Tässä kokemus juurettomuudesta

Ehkä siksikin, että ne isät eivät halua osallistua niitten keinolasten elämään, joita voi olla ja luultavasti onkin useimpia. Yhtenä syynä siihen haluttomuuteen voi olla sekin, että sillä isällä on jo oma perhe omine lapsineen.

Kyllä mielestäni lapsen pitäisi saada tietää heti alkuunsa, kuka isä on ja missä hänen sisaruspuolensa mennä viilettävät, koska niitäkin varmaan on.

Tellukka kirjoitti:

Ehkä siksikin, että ne isät eivät halua osallistua niitten keinolasten elämään, joita voi olla ja luultavasti onkin useimpia. Yhtenä syynä siihen haluttomuuteen voi olla sekin, että sillä isällä on jo oma perhe omine lapsineen.

Kyllä mielestäni lapsen pitäisi saada tietää heti alkuunsa, kuka isä on ja missä hänen sisaruspuolensa mennä viilettävät, koska niitäkin varmaan on.

Lue lisää

Voisi kuvitella, että varsinkin sisaruksien seurasta paitsi jääminen, olisi surullinen paikka, jos aikuisena vasta saisi tietää, että niitä on.

eppu2

Monelle se biologisen sukulaisen löytyminen on ollut pettymys, mutta se tunne ja tarve löytää alkuperänsä ja juurensa on näillä ihmisillä ollut valtava ja ovat satsanneet ja edelleenkin monet satsaavat aikaa, varoja ja tekevät töitä että henkilöt löytyvät.
Voi se olla pettymys löytymisenkin jälkeen kun se yhteys ei synnykään ja se aukko ja vaurio joka on sieluun juurtunut ei häviä ja helpota. On tunne ettei kuulu minnekään ja jotain puuttuu jää koko elämän ajaksi sisimpään. Tunnen erään adoptoidun, jolla tämä muukalaisuus on aina olemassa. Minua jo harmittaa sekin ettei ole olemassa tietoja isänisänisästä eikä äitini ukin isästä.
Mitähän olisi elää jos ei isästä tai äidistä olisi mitään tietoa.

Itsellä ei ole lapsia ja aikoinaan pohdin tätäkin puolta kun adoptio kävi mielessä. Ja kun en koe olevani synnynnäinen emotyyppi, niin en lämmennyt vieraan lapsen hankkimiselle, vaikka mies olisi ollut valmis siihen.

reppuriika kirjoitti:

Monelle se biologisen sukulaisen löytyminen on ollut pettymys, mutta se tunne ja tarve löytää alkuperänsä ja juurensa on näillä ihmisillä ollut valtava ja ovat satsanneet ja edelleenkin monet satsaavat aikaa, varoja ja tekevät töitä että henkilöt löytyvät.
Voi se olla pettymys löytymisenkin jälkeen kun se yhteys ei synnykään ja se aukko ja vaurio joka on sieluun juurtunut ei häviä ja helpota. On tunne ettei kuulu minnekään ja jotain puuttuu jää koko elämän ajaksi sisimpään. Tunnen erään adoptoidun, jolla tämä muukalaisuus on aina olemassa. Minua jo harmittaa sekin ettei ole olemassa tietoja isänisänisästä eikä äitini ukin isästä.
Mitähän olisi elää jos ei isästä tai äidistä olisi mitään tietoa.

Itsellä ei ole lapsia ja aikoinaan pohdin tätäkin puolta kun adoptio kävi mielessä. Ja kun en koe olevani synnynnäinen emotyyppi, niin en lämmennyt vieraan lapsen hankkimiselle, vaikka mies olisi ollut valmis siihen.

Lue lisää

Surullinen oli erään suvussamme sattunut tarina. Nuori nainen antoi vauvansa pois synnytyslaitokselta. Tyttö varttui sai tietää äitinsä ja yritti yhteyttä. Äiti torjui lapsen.

Vasta äidin kuoleman jälkeen kaksi myöhemmin avioliitossa syntynyttä lasta sai tietää äitinsä aviottomasta lapsesta.

Sisaren löytyminen oli ensin shokki susaruksille sillä perhe oli hyvin uskovainen ja äitiä pidettiin kuten hänen poikansa sanoi Hurskaana Jumalan lapsena, lähes pyhimyksenä.

Lapset ottivat yhteyttä sisareensa, he tapasivat toisensa. Pois annettu tytär olisi niin mielellään halunnut tietää isästään. Nyt se on mahdotonta sillä tuon ajan ihmiset ovat kaikki jo poisnukkuneet.

Nyt jo 70-vuotiaalle pois vauvana annetulle naiselle oli kova pala jäädä epätietoisuuteenn isästään.
Onneksi hän sai sisaria, jotka hyväksyivät hänet.

Jumalan lapsetkaan eivät säästy pettymyksiltä. Kovuutta on vaatinut hurskaalta ädiltä pimittää tietoa nuoruuden hairahdustaan.

Jaha.
Ja mitäs pahaa aitoavioliitossa sinun mielestäsi on?
Pitäisikö se kieltää?

Tellukka kirjoitti:

Jaha.
Ja mitäs pahaa aitoavioliitossa sinun mielestäsi on?
Pitäisikö se kieltää?

Eihän siinä mitään pahaa ole, päinvastoin. Jos niin rennon iloittelevia ja leikkisiä pareja Suomesta löytyy, että noin koomisen nimen tahtovat liitolleen niin sehän on hyvä vain.