Otanpa ihan omaksi jutukseen tämän päinvastaisen tilanteeni, kuin tuon aiemmin kuvatun. Onko kellään vastaavaa tilannetta ja miten asiasta on selvitty?
Eli miehen mielestä minä syön liikaa ja epäterveellisesti. Hän painostaa minua koko ajan laihduttamaan, vaikka olen normaalipainoinen. En ole luuviulu, mutta kuitenkin selvästi alle normaalipainon ylärajan. Ei itseänikään haittaisi vaikka muutama kilo tippuisi, mutta se ei ole minulle helppoa, kiitos jo geenien.
Ostan aina kevyemmän version ruoasta mutta hänen näkemyksensä mukaan en saisi syödä ollenkaan, porkkanaa ja kurkkua korkeintaan.
En myöskään liiku hänen mukaansa tarpeeksi vaikka käyn säännöllisesti lenkillä ja kuntosalilla ja aerobicissäkin mahdollisiman usein.
Olisi edes joskus kiva kuulla häneltä, että olen hyvä sellaisen kuin olen.
Kummallisinta on, että aloittaessamme seurustelun painoin 10 kiloa enemmän. Olen kysynyt, että miksi hän sitten on kanssani, jos läskini niin kovasti häiritsevät, mutta hän ei osaa vastata kysymykseen.
Mitä siis tehdä?
Asiallisia vastuksia, kiitos.
Eli miehen mielestä minä syön liikaa ja epäterveellisesti. Hän painostaa minua koko ajan laihduttamaan, vaikka olen normaalipainoinen. En ole luuviulu, mutta kuitenkin selvästi alle normaalipainon ylärajan. Ei itseänikään haittaisi vaikka muutama kilo tippuisi, mutta se ei ole minulle helppoa, kiitos jo geenien.
Ostan aina kevyemmän version ruoasta mutta hänen näkemyksensä mukaan en saisi syödä ollenkaan, porkkanaa ja kurkkua korkeintaan.
En myöskään liiku hänen mukaansa tarpeeksi vaikka käyn säännöllisesti lenkillä ja kuntosalilla ja aerobicissäkin mahdollisiman usein.
Olisi edes joskus kiva kuulla häneltä, että olen hyvä sellaisen kuin olen.
Kummallisinta on, että aloittaessamme seurustelun painoin 10 kiloa enemmän. Olen kysynyt, että miksi hän sitten on kanssani, jos läskini niin kovasti häiritsevät, mutta hän ei osaa vastata kysymykseen.
Mitä siis tehdä?
Asiallisia vastuksia, kiitos.
Vastaukset 9
Vanhimmat
niin minä tekisin, kauheeta alistamista! Meillä minä itse olen se joka itseäni koko ajan läskiksi haukkuu, vaikken edes ole, ja mieheni puuskahtelee vaan, että ;joko taas...
Kyllä minua kuitenkin loukkaisi, jos miehenikin huomauttelisi ulkomuodostani, kun itsekin sitä jo teen. Ja sisimmässäni ymmärrän, että teen sitä ihan aiheettomasti.
Sinuna pakkaisin kamat kasaan ja sanoisin ukolle, että ettii itelleen uuden anorektikko misukan.
Ja annaskun arvaan....ukko ite saa syödä pizzaa ja muuta ihan niinku huvittaa...
Miehelläsi saattaa olla joitain asioita, jotka vaivaavat ja painavat häntä, ehkä tiedostaattakin. Ehkä suhteessanne on jotain muuta vialla? Onko hän ensihuuman haihduttua alkanut hävetä sinua jostain syystä eikä kehtaa myöntää sitä?
Ilmeisesti on alkanut hävetä. Mutta en silti ymmärrä miksi. Ulkonäön takiako? Olen kuitenkin laihduttanut, pukeudun nykyisin tyylikkäämmin, meikkaan sekä laitan hiuksiani ja kiinnitä huomiotani ulkonäkööni muutenkin enemmän kuin ennen. Tietenkin normaalin rajoissa, en siis ylimeikkaa tms. Lopulta pidän itseäni, vaikka tyypillinen itsesäälissä ja -inhossa rypijä olenkin, ihan siedettävän näköisenä naisena. Mutta kai ne muutamat vatsamakkarat ja selluliittikuhmut reisissä sitten ovat niin kamalia. Vai onko vika sitten ulkonäön lisäksi myös käytöksessä, en tiedä. Siinäkin suhteessa koen kuitenkin olevani ihan normaali ihminen.
Aika ahdistavaa on. Olen jo ajatellut että alan täysin syömättömäksi ja katson kuinka alas painon voi pudottaa että hän huomaa ja on tyytyväinen. Tosin vaikeaa se tulee olemaan, mutta auttaako muukaan...
Mulla paljon samoja juttuja kuin sulla. Olen ok ja pidän itsestäni huolta, mutta poikaystävä sanoo joskus että voisit peppuasi kiinteyttää tai tökkii sormella vatsamakkaroitani jne. Joskus on suoraan sanonut jotain ilkeää ulkonäöstäni.
Ja minä olen kuitenkin sellainen, että mua katsotaan helposti toiseenkin kertaan tms. eli ei pitäisi olla suurempaa valittamista. Mikään täydellinen missukka en toki ole.
Olen tullut tulokseen, että vika on miehen korvien välissä, ei mun ulkonäössä. Ehkä hän ei rakasta minua aidosti, ehkä hänellä on itsellään paha olla jostain syystä tai ehkä hänellä on yleinen alentava suhtautuminen naisiin. Joka tapauksessa mun(eikä sun) tule muutella ulkonäköä miehen mieliksi, vaan olla sellainen mikä itse tahtoo. Jos nyt saat miehen mieliksi pudotettua painoa, hän keksii jonkun toisen jutun mitä sun pitää tehdä(ja samalla tajuaa miten helppo sua on alistaa). Mitäs kun olette pidempään yhdessä ja lihot myöhemmin muutaman kilon takaisin, miten törkeästi hän sitten jo kehtaa käyttäytyä?
Omani ihailee varmasti juuri missityyppisiä ja suorastaan alipainoisia naisia. Ehkä hän vielä ansaitsee sellaisen itselleen ja on sitten tosi onnellinen...
Ei edes Painonvartijoissa neuvota syömään pelkästään kurkkua ja porkkanaa! Jos haluat oikeasti laihduttaa, niin etsi tietoa asiasta, miehesi ei näytä tietävän siitä höläysen pöläystä. Tiedät itse myös liikkuvasi runsaasti ja säännöllisesti, joten liikuntaa sinun ei tarvitse lisätä. Ei sinun myöskään tarvii laihduttaa, kun olet kerran normaalipainoinen ja tyytyväinen ulkonäköösi. Asennettasi voisit muuttaa positiivisemmaksi, se vaikuttaa negatiivisesti sekä itseesi että mieheesi. Jollet arvosta itseäsi, eivät muutkaan ihmiset osaa arvostaa sinua. Kun pidät itsestäsi, on muittenkin ihmisten paljon helpompaa pitää sinusta. Esimerkkinä vielä: vanha luokkatoverini, jota pidettiin luokan kauneimpana tyttönä, seurusteli aikoinaan pojan kanssa, joka piti häntä lihavana. Tyttöä, joka on aina ollut mallin mitoissa! Älä siis rupea suuna päänä laihduttamaan, sairastut vielä pahimmassa tapauksessa anoreksiaan tai bulimiaan. Vaalikaa suhdettanne muilla tavoin ja rupea toteuttamaan itseäsi! Ehkä miestäsi häiritsee sinun itsesäälisi ja yrittää vain saada sinua tekemään jotain asian hyväksi! :)
Sinuna en kuuntelisi miestäsi vaan pakkaisin tavarat ja lähtisin kävelemään suhteesta.
Sinun miehesi ei hyväksy sinua ja haluaa alistaa sinua ja aliarvioi sinua.
Jokainen ihminen tietää mitä syö ja mitä suuhunsa laittaa ja kun tietää itsestään pitää huolta niin ei toisella ole oikeuttaa morkata.Sellainen ihminen on raukka kun ei toista hyväksy sellaisena kuin on.Älä alistu sellaisen alle.
Tähän se johtaa se mallien ja alipainoisten näyttelijättärien ihannointi. Kun koko ajan tuputetaan joka mediasta kuvaa että naisen tulisi olla 175 cm ja painaa 50 kiloo niin onko ihme että vinksahtaa kauneusihanteet.
Älä lähde laihduttamaan miehesi takia! Arvaan että helposti tulee sellainen reaktio, että laihdutetaan sitten! Entisenä anorektikkona tiedän, että se voi olla vaarallista. Onko mies itse sitten niin timmissä kunnossa että on "oikeutta" huomautella asiasta? Kaiken järjen mukaan sitäpaitsi parisuhteessa ollaan jonkun muunkin kuin vain ulkonäön vuoksi. Tai ehkä hänellä itsellään on huono itsetunto ja haluaisi pönkittää sitä liikkumalla mallinnäköisen naisen kanssa...kuka tietää. Tärkeintä on kuitenkin, miten itse koet oman ulkonäkösi. Jos olet tyytyväinen, saat joko kelvata miehelle sellaisena kuin olet, tai etsiköön sitten jonkun "mitat täyttävän".Raivostuttavaa tuollaonen huomauttelu! Ihan kuin naisen ainut tehtävä olisi miellyttää miehiä ulkonäöllään, itse saavat lojua sohvalla ja kitata kaljaa. Minä kyllä loukkaantuisin verisesti kyseisistä huomautuksista ja parisuhde olisi niin vakavassa kriisissä että ei taitaisi olla ylösnousua enää...
se jäi myös kaivelemaan tekstissäsi, ettei mies tiennyt, miksi on sinun kanssasi? siinä taotaa kanssa olla syytä laittaa ukko vaihtoon...
Ei kyse ole kyllä nyt kiloista, jossain ihan muualla on ongelma.. Etenkin kun aloittaessanne seurustelun olet painanut enemmän. Ehkä miehesi haluaa hallita ja alistaa sinua jotenkin sairaasti..
Älytöntä muutenkin huomautella toisen ulkonäöstä, ei sellainen kuulu rakkauteen ja parisuhteeseen. Eihän kukaan meistä ole täydellinen! Ei tulisi mieleenikään ilkkua mieheni kaljuuntumista, samoin hänen mielestään olen seksikäs vaikka jenkkakahvat vyötärölle onkin ilmestyneet..
Yrittäkää keskustella asiasta, voi olla että taustalla olevat ongelmat/pelot/ajatukset eivät selviä ilman ulkopuolista apua. Jos suhde on muuten hyvä, kannattaa edes yrittää parantaa tilannetta, pitemmän päälle voi alkaa stressaamaan pahemminkin! Voimia!
Itse seurustelin 4 vuotta miehen kanssa, jolla itsellä oli 15 kg ylipainoa. Minulla oli noin 5-7 kg ylipainoa. Hän huomautteli pullottavasta vatsastani usein ja pelkasi että kaverit alkaa luulla, että oon raskaana. Sanoin monta kertaa,, ettei hällä oo varaa sanoa minun painosta mitään, ku itse suorastaan on läski. Minä sitten laihdutin ne omat liikakiloni pois ja olen normaali. Mies oli edelleen ylipainoinen eikä edes huomannut että olin laihtunut! Meidän suhteessa oli paljon ongelmia ja sitten viimeinen vaihtoehto oli erota. Eron jälkeen laihduin lisää, varmaankin surusta. Meni puoli vuotta ja löysin uuden ihanan miehen, joka rakastaa minua sellaisena kuin olen. Exäni oli tajunnut muutama kuukausi eromme jälkeen, että hällä ei oo muuta vaihtoehto kuin ruveta itseki laihduttaan, ettei kukaa semmosta möhömahaa halua omakseen ottaa. Minä olisin ollu valmis rakastaan häntä lihavanakin, koska en oo pinnallinen ihminen.
Oon sitä mieltä, ettei toisen pakotukseen tarvi suostua. Normaalipainoisen ei pidä ruveta laihduttaan. Kenellään ei ole oikeutta huomautella toisen ihmisen painosta! Nämä ovat yksilön omia ratkaisuja. Pidä varasi, ettet sairastu ilkeän miehesi takia syömishäiriöihin. Toivotan sinulle voimia ja jaksamista ja rohkeutta olla oma itsesi, oma ihana itsesi ja juuri sellainen kuin olet, ja sellaisena olet arvokas.