Sellainen olisi tarjolla seksiin. Moraalinen dilemma :/ Liikaa loukkasi jo sekin, että 7 v. vanhemmalla tapauksella oli toinenkin nainen, että kannattaako vastaava enää.
Sitä paitsi, ei edes paneta kun olen pärjännyt jo 5 kk hyvin ilmankin.
Sitä paitsi, ei edes paneta kun olen pärjännyt jo 5 kk hyvin ilmankin.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Minä olen pärjännyt vuosia ilman eikä mitään ongelmaa. Suhteessa oleminen on rasittavaa, kun kaipaa paljon omaa rauhaa ja hiljaisuutta.
"Moraalinen dilemma :/"
Se että kuvaat tilannetta moraaliseksi dilemmaksi etkä itsestäänselväksi kieltäytymiseksi kertoo paljon sinusta ihmisenä.
"Liikaa loukkasi jo sekin, että 7 v. vanhemmalla tapauksella oli toinenkin nainen, että kannattaako vastaava enää."
Puhumattakaan siitä että mietit ensisijaisesti miehen petoksen vaikutusta omaan nautintoosi.
Olen melko varma ettet ole kasvoiltasi ruma vaikka sellaista väität. Luonteestasi ja arvoistasi ei ikävä kyllä voi sanoa samaa.
Tuomitseminen on helppoa, mutta kuinkahan mahtaisi olla tosipaikan tullen? Väitätkö tosiaan, että et muka edes harkitsisi, jos unelmiesi hoikka, optimaalisella vyötärö/lantiosuhteella varustettu, parikymppinen, kauniskasvoinen ja vähän käytetty, mutta varattu nainen haluaisi juuri sinut, lyhyen ja hintelän, pienileukaisen miehen kanssaan intohimoiseen seksisuhteeseen?
Kokemuksesta voin sanoa aloittajalle, että kakkosena oleminen e i kaikesta intohimosta ja jännityksen huumasta huolimatta kannata. Äläkä varsinkaan ryhdy sellaiseen, jos sinulla on tunteita ko henkilöä kohtaan, tai että vaarana on sellaisten kehittyminen. (Henkilökohtaisesti en tosin ymmärrä, miksi kukaan edes ryhtyisi varatun kanssa pelkkään seksisuhteeseen, kun varmasti pelkkään seksiin olisi tarjolla sinkkujakin.) Ajan kuluessa huomaat kaikkien loukkaamiesi ihmisten lisäksi satuttavasi yhä enemmän itseäsi. Haluatko todella toimia jonkun ihmisen egon pönkittäjänä ja muiden parisuhteen tylsyyttä helpottavana panoleluna, joka tilanteen niin vaatiessa, kerta kerran jälkeen heitetään sivuun ja houkutellaan taas tyhjillä lupauksilla takaisin? Muustahan ei kakkosnaisen roolissa loppujenlopuksi ole kyse kuin fyysisestä ja emotionaalisesta hyväksikäytöstä, jonka kohde toki ilomielin sallii itselleen tapahtuvan. Haluatko toimia muiden ihmisten parisuhteen kieroutuneiden valtataisteluiden pelinappulana ja kolmantena, tai ties kuinka monenetena, pyöränä tietämättä, mitä tosiasiassa on tekeillä? Haluatko saada petetyn osapuolen vihaisia yhteydenottoja puhelimeesi, sähköpostiisi? Haluatko joutua petetyn osapuolen juoruilun ja stalkkailun kohteeksi ja vierailuja työpaikallesi? Haluatko todellakin menettää kaiken itsekunnioituksesi ja em asioiden jälkeenkin kontata käskettäessä takasin toivottomaan suhteeseen? Tuskinpa.
"Tuomitseminen on helppoa, mutta kuinkahan mahtaisi olla tosipaikan tullen? Väitätkö tosiaan, että et muka edes harkitsisi, jos unelmiesi hoikka, optimaalisella vyötärö/lantiosuhteella varustettu, parikymppinen, kauniskasvoinen ja vähän käytetty, mutta varattu nainen haluaisi juuri sinut, lyhyen ja hintelän, pienileukaisen miehen kanssaan intohimoiseen seksisuhteeseen?"
Kyllä.
Loppuosa kirjoituksestasi oli asiaa.
Niin tarkemmin asiaa mietittyäni taidan sittenkin valita kumppaniksi tuolta yhden ihan mukavannäköisen kokemattomamman miehen. Ilmeisesti sentään vapaa ja miellyttäähän se silmää tämäkin vaihtoehto, jolloin on kai turha valita sitä kaikkein komeinta jos se kerran on varattu. Eli kyllä kokemattomampikin mies voi viehättää ulkonäöllään ja olla puoleensavetävä. Toisaalta ajatus kokemattomammasta myös kutkuttaa koska on kiva olla kerrankin itse se kokeneempi osapuoli. Muutenkin miellyttävämpi ajatus harrastaa seksiä kokemattomamman kuin vaikka 50 naista läpikäyneen miehen kanssa.
Oletko Asperger?
Jotenkin jää sellainen fiilis että sinulla on vinksahtanut päässä silloin nuoruudessa kun ne komeat miehet ylenkatsoivat sinua.
Nyt haet hyvitystä ja vallan tunnetta sillä että voit "valkata" ja "saat" komeita miehiä (olkoonkin että toimit heille pelkkänä halpana leluna).
Ehkä kannattaisi pyrkiä etsimään oikeasti välittävää kumppania.
Kurppanaisen kirjoituksista tulee kyllä mieleen Asperger-piirteinen.
Sellainen tietty mekaanisuus paistaa vaan läpi
Minulla on ollut muutama oikeasti välittävä kumppani, eikä se ole mitenkään kytköksissä ulkonäköön eli sellainen voi olla joko hyvännäköinen tai vähemmän hyvännäköinen. Pääasia että itseä jollain tasolla miellyttää eikä se välttämättä tarkoita mitään kaikkien mielestä komeaa. Niitä oikeita kumppaneita ei vaan etsitä vaan ne tulevat elämässä vastaan jos tulevat.
Ja kumppanin komeudella ei ole väliä siksi että siitä saisi vallan tunnetta vaan siksi että seksiä on miellyttävämpi harrastaa miellyttävän partnerin kanssa. Tottakai rakkaus ja tunteet ovat pelkkää seksiä suurempi asia, mutta sellaista ei tule vastaan niin helposti kuin mahdollisia seksipartnereita.
En edelleenkään usko diagnooseihin joiden perusteena ovat pelkät nettikirjoittelut. Tosielämän diagnooseja ei löydy.
En minäkään ja siksi kirjoitinkin piirteinen, koska tavallaan se vaan kokoaa tiettyjä piirteitä kattotermin alle. Kirjoitat vaan naiseksi melko epätyypillisesti
Miten naiset kirjottaa?
"Niitä oikeita kumppaneita ei vaan etsitä vaan ne tulevat elämässä vastaan jos tulevat."
Oletko lukenut tämän jostain naistenlehdestä? Yhtä lailla niitä oikeita kumppaneita etsitään kuin panosuhteitakin.
Osalla naisista ei vain ego kestä etsintää, siinä kun joutuu myöntämään ettei markkina-arvo olekaan samaa luokkaa kuin panoleluna.
Siksi rationalisoidaan että "ne tulevat vastaan jos tulevat".
"Oletko Asperger?"
Ei aspergerit seurustelemaan pääse. Mulle tulee enemmän mieleen lukihäiriö tai dysfasia.
"Ei aspergerit seurustelemaan pääse. Mulle tulee enemmän mieleen lukihäiriö tai dysfasia. "
No mä olen vamraan jonkun luokan vammainen ja pitkiä suhteita sekä seurustelua takana. Saattaa vaikuttaa että kuulemma näytän joltain prät pitiltä ja osa naisista haluaa hoivata mut kuntoon, vaikka luonne on p*ska
Totta kai pääsevät, kunhan ovat naisia.
Naisilta ei vaadita sosiaalista taitavuutta, sulavaa pokaamista, jne kuten miehiltä.
Jos tarkoitat markkina-arvolla sitä "minkätasoisen" miehen suhteeseen saa, niin olen ollut ihan tyytyväinen eksienikin "tasoon", niin henkiseen puoleen kuin fyysiseenkin. Siitä itselle mieleisestä ei tarvitse tinkiä jos ei tahdo ja kuten olen ennenkin sanonut, ainakin mulla on usein mennyt niin (erityisesti teini-iässä) että ne kiinnostuneet tapaukset ovat vastanneet omaa tyyppiäni. Sitten taas joku ei-niin-tyyppiäni oleva mies saattaa itsekin tavoitella jotain aivan muuta kuin mitä minä olen, hyvin monta kertaa on käynyt niin että se mies joka ei tunnu mielestäni "omalta" on itsekin sanonut treffien jälkeen ettei enää halua jatkaa näkemistä. Ja olen nuorenakin tullut torjutuksi ihan totaalikokemattoman, todella lyhyen atm:n taholta. Uskonkin että tässä asiassa vakka kantensa valitsee.
Sitä paitsi, jos se ei omaa makuasi vastaava joutuu vain "tyytymään" sinuun kun "ei parempaakaan saa" niin mitä järkeä sellaisessa suhteessa? Rakkaus syntyy asetelmasta jossa näkee juuri siinä toisessa jotain erityistä, vaikka se olisi sitten vain kauniit silmät tai hymy.
No ei luonteesi palstakirjoitusten perusteella niin paskalta vaikuta kuin joidenkin toisten. Vertaa esim. Naisasialuuseri.
Siis tuolla vakka kantensa valitsee tarkoitin että sellainen jonka haluat lähestyy sinua herkemmin. En että välttämättä keskenään samantasoiset pariutuisivat.
Ja heti teki "pahamies" vaikutuksen. Ei olisi tuollainen kommentti "hyvällemiehelle".
Yritin nuorempana näitä design-suhteita eli tietty ulkonäkö ja muut asiat ja sitä rataa, mutta oma pää ei kiertynyt siihen asentoon. Todellisessa kiintymyksessä on jotain mystistä, jota ei pysty selittämään
"Erityisesti teini-iässä".
On aika tyypillistä että teini-iässä vähempikin miellyttää, mutta sitten vanhempana ujot laihat nörtit ei enää kelpaa Sitten halutaankin enemmän pituutta, komeutta, itsevarmuutta, määrätietoisuutta ja sänkyhommissa rajumpaa ottamista.
Eikä olekin hassua kuinka väität markkina-arvosi nousseen teinivuosista, mutta kummasti ne vakat eivät löydäkään kanttaan enää, vaan nyt sytyttävimmät miehet ovat niitä joille kelpaisit panoleluksi mutta et elämänkumppaniksi? ;)
No pitkiä ne teini-iän lähestyjät eivät välttämättä olleet (poikiahan ne vasta olivat) mutta sanoisin niitä varmaan edelleen hyvännäköisiksi jos näkisin niiden kuvat siltä ajalta. Yksi oli itsevarma ja muut ujommanpuoleisia, mutta ei sillä avoimuudella/ ujoudella nykyisinkään paljoa merkitystä ole. Kunhan mies sentään kykenee normaaliin keskusteluun eikä pelkkään yksipuoliseen lyhyeen vastailuun.
Molemmat eksäni olivat makuuni ihan "sytyttäviä", eka ujo ja toka keskivertoavoin/ melko rohkea. Ekan eksän tavatessani olisin ainakin siihen aikaan tyytynyt ulkoisesti vähempäänkin kuin hän, mutta hän nyt sattui olemaan ensimmäinen luonteeltaan sopiva tosissaan lähestyjä. Ja kuten sanoin, en usein kelpaa elämänkumppaniksi sillekään joka ei minua sytytä. Parempi olla vaikka vuosia ilman ja ottaa sitten satunnaisesti sellainen, jolle olet valinta etkä mikään "johon on paremman puutteessa tyydytty".
Ja mitä tulee ulkonäköön, olen nuorempana (ei enää teini-ikää vaan siinä 22-vuotiaana) ihastunut mieheen jossa se "jokin" oli ainoastaan kauneimmat koskaan näkemäni silmät, muuten mies oli lyhyt ja pyöreä. Hän oli kylläkin varattu, joten meidän juttu jäi silmäpelailuun ja siihen kun hän kännipäissään alkoi halia vähän liikaakin, mutta hänet varatuksi muistaen työnsin hänet lopulta pois luotani. Hänen tyttöystävänsä aavisti kyllä jotain eikä oikein tykännyt siitä miten mies seurassani käyttäytyi, mulkoili muhun aika vihaisesti.
Uskon että jatkossakin se jokin voi olla vaikka ihan vaan ihanat syvänsiniset silmät, vaikka mies ei muuten komea olisikaan.
Älä puhu paskaa pienellä suullasi. Tilaisuuden tullen olet, ihan samanlainen kuin muutkin miehet.
Taidat ajatella, että tuollainen tilanne ei ikinä tule osumaan kohdallesi, joten sinun on helppo puheen tasolla esittää kilttiä ja kunnollista moralistia. Kakusta on helppo kieltäytyä niin kauan kun se on vielä marketin hyllyllä toisella puolella kaupunkia. Harvapa sitä etukäteen tietoisesti uskoo, saati suunnittelee, pettävänsä tai osallistuvansa salasuhteiluun. Eikä ainakaan myönnä jos niin tekee.
Erittäin järkevä mietintä. Pelkän seksin takia ei todellakaan kannata kaivaa verta nenästään.. paitsi jos se on just se, mitä olet tosiasiassa hakemassakin.
Selittelyä. Kalvaako syylisyys kun petit törkeästi kumppaniasi?
En tunne syyllisyyttä, mutta olen pahoillani siitä kärsimyksestä jota koitui ykköselle.. ja minulle itselleni.
Höpö, höpö,
Tuo 12 tyyppi ei ole lajinsa ainoa edustaja. Viimeksi oli kaksi päivää sitten valittava varattu pano tai olla ilman. Koska ajattelen asiasta samoin kuin tuo 12-mies, niin kieltäydyin vaikka palkinto olisikin ollut ulkoisesti kaunis. Minä ajattelen tästä asiasta puhtaasti miesten välisenä solidaarisuutena. Toisten naisiin ei kosketa ja toisten suhteita ei rikota. Enkä tarjoa pakopaikkaa ihmiselle jolla ei ole uskallusta ensin lähteä omasta suhteestaan.
Varmaan minun tulisi nykyaikana ajatella tätä sen naisen kannalta, jotten olisi sovinisti.
Olet pahoillasi mutta et tunne syyllisyyttä kärsimyksestä jonka aiheutit.
Onkohan sinun kaltaisesi läpeensä itsekäs ja kieroutunut yksilö oikea henkilö arvioimaan sitä kieltäytyisivätkö muut tilaisuudesta?
Kannattaisi opetella ajattelemaan kuten naiset (ja pelimiehet).
Jos se tuottaa lyhytaikaista seksuaalista nautintoa, se on oikein. Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä vaan pelkästään hyviä fiiliksiä kuumista panomuistoista, ja moraalihan on vanhanaikainen käsite muutenkin.
Sen kuin pistät asiat vain tapahtumaan, elät elämää ja jyystät sitä varattua.
Joku satunnainen "pano" onkin eri asia kuin varsinainen suhde varattuun. Kuten jo edellä totesin, itse en näkisi mitään syytä ryhtyä tunteettomaan panosuhteeseen varatun kanssa kun sinkkujakin on varmasti tarjolla.
En usko, että minun todellisuuden- ja oikeudentajussani on mitään vikaa, siitäkään huolimatta, että olen ne joissain tilanteissa onnistuneesti heittänyt syrjään. Voi olla vaikea käsittää, mutta elämä ei aina ole mustavalkoista ja erilaisissa elämäntilanteissa vastoinkäymisten keskellä sitä voi ajautua hyvinkin yllättäviin olosuhteisiin ja ratkaisuihin, sellaisiin joista maksetaan kova hinta.
"Kaikki vain tapahtui". Sänkyyn toisen ihmisen kanssa ei ajauduta. Sinne päätetään mennä.
"En usko, että minun todellisuuden- ja oikeudentajussani on mitään vikaa, siitäkään huolimatta, että olen ne joissain tilanteissa onnistuneesti heittänyt syrjään."
Voin hyvin uskoa tämän. Jos oikeasti kuvittelee ajautuneensa pettämään kumppaniaan, kannattaa tutkituttaa päänsä. Tosin, alkaa vaikuttamaan siltä että naisille tällainen itsepetos ei ole pelkästään mahdolista vaan myös normaalia.
Otat nyt yhteyttä molempiin näihin naisiin ja ehdotat avoimesti polyamoriaa. Siinä on se moraalisin, rakkaudellinen ratkaisu. Jos miesten suhteet tästä hajoavat, niin olet tehnyt kaikille palveluksen vapauttaessasi heidät totuudella valheisiin perustuvista suhteista.
Niin pitäisihän pettäjien "palkkansa" saada. Mutta eipä sitä viitsi mennä toisten suhteita rikkomaan, vaikka kuinka toivoisikin että se mies eroaisi (siis toivon viimeisimmän kumppanini eroavan, en tämän uuden potentiaalisen kumppanin).
SL*T ALERT!
SL*T ALERT!
SL*T ALERT!
SL*T ALERT!
SL*T ALERT!
TULETKO VAIMOKSENI, OLEN MYÖS ALHAISEMPAA MATERIAALIA?
"Sitä paitsi, ei edes paneta kun olen pärjännyt jo 5 kk hyvin ilmankin."
Poimin koko aloituksesta tämän kommentin koska se on mielenkiintoinen. Ilmeisesti sekä miehet että naiset tottuvat seksittömyyteen. Olin liki kaksi kuukautta ilman ja aloin jo ajatella että "vitut pillusta, elän minä leivästäkin".
Himo pienenee kun on ilman, ja kasvaa liki lineaarisesti naimisen suhteessa. Tämä ei ole loogista, mutta luulen että aloittaja nainen on tämän huomannut.
Totta tämäkin huomiosi, mitä pidempään ilman, sen helpompaa on olla jatkossakin ilman. En nykyiselläni tunne ns. "panetusta" ollenkaan.
Et tunne panetusta, mutta oletan että toivot että joku saisi sinut taas sen tuntemaan ?
Sitä kai jokainen toivoo.