Ero ainoa ratkaisu

Uhkailuja on ne sitten millaiaia vaan ja mihin liittyviä (ei siis välttämättä että tekisi itselleen pahaa) pitäisi välttää, sillä tunneyhteyden katkeamisen jälkeen on tulloin melko mahdotonta saada tunteita takaisin. Itsellä ainakin suhteessa tulisi silloin mieleen, että en kai van ole tuon ihmisen kanssa yhdessä noiden uhkailujen takia. Vaikka näin ei olisikaan jotain on rikki.

Hei desperateme.

Kuvaat sitä, että tilanteesi on mennyt sietämättömäksi. Ahdistus vallitsee ja vaihtoehdot kaventuvat. Koska kuvioissa on mukana itsetuhoisuus, ajattelisin, että ammattiavun piiriin hakeutuminen olisi hyväksi. Keskusteluapua voit pyytää itsellesi tai voitte hakeutua yhdessäkin, tai miehesi erikseen. OLisi tärkeää, että voisit puhaltaa ulos tunteitasi turvallisessaa maaperässä, pelkäämättä uhkailuja. Myös miehesi tarvitsisi tukea, jos hänen elämänvoimansa on noin lopussa. Mitä ajattelet tästä?
Erokin on helpompi toteuttaa, jos kumpikin kokee, että jokin kannattelee ja tukee.

Joskus eropäätös myös helpottaa kumpaakin osapuolta. Ikään kuin taisto on ohi, eikä tarvitse enää pelätä sitä. Toivottavasti näin käy teille ja voitte turvallisin mielin jatkaa elämän uudelleenrakennusta, kumpikin omaan suuntaansa.

Merja, diakoni

Kuuntelevan kirkon kirjoitus on hyvä. Miten saisimmekaan näitä ihmisiä hakeutumaan terapiaan. Kuten tässä Ap kirjoittaa häntä ahdistaa, en yhtään ihmettele ikä ahdistaisi. Samoin on jokaisen eron edeltävä tilanne ahdistusta on paljon ja sitä pitäisi päästä tosiaan puhaltamaan ulos turvallisessa ilmapiirissä, kuten kirkon edustaja tuo esiin.

Miten saisimme sen kynnyksen terapeutin luokse alenemaan niin, että mahdollisimman moni uskaltautuisi mennä. Pelko siitä, että tulee leimatuksi "hulluksi" tai siellä pakotetaan jatkamaan ahdistavaa suhdetta lienevät ainakin joitakin esteitä ja yksi on tietenkin raha, miten maksaa terapia.
Olisi hyvä olla tällainen ulkopuolinen tuki siinä erovaiheessa, että tuntisi edes jonkun välittävän. Niin usein ne lähimmät ihmiset kun haluaa säästää eron vaikeuksilta, vaikka täysin turhaa luuloa, he aistivat ja näkevät kyllä täysin ahdistuneen ja ylikierroksia käyvän lapsensa tuskan ja ahdistuksen ja itsekin ahdistuvat tästä näkemästään ja siitä, että eivät voi juuri sanaa sanoa tai mitään muttakaan tehdä, mutta rukoilevat ihan varmasti sitä apua tuohon tilanteeseen lapselleen, joten olisiko tuon kuuntelvan kirkon kuuntelu tähän rukoukseen, että eroavat ihmiset saisivat jokainen mahdollisuuden vain asuta sisään terapiaan niin että noita kynnyksiä.
Tuskin alkuun osaavat juuri mitään edes puhua, sillä kaikki on niin sekavaa, se olkapää on ensimmäinen ja ehkä jonkin ajan päästä se keskustelu edes jollakin tasolla aukeaa.

Liian paljon tuskaa on nyt elämässä monella eronneella, jota sitten yrittää tavalla tai toisella hukuttaa. Jokainen meistä tietää että ei juomalla huku, eikä se myöskään katoa viettämällä menevää elämää, Molemmat lisäävät vain ahdistusta.

Kiitos kirjoituksistanne. Itse olen jo etääntynyt niin kauaksi tästä suhteesta ja miehestäni, että en halua enää mitään yrittää yhdessä hänen kanssaan. Hän on niin raukkamaisen ajattelemattomasti kasannut paineita minulle välittämättä minun voinnistani, että sitä on vaikea antaa anteeksi.
Nyt vain yritän saada eron asiallisesti hoidettua ja mahdollisimman vähin vaurioin. Huolestuttaa miehen vointi tietysti, kun ei hän apuakaan suostu tilanteeseensa hakemaan, mutta yhä lähempänä on tilanne, että olen voitavani tehnyt.
Parisuhde ei voi olla vain toisen hoivaa ja tarpeita varten olemassa.