Olemme juuri allekirjoittaneet eropaperit mieheni kanssa (hänen aloitteestaan) ja sain kuulla että pääsen muuttamaan omaan asuntoon jo ensi viikolla. Kaikki tapahtuu niin äkkiä vaikka olen jo pidempään huomannut huonot kemiat meidän välillä. Itse olisin vielä jatkanut yhdessäoloa tytön takia mutta eihän tämä hyvää lapselle tee. En vain osaa asennoitua tilanteeseen oikein. Haluan olla katkera, vihainen, lapsellinen, vastahakoinen mutta samalla mietin: onko se kiukuttelu sen arvoista? Jos homma ei toimi niin se ei toimi. Täytyy pysyä vahvana pienen lapsen takia.
Mutta kysymykseni on tämä:
Jos mies väittää olevansa huono avioliitossa ja tarvitsevansa omaa vapautta, niin kertooko se enemmän hänestä vai mitä minusta? Olenko ollut huono vaimo? Enkö ole antanut tarpeeksi vapauksia? Kaiken lisäksi hän vetoaa ikään. Voisimme vielä olla onnellisia kun eroamme kolmekymppisinä...I call bullshit!
Ainoa asia mistä haluan häntä todella kiittää on se, että saimme oman pikku prinsessan jota rakastan enemmän kuin omaa elämääni enkä halua hänen kärsivän. Siksi nielen kiukkuni ja jatkan hymyilemistä vaikka olen sirpaleita sisältäpäin.
Mutta kysymykseni on tämä:
Jos mies väittää olevansa huono avioliitossa ja tarvitsevansa omaa vapautta, niin kertooko se enemmän hänestä vai mitä minusta? Olenko ollut huono vaimo? Enkö ole antanut tarpeeksi vapauksia? Kaiken lisäksi hän vetoaa ikään. Voisimme vielä olla onnellisia kun eroamme kolmekymppisinä...I call bullshit!
Ainoa asia mistä haluan häntä todella kiittää on se, että saimme oman pikku prinsessan jota rakastan enemmän kuin omaa elämääni enkä halua hänen kärsivän. Siksi nielen kiukkuni ja jatkan hymyilemistä vaikka olen sirpaleita sisältäpäin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
oma mielikuva on kyllä että paeiauhde itsessään antaa vapauksia,
esim.
a. ei tarvii ettii panoja ja sukupuolitauteja
b. ei tarvii miettii yksin omia murheita
eikä maailmantilannetta
c. kahden ihmisen ystäväpiiri eli ihmiaiä ympärillä
d. kaikkiin arjen murheisiin on apu lähellä, kun on nwljä kättä ja neljä jalkaa
ehkä tollasen wron voi hoitaa tauollakin mut itellä oli kyl 30v nii kovat menohalut etten osaa edes ajatella et oia ollut lapsia ja liitollisia vastuita,
vasta nykyään alkanut olemaan vähän valmis ajattelemaan muitakin kun omaa napaansa.
hirveää kyllä varmaan erota, mut kohta jo notkut iloisena ystävien kaa jossain drinkeillä komeiden karjujen ympäröiminä 😃
Kiitos, vastaus piristi hieman. Menny tosiaan koko alku-aikuisuus saman miehen kanssa, enkä oo kovinkaan sosiaalinen ihminen (tykkään olla omissa oloissani), joten kaikki positiivinen palaute on tarpeen. Onneksi omat vanhemmat auttaa ja tytön mummu (ex-anoppi) haluaa olla jatkossakin mukana tytön elämässä. Kyllä tämä tästä. Pikku hiljaa. :-)
Kaikki ei vättämättä nauti drinkeillä olemisesta komeiden karjujen kanssa. Itse tykkään väliin käydä viihteellä tuulettumassa, mutta jos se olisi sellaista eronneiden joka toinen vapaa viikonloppu touhua niin eipä kuulosta hääviltä, mutta ikää onkin jo neljäkymmentä.
Sulle sanon, että et ole huono vaimo! Toisen valinta ja halut joilla vaimona sullakaan ei velvollisuus suoda vapauksia
( olla muiden kaa )
Sä ansaitset saada että miehesi kiinnittää suhun huomiota, ainoana naisena.
Saat itkeä ja purkaa pahaa oloasi mutta hetkellä jolloin saat olla rauhassa.. Se auttaa toipumaan ajan kanssa.
Kokemuksestani voin sanoa ja suositella. Silloin ei paha olo vahingossakaan purkaudu lapseen jollai tavoin, mulle neuvottu heti kun mut jätettiin.
Voimia sulle ja iloa paljon saatkin oman tyttäresi kanssa! : )
Teillä on paras mahdollinen ero! Mies on herännyt huomaamaan, että tarvitseekin vapautta eikä avioliittoa laisinkaan. Siksi haluaa erota. Eikä ole muuten yhtään hullumpi syy. Jos liittoa ei halua jatkaa, niin eihän siinä kerta kaikkiaan muu auta kuin ero. Ei ketään pakolla voi liitossa pitää.