Heippa!
Voisiko kukaan kertoa, mistä johtuu tyttöystäväni omituinen käytös.
Hänellä on ilmeisen huono itsetunto, mikä ilmenee jatkuvana itsensä aliarvioimisena. Tuttuja ovat lauseet:"Musta ei oo mihinkään" ja "Mä en ymmärrä, miten sä voit rakastaa tällaista läskiä",mutta annas olla kun hän suuttuu jostain, niin hän muuttuu laskelmoivaksi, julmaksi, kostonhimoiseksi nartuksi, joka on aina oikeassa, empaattisuutta on turha etsiä, ei auta vaikka pyytelen anteeksi,solvauksia ja uhkauksia satelee .Hän väittää, että minä aina aloitan riidat ja pilaan kaiken.
Tätä piinaa ja henkistä väkivaltaa voi jatkua useampia päiviä ja useinhan kun asia pitkistyy, se myös mutkistuu.Tulee itsekin sanottua kaikenlaista.Pahimmalta tuntuu perheyhteisöstä ulos sulkeminen.Tunnen olevani täysin ulkopuolinen, joudun syömään eri aikaan ja nukkumaan yksikseni.
Miten saisin hänet ymmärtämään, että riitelyyn tarvitaan aina kaksi?Täytyykö minun aina riidan lopettaakseni ottaa kaikki syyt niskoilleni?
Voisiko kukaan kertoa, mistä johtuu tyttöystäväni omituinen käytös.
Hänellä on ilmeisen huono itsetunto, mikä ilmenee jatkuvana itsensä aliarvioimisena. Tuttuja ovat lauseet:"Musta ei oo mihinkään" ja "Mä en ymmärrä, miten sä voit rakastaa tällaista läskiä",mutta annas olla kun hän suuttuu jostain, niin hän muuttuu laskelmoivaksi, julmaksi, kostonhimoiseksi nartuksi, joka on aina oikeassa, empaattisuutta on turha etsiä, ei auta vaikka pyytelen anteeksi,solvauksia ja uhkauksia satelee .Hän väittää, että minä aina aloitan riidat ja pilaan kaiken.
Tätä piinaa ja henkistä väkivaltaa voi jatkua useampia päiviä ja useinhan kun asia pitkistyy, se myös mutkistuu.Tulee itsekin sanottua kaikenlaista.Pahimmalta tuntuu perheyhteisöstä ulos sulkeminen.Tunnen olevani täysin ulkopuolinen, joudun syömään eri aikaan ja nukkumaan yksikseni.
Miten saisin hänet ymmärtämään, että riitelyyn tarvitaan aina kaksi?Täytyykö minun aina riidan lopettaakseni ottaa kaikki syyt niskoilleni?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinun ei tarvitse ottaa syytä niskoillesi,annat vaan naisesi räyhätä rauhassa,elä välitä siitä!Niin se menee parhaiten ohi,tai ainakin joillakin menee...Voimia naisen kanssa elämiseen:)
Mä oon ihan samanlainen ja mulla se johtuu siitä että mulla on tosi huono itsetunto. Yleensä mä pidän itseeni aina huonompana kun toiset, mutta kun raivostun niin saatan muuttua aivan päinvastaseksi ja väkivaltaiseksi. Oon käyny juttelemassa psykologilla ja tää on aika yleistä kuulemma. Ensin ollaan omasta mielestä ihan p*koja ja ylihuonoja, mutta siitä sitten mennään aivan käsittämättömään raivoon kun suuttuu. Silloin voi sattua jotain tosi pahaa tai peruuttamatonta.
Eli pyydä sitä sun naista käymään psykologin juttusilla kun se ei pysty hallitsemaan normaalilla tavalla tunteitaan. Tuollainen ääripäiden välillä seilaaminen tunteissa kävi mulle ainakin ajan mittaan niin rassaavaksi että harkitsin jo radikaaleja toimenpiteitä.
..mutta se saa aikaan vaan sen, että hän väittää minun sanoneen häntä hulluksi. Muutenkin hän vääntää kaikki sanomiseni päässään jotenkin ihmeellisesti väärinpäin, jotta saisi oloni vieläkin syyllisemmäksi.
En mäkään sietänyt yhtään läheisiltä puheita avun hakemisesta ja aina ajattelin että mä oon niin huono ihminen että ne pitää mua jo ihan hulluna. Mutta sitten kun oltiin taas kerran tapeltu miehen kanssa ja istuin sohvalla vakuuttelemassa itselleni että ei sitä sattunu ku löin eikä varmaan sekään että revin sitä letistä ja mietin että miksei se lyö koskaan takasin niin tjausin että mä olen oikeasti ihan umpihullu kun mietin tommosia. Enkä esimerkiksi anteeksipyytämistä.
Että pahahan se on mennä toiselle apua tajoomaan kun se vääntää sen päässään niin että mä en kelpaa sillee ja se sanoo mua hulluksi vaan kun se haluaa musta eroon. Itse sen pitää se huomata että apua tarvii, ja mä toivon että se tapahtuisi pian. Holtiton käytös on raskasta sulle ja varmasti sille itselleenki vaikkei myönnä. Ehkä sekin ajattelee niinkuin mäkin ennen että elämänhän kuuluu olla paskaa ja mun näin huono.
En tiedä voitko viedä sen terapiaan muuta ku juuri väkisin jos se itse ei sinne halua mennä. Tai sitten sun pitää vaan kestää ja toivoa. Voimia sulle!
Hänen tulisi muuttaa käsitystään terapiasta. Esim. USA:ssa monet käyvät, se on lähes muotijuttu. Hän voisi esim. miettiä siellä syitä huonoon itsetuntoonsa ja mitä voisi sille tehdä, pääsisi purkamaan tunteitaan ja selkiyttämään ajatuksiaan, miettimään miten ilmaista negatiiviset tunteensa jollain toisella tavalla. Ja miksi hän ylipäänsä raivoaa, milloin, millaisissa tilanteissa, miksi, kenelle jne. Ei hän varmaan itsekään nauti näistä ominaisuuksistaan/tavoistaan. Ja vaikka ne eivät häntä itseään kummemmin häiritsisi, niin asia kuitenkin vaivaa sinua, sinähän joudut hänen purkausten ja syytösten kohteeksi. Kokeilkaa oman seurakuntanne parisuhdeneuvontaa, jos ette pysty keskenänne selvittämään asiaa. Ei huonoa itsetuntoa kuitenkaan sormia napsauttamalla poisteta. Se on voinut saada alkunsa jo lapsuudessa ja vaatii sitkeää "kitkemistä". Onnea matkaan!
Justiinsa näin... huono itsetunto on parisuhteen myrkky. Ämmä urheilemaan ja sassiin niin kilot lähtee, elämän laatu paranee ja se marmatus loppuu samalla kun itsetunto kasvaa. Paskat mitään terapiaa tarvita.. kun sun leidi nykäisee 10km lenkin niin sen jälkeen ei turhia leukoja louksutella ja rasva palaa niin että tirinä käy. Urheilu on elämän suola joka samalla pitää nupin kasassa jos veetuttaa. Rakasta itseäsi niin voit rakastaa myös muita.
mä olen just tuollainen,huono itsetunto,mollaan itseäni vaikka mies kuinka sanoisi mitä ihanimpia asioita. usein haastan riitaa mitä typerimmistä asioista,saatan mennä ihan hysteeriseksi ja kirkua,huutaa olla jopa väkivaltainen. kohtaus menee ohi melko pian,mutta pari päivää sen jälken olen melko väsynyt ja masentunut. Haluaisin,että mieheni puuttuisi tähän ,sillä itse en uskalla itselleni lähteä apua hakemaan. Haluaisin että mies juttelisi kanssani tästä asiasta kunnolla ja kertoisi miltä hänestä tuntuu,en vain uskalla sitä häneltä pyytää. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
Oletko yrittänyt ottaa asiaa puheeksi kun olette molemmat rauhallisia eikä ole minkäänlaista aikomusta riidellä? Asiasta voi puhua niin ettei kumpikaan suutu kesken juttelun...
Oikeastaan olen itse hieman samanlainen paitsi että en montaa päivää riitele enkä ole pitkävihainen.
Ollaan keskusteltu asiasta useasti ja kirjattu ajatuksiamme jopa paperille.Hän on myöntänytkin tämän "ominaisuutensa", mutta siltikin sama ilmiö toistuu aina riidellessä. Ollaan käyty parisuhdekurssilla ja terapiassakin.
Mikään ei tunnu auttavan!!!
Nyt on taas sellainen vaihe meneillään, ei olla oltu puhe-eikä nukkumaväleissä viikkoon. Aina kun yritän vähän tunnustella mielialoja, saan ryöpyn niskaani.
Kepa, Kepa... Jos olet niin selkärangaton, että annat toisen kohdella sinua noin, ansaitset kaiken sen paskan mitä niskaasi saat. Minua hävettää ajatella, että olen ollut joskus samanlainen ja antanut toisten kohdella minua kuin kuraa.
Olen yleensäkin närkästynyt, kun ihmiset valittavat asioista, joihin he voivat vaikuttaa. Mikä on sinun selityksesi?
Ainakin toistaiseksi kaikki yhdessä koetut hyvät hetket painavat vaakakupissa enemmän.
Toki myönnän, että jos asioihin ei saada muutosta, kuppi kääntyy jossain vaiheessa.
"Toki myönnän, että jos asioihin ei saada muutosta, kuppi kääntyy jossain vaiheessa."
Hyvä niin! Jos joku kohtelee sinua huonosti, sinulla ei pitäisi olla mitään syytä jäädä roikkumaan - ei varsinkaan jos juuri sen ihmisen pitäisi olla se, jolle olet se tärkein.
Kysy itseltäsi tämä: uskotko löytäväsi jonkun, joka kohtelee sinua paremmin? Jos vastaus on kyllä, suuntakin on selvä.