Minä ja ex-puolisoni noin kolmekymppiset. Yhdessä olimme yli kymmenen vuotta. Suhteemme molemmille ensimmäinen ns. vakava suhde. Kaikki oli kovin kaunista ja mukavaa ja turvallista. Harrastimme yhdessä kaikenlaista, nauroimme samoille tyhmille jutuille ja makumme kaikissa asioissa oli hyvin samanlainen, riideltiin suhteellisen vähän. Iloittiin aina toistemme näkemisestä jos viikkoon ei esim. töiden vuoksi nähty. Hymy ylsi molemmilla korviin asti. Pussattiin lähes joka aamu töihin lähtiessämme. Makuuhuone ja myös kaikki muut huoneet ja huonekalut oli kovassa käytössä. Kaikki oli oikeasti hyvin ja mitään muuta en olisi suhteeltamme toivonut eikä myöskään exä osannut sanoa mitään uupuvan.
Sitten yksi päivä kaikki murtui, puoliso sanoi löytäneen toisen ja jättävän minut. Viimeisen kerran kun nähtiin kysyin vielä miksi olemme tässä pisteessä ja hän vastasi "niin vain kävi". Miten tuollaisen vastauksen pohjalle mitään lähtee rakentamaan, niin hän kuin minäkään. Miten hän saa suhteensa toimimaan, jos meidän eron syy on "niin vain kävi". Ja miten minä lähen rakentamaan omaa elämää, kun hän ei missään vaiheessa sanonut, että meistä ei enään koskaan tule paria ja välillä vihjaili erilaisilla yhteenpalaamisen mahdollisuuksilla.
Ihan oikiasti, jos olette hyvässä suhteessa niin miettikää vielä kerran puolison jättämistä toisen vuoksi. Tuollainen "niin vain kävi" jättää sellaisen cliffhangerin ettei tässä voi omaa elämää mitenkään jatkaa, kun kokoajan saa pelätä, että milloin tämä vanha kulta, jonka tunsi olevan se "oikea ottaa yhteyttä.
Sitten yksi päivä kaikki murtui, puoliso sanoi löytäneen toisen ja jättävän minut. Viimeisen kerran kun nähtiin kysyin vielä miksi olemme tässä pisteessä ja hän vastasi "niin vain kävi". Miten tuollaisen vastauksen pohjalle mitään lähtee rakentamaan, niin hän kuin minäkään. Miten hän saa suhteensa toimimaan, jos meidän eron syy on "niin vain kävi". Ja miten minä lähen rakentamaan omaa elämää, kun hän ei missään vaiheessa sanonut, että meistä ei enään koskaan tule paria ja välillä vihjaili erilaisilla yhteenpalaamisen mahdollisuuksilla.
Ihan oikiasti, jos olette hyvässä suhteessa niin miettikää vielä kerran puolison jättämistä toisen vuoksi. Tuollainen "niin vain kävi" jättää sellaisen cliffhangerin ettei tässä voi omaa elämää mitenkään jatkaa, kun kokoajan saa pelätä, että milloin tämä vanha kulta, jonka tunsi olevan se "oikea ottaa yhteyttä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja kaikkein tyhmintä tässä on, että oisin tuon ihmisen ottamassa milloin vain takaisin vaikka hän on aiheuttanut minulle aivan järkyttävästi tuskaa ja surua. Ja samaan aikaan itse täällä opastan ihmisiä menemään elämässään eteenpäin vaikka itse en siihen näköjään kykene mitenkään... voi jeesuksen vittu sitä kuka keksi tunteet.