Ollaan oltu yhdessä naisen kanssa 7 vuotta ja meillä on 1,5 ja 2,5 vuotiaat lapset. Viikko sitten minulle selvisi, että hän on tapaillut 4 kuukautta toista miestä 800 kilometrin takaa ja aikoo muuttaa hänen luokseen keväällä ja ottaa lapset mukaansa. Hän on jopa varannut jo ajankin sosiaalihuollosta asian järjestämiseksi sekä esittänyt minulle oman elatusmaksutoiveensa.
Tämä kaikki tuntuu minusta aivan järjettömälle, kuin elämä valuisi kaivoon. Minun(40v) pitäisi vain nöyrästi luovuttaa vaimoni(31v) ja ihanat lapseni tämän uuden 26 vuotiaan rakkaan syliin. He ovat tapailleet yhteensä noin 10 päivänä etäisyydestä johtuen mutta puhuvat päivittäin puhelimessa eikä se lopu vaikka sain sen selville. Käsittämätöntä! 10 päivää ja valmis jättämään kaiken! Ongelmat hänen mukaansa ovat olleet nämä perinteiset: kotona olisi pitänyt auttaa enemmän ja antaa hellyyttä. Rakastan avovaimoani ja kerroin, että nyt ymmärrän tunteesi ja olen valmis muutoksiin. Mutta en saa enään kuulemma tilaisuutta. Kunpa hän olisi puhutellut minua vakavasti ennenkuin hyppäää vieraan sänkyyn.
Voiko hän noin vain viedä lapset luotani yhteisestä kodista ja muuttaa toisen miehen luo kauas minusta? Lapset kärsivät tästä eniten, voiko laki sallia moisen juurien repimisen. Mitä keinoja tässä on jäljellä kun ei haluaisi riidellä raastuvassakaan? Meillä on yhteishuoltajuus.
Tämä kaikki tuntuu minusta aivan järjettömälle, kuin elämä valuisi kaivoon. Minun(40v) pitäisi vain nöyrästi luovuttaa vaimoni(31v) ja ihanat lapseni tämän uuden 26 vuotiaan rakkaan syliin. He ovat tapailleet yhteensä noin 10 päivänä etäisyydestä johtuen mutta puhuvat päivittäin puhelimessa eikä se lopu vaikka sain sen selville. Käsittämätöntä! 10 päivää ja valmis jättämään kaiken! Ongelmat hänen mukaansa ovat olleet nämä perinteiset: kotona olisi pitänyt auttaa enemmän ja antaa hellyyttä. Rakastan avovaimoani ja kerroin, että nyt ymmärrän tunteesi ja olen valmis muutoksiin. Mutta en saa enään kuulemma tilaisuutta. Kunpa hän olisi puhutellut minua vakavasti ennenkuin hyppäää vieraan sänkyyn.
Voiko hän noin vain viedä lapset luotani yhteisestä kodista ja muuttaa toisen miehen luo kauas minusta? Lapset kärsivät tästä eniten, voiko laki sallia moisen juurien repimisen. Mitä keinoja tässä on jäljellä kun ei haluaisi riidellä raastuvassakaan? Meillä on yhteishuoltajuus.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Anna vain juristien hoitaa juttu. Näitä sattuu. Pidä huolta itsestäsi ja siitä, että näin sinua voi loukata vain yhden kerran.
Älä anna periksi lasten suhteen. Sinulla on yhtäläiset mahdollisuudet pitää lapset. Ole aktiivinen sos.toimistoon päin. Hanki asianajaja sekä ota yhteyttä (muistaakseni) elatusvelvolisten järjestöön siitä miten sinun kannattaa toimia.
Voimia ja jaksamista
ps. saatat olla järkyttynyt tilanteesta eli ulkopuolinen apu on tarpeen.
Älä missään nimissä anna periksi,että lapset lähtisivät hänen mukaan.Ei lapsienkaan ole varmaan
helppo sopeutua uuteen paikkaan ja eri kouluun ja
kavereihin ym.
Pidä puolesi ja voimia sinulle
eikö lapset tässä maassa aina tuomita äidille? Jos taistelen uskon pilaavani välit avopuolisooni täysin ja vielä tulee nuo oikeuskulut päälle ja minimi tapaamisoikeudet. Nyt hän suostuisi 4 päivään 2 viikossa. On se kumma kun jos nainen ilmoittaa löytäneesä uuden parisuhteen niin silloin se on hyvä lasten kannalta mutta jos isä ilmoittaisi löytäneensä uuden pitkäsäärisen naisen niin se tulkittaisiin huonoksi kasvualustaksi lapsille. Mikä ihme tätä maata vaivaa? Naiset saa tehdä suhteelle mitä haluavat ja vielä viedä lapset vieraan miehen luokse kauaksi omasta isästään. Tilannetta pahentaa vieklä se että minulla on yhä entiset tunteet avovaimoani kohtaan. En coi sietää ajatusta että joku ventovieras jota en ole edes tavannut leikkii ja hellii lapsiani joita rakastan syvästi.
Jos en suostu sosiaalihuollossa vaatimuksiin niin mitä tapahtuu? Tuleeko opikeusprosessi automaattisesti ja kauanko tuo prosessi voi kestää. Toivon että ajan kuluessa avovaimoni himo tuota vierasta kohtaan laantuisi.
Toistan kuitenkin sitä samaa kuin nämä edellisetkin. Älä missään nimessä luovuta, sillä näin maalaisjärjellä ajateltuna sinä olisit varmasti parempi vaihtoehto lähihuoltajaksi. Lasten ei tarvitsisi muuttaa koko elämäänsä äidin haihattelujen takia. Sinun luonasi he saisivat jatkaa edes jossainmäärin entisenlaista elämää. Äiti tietysti olisi kauempana, mutta ympäristö, koulu, kaverit ym. pysyisivät samana.
Sosiaalivirastossa asioiminen on hieman tuurikauppaa, siellä edelleen työskentelee viranomaisia, jotka ovat vanhanaikaisessa "äiti on paras huoltaja" -käsityksessä. Ole joka tapauksessa tiukka, mutta rauhallinen. Sellainen jämäkkä, looginen ja rehellinen asenne on paras.
Muista, että jos nyt toimit lasten äidin päättömien mielihalujen mukaan, hän saattaa jatkossakin käyttää sinua hölmöilyjensä kokeilukenttänä. Jo lasten nimissä taistele!
Tsemppiä sinulle. Jos asut Turussa, voin vannoa, että sosiaaliviranomaiset ovat äidin puolella lähes aina. Täällä eletään vailla järkeä. Kiitä luojaa jos asut kaukana Turusta ;)
Kaikista huoltajuustapauksista vain noin 5% määrätään oikeudenkäynnin jälkeen. Eikä niissä lapset suinkaan automaattisesti "mene äidille".
Noh, jos ihan tarkkoja ollaan ei etävanhemmalla ole tapaamisoikeuksia, vaan lapsella on oikeus tavata etävanhempaansa. Mutta tuo lähes semantiikkaa. Mutta siinä olet oikeassa, että verinen taistelu käräjillä voi koitua tappioksi ... vaikka voittaisi taistelun, niin sota saattaa olla hävitty ... lapset kärsivät jos tulemana vanhempien välit entistä kireämmät.
Mutta jos koet että lasten etu on taistelusi huoltajuudesta (miten asia todellakin voi olla) tai/ja huomattavasti laajempiin tapaamisiin, tai että sinä lasten ensisijainen huoltaja ... niin hanki kunnon juristi. Eikä ole lainkaa tavatonta että nelistään vaikka lastenvalvojalla (te + juristit + valvoja) saatte sovun sorvattua, kun hieman faktaa ja ennakkotapauksia pistetään pöytään. Mutta tiedä se, ettei ole halpa saati helppo reitti tuo.
No ei sosiaalihuolto oikeastaan mitään vaadi, vaan exäsi vaatii ... ja jos suostut niin lastenvalvoja vahvistaa sopimuksenne. Voit myös esitttää omasi, tai te teette yhdessä kompromissin. Mutta ellei sopua synny, niin sitten asia käräjillä päätetään. Voi kestää pitkäänkin jos oikein intoudutaan valittamaan ylempiin oikeusasteisiin ... mutta väliaikainen päätös voi tulla nopeastikin.
Toivoahan aina saa ja pitää ... mutta tosiasiat tunnustaa, ja toimia uudessa ympäristössä niin taitavasti kuin osaa. Ja ellei osaa tai jaksa, niin sitten kääntyä ammattilaisten puoleen.
Ei kai 1,5 ja 2,5 -vuotiaat lapset ole koulussa???
Tuollainen "rakkaus" ei kanna. Älä ole huolissasi, tämä 26v ei helli lapsiasi, siinä kun pienokaiset pyörivät jaloissa alkaa nuoren miehen mieli muuttua ihanasta rakkaudesta. Vaimosi taitaa olla aika yksin siellä jossain ja arki tulee hänellekin taas nopeasti. En todella usko, että tämä mies osallistuu kotihommiin täysillä.
Voisin lyödä vetoa, että tuota onnea ei parin vuoden jälkeen enää ole.
Olet katkera yhteiskunnalle, että äidit saavat niin usein lapset. Minusta tuo osittain johtuu perinteestä ja vie todella aikaa muuttaa sitä.
Ei ennen isä todella olisi pystynyt hoitamaan vaippaikäistä lasta, tuskin osasi perunoita keittää, olisi varmaan oppinut, mutta lasta ei haluttu antaa harjoittelukaudeksi koska äidiltä nämä jo sujuivat. Nykyäänhän asia ei ole näin, mutta vanha käytäntö istuu sitkeässä, onneksi muutostakin on havaittavissa.
Yritä saada mahdollisimman hyvä tapaamisoikeus ja vaikka en ennustajaeukko olekaan, on sellainen kutina, että sinusta tulee lasten lähihuoltaja tulevaisuudessa.
en usko että tuo suhde kestää nuoresta iästä ja kokemattomuudesta johtuen. Voisi toimiakin jos poika olisi joskus asunut lasten kanssa ja tietäisi mitä tulee vastaan jos tähän ryhtyy.
Avovaimo uhraa siis oman työpaikkansakin täällä helsingissä heittäytyy riskillä peliin koska tuo poika on "aivan erinomaisen hyvä persoona". On puhuttu jo naimisiinmenosta ja omista lapsistakin. Talous menee myös kuralle koska poika aloittaa 3v iltaopinnot syksyllä ja samalla tekee päivätöitä. Mistä jää aikaa perheelle! Hullua!
Mitä tarkoitit viimeisellä lauseellasi, millä perusteella saisin lähihuoltajaoikeuden? Alkoi kiinnostamaan.
Ensin, älä missään tapauksessa luovu yhteishuoltajuudesta. Silloin sinulla on oikeus kysellä tarhasta, koulusta jne. Valitettavasti luulen, että lapset alkavat oireilemaan, vaimosi masentuu ja sitä kautta sinusta tulee se lähi.
Ottamatta kantaa tuo uuden suhteen kestämiseen, neuvoisin sinua ainakin vakavasti neuvottelemaan lasten jäämisestä sinun luoksesi asumaan. Itselleni tuli ero n. 8 vuotta sitten hiukan samalla lailla. Vaimo löysi juuri tuollaisen "aivan erinomaisen hyvä persoona" miehen. Olin sen verran pihalla tilanteessa, etten itse tajunnut voivani olla lähihuoltajana. En tosin usko olevani ainoa mies, jolle moinen ei tule mieleen.
Ex:n uusi suhde ei tainnut vuottakaan kestää ja takaisin vanhaan alkoi tehdä mieli. Itse oli jo kuitenkin sopeutunut vkl-isän rooliin, enkä entiseen enää halunnut. Meni vuosia ja asiat tuntuivat sujuvan aikalailla mukavasti. Kunnes lapsilla alkoi tulla esi-murrosikä omine ongelmineen ja vaikeuksineen. Se meni todella vakavaksi.. Nyt en yksityiskohtiin takerru, mutta aika pian lapset jo yhteistapaamisessa lastenvalvojan luona kertoivat haluavansa muuttaa luokseni asumaan. Aika oli suorastaan pirullisen raskasta, mutta nyt voin sanoa taistelun kannattaneen. . .
Nyt jälkeenpäin olen paljon miettinyt miksi en silloin erotessa jo ottanut esille lasten asumista luonani. Muistan kylläkin silloin lastenvalvojalla ko. virkailijan olleen melkoisen nihkeä minua kohtaan ja asiointi oli lähinnä sellaista sanelu meininkiä. Tosin voin kertoa, että nyt viimeksi lasten muuttaessa kokonaan luokseni kohtelu ja suhtautuminen oli aivan toisenlaista. Juuri Helsingissä tapahtui minunkin juttuni.
Jos tunnet olevasi valmis elämään arkea yksin lasten kanssa niin mieti ainakin tuotakin vaihtoehtoa. Raskastahan se välillä saattaa olla, mutta omat kokemukseni ovat pelkästään positiiviset. . . Ja näin sivista katselleena voisi olla parasta ja mukavinta lapsillesikin.
Olen ihan varma, että jos vaimosi todella noin heppoisen tuttavuuden jälkeen muuttaa tämän miehen luo, niin pian hän kyllä palaa häntä koipien välissä takaisin. Älä annan lapsia hänen mukaansa vaan anna mennä ensin yksin. Eiköhän hän hyvin nopeasti huomaa, kuinka "ihanaa" on olla kaukana läheisistä, käytännössä ihan vieraan miehen kanssa.
Ota kiireesti yhteyttä oikeusaputoimistoon tai hanki yksityinen asianajaja.
Voimia Sinulle, yritä jaksaa.
Järjetön nainen, sanon vaan. Pidä puolesi äläkä päästä lapsia sinne hevonhumppaan vieraan roihun luo. On monta esmerkkiä tuttavapiirissä kuinka sen lorun käy. Ei parikymppinen kolli jaksa lapsia vahtia, saati kun eivät ole omia. Johan sille nauraa kaveritkin.
Vaadi huoltajuutta juuri ton tuuliviiri-homman takia, kymmenen päivää tapaamisia!!, pitää olla päästään vialla sossujen jos moiseen suostuvat, siis että äiti pitää lapset. Mee ensin perheterapiaan vaimos kanssa ja yritä puhua järkeä vielä kerran, hullu se on jos moiseen ryhtyy.
Pidä puolesi! Pysy lujana ja vaadi yksinhuoltajuus.
ps. En ole isä!
Se että haluaa eron miehestään ei tee äidistä huonoa äitiä.
Joku syy on ollut siihen että vaimo on ruvennut vierasta vilkuilemaan mutta ei siitä sen enempää.
Vaimo halutessaan vie lapset eikä sille voi mies mitään.Pitää pystyä näyttämään toteen että äiti olisi kelvoton vanhempana.Lisäksi kun lapset ovat noin kamalan pieniä,heidät määrätään aivan varmasti äidille mikäli asia viedään oikeuskäsittelyyn asti.Se ei riitä oikeudessa syyksi saada lapsia että äiti hankki uuden miehen,pitää olla pätevät syyt.
Noin voi käydä tai olla käymättä ... mutta mikähän kristallipallo sinulla on alkuperäisen tilanteesta (tai kellään muullakaan)?
On melko "nuijaa" ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen suuntaan tai toiseen, kun monet "lähtöarvoista" ja molempien kannat meiltä kaikilta puuttuvat tuomion lagettamiseen (ammattitaidosta puhumattakaan).
Alkuperäiselle neuvoisin edelleen ... jos sille huoltajuustaistelun tielle mielestään pakko lähteä... niin äkkiä hyvä juristi jolla kokemusta huoltajuusriidoista "kehiin" ... ja "Suomi24 suodatin" täydelle teholle ;-))
Tiedän tämän asian ihan henkilökohtaisella tasolla.Meidän tilanne on se että lapsen äidillä miessuhteet vaihtuvat jatkuvasti,lastenhuolto on sitä mieltä että äiti saa elää miten haluaa niin kauan kun lapset on hoidettu.Viis siitä miten lapsiin vaikuttaa alati vaihtuvat miehet.Niin kauan kuin äidillä ei ole selkeitä laiminlyöntejä hän saa pitää lapset.
No teillä sitten noin ... eli oikeusistuimessa päätös tehty äidin eduksi ... mitä se sitten sinusta tai asianajajastasi kertoo... valititteko? Vai onko suunnaton vääryysko tapahtunut?
Niin tai näin .... et voi omakohtasen kokemuksen perusteella lagettaa tuomioita toisille asiasta josta ei juurikaan mitään tiedetä.
ihan psykologiselta puolelta tarkasteltuna ihmetyttää miten nainen yleensäkin voi toimia näin. Parisuhteessamme ei ole ollut suurempia ongelmia, huumorintaju on molemmilla sama ja molemmat pitävät toistensa seurasta. Mutta avovaimon pelko siitä, että kaikki jatkuu vain samanlaisena eli hän joutuu jatkamaan rooliaan työmyyränä ja johtopäätös ettei mies kuilun yli kotsottuaan vieläkään pysty muuttamaan rooliaan ja auttamaan perheen normaaleissa rutiineissa on mielestäni täyttä höpötystä. Kysymys on vain siitä ettei meillä ole puhuttu näistä asioista tarpeeksi vakavasti kun lasten tulon jälkeen kaikki´aika on mennyt lasten kanssa touhuamiseen ja keskinäinen kanssakäyminen on näin ollen muuttunut siitä kun olimme kahden. Niin käy varmaan kaikissa parisuhteissa. Niin käy tämän uudenkin kanssa ja ehkä vielä pahemmin koska lapset eivät ole omia. Mutta intohimo on asia joka vetää uudelle mättäälle ja sille en voi mitään. Hänen täytyy ilmeisesti vain huomata se itse. Nää on helvetin isoja asioita työpaikan vaihtoineen kaikkineen joten kyllä ihmetyttää. Nytkin ollaan kotona ja vietetään "kaveri iltaa".
Se ei ole syy antaa lapsia isälle jos äiti jättää isän.Nykyään ei enää etsitä eroon syyllisiä kuten ennen tehtiin,aviorikos oli iso synti.Se ei ole rikos jos rakastuu toiseen mieheen eikä se ole syy siihen että isä saisi lapset.Faktaa on että mitä pienempi lapsi,sen varmemmin äidille.
Vain jos isä pystyy todistettavasti näyttämään toteen että äiti ei ole kelvollinen huoltajaksi,lapset määrätään isälle.Pelkästään sen vuoksi ei että isä on katkera siitä että joku muu mies hoitelee hänen lapsiaan.
Meillä asiaa ei otettu edes käsittelyyn ennenkuin tapahtui selkeä laiminlyönti.Nyt äidillä avohuollon tukitoimenpiteet käynnissä koska ne on ensin kaikki käytettävä ennenkuin voidaan todeta ettei niistä ole apua.Oikeuskäsittely on pitkä ja hankala,nyt onneksi meillä on asiat paremmin.Nyt jo lastensuojelu puoltaa isää kun ovat huomanneet että jopa mies kykenee hoitamaan oman lapsensa jos ei äidistä siihen ole.
Onhan se selvä ettei vaimosi uusi suhde kestä.Anna kuitenkin hänen mennä kun niin kova hinku on mutta älä ota sitten myöskään takaisin kun tulee arki eteen.Se on kumma miten harva kuitenkaan kykenee arvostamaan sitä arkielämää joka on kuitenkin kaiken perusta.Olen tosi pahoillani sinun ja lasten puolesta.Teille tämä on raskasta,vaimosi on sitten turhautunut kotitöihin ja et ole riittävästi osallistunut niihin ilmeisesti hänen mielestään.Joku on hänet ajanut etsimään seuraa muualta,onko se sitten sitä että pitää aina olla säpinää ja jännitystä ja elämän yhtä teinimeininkiä.Yritä saada laajat tapaamisoikeudet ja vaadi kaikki paperilla lainvoimaisena.Vaadi myös että hän maksaa puolet matkoista kun lapsia tapaat.Kaikki ei kestä arkielämää.Omaan kumppaniin voi rakastua uudelleen jos vaan antaa sille mahdollisuuden,nykyään vaan erotaan saman tien ja haetaan uusi ja samat ongelmat toistuu uudessa suhteessa.
... vietä "ruusujen sota" iltaa ... tai ehkä niitä olisi kannattanut viettää pieninä annoksina aikanaan.
Mutta valitettavasti asia nyt vain on niin, ettet kovin paljoa voi tehdä asian eteen jotta hän päänsä pyörtää (ketään ei voi pakottaa haluamaan tai rakastamaan)... mutta toki voit/pitää kertoa tuneistasi, mitä tahdot, että osaat oppia, ymmärrät asiat toisin nyt yms. ... mutta avokksisi tekee silti omat valintansa ... ovat ne sitten oikeita tai vääriä, mutta omiaan ne ovat.
Kyllä, valinnat vaikuttavat lapsiin ... ja se sitten vanhemman vastuuta heitä kohtaan.
Sakkehan kertonut että hänellä tunteita avokkiaan kohtaan ja on valmis muuttumaan ... ja sinä neuvot yks-oikosesti työntämään moinen narttu pihalle ja etenkin olla ottamatta ikinä takaisin. MITÄS jos Saken lasten äiti havahtuu parisuhteen oppimisprosessiin hieman myöhemmin kuin Sakke?
Jos sulla tullut paskaa tuulettimeen talikollinen (mikä kirjoituksistasi nimimerkistäsi riippumatta näkyy kilometrien päähän)... niin onko pakko olla NOIN negatiivinen (paitsi jos se sua helpottaa ... ja halvempaahan se kuin vahvempi lääkitys)
Kyllähän täällä suomessa eletään tässä asiassa vielä jossain vanhoissa ajoissa.
Äiti katsotaan usein paremmaksi vaihtoehdoksi,miehessähän täytyy olla sos.viranomaisten mielestä jotain huonoa kun ero tulee.
Minultakin kysyttiin,onko se lapsen tapaaminen
sinulle sitten niin tärkeää....arvatkaa miltä tuntui kun oli monta yötä itkenyt ja tuntenut ikävää.
Ruvetkaa miehet pitää puolianne paremmin
... ja arvelisin että suurempi ja suurempi nuoremmista isistä näin tekevät ... hyvä lapsen edun nimissä, ja tasa-arvon. Ja taitavan juristin ammattitaitoa ei kannata ylenkatsoa (kustannus suhteellista) näissä asioissa.
Vaikka tuntuu julmalta niin olen sitä mieltä että vaikka Sakke rakastaa avovaimoaan ilmiselvästi,vaimo vaikuttaa sen verran tuuliviiriltä että jos muutaman tapaamiskerran perusteella on valmis jättämään miehensä jonka on tuntenut vuosia ja riistämään lapset tutusta ympäristöstä niin hän on valmis tekemään sen seuraavan kerran kun taas arki tuntuu tylsältä.
Ei se ole pikkujuttu lapsille erota isästä ja muuttaa jonkun vieraan miehen kanssa samaan kämppään vaikka he ovatkin pieniä ja sopeutuvat varmasti.
Elämä on opettanut ettei tietty ihmistyyppi koskaan muutu.Ja Sakke vaikuttaa sen verran fiksulta mieheltä että suon mielummin hänelle jatkossa naisen joka arvostaa häntä vaikka se arki tuleekin suhteeseen ennemmin tai myöhemmin.
Mikä takaa että hänen avokkinsa palattuaan häntä koipien välissä kotiin,jatkossa myös pysyy siellä?
Sen lisäksi hänen tekemänsä todella ruma temppu Sakelle,jää kalvamaan sitä suhdetta.Se menetetty luottamus ei koskaan palaa takasin,aina jää särö vaikka miten anteeksi antaisi.kestää vuosia saavuttaa uudelleen se luottamus.
Entäs lapset,ne syyttömät raukat on aivan pyörällä päästään että mitäs nyt tapahtuu.Ensin muutetaan isin luota pois äidin kanssa ja hetken päästä takaisin.
Miksi itkeä samat itkut monta kertaa kun niistä pääsee kertarutinalla.
...on jollakin "tasa-arvolla", jos siitä ei loppupeleissä ole mitään hyötyä? Mitä hyötyä on tehdä osuutensa kotitöistä ja lastenhoidosta, jos sossufeministit ja oikeuslaitos kuitenkin aina katsovat naisen paremmaksi huoltajaksi, vaikka mies olisi tehnyt oman osuutensa ja ylikin?
televisiossa kun oli julkisuudessa nyt tämä Kosken Outin poikien tapaus että vielä nykyäänkin lapset määrätään ikäänkuin automaattisesti äidille ja pitää olla todella vahvat näytöt isällä että hän lapset saisi.Sosiaalijohtaja myönsi itse tv-haastattelussa että tämä on edelleenkin ikävä fakta vaikka nyt onkin alkanut pikkuhiljaa tulla enemmän tilanteita että isät hakevat lastensa huoltajuutta.
Siitä huolimatta vie vielä vuosia ennenkuin mies katsotaan tasa-arvoiseksi huoltajaksi.Äitimyytti on niin syvällä vaikka kaikilla naisilla ei ole äidinvaistoja.Olen sitä mieltä että isät on suomessa täysin lainsuojattomia tässä asiassa ja olen itse nainen.
... tarkoitin tasa-arvolla tässä yhteydessä sitä ettei automaattisesti oleteta että "lapset aina äidille" ... mikä epätäasarvoa ja lähtee väärästä lähtökohdasta (vanhemman sukupuolesta, ei lapsen edusta)
Toisaalta, miesten sitten taisteltava jos katsovat sen lapsensa eduksi ... vai miksi VAIN 5% huoltajuuskiistoista ratkaistaan oikeudessa, kun täälläkin tuntuu että 90% miehistä narisee asiasta (ämmiäkö olette) -- tuskin kaikki olette käräjiltä huoltajuuspäätöksen riita-asiaanne saaneet? *nyt alkaa keittämään*
Aika useinhan käy,että miehelle ero tulee täytenä yllätyksenä ja shokkihan se yleensä on.
Ei monikaan mies jaksa siinä tilanteessa ja kaikilla ei ole edes varaa mihinkään oikeusjuttuun.
Itse olin ainakin niin sekaisin ja shokissa,kun
kolmen päivän päästä kirjoirin ositus ja lapsen
huoltajuudesta paperin,etten edes tajunnut mitä
tein.
Ottakaa miehet lakimies heti jos epäilette omia kykyjä näissä asioissa.
Minua kusetettiin oikein kunolla,sain pilkahinnan
asunnosta ja uskoin kun exäni sanoi,ettei huoltajuutta voi jakaa.
Onneksi nyt tyttöni asuu lähes puolet luonani ja
välimme on tosi hyvät.
Helpompaa on kun vaimo hoitaa lapset ja itse tapaa lapsia vain joka toinen viikonloppu.Lapsissa on kova työ ja pääsee helpommalla kun äiti hoitaa ja kantaa vastuun.Viikonloppuisin voi sitten leikkiä isää sen kaksi päivää.
Näkökanta tuokin,itse taas nautin lapsen seurasta
todella paljon.Ei tunnu yhtään työltä,olen paljon
mielummin lapseni kanssa,kun lähden poikien kanssa kaljalle.Mutta kaikkihan ei näin ajattele,eikä tarvitsekkaan.
Mielestäni millään joka toinen vkl systeemillä,ei lapsen ja isän suhde pysy lämpimänä.Ja usein käy,että lasten kasvettua he ei
käy enää joka toinen viikonloppukaan,(LAPSET VIERAANTUU ISÄSTÄ/ÄIDISTÄ)
... teillä tuo ilmeisesti paras tapa hoitaa ja jakaa vanhemmuus. Minulle ei tulisi mieleenikään menetellä noin, mutta enpä teidän tapaustanne tunne yhtään tarkemmin.
Pääasia että sujuu....
En yhtään epäile etteikö tilanne joskus olisi juuri kuvaamasi kaltainen, joskus "yllärin" iskee nainen ja joskus mies puolisolleen (silti, väitän että merkit olisi ollut nähtävissä jos olisi osannut ja/tai tahtonut ne nähdä).
Toivotaan että edes jotkut tämänkin ketjun ja kokemuksesi lukeneista muistavat ettei tarvitse mitään heti allekirjoittaa ... eikä ainakaan ennen kuin ymmärtää mitä, miksi ja mitä se merkitsee....
Hyvä jos oma elämäsi on raiteillaan ja suhde lapseen/lapsiin kunnossa.
Asiallisesti ajatellen, uskon että sinulla on hyvät mahdollisuudet saada lapset itsellesi. Jos ja kun olette molemmat normaaleja, ei-alkoholisteja puoltaa äidin huoltajuutta lasten ikä. Ovatko he alle kouluikäisiä, en muista mainitsitko iät, anteeksi. Sinun huoltajuuttasi taas puoltaa voimakkaasti se, että lapset saavat jäädä kotiinsa.
Minä olen sitä mieltä, että jos vanhemmat ovat muuten "tasavertaisia", eli kykeneviä yksinhuoltajaksi, on aivan pienelle lapselle (alle 4 tai 5 -vuotiaalle) parempi ratkaisu yleensä äiti. Siitä ylöspäin ei mitään merkitystä.
Se, että lapset ovat useimmiten äideillä, harvoin lie sosiaaliviranomaisten syy. Miehissä on enemmän alkoholisteja, ja viinahan se on vieläkin se perinteinen eron syy. Toisaalta on miehiä, jotka eivät edes halua lapsia itselleen. Osa kai ajattelee, että heidän on parempi äidillään, osa ei luota itseensä, ja osa tahtoo päästä helpolla.
Sinun tilanteesi on julma. jos itse olisin joutunut lapsistani luopumaan, olisin kai seonnut. ota yhteyttä sosiaalivirastoon. Käyttäydy asiallisesti ja sano, että haluat lasten huoltajuuden. Turhat tunteenpurkaukset on viranomaisissa parempi jättää pois. Asiallinen linja puree. Sano, ettet tahdo lasten muuttavan pois kotoaan ja juuriltaan.
Mitä avovaimossasi näet tuon pettämisen jälkeen NIIN hyvää, että olisit valmis jopa ottamaan takaisin?
Hän ei todellakaan ole rakkautesi arvoinen! Epäilenpä myös, että tuon katkeran petollisuuden jälkeen sinunkin tunteesi ovat enemmän yksinjäämisen pelkoa ja läheisriippuvuutta sekä myös pelkoa tutun ja turvallisen hajoamisesta.
muista, että hän ei ole silloin enää sinuakaan rakastanut aidosti, kun on voinut noinkin pian esim. perheenlisäyksen jälkeen hypätä vieraaseen sänkyyn. Itsekäs, mutta et hänen mielestään tarpeeksi ole antanut suhteessa hänelle. Kysymys ei suinkaan ole mistään kotitöistä, sillä se olisi liian kevyttä!
Mikä miehillä on, kun he huolivat naisensa takaisin vaikka kuinka suuren loukkauksen jälkeen? Nainen sortuu vastaavaan todella harvoin, sillä yleensä hän harkitsee jo etukäteen ja tekee myös suunnitelmia tulevastakin, ennenkuin antaa kenkää kelvottomalle miehelleen. Nainen uskaltaa helpommin yrittää uutta suhdettakin...Onko nainen siis vahvempi astia nyky-yhteiskunnassa?
Jätetyistä ja hyljätyistä miehistä tahtoo tulla "rassukoita" vuosikausiksi, joskus loppuelämäkseen. Kuitenkin jättämiseen heissäkin on ollut syynsä..Peili?
Niitä onnettomia miehiä pyörii pilvin pimein sinkkumaailmassa..sitoutumiskammoisia, pelkureita edes rakastumiseen enää koskaan sekä myös niitä, jotka jaksavat uikuttaa ja itkeä vuosikausia Liisojensa ja Maijojensa hylkäämistä..
Juuri nuo edellämainitut tapaukset ovat useimmiten niitä, jotka ovat sen rakkaan vaimonsa ottanut kerran tai kaksi takaisin ja taas pettyneet..Miehinen mies saa ikuisen vamman, eikä se ole kaunista. Lapsetkin taatusti kärsivät tuosta katkeruudesta.
Sakke, sinunkin varmaan kannattaisi hiukan miettiä eri mahdollisuuksia?
Yksi olisi tuo, että sopisit vaimosi kanssa, että hän todella lähtisi yksin ensin. Varsinkin, jos olet varma, että pystyt ja jaksat pienet lapsesi hoitaa työsi ohessa normaalissa arjessa...Siinä on edessä suurempi haaste, kuin moni tuossa vaiheessa tajuaakaan.
Siinä tapauksessa, jos uskot pärjääväsi ja jaksavasi, niin muista, että kaikenlaiset vapaa-aikaiset harrastukset, kavereineen ja baari-iltoinen voit unohtaa.
Tuossa vaiheessa moni takertuu ensimmäiseen tapaamaansa naiseen (pelastusrenkaana), mutta sekin pahentaa jatkossa lapsien asemaa. Aika uudessa suhteessa on pois rakastamiltasi pieniltä lapsilta, mutta moni uskoo tarvitsevansa heti hyväksyntää vastakkaiselta sukupuolelta ainoastaan rikotun itsetuntonsa vuoksi.
Silti tuonlaatuinen elämä ei sovi moneen vuoteen pienten lasten isälle(eikä äidillekään), sillä pienet sydämetkin ymmärtävät jo ihan liikaa tilanteesta eikä sitä helpota pelko toisenkin vanhemman "menetyksestä".