Mihin raja?

Sulla on hyvä tilanne, kun on oma asunto. Mulla samanlainen ja ei ole sitä asuntoa. Ei tässä paljoo rakkaudentunteita voi tuntea tollasta ihmistä kohtaan. Enemmän voimia kun olisi kävelisin pois... ja se oma kämppä.

Hei! Kohtalotoveri löytyy siis. :( Mä yritin eilen selvittää asioita, mutta mies lähtee aina puolustuslinjalle. Pyysin häntä miettimään, et miten hän oikein haluaa kohdella mua. Ei pitäisi kovin vaikeaa olla tuommoisen miettiminen, jos elää parisuhteessa. Eihän tämmöistä voi lakaista maton alle. Vie kohtuuttomasti voimavaroja käydä läpi tämmöisiä asioita, eihän tämä kuulu tasa-arvoiseen parisuhteeseen ollenkaan. Mulla on vielä muutakin mietittävää elämässä niin paljon, sairaudet omat työt jne.. Pitäisi jaksaa pitää huolta itsestä ja omasta jaksamisesta, niin tämmöinen ajaa mielen tosi matalaksi. Sitten kun oon tosi surullinen ja tilanne rupee olemaan jatkumo, niin alkaa oma henkilökohtainen jaksaminen olla vähissä muu elämän pyörittämiseen. On tosi kurjaa, kun ihminen ei osaa pyytää anteeksi. Mä taas pyytelen vähän liikaakin anteeksi. Mutta minulle se ei ole vaikeaa eikä nöyryyttävää. Mies kokee, että alistan häntä, jos hän joutuu pyytämään anteeksi. Ei tämä voi näin mennä. Tasa-arvoisessa parisuhteessa.

Voi hyvät ihmiset!

Tottakai pistät pänksit tuollaiselle.
Hyvä kun sinulla on oma asunto! Elä missään nimessä anna hänen muuttaa luoksesi! Laita heti poikki. Jos jo nyt tässsä vaiheessa käyttäytyy noin, niin miten myöhemmin?!
Miten käyttäytyisi kun rupeisit odottamaan lasta, ja kun itse tarvitsisit rakkautta ja huolenpitoa?

Ei sinun pidä olla terapeutti tai äiti.
Aikuinen mies, hoitakoon itse ongelmansa.
Niin ne muutkin tekee!
Kauheeta ihan että joku työntää omat ongelmansa toisen päälle!

Heti poikki välit!

Annat tilaa uudelle, joka rakastaa sinua, kohtelee sinua lempeästi ja huolenpidolla!
Tulet huomaamaan miten elämä voi olla onnellsita, tyyntä ja mukavaa.
Perustatte perheen ja lapsiakin tulee.

Hei Solmunenn

Mietit kuinka toimia, kun parisuhteessasi mies kohtelee toistuvasti huonosti. Kaikilla meillä on huonoja päiviä ja aikoja, tulee toisinaan sanottua ja toimittua epäystävällisesti. Silloin on anteeksipyyntö ja sovinnon teko paikallaan. Mutta kuten itsekin sanot; jossain menee raja. Olet yrittänyt puhua asiasta, yritä ihmeessä vielä. Joku syy hänellä lienee, omian paineiden tms lisäksi. Yritä kysyä mitä hän ajattelee, toivoo, tahtoo ja tarvitsee teidän yhdessäolostanne? Oletteko hänen mielestä liikaa yhdessä vai liian vähän? Ikävältä tuo tilanne kuulostaa. Voithan tosiaan ehdottaa, jos tahdot, että tapaatte harvemmin toisianne, voitte molemmat miettiä tilannettanne.

Lämpimin ajatuksin,
Pirkko-pappi

No mitä itse ajattelisit, jos käskisit jonkun poistua elämästäsi eikä se haluakaan lähteä vaan vetkuttelee toivoen sinulta vielä hyviä tunteita? Hyvänen aika, olet saanut vahvan viestin painua sinne mainittuun paikkaan, joten noudata sitä ja ole onnellinen kun näin helpolla pääsit eroon kamalasta, kenties jotenkin häiriintyneestä, ihmisestä. Eikö tämä ole maailman yksinkertaisin asia? Tue jotain, mikä todella kaipaa tukeasi.

Miksi VALITSETjatka elämääsi noin alaarvoisen ihmisen seurassa?
Onko mielestäsi oikein sallia toisen jatkuvasti raiskata ja tuhota Luojan sinulle antama kallein omaisuus, kehosi ja mielesi temppeli?
Kuinka sinä selität sen itsellesi että mitä olet tekemässä, on oikein ja arvostettua?
Kuinka?

Mitäs tuosta. Tuota tapahtuu säännöllisin väliajoin. Vaimo kun suuttuu sanoo mitä tahansa, mutta eipä se meidän elämään nykyään vaikuta sen enempää.

Nuorempana kun en tajunnut asioita otin joskus nokkiini, mutta nykyään siinä sanatulvassa saatan vaan miettiä vaikka kesällä eteen tulevaa laiturin korjausta.

Miten tuo oikein onnistuu, että hän ei halua olla lähelläsi, mutta osoittaa myös mieltään, jos et ole hänen seuranaan? Puhelimessako osoittaa mieltään? Juuri tuolla mielenosoittamishetkellä kysy mitä hän oikein tahtoo. Ja seuraavan kerran kun sun käsketään häipyä niin teet sen myös, lopullisesti.

Itse en jaksas mielistellä ja koettaa sopeutua jos usein toinen käyttäytyy noin, minä ainakin erosin tuollaisesta vaikka kuinka pitäs kestää. Lopulta selvis et sillä olikin jo toinen katsottuna valmiiksi, eli ei ollut tyytyväinen meidän suhteeseen, ja siksi oireili pahasti.
Kysy siltä, onko sulla toinen ja hän voi vastata et on.

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14783005/vaimon-hakkaaja
Onko tietoa?

JOS hän käskee lähtemään, sinä lähdet
etkä jää hoitamaan tai ihmettelemään sen enempää
PISTE

Ikäväkseni joudun kertomaan että myös aikanaan mieheni ihan ihmeen kummasta käytös muuttui agressiivisesti minua kohtaan mutta ei suoraan vaan mitä tein. Kun ilmi tuli salasuhde. Kun se käytiin läpi loppui käytös kuin seinään. Eli oli niin pahat omantunnon tuskat mitä ei osannut käsitellä oikein ja se heijastui käytökseen ja agressiivisesti sanallisesti yritti saada meille riitaa aikaan jotta voisi eron syyn saada. Kun en lähtenyt mukaan enkä antanut takaisin tuli ilmi tuo suhde. Myöntää itsekin että käytös johtui juuri tuosta omantunnon tuskia poteneena ja pahanolon tunteen. Kun laitoin valitsemaan ja päätöksen tekikin loppui täysin äkäisyys ja miten kohtelee minua nyt. Monesti ne syyt käytöksen muuttumiseen on juuri että taustalla on jotain muuta.

Jos miesystäväni alkaisi käyttäytymään noin, koittaisin tehdä todella selväksi että tämä ei muuten käy, Sanoisin jotain että "Mun on pakko miettiä että mitä tän asian kanssa jatkossa tehdään en mä tällästä paskaa ansaitse enkä jaksa kuunnella, miten sä aattelet että sä mulle voit sanoa että "painu vittuun", etkö sä ymmärrä miten paljon toi loukkaa mua kun mä yritän auttaa mutta mulla on omakin elämä, monesti tuntuu ettei sulle ei riitä mikään".
Sitten ottaisin etäisyyttä ja en näkisi ainakaan muutamaan päivään tai mielusti viikkoon. Se saattais herättää toisen ettei tollanen käyttäytyminen vetele ja että hän todella käyttäytyy väärin ja hän mahdollisesti tajuaa että pakko on muuttua tai toi toinen ei kattele mua pitkään. Jos ei toimi, ottaisin eron koska en nää syytä miksi olisin suhteessa jossa toinen ei arvosta mua yhtään?

Agressiivisia ihmisiä ei kannata sietää - antaa heidän olla rauhassa. Joko kunnioittaa ja rakastaa toista tai sitten ei - näin se menee. En missään tapauksessa sietäisi vastaavaa käytöstä omassa avioliitossani - en todellakaan.

Simppeliä:

a) vitun paska, painu vittuun!
b) mä oon niin onnellinen että löydettiin toisemme, tuu syliin eläkä päästä irti!!

Liian moni ihminen toivoo luulee odottaa vaatii kaipaa elää sitä varten että a) onkin b)......................ja b) on ilman hyvää miestä/naista ja ihmettelee miksi ei hyvä kelpaa.

Ihminen on ja ihminen tykkää paskasta josta uskoo löytävänsä kultaa ainoana maailmassa