työtä tehdään Herralle

No niin, onpa otsikko. Mutta asiani nyt lähtee siitä kun luin erään ihmisen kirjoitelman, jossa hän purnasi sellaisista tai sellaisesta työkaveristansa, joka ei tee töitänsä kunnolla. Tai no, kirjoitelmia oli kaksi, ensimmäisessä hän ei suoraan sanonut, että kyse oli työpaikasta, kirjoitteli juttuansa omaa jälkikasvua esimerkkinä käyttäen ja nimenomaan sillä tavalla esimerkkinä, että kehui kovasti miten heidän perheessä opetetaan lapset kunnioittamaan kaikki ihmisiä ja tekemään työnsä parhaimman mukaan, sillä jos ei tee kunnolla heti ensimmäisellä kerralla, niin siitähän ei seuraa kuin moninkertainen työtaakka, kun joutuu uudelleen saman työn tekemään. Vasta toisessa, ensimmäistä selittelevässä/selventämään tarkoitetussa tekstissä tulee sitten ilmi, että kyse olikin kirjoittajan työpaikasta. Työpaikasta, johon hän omien kertomustensa mukaan on puolisen vuotta sitten päässyt, ja neljän kuukauden koeajan jälkeen vakituiseksi. Ja työpaikka kunnan toimi, paikkakunnalla joka ei ole kuuluisa hyvästä työllisyydestä, ja tämä henkilö on vasta paikkakunnalle muuttanut, mutta hänen puolisonsa mitä ilmeisimmin on korkeastikoulutettuna hyvään virkaan siellä heti päässyt, joten eipä ihme että tällekin on sitten kunnalta työ järjestynyt (todellisuus on se, että suhteilla mennään - "ai tää on sen puoliso, no, totta kai....)

Oliks mulla itselläni joku pointti nyt? Juu, on. Katsokaas kun jotensakin ristiriitaista tämä oman jälkikasvun kehuminen sitten kuitenkin on, kun ihan tyypilliseen tapaan tässäkin perheessä on jälkikasvu ottanut tehtäväkseen ilmaisjakeluiden hoitamisen.... ja tuo tekstin kirjoittaja on kertonut vanhempana lajittelevansa ne lehdet sekä myöskin käyvän niitä jakamassa! Ja nyt minä sitten kysyn, että miten tuossakaan opetetaan lapselle että työ on tehtävä vastuullisesti ja kunnolla! Itsehän se vanhempi sen työn tekee! Ja sitten kasvatetaanko tuolla tyylillä juuri sellaisia nuoria ihmisiä, jotka esim. abiturienttivuotenaan ottavat jonkun taskurahojen tienauspaikan, sanotaan nyt vaikkapa siivousfirmasta.... sillä ajatuksella että ei sitä siivoustyötä nyt niin hirveän tarkasti tarvitse tehdä, kunhan hiukan luuttua lattialla pyörittää ja loput ajat sitten tekee itse niitä piruetteja duunipaikan pölyisellä parketilla! Ja vielä se, että jos sitten tulee lisähommaa loma-aikoina kokopäiväisyyteen asti ja rinnalle siivousfirma laittaa aikuisen, työttömänä olleen tyypin, niin tämä abiturientti kun ei sitä työtä viittis tehdä, niin järkkää sitten pelleilyllään asiat niin, että työnsä tehnyt vanhempi joutuu lähtemään! Kun ei esimieskään niin kuin vaivaudu selvittämään tilannetta... Mutta mitäs näistä, eihän se asiakasfirmakaan nuoren ja nätin abin tekemisistä piittaa, nuorten pitää saada taskurahoja.... vanhemmalle työntekijälle se on kuitenkin niin kuin palkkaa jolla eletään!

Ja jos palataan tähän kirjoittajaan, joka siis puolen vuoden työsuhteen jälkeen haukkuu työtoverinsa laiskoiksi ja työnsä huonosti tekeviksi ja näiden pitäisi lähteä vakipaikastaan kun hän on tyytymätön, niin tota.... Työtä tehdää luterilaisen työkäsityksen mukaan, ja ihan siis Herraa varten, ja aina pitäisi pyrkiä parhaimpaansa, ja jotkut oppivat asiat kantapään kautta ja vaikeimman jälkeen ja mitä kaikkea siinä nyt olikaan.... Niin tota, kyllähän siihen uskontoon kuuluu armokin, ja toisaalta mikä se on kenellekin se paras taito ja osaaminen, ja mitenkäs tuo arvostelija on itse toisten silmissä arvioitu... Ei kuitenkaan ole vielä mennyt esimiehellensä kantelemaan, ehkä ei ole vielä niin hyvissä suhteissa hänen kanssaan! Mutta eikö tuollaisella asenteella kasvateta työpaikalla vain niitä skismoja! Onkohan se laiska ja huono työntekijä ollut laiska ja huono jo ennen sitä puolen vuoden jaksoa, jonka tuo kirjottaja on Herralle työtä työpaikalla tehnyt parhaimpansa mukaan oikein mallityöntekijänä!