Kerran pari sanoit olevasi läheisriippuvainen. No asiat eivät ole niinkään yksiselitteisiä ja jokainen ihminen on erilainen. Itse tajusin pelkääväni hylätyksi tulemista ja nyt luin että se on eräs läheisriippuvaisen piirteistä. Miten pitäisi olla, niin ettet hakisi toisen miehen huomiota eli mikä saa sinut pakenemaan ja etääntymään kun alkaa tulla tunteita peliin .
Voisitko neuvoa
neuvoavailla
373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen oikeasti hämmentynyt. Pitääkö puhua tunteista, jolloin toinen pelästyy (itsekin pakenen kun joku alkaa pitää), olla puhumatta jolloin kerrotaan retkistä ja vihjaillaan muista miehistä, jolloin minun pää räjähtää mustasukkaisena vai olla hiljaa ja niellä kaikki hymyillen kuin urpolan peräkammarin viimeinen asukas. Vai täytyykö paeta takavasemmalle peräänsä katsomatta. Vai odottaa ja kuihtua hiljalleen pois menetettyä rakkautta surren. Nyt yritän löytää ihmissuhteen, jossa tutustutaan ilman kiihkeää alkuhuumaa, joka voi vaihtua suureen katkeruuteen.
On se nyt ihme kun ei voida näin yksinkertaiseen asiaan vastata, mutta on aikaa kaikkea muuta tänne selvittää. J eli vaimo ei juuri miehistä perustanut. Liekkö se johtanut seksielämän hiipumiseen. Haluan kiihkeää naista, mutta ongelmana on tunteiden tukahduttaminen. En osaa selittää miksi kukaan muu ei käy. Niin negatiiviset kuin positiiviset tunteet täytyy kai niellä ja koko keho oireilee. On helpompaa vaihtaa kohdetta, kuin kohdata?
Onko tämä saavuttamattomuuden tavoittelua? Ei tarvitse pelätä että tulisin hylätyksi? Miksi hänen lähellään on kuitenkin hyvä olla? Aiheutinko sinulle ahdistusta tai jouduitko tietoisesti torjumaan tunteitasi, kun oltiin tekemisissä? Mitä mieltä olet?