Lokakuun 15. 2004...
Pari vuotta sitten aloin pitää päiväkirjaa
Istun huonees hiljaa nykyää en pärjää ilman
sitä et purkaisin mun omii patoutumii
Tää paha olo välil toviks katoo unis
mut valokuvii katon ja samal nään sun naamas
Sit tekee mieli vitun niskas vääntää paskaks
Tajuutsä et se on raskast elää täs tuskas
Oon hukas ku niskaan pelkkää kuraa enää luvas
Ketää ei oo vastas ku mun laiva saapuu satamaa
Tää vitun raivo laittaa taivaan ampuu salamaa
tartun kynään ja puran mun tunteet
Tuun hulluks laskiessa minuuttei, tuntei
katon tyhjyytee, oon omassa asunnossa yksin
niin hiljast et kuulen sydämmeni tykytyksii
mul on kysymyksii, mut ei ketää joka vastais
mul on kysymyksii, mut ei ketää joka vastais
Istun pimees, kädet ristiin illal pistän
tää kipu kasvaa, joku rinnas pistää
Rukoilen vaik en usko mihinkään luojaan
Ne seuraa aina peräs vaik yritän suojaan
Katon kuuta, ei pysy katse auringos
Veri valuu, mun ranteet auki on
Itku valuu poskel, mun sisää koskee
Marraskuun 3. 2004...
Mä valvon yöt, mut nukun aina päivisin
Vedän hupun päähäni ettei kukaa mua näkisi
Valvon väkisin ja sua aina mietin
Viel etin sut käsiini, kostan hyvin mielin
Ei vois olla paskempaa ku olla katkera
Viha nousee asteen taas, en pysty katset tarkentaa
Silloin kynän kärki katkee taas, sua ajattelen
Ei riitä vihaa kuvaa sanat edes
Turhautunu olo enkä jaksa siivota
lattiat on pölys neki pitäis varmaa kiillottaa
Mut vitut siit, mä viihdyn synkkyydes
Ihmiset on liian sokeit omas tyhmyydes
Halveksun joka ikist kuolevaista
elät vasta silloin ku sä kuolemaa haistat
Kulemaa maistaessa kuolemaan rakastuu
Kuolemaa maistaessa sun elämäsi avautuu
Istun pimees, kädet ristiin illal pistän
tää kipu vaa kasvaa, joku rinnas pistää
Rukoilen vaik en usko mihinkää luojaa
Ne seuraa aina peräs vaik mä yritän suojaan
Katon kuuta, ei pysy katse auringos
Veri valuu, mun ranteet auki on
Itku valuu poskel, mun sisää koskee
Joulukuun 2. 2004...
Tänää on sit se päivä, jota mä oon venannu
Voin vaa rukoilla et mun sielu pelastuu
Oon luvannu sulle kostaa koska sä mua satutit
Väität et se oli vahinko, mut just sitä sä halusit
Sä loit hirviön, nyt on sun aikas kärsii
Ajan kans menee järki ku aika järsii
joka sekunti syö mua ku nurkas rotat juustoo
Käsis ei oo tuntoo, yritän parempaan uskoo
Kuulen välil äänii, nauruu ja hihityst
itkemist, lauluu ja kellon tikityst
Se on sitä niinkutsuttuu elämää
Mut ne ei tiedä et piru on meiän perässä
Ihmiset luulee et joku hannibal on hirvee
mut ne ei oo nähny mua ja silmieni pilket
Yöl otan esiin hankkimani kirveen
Me ollaan pois ku poliisit lukee verisen kirjeen
Pari vuotta sitten aloin pitää päiväkirjaa
Istun huonees hiljaa nykyää en pärjää ilman
sitä et purkaisin mun omii patoutumii
Tää paha olo välil toviks katoo unis
mut valokuvii katon ja samal nään sun naamas
Sit tekee mieli vitun niskas vääntää paskaks
Tajuutsä et se on raskast elää täs tuskas
Oon hukas ku niskaan pelkkää kuraa enää luvas
Ketää ei oo vastas ku mun laiva saapuu satamaa
Tää vitun raivo laittaa taivaan ampuu salamaa
tartun kynään ja puran mun tunteet
Tuun hulluks laskiessa minuuttei, tuntei
katon tyhjyytee, oon omassa asunnossa yksin
niin hiljast et kuulen sydämmeni tykytyksii
mul on kysymyksii, mut ei ketää joka vastais
mul on kysymyksii, mut ei ketää joka vastais
Istun pimees, kädet ristiin illal pistän
tää kipu kasvaa, joku rinnas pistää
Rukoilen vaik en usko mihinkään luojaan
Ne seuraa aina peräs vaik yritän suojaan
Katon kuuta, ei pysy katse auringos
Veri valuu, mun ranteet auki on
Itku valuu poskel, mun sisää koskee
Marraskuun 3. 2004...
Mä valvon yöt, mut nukun aina päivisin
Vedän hupun päähäni ettei kukaa mua näkisi
Valvon väkisin ja sua aina mietin
Viel etin sut käsiini, kostan hyvin mielin
Ei vois olla paskempaa ku olla katkera
Viha nousee asteen taas, en pysty katset tarkentaa
Silloin kynän kärki katkee taas, sua ajattelen
Ei riitä vihaa kuvaa sanat edes
Turhautunu olo enkä jaksa siivota
lattiat on pölys neki pitäis varmaa kiillottaa
Mut vitut siit, mä viihdyn synkkyydes
Ihmiset on liian sokeit omas tyhmyydes
Halveksun joka ikist kuolevaista
elät vasta silloin ku sä kuolemaa haistat
Kulemaa maistaessa kuolemaan rakastuu
Kuolemaa maistaessa sun elämäsi avautuu
Istun pimees, kädet ristiin illal pistän
tää kipu vaa kasvaa, joku rinnas pistää
Rukoilen vaik en usko mihinkää luojaa
Ne seuraa aina peräs vaik mä yritän suojaan
Katon kuuta, ei pysy katse auringos
Veri valuu, mun ranteet auki on
Itku valuu poskel, mun sisää koskee
Joulukuun 2. 2004...
Tänää on sit se päivä, jota mä oon venannu
Voin vaa rukoilla et mun sielu pelastuu
Oon luvannu sulle kostaa koska sä mua satutit
Väität et se oli vahinko, mut just sitä sä halusit
Sä loit hirviön, nyt on sun aikas kärsii
Ajan kans menee järki ku aika järsii
joka sekunti syö mua ku nurkas rotat juustoo
Käsis ei oo tuntoo, yritän parempaan uskoo
Kuulen välil äänii, nauruu ja hihityst
itkemist, lauluu ja kellon tikityst
Se on sitä niinkutsuttuu elämää
Mut ne ei tiedä et piru on meiän perässä
Ihmiset luulee et joku hannibal on hirvee
mut ne ei oo nähny mua ja silmieni pilket
Yöl otan esiin hankkimani kirveen
Me ollaan pois ku poliisit lukee verisen kirjeen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älkää ottako tosissaa tuota tekstiä, en ole tappamassa itteäni tai muuta vastaavaa.
Nuo on vain yhden biisin sanat, jotka halusin tänne laittaa.
Elämä on ihan kivaa (:
Todella, todella hyvät sanat..!=) *Tunnistaa itsensä*
Sun tulevaisuutes on tässä. Mahtavaa tekstiä, sisältöä, tunnetta ja ilmaisu on osuvaa ja monipuolista, vaikkei liian runsasta. Ala tekee biisejä, susta tulee NIMI.
Muuten en osaa auttaa. Valitan.
Tämän avulla sain tietää ton biisin nimen. Kiitos vaikka ei mikään helmi olekaan (: