Millä tavalla teidän vanhempanne suhtautuivat alkoholiin kun olitte nuoria? Opastivatko teidän isänne teitä normaaliin alkoholinkäyttöön ja kertoivat miten tärkeää osaa alkoholinkäyttö näyttelee parinmuodostuksessa? Vai suhtautuvatko vanhempanne asiaan kielteisesti ja olisivat olleet kovin vihaisia jos olisitte olleet nuorena muiden mukana juopottelemassa?
Vanhemmat ja alkoholi
ex-raitis3
11255
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kielteisesti suhtautuivat. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos sellaista olisi harrastanut, onneksi en uskaltanutkaan. Ihan hyvä niin, kyllä sitä alkoholia on kerennyt vanhempanakin.
"Kielteisesti suhtautuivat. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos sellaista olisi harrastanut, onneksi en uskaltanutkaan. Ihan hyvä niin, kyllä sitä alkoholia on kerennyt vanhempanakin."
Melkein sanasta sanaan sama kuin omilla vanhemmillani, myös tuo etten myöskään kokeillut alkoholia lainkaan ennen 18. ikävuotta.
Kyllä mun isä ja äiti joivat viinaa kovastikin, se vei aikaiseen hautaan.
Kyllä mie aloin juomaan siinä 13 vuotiaana, ku löysin isin viinakaapin.
Kyllä vanhemmat ymmärsi, ku hekin oli aina tuhannen päissään.
Sulla olikin valistuneet ja rakastavat vanhemmat kun ohjasivat lapsensa jo noin nuorena oikeanlaisen alkoholinkäytön pariin. Olispa mullakin ollut tuollaiset vanhemmat, mutta ei, vittuilua vaan tuli kun ensimmäisiä kertoja siinä 15-16 vuoden iässä rupesin tinuamaan. Siksi minusta varmaan tulikin tämmöinen runkkari.
En tule kyllä elämään pitkään, mutta onneksi saa juoda viinaa niin paljon kun huvittaa, en naista tarvitse.
Nooh, kyllä mun vanhemmat joivat varsinkin isä joskus joka viikonloppu itsensä ympäri känniin. Äiti paljon harvemmin ja äidillä pysyi järki päässä juomisesta huolimatta eli ei ollut ongelmallista juomista.
Suhtautuminen omaan juomiseen oli heillä semmoista, mun alkoholin käyttöön kyllä annettiin kotona tilaisuus, valvonnassa. Mutta kylille juomaan meneminen aiheutti moittimista ja vahtimista. Joskus huomasin heidän istuvan autossa parkissa ja katsovan perääni. Tosin mun juomiset mahtaa molempien käsien sormiin. Ei se niin kivaa ole, että viittis maksa krapulasta. :)
Ensimmäinen olisi saattanut ottaa asian myönteisesti, toinen hyvinkin negatiivisesti. Ei sitä mitään opastuksia vanhemmilta saatu, eivätkä he edes tiennyt, mitä siellä yökylässä oikeasti tapahtui. Lapsuudessa jo hyvin yrittäjähenkisten kanssa opeteltiin jo keittämistä ja pullottamista. =P
En saanut mitään valistusta. Äiti ainakin joi kaksin käsin eikä se minusta pahemmin välittänyt. Siksi muutinkin kotoo jo nuorena pois kun en jaksanut katsoa sitä juopottelua.
Vanhemmat olivat absolutisteja, mutta eivät ne varsinaisesti sitä meille lapsille tyrkyttäneet. En itse juonut vielä kotona asuessa enkä useampaan vuoteen sen jälkeenkään. Runsaampi bilettäminen olisi kyllä todennäköisesti edistänyt pariutumista...
Widdu ku ne ryyppäs aina mun viinat, mitä olin saanu kovalla työllä hankittua ittelle länträämisiin. Oli oikein kovia riitojakin asiasta, äijä vaan jankkas että paree ku hää juo ja jos ei meno maita ni saa tästä lähtiäkki, äitee komppas sivusta. No niinhän mä tein sitte, nostin kytkintä ja taisin olla jotain kolmentoista ikäne sillon. Sen jälkeen on aivan rauhassa saanu ryypätä, ku pääsi siitä kodin ahdistavasta ilmapiiristä eroon. Nyt menee ihan kivasti, tosin ryyppykaverit tuolla sillan alla pakkaa vähän samoille tavoille, aina ovat kursimassa mun viinakset ku oon saanu niitä taas kovalla työllä hankittua = sossun rahat haettua seinästä ja kassillisen viinaksia pitkäripaisesta.