En ole varmaankaan perinteisessä mielessä ätmi, mutta olen hiljalleen alkanut ymmärtämään ätmien tunnetta sinkkumarkkinoilla. Olen ollut useammassa suhteessa ja yksi niistä kesti melkein puolet nuoruusvuosistani, mutta nyt olen ollut parisen vuotta sinkkuna. Ja se on ihan perseestä.
Kun erosin niin aluksi sinkkuilu tuntui ihan mukavalta. Sain omaa vapautta, olin erittäin optimistinen ja tapasin alkuaikoina ihan mukavia naisia kevyessä treffimielessä, vaikka niistä ei mitään kauhean vakavaa kehkeytynytkään. Joitakin tapaan silloin tällöin vieläkin.
Sitten, kun aloin etsimään vakavaa suhdetta niin ei ole vaan löytynyt. Olen saanut todella paljon pakkeja, itsetunto on romahtanut samalle tasolle mitä se oli teini-iässä ja ainoat jotka tuntuvat olevan kiinnostuneita ovat ylipainoiset yh-äidit, mielenterveysongelmalliset tai muuten vaan ylipainoiset naiset. Tämä tuntuu turhauttavalta, koska pidän kuitenkin omasta kehostani hyvää huolta ja olen mielestäni ihan normaali tyyppi, mutta naisilla toki on erillaiset kriteerit miesten valinnassa ja en välttämättä sovi niihin kriteereihin (sosiaalisuus, menevyys jne.). Jos olisin vielä lyhyt ja työtön niin minulla ei olisi varmaan yhtään kysyntää. Seksiäkään en ole harrastanut lähes vuoteen.
Suoraan sanoen masentaa, kun en pysty löytämään sopivaa naista mistään ja viime yönä nukuin erittäin huonosti näitä asioita miettiessä. Kävin läpi kaikkia huonoja valintoja joita olen tehnyt elämässäni ja kuinka olisin voinut saada onnellisen elämän, jos olisin pysynyt tietyissä suhteissa. Ne tuntuivat silloin sellaisilta, ettei niissä kannata pysyä, mutta nyt parin sinkkuvuoden jälkeen ne olisivat suoraan sanoen taivaallisia. En vain tajunnut aikaisemmin miten paskaa tämä voi oikeasti olla.
Kun erosin niin aluksi sinkkuilu tuntui ihan mukavalta. Sain omaa vapautta, olin erittäin optimistinen ja tapasin alkuaikoina ihan mukavia naisia kevyessä treffimielessä, vaikka niistä ei mitään kauhean vakavaa kehkeytynytkään. Joitakin tapaan silloin tällöin vieläkin.
Sitten, kun aloin etsimään vakavaa suhdetta niin ei ole vaan löytynyt. Olen saanut todella paljon pakkeja, itsetunto on romahtanut samalle tasolle mitä se oli teini-iässä ja ainoat jotka tuntuvat olevan kiinnostuneita ovat ylipainoiset yh-äidit, mielenterveysongelmalliset tai muuten vaan ylipainoiset naiset. Tämä tuntuu turhauttavalta, koska pidän kuitenkin omasta kehostani hyvää huolta ja olen mielestäni ihan normaali tyyppi, mutta naisilla toki on erillaiset kriteerit miesten valinnassa ja en välttämättä sovi niihin kriteereihin (sosiaalisuus, menevyys jne.). Jos olisin vielä lyhyt ja työtön niin minulla ei olisi varmaan yhtään kysyntää. Seksiäkään en ole harrastanut lähes vuoteen.
Suoraan sanoen masentaa, kun en pysty löytämään sopivaa naista mistään ja viime yönä nukuin erittäin huonosti näitä asioita miettiessä. Kävin läpi kaikkia huonoja valintoja joita olen tehnyt elämässäni ja kuinka olisin voinut saada onnellisen elämän, jos olisin pysynyt tietyissä suhteissa. Ne tuntuivat silloin sellaisilta, ettei niissä kannata pysyä, mutta nyt parin sinkkuvuoden jälkeen ne olisivat suoraan sanoen taivaallisia. En vain tajunnut aikaisemmin miten paskaa tämä voi oikeasti olla.
Vastaukset 18
Vanhimmat
No sinä olet sentään pillua saanut. Mieti, miten paljon pahempi tilanne on melkein tai jopa yli nelikymppisillä miehillä, joilla on poikuus tallella, eikä edes tukka kunnolla päässä kasva.
Se oli osittain pointtinakin viestissäni. Minusta tuntuu tämä parin vuoden sinkkuilukin kauhealta, mutta olen sentään saanut seksiä ja läheisyyttä naisilta joskus. En osaa edes kuvitella miten kamalalta sellaiselta ihmisestä tuntuu joka ei ole koskaan kokenut noita. Seksi ei ole loppujen lopuksi niin ihmeellistä, mutta läheisyys toisen ihmisen kanssa on.
Toisaalta, jos ei ole koskaan kokenut noita asioita niin osaako niitä kaivata yhtä paljon kuin sellainen jolla niitä on ollut joskus?
Siinä mielessä olet huonommassa tilanteessa kuin totaalikokematon, että sinä tiedät mistä jäät paitsi.
Mutta ymmärrät varmaan totaalikokemattomien miesten itsemurhat.
Näinkinhän se menee.
Itsellä ei juuri niinkään hyvin kuin sinulla. Vasta 36-vuotiaana sain ensimmäisen kerran Pillua. Vähän ongelmaiselta naiselta, joka käytti minua hyödykseen saadakseen avioeron. Siihen aikaan piti eron saadakseen löytää syyllinen ja hän teki itsestään syyllisen antamalla minulle Pillua. Ja hyvää Pillua antoikin: aina valmis ja sopivan tiukka. Vaikka nyhräämistähän se minun kohdallani oli, kun en osannut eikä tämä neuvonut. Aika ruma, mutta hyvät oli eväät rumassa repussa. Ehdottomasti parhaat niistä muutamasta harvasta, joita olen päässyt koeajamaan.
Nyt vuosikymmeniä myöhemmin en edes yritä löytää ketään. Olen täysin nujerrettu. Ei ole minulle suotu elämänkumppania. Onneksi elämää ei enää kauaa ole jäljellä. Poistun luonnollista tietä tästä helvetistä. En tiedä minne, mutta toivon ettei ainakaan tänne tarvitsisi uudestaan syntyä. En kyllä olisi halunnut tähänkään elämään syntyä, mutta ei sitä minulta kysytty. Tultava oli.
Millainen sitten on mies joka saa Pillua niin paljon kuin haluaa? Ja millaisia nämä naiset? Aina on sanottu, että psykopaatti kusipää saa naista niin paljon kuin haluaa.
Taitaa pitää paikkansa. Entisistä työkavereista ainakin tällaiset sai. Ja uutiset kertoo samaa: http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000005095109.html
Yli 30 naista lyhyessä ajassa ja kuinka monta, jotka ovat hiljaa!
"– Hänen katseensa oli tyhjä, eräs naisista kertoo." Tyypillistä psykopaatille. Ja yksi miespuolinen laulaja on samanlainen. Tiedätte kuka, joten en kerro nimeä. Olen aina inhonnut häntä, mutta naista on aina saanut ja kaunista naista ja saa yhä edelleen, itseään paljon nuorempaa.
Millaisia sitten ovat nämä naiset? En minä vain tiedä muuta, kuin että huoria ovat. Ja näitä on yllättävän paljon! Ovatko kaikki naiset tällaisia? Ehkä on sittenkin parempi, etten ole paria löytänyt. Kylän- tai kaupunginhuora olisi kuitenkin ollut ihan kuin Suuressa ja Mahtavassa naapurissa:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201702192200073383_ul.shtml
Ja monilla sama jatkuu aviossakin: http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-2000005090230.html
Minäkin tiedän useita tapauksia. Olisin saanut minäkin muutamilta onnellisilta aviovaimoilta Pillua nuorempana, mutta en joko osannut leikkiin ryhtyä, moraali esti (älä tee toiselle sitä mitä et itselle haluaisi tehtävän) tai en halunnut huijata toista. Nyt en enää ainakaan vuosikymmeneen olisi pystynytkään, minusta on tullut impotentti.
Biologia selittänee, miksi miehet kaipaavat naisia enemmän kuin naiset miehiä. Suku ei jatku, jos uros ei jahtaa naarasta. Naiselle suurimmalla osalla miehistä on vain välineellinen arvo tuottamassa resursseja ja turvaa. Nainen on kiinnostava pelkästään olemalla nainen, miehen pitää osoittaa ne kiinnostavat asiat itsessään.
Mutta kun meillä miehillä on tietoisuus tuosta vietistä, niin sitä voi myös jollakin tavalla hallita. Kun olet kokeillut sinkkuelämää ja parisuhde-elämää voit vertailla ja arvioida niitä ja paremmin tietää mitä haluat. Joka ei ole kokeillut toista vaihtoehtoa, saattaa nähdä sen saavuttamattoman turhankin ruusuisena. Jos aloittajasta kuitenkin edes joku on kiinnostunut, niin on vaihtoehtoja joista valita.
Et sinä ymmärrä ätmejä ollenkaan. Saisit naista yh naista, ylipainoista naista mutta ei sulle kelpaa koska olet nirso. Ätmit ei saa edes ylipainoista yh naista. Tiedät mitä on koskea naista. ätminä en ole naista edes pussannut koskaan joten älä tule väittämään että ymmärrät ätmejä.
Ihan samalta tuntuu. Minullakin oli pitkän suhteen jälkeen muutamia tilaisuuksia, tai ainakin pääsin treffeille, mutta olin ihan rikki niin eihän niistä mitään tullut. Sitten kun rauhoituin ja opin olemaan yksin niin en enää kelvannutkaan kenellekään. Levottomuusko naisia houkuttelee? Onko eronneessa miehessä vielä jokin naisen tuoksu joka tekee hänestä kiinnostavan?
Luulen kyllä että tämä aika on mahdollisimman huono yksinäisen miehen kannalta. Muutokset asenneilmastossa ovat nopeita ja uskon että vaikkapa viisi vuotta sitten oli edes hieman helpompaa.
Ihme ruikutusta aloittajalta. Luulee olevansa jokin hyväkin saalis naiselle ja että hänelle kuuluu tietyntasoinen nainen. Sinulle einkuulu automaattisesti yhrään mitään. Parisuhdemarkkinat kertovat sinun arvosi ja normaalipinoisten naisten silmissä sinä et ole haluttava joten sinun tasosi oikeuttaa sinut vain ylipainoiseen naiseen.
Normaalipainoiselle kuuluu normaalipainoinen nainen. Lihavalle naiselle lihava mies.
No eikä kuulu!! :D
Mulle kelpaa reilusti ylipainoinen mies, kunhan on mielenkiintoinen ja juttu luistaa.. Tylsä ja mitättömän oloinen tavis ei.
Koska mies voi olla "vahva nallekarhu", vaikka hän on ylipainoinen. Sen sijaan lyhyt ja hintelä mies on verrattavissa lihavaan naiseen markkina-arvoon. Paitsi, että lyhyellä ja hintelällä on vielä huonompi markkina-arvo, koska ei voi edes vaikuttaa noihin asioihin kauheasti.
Ja mikä vika taviksessa on? Lähes kaikki, niin miehet kuin naiset, ovat taviksia. Luulet varmaan olevan hyvin erityinen, kun käyt kerran vuodessa ulkomailla ja crossfitissä? :D
Ei mun tarvii sulle kelvatakaan.
Noita nallekarhuja on ihan riittävästi.
En käy kummassakaan -tuo kertoo sinusta itsestäsi aika paljon.
Ulkoisesti ja sisäisesti kuivakka kukkakeppi ei nyt vaan naisia vedä puoleensa..
Axl smithin nussimilla naisilla on helpottunut olo, luki lehdessä. Kyllä varmaan kun ovat kullia saaneet
En nyt tarkoita viestilläni sitä, että olisi pakko ottaa sellainen nainen, jota ei halua. On sekin tilanne kurja, ettei löydä sopivaa kumppania. Mielestäni sinun tilanteesi ei kuitenkaan ole verrattavissa "ätmiin". Ainakin minä olen käsittänyt, että ATM ei saa kiinnostusta osakseen yhtään tai äärimmäisen vähän. Sinulle on kysyntää , mutta sinulle ei kelpaa ne naiset, jotka ovat sinusta kiinnostuneita. Siinä mielessä ei siis voi puhua samanlaisesta yksinäisyydestä kuin mitä kokevat ne miehet, jotka eivät ole löytäneet yhtään ketään.
Nyt huoli pois! Älä yritä näitä haisevia lihavia suomihuoria! Mene ulkomaille. Minun kotimaani on Maapallo ja Maapalloni koko avaruus!
Mulla on ihan päinvastainen tilanne. Olin aivan rikki vielä muutama vuosi sitten, kun exä lähti toisen naisen matkaan ja surin kovasti sitä, etten enää kelpaa kenellekään. Erotuska meni lopulta kuitenkin ohi ja nyt elän yksin onnellista elämää! En enää vaihtaisi tätä vapautta ja rauhaa yhteenkään mieheen. Oikeastaan olen kiitollinen exälle siitä mitä hän teki, se vapautti mut kaikista miehiin, parisuhteeseen ja ns. rakkauteen liittyvistä harhoista.
Opettele olemaan tyytyväinen kaikesta hyvästä mitä sulla on. Ei se parisuhde oikeasti ole mikään avain onneen ja hyvin usein se lopulta aiheuttaa vain kauhean pettymyksen ja suurta surua. Rakkaus on aivojen tuottama kemiallinen harha lisääntymistä varten, ei muuta.
Ehkä paremmin, mutta tuskin koskaan täysin. Ihan kuten ihminen joka ei koskaan ole ollut sairas ei, tiedä mitä sairaat todella läpi käyvät, ihminen joka ei koskaan ole ollut tilanteessa missä toinen on ei täysin koskaan pysty ymmärtämään. Joskisn voi kuvitella millaista se on, mutta kuten sanottu mielikuva ja todellisuus monesti poikkeaa toisistaan. Myös niissä asioissa, joita pidetään ihan huippu hyvinä juttuina. Ne ei sitä aina suinkaan ole.
Plus vielä se, että jokaisen kokemus on aina subjektiivinen ja voi poiketa kohtalotovereillakin huimasti toisistaan. Riippuu siitäkin millaisilla eväillä (lähtökohdilla&kokemuksilla) on varusteltu..luonteenlaadulla, miten asiat käsittelee ja osaa käsitellä.