinulle se kaikkein oikein.
Toisaalta, ehkä olen täysin väärä ihminen neuvomaan, koska minun ei koskaan ole tarvinnut kysyä mieheltäni missä mennään.
Me tavattiin miehen kanssa vuosikymmeniä sitten ensimmäisen kerran kaverinkaverin luona ja se oli siinä. Siitä päivästä saakka ollaan oltu yksissä, ei tarvinnut kysellä, se oli itsestään selvää että me kuulutaan yhteen. Kummallekaan ei ole tullut näinä vuosina ketään toista joka olisi ylittänyt meidän välillä olevan vetovoiman. Se kantaa yhä.
Jos minä olisin sinä, miettisin kuitenkin tarkkaan, onko teidän välillänne riittävästi puolin ja toisin kunnollista ihastusta, rakkautta ja vahvaa seksuaalista vetovoimaa toisianne kohtaan.
Nykyään tuo ei mene noin, pahoittelen.
Irtosuhteet, polyamoriset liitot yms. ovat nykyään arkipäivää, kun taas vuosikymmeniä sitten ei oikeastaan ollut muita seurustelutapoja kuin perinteinen heterosuhde. Muut olivat tabuja.
Nykyään tuo ei ole niin itsestään selvyys, että molemmat ajattelevat olevansa samoilla linjoilla. Tai ajattelisi, että uskaltaisi olla. Jos molemmat ovat valmiita, mutta olettavat, että toinen ei ole, jää helposti junnaamaan paikallaan. "Kyllä se toinen antaa merkkiä kun on valmis."
Nykyään ei mene noin? Miksi ei? Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita? Samanlainen kokemus itsellänikin kuin edellisellä kirjoittajalla. Asiat vaan tapahtui kun antoi tapahtua ilman mitään turhia kyselyitä ja miettimisiä. Kyllä sen tietää kun kaksi ihmistä tykkää toisistaan. Ei tarvitse aikuisten ihmisten kysellä missä mennään, seurustellaanko me.
Minusta kanssa tuo jugtin pointti on ihan validi nykyään. Juurikin tuon irtosuhteiden lisääntyminen on mm. sellainen. Omassa ystäväpiirissäni on moniakin tällaisia ihmisiä, jotka kyllä pitävät toisistaan kovasti, mutta eivät ole olleet vielä valmiita seurustelemaan ja pitävät suhteen vielä avoimena.
Omalla kohdallani taas kävi niin, että exä ei seurustellutkaan kanssani, vaikka minä seurustelin kyllä hänen kanssaan. Ja oletin kyllä, että me seurustelemme, kun hän ehdotti yhteen muuttamistakin.
Oli sitten todella mukava kuulla, että hän oli kyllä nähnyt meidät ihan vaan tapailevan ja olevan vapaina muille. Sattui aika samperin paljon, kun olin luullut jotakin ihan muuta. (oltiin yhdessä paljon, käytiin kaupungilla käsi kädessä, suukoteltiin, harrastettiin seksiä, tehtiin yhdessä asioita, tutustuttiin toistemme ystäviin jne.)
Osa vaan lentelee eri atmosfääreissä ja jos tällainen kokemus on ennestään taustalla, niin kyllä ainakin minä mielelläni jatkossa varmistan, että mennään samalla aaltopituudella. Juuri kesällä käsi erään tapailevan miehen kanssa samalla lailla, kun 4kk tapailun jälkeen aloin kyselemään, mihin juttu on menossa. Mies totesi ihan suoraan, että tykkää minusta todella paljon ja haluaa viettää kanssani aikaa, muttei ole koskaan valmis seurustelemaan, eikä halua perinteistä parisuhdetta. Eipä ollut tuo koskaan tullut esille, kun olimme jutelleet alkuaikoina mm. parisuhteista, odotuksista jne.
Tässä on hyvä esimerkki vertauksestani todellisuudessa.
Menit 4 kk väärään suuntaan kysymättä tietä. Aika pitkä matka minusta. Mutta semmoista se joskus on, että ei edes saa vastausta, vaikka kyseleekin. :( Se on sitten jo eri "sairaus".
Vertaus:
Kävelet polulla tuntemattomassa metsässä ja on tullut jo pimeää. Eteesi tulee aukio ja polku erkaantuu moniin suuntiin. Sinulla on kännykkä mukana ja kenttääkin löytyy, joten voisit kysyä, mikä tie vie perille. Ajatteletko, että mitä turhaa, osaanhan itsekin suunnistaa ja käveket harhaan monta kilometriä, kunnes tajuat virheesi.
Kysyt tietenkin heti, mikä on oikea reitti. Ei kysyvä tieltä eksy!