Kuntien järjestämä henkilökohtaisen avun palvelu, jossa avustettavasta tehdään työnantaja, on äärimmäisen vakava asia. Työn tekijöistä tulee käytännössä katsoen täysin lainsuojattomia. Otetaanpa esimerkki: työntekijä toimii avustajana henkilölle, joka on siis määrätty myös työnantajaksi (paikat tulevat kunnallisen henkilökohtaisen avun palvelun kautta hakuun ja hakijoita koordinoi avustettavan suuntaan "joku"). Useinkaan avustettavalla ei ole käsitystä työsuhteeseen liittyvistä vastuista ja velvollisuuksista saati mistään työelämän lakipykälistä eikä heitä valvo kukaan. Niin vaan työnantajaksi. No sitten, yleensä pakettiin kuuluu myös muita perheenjäseniä. Ongelmat tulevat myös yleensä tässä -työntekijä voi kohdata äärimmäisen vakavaa kiusaamista esim. puolison taholta ja tähän lain mukaan pitää työnantajan puuttua eli sen PUOLISON! Näinhän se ei mene. Vammaispalvelu ja henkilökohtaisen avun palvelu nostaa kädet ylös kolmantena osapuolena. Onko vaihtoehto siis irtisanoutuminen vai poliisi? Tavallisesti työntekijät palavat hiljaa loppuun ja lähtevät. Käsittämätöntä. Minusta tuo työnantajaksi velvoittaminen avustettavilta pitäisi laissa kieltää ja kunta/kaupunki työnantajaksi aina. Useinhan avustettavien vaatimukset rikkovat myös työaikalakia ja töitä on tehty ilman vapaapäiviä useita kuukausiakin, kuuden päivän työputkilla (yhdellä vapaalla) ja myöhäisestä illasta jatkettu varhaisella aamulla -ei puhettakaan vuorotyössä normaalisti tulevista vapaista. JA usein listat tekee joku työntekijä parhaaksi katsomallaan tavalla......... puhun siis tässä esimerkissä avustajatyöstä, joka tapahtuu kokopäiväisenä vuorotyönä. Kertokaahan kokemuksia?
Henkilökohtaisen avustajan työ
Paikalla2
359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yksi kokemus on se, että näitä työvuoroja ei suunnitella ollenkaan vaan avustaja on työnantajan mielijohteiden armoilla. Toinen kokemus on se, että jos työnantaja ei osaa itsekään käyttäytyä, eipä hän sitten niiden perheenjäsentenkään tekemisiin puutu. Kolmas kokemus on se että henkilökohtaisen avun palvelua ei yhtään kiinnosta, miten avustajaa kohdellaan. Monta kertaa tuntuu, että he ajattelevat, että antaa avustajien palaa loppuun vaan, otetaan sitten liukuhihnalta uusi.
Vai liukuhihnalta uusi? Ei se välttämättä onnistu. Hakijoita ei välttämättä ole lainkaan osa-aikatöihin, joilla ei elätä itseään. Avustamani naiset olivat sinkkuja eikä ollut perheenjäseniä. He olivat jo huomanneet ettei ole valittavaksi asti ketään tulossa eli pitää pysyä väleissä avustajien kanssa. Ja on heti sopimuksessa sovittu tunnit kellonaikoineen. Hyvinä päivinä avustettava on päästänyt ennenaikaisestikin.
Jossakin kuulemma avustaja tekee lähinnä tallirengin hommia?
Siistiä! :-D