en tajua sitä että baarissa aina pyydetään numeroa, saatellaan kotiovelle, sanotaan että halutaan tietää mun ajatukset ja tutustua kunnolla, ja sitten ei mitään tekstata. mikä suomalaisia miehiä oikein riivaa. mistä miesten kanssa oikein voi keskustella kun tuntuu että kun suun avaa niin ne juoksee karkuun. joko olen liian älykäs tai liian tyhmä en tiedä. en kyllä omasta mielestäni ole mikään idiootti. vittu että vituttaa nuo miehet. aina pettymystä toisen perään vaan. =(
en ymmärrä miehiä
annakatherine
426636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Miten musta tuntuu että asia on just toisinpäin. Naiset on ne jotka karkuun juoksee... Mutta ehkä kyse on vain minusta?
Ne fiksut miehet löydät muualta kuin sieltä baarista ;)
Mutta kyllä mä olen aina sillon tällön baarissa. Ja ihan fiksukin vielä. Ja on siellä muitakin fiksuja.
Olen (vaatimattomasti) fiksu ja käyn baarissa. Että eipäs yleistetä, vaan ongelmana on se, kun siellä ei ole niitä kivoja fiksuja naisia. Missähän ne on?
Pitkästä aikaa kävin pari viikkoa sitten ravintolassa ja petyin jälleen kerran. Toista on esim. lavatansseissa, mutta niitä ei ole talvella :(
Siis ihmeellisiä tyyppejä. Humalassa tullaan sönköttämään ja luullaan olevansa niin fiksuja ja luulevat kai, että nainenkin heti innostuu. Vielä kun itse on selvinpäin kuten yleensäkin, ei voi kuin ärsyyntyä. Ja vaikka suurinpiirtein suoraan sanoo, ettei ole kiinnostunut niin silti jäädään siihen norkoilemaan ja jankuttamaan. Minä ainakin häipyisin, jos huomana ettei toista kiinnosta. Ja sen verran ehkä olen sivistynyt, ettei ole kanttia ihan suoria sanoja sanoa vaan yrittää niinkuin välinpitämättömyydellä ja lyhyillä vastauksilla viestittää, että kiitos ei. Ovatko miehet sitten humalassa niin tyhmiä, etteivät mitään huomaa vai ovatko niin itseään täynnä.
Tuolla ravintolareissulla ei edes jäänyt mieleen ketään kiinnostavaa, vaikka tupa oli täynnä. Ohkohan mulla rima liian korkealla? Kyllä menee taas aikaa ennen kuin ravintolaan edehdyn. Onneksi on sentään muissa ympyröissä mahdollista tavata fiksuja miehiä, jotka ovat ihan selvin päinkin. Ja yksi kiva onkin kiikarissa ja olen havainnut, että vihreää valoa hänkin näyttää. No kohta se nähdään eli ihan lähipäivinä...
Toivottavasti en niin epätoivoiseksi koskaan tule, että pitäisi tyytyä baarin tarjontaa. Tai voihan sielläkin varmaan liikkua myös fiksuja tyyppejä. Mutta kun niissä niin harvoin käyn, en kait sitten sellaisiin ole vielä onnistunut törmäämään.
..Ilmeisesti minuun on vain asennettu törppömangneetti:(
Fiksuja naisia ei ole olemassakaan.
Joko naiset on läskejä tai sitten niiden raamattu on "me naiset" lehti. Sieltä ammennetaan miten miehen täytyy pukeutua ja miltä haista.
Onko tämmönen fiskua. Minä vaan kysyn!
Tai sitten ne kusettaa ja pettää. (opittu "raamatusta", koska nykynainen toimii nin)
Ei ihme että kaikki mukavat miehet pysyvät kotona. Katsomassa sitten vaikka lätkää
tai formuloita.
EHDOTTOMASTI parempaa seuraa kuin suomiakat.
saanko kysyä, pekka hyvä, miten läskiys vaikuttaa fiksuuteen? minä en ainakaan henk.koht käytä mitään menaiset tai cosmopolitania jonain raamattuna, en voi mitään jos jotkut naisetkäyttää. ajattelen omilla aivoillani. olen virheiden ja kokemusten kautta oppinut millaisia kundeja kannattaa välttää. en esimerkiksi deittaile hienhajuisia jätkiä, mutta sille on olemassa looginen selitys. a)se oksettaa b)enkehtaisi tunnustaa häntä poikaystäväkseni c)minusta se kertoo jotain hänen pääkopastaan ja sosiaalisesta tajustaan d)yksinkertaisesti:yäk!
minusta kaikki jätkät vain haluavat sänkyyn tai sitten muuten vain leikkivät tytön tunteilla. tai sitten olen vain helposti vedätettävä, en suinkaan tyhmä vaan haluan antaa kaikille tilaisuuden. joku raja siinäkin sentään menee. minusta useimmat jätkät sitäpaitsi ovat huomanttavasti tyhmempiä kuin tytöt. mutta, sanoisin että minulla on vain ollut huono tuuri. uskon kyllä, että fiksujakin poikia on., ennvain tiedä missä vitussa,mutta noh, etsin kunnes löydän sun.
Kuule, mikä Herra Täydellinen siellä kirjoittaa..
Kun tuo tavaaminenkin tuntuu tuottavan tuskaa !
ja miten ihmeessä Hra Täydellisellä on aikaa "hengailla" täällä netissä kun varmaan vientiä olisi.. kivittää vaikka niitä läskejä.
Taidat muuten salaa itsekin lukea Me Naiset -lehteä kun tunnut asian tietävän noin hyvin :)
Taas pari läskiä suuttui ihan turhaan.
pari Pekkaa ei ymmärrä mistään mitään :)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000430&posting=22000000006355066
Sama juttu..alkaa pikku hiljaa oikeesti vituttamaan, kun kaikkiin miehiin saa vain pettyä. suuria puheita, mutta sitten ei mitään. Olen mielestäni kuitenkin ihan mukava ja hyvännäköinen, mutta en ymmärrä miksi sitten aina tapaan vääränlaisia miehiä.
vituttaa, ja ajattelin pitääkö tässä kohta ruveta kattoo samaa sukupuolta(vitsi vitsi), meinaan kyllä pysyä miehissä jos löytää semmoisen kellä jotain korvien välissä.
Monesti miehillä ei ole aikomustakaan ottaa minuun yhteyttä baari illan jälkeen. Silti pitää pyytää numero. onko sitä nyt pakko pyyttä ja sopertaa jotain kaunista, jos todellisuudessa ei ole kiinnostunut. Totta, et baarista ei kunnon miehiä löydy usein, eikä mitään pidempää juttua. Kuitenkin välillä tulee baarissa käytyä, niin kai sitä samalla jotain yrittää, vaikka aika toivottomalta tuntuu.
En sitä paitsi harrasta mitään juttua, jossa liikkuisi miehiä ja koulussa enemmistö naisia. Että missähän niit miehiä vois sit tavata???
en tosiaan tiedä. niin, sepä se. missä ne mukavat miehet sitten liikkuvat. vai taitaa nää ketkä keskustelupalstoilla itseään mukaviksi mainostaa, olla samanlaisia paskanokkia sitten illan tullen mennessään baariin pienet otettuaan. mua ärsyttää muutenkin tää läskikeskustelu. antaa niiden läskien olla niinku tykkää. kyllä aika monella miehelläkin vatsakumpua on ja kaksoisleukaa pukkaa, että turhaan tässä naisia sorsitaan. saatanan sovinistit=)
se on niin perseestä, se on ihan turhaa pyytää sitä numeroa kun ei ne aio soittaa. mutta, kysymys: MIKSI ME NAISET AINA ANNETAAN SE NUMERO ANYWAY VAIKKA TIIETÄÄN ETTÄ EI SE KUITENKAAN SOITA???? masokismia? tiiäppä tuota, mutta ottaa se oma tyhmyyskin ja sinisilmäisyys päähän aika ajoin. miksi luottaa enää kehenkään....?
kesällä eräs nainen jahtasi minua tanssiravintolassa, olisi halunnut minut kotiinsa. kieltäydyin selvittäen etten ollut halukas menemään hänen kotiin, koska hänellä oli selvästi seksi mielessä ja itselläni ei ollut halua hänen kanssaan siihen ryhtyä.ei auttanut selitykset, omasta haluuttomuudestani ruveta sekstailemaan jonkun tuntemattoman naisen kanssa.te naiset olette joskus aika rasittavia omissa haluissanne
haluista on pelkkää haittaa kun niitä ei voi päästää valloilleen. sopivan miehen kanssa ehkä, mutta en minä ainakaan niin epätoivoinen ole että jotain sellaista miestä nussisin joka ei edes halua minua. mieluummin vaikka puhelintolppaa. nytkin on eräs 30.v mies, joka katselee minua aina välillä, hän ei kuitenkaan työnsä puolesta voi lähestyä minua, sillä ikäeromme olisi aika suuri. en voi silti mitään että haluan häntä. hän on ns. panettavin tapaus pitkiin aikoihin. kokeneissa miehissä on sitä jotakin. en tiedä tyytyisinkö mieluummin johonkin opiskelijanplanttuun vai tosimieheen joka tietää mistä napista painaa. miten saisi kokeneen miehen mielenkiinnon heräämään?
Luulin,että puhuit miehistä,etkä pojista
miehet ovat ikuisia poikia, niinhän sitä sanotaan. on miehekkäitä poikia ja poikamaisia miehiä. tarkoitan sanalla mies tai poika yleisesti ottaen samaa asiaa. jos lisään eteen adjektiivin vanhempi se yleensä muuttaa hieman sanan normaalia käsittämistä.
eli olen parikymppinen ja mies jota himoan on n. 10 vuotta vanhempi. ei ikäero tosin minua haittaa, se vain tekee koko homman kiinnostavammaksi....=)
Olen "vanhempi" mies ja ollut sen verran naisten kanssa tekemisissä, että tiedän mikä se v.... on. Joten, kun olen kapakassa niin ei ole mitään paineita iskeä joku puolikänninen nainen, jota ei aamulla edes siedä. Nuorempana oli tosi "juttu" saada edes joku jota... no joo... *you know*. Voin ravintolaillan jälkeen lähteä kotiin vaikka yksin ja en todellakaan tunne itseäni aliarvostetuksi.
Miehen ja pojan ero on se, että poika haluaa minkä naisen vaan mutta mies katsoo *myös* mitä siellä naisen korvien välissä on. Jos nainen on kuin malli ja korvien välissä tyhjää niin "ei iske". Jos nainen on käytökseltään ja olemukseltaan kuin känninen norsu ja aivoissa tervävyyttä niin silloinkin "ei iske".
Romuuttaakseni edellä mainitut mielipiteeni:
Olen etsiskellyt sitä mukavaa ja fiksua, mutta jos en sellaista tapaisi mutta tapaan nuoren kivan mukavan itseään hoitavan terävän naisen, joka haluaisi seksiä kanssani ilman sitoomusta niin miksipä ei? Ei se nainen kanssani mitään yhteistä halua ja antaa ymmärtää sen selvästi.
Että sellaista miehen logikkaa... ;-D
Ne parhaat ja fiksuimmat miehet on jo otettu kiinni ja rengastettu. Jos oikeasti haet hyvää miestä, on aika kova työ löytää hänet baarista. Hyvät miehet harvoin liikkuvat niissä ympyröissä. He käyvät töissä (voi siis tavata työpaikalla ja solmia työpaikkaromanssin) ja harrastavat jotakin (eli yhteinen kiinnostuksen kohde lähentää). Hyvät miehet eivät ryyppää eivätkä tuhlaa rahojaan kapakassa.
Jos hieman saisi piikkiä heittää, niin itse et valitettavasti kovin hyviä pisteitä ainakaan tuon kirjoituksesi pohjalta saa. Edes välttävä kirjoitustaito eli isot kirjaimet ja kohtuullisen oikeaoppinen välimerkkien käyttö on ensimmäinen edellytys oman fiksuuden osoittamiseen. Toisekseen fiksut miehet eivät oikeasti ihastu vittumaisiin naisiin. Jos et muusta ruumiinosasta ("vittu että vituttaa...") osa puhua, niin on ihan turha etsiä kunnon miestä.
Hetkinen...kirjoituksesi perusteella kunnon miehet eivät käy kapakassa? Ei me mitään nyhveröitä olla ja ulkonäkökin on monella kunnon miehellä kondiksessa. Kuntosalikaan ei ole vieras paikka.
Työpaikkaromassit ovat aika paljon (anteeksi vaan) naistenlehtien juttuja. Tapahtuu niitäkin mutta niitä ei voi yleistää.
Olen käynyt kouluja, olen hyvässä ammatissa, säännölliset tulot, käyn kuntosalilla jne. Käyn lähes joka viikonloppu kapakassa mutta se ei tarkoita sitä, että loppuillasta liikkuisin siellä käsimaata viistäen. Sen olen huomannut, että kun naisen kanssa aloittaa keskustelun kapakassa niin heti on tietty asenteellisuus valmiina: "Se haluu vain sitä yhtä asiaa".
Olisikohan syy jossain muualla?
Olen huomannut millaista miestä naiset etsivät ja tein esimerkki-ilmoituksen:
" Hei sinä mies, vähintään 185cm/80g. Olet tumma ja tuuheatukkainen sekä akateemisen koulutuksen saanut. Olet sosiaalinen ja seurallinen ja hurmaat minut tehden jokaisen päiväni uudeksi seikkailuksi! Olet juhlien keskipiste mutta lämpöiset kotoiset illat sylissäni eivät ole sinulle kauhistus. Pidät lapsista ja kotieläimistä ja haaveenasi on omakotitalo meren tai järven rannalla. Vastaa minulle yksinäiselle tytölle! Olen 155cm/105kg, liimatukkainen brunetti, sairastan astmaa, psoriais ja allergia on keväällä ja toisinaan syksyllä. Olen käynyt peruskoulun ja käyn säännöllisesti AA-klinikalla. Psyykelääkkeitä käytän vain masennukseen, en muuten ja en koskaan alkoholin nauttimisen yhteydessä. Nimimerkki: Missä oot prinssini?"
kyllä kunnon miehiin törmää kapakoissakin ja ne erottuukin heti sieltä, eivät ole räkä poskella niin kuin toiset naisetkin.
kiitos kommenteistanne. myönnän olevani ehkä hieman pinnallinen, mutta en ole kokenut todellisen suhteen syvyyttä. en ole tyhmä. haluan jotain aitoa. miesten suhteen minulla on vain aina ollut tiettyjä estoisuuksia, ehkäpä alkuasenne, jokin, joka saa kaiken menemään pilalle heti alkumetreillä. olen syyttänyt itseäni pitkän aikaa, enkä haluaisi aina tehdä sitäkään. miehet eivät ole perseestä, ja sille joka arvosteli tyyliäni kirjoittaa jne ja mahdollista älykkyyden tasoani ja mitä sitten sanoitkaan; en jaksa välittää kirjoitukseni oikeinkirjoituksesta, haluan vain sanoa sanottavani. en ole tyhmä, olen vain kokematon. tiedän miehistä valitettavan vähän. lähes vain sen, että jostain syystä he eivät halua minua, mikä on naurettavaa, sillä minussa ei ole mitään vikaa. olen kaunis, kurvikas, hauska. miesten seurassa vain pelkään niin kovasti. ehkä pelko pilaa kaiken heti alkuunsa. yritän kyllä kovasti olla näyttämättä sitä, mutta olen kuullut sanottavan, että mitä enemmän jotain tunnetta koittaa peittää, sitä varmemmin se näkyy. siispä miten voittaisin pelkoni?
mies, jota katselen, on mies, sanan nimenomaisessa merkityksessä, hän on kunnollinen. se näkyy hänestä, hän on juuri sellainen, että kuka tahansa nainen ei kelpaa, kuka tahansa ei kelpaa miksikään panoalustaksi. hän on valikoiva. juuri siksi luulen, etten kelpaisi hänelle. hän ei ole räkä poskella kapakassa, hän on siellä normaalisti. hän on ihailtavan tasapainossa kaiken sen melun keskellä mitä kapakassa on. juuri tuo varmuus sa minut epävarmaksi. en luultavasti koskaan uskaltaisi lähestyä häntä. saisin aikaan vain jotain naurettavan pinnallista ja typerää, joka saisi hänet ajattelemaan, että olen vain yksi niistä ärsyttävistä pikku sutturoista.
tiedoksenne, niille jotka epäilevät:
- EN OLE.
...taidat olla klooni minusta. Tai minä olen sinusta. :) Mutta kaikki mitä kirjoitit on kuin suoraan minun pääni sisältä. Joka ikinen lause! (Paitsi että käytän isoja alkukirjaimia ynnä muuta turhaa kielioppiräpellystä. :D Like it matters..) Kyllä: minuakin VITUTTAA enkä tiedä miten korjaisin tilanteen. Minäkin haluan Miehen enkä mitään poikaa, mutta kun tapaan sellaisen, menen salamana lukkoon. Ulkoisesti täytän melkein kaikki miesten toivomat mitat ja (vaatimaton kun olen) voin sanoa, että päässäkin liikkuu kohtalaisen paljon. Itsevarmuutta löytyy vaikka muille jakaa, paitsi silloin kun kyseessä on joku kaksilahkeinen. Ja sitäkin tapahtuu harvoin, koska en tiedä MISSÄ NIITÄ HYVIÄ MIEHIÄ LIIKKUU! Siispä: olen yksin, puutteessa ja epätoivoinen. Ja hyvin vittuuntunut. Mutta minkäs teet? :) Jos keksit ratkaisun tilanteeseen, pyydän, kerro minullekin!
niin, tälläistä tämä elämä on. onneksi sinäkin gilda olet olemassa ja sinulle onneksi täällä on minä, sillä muuten olisi aika vittumaista jos olisimme ainoita ypöyksin tässä vammaisessa tilanteessa. eilen taas tapasin yhden jätkän, joka oli suoraan kuin jostain hunks-kanlenterista. hän oli hyvnäk, mutta ei niin hirveästi inspannut minua.olin silti niin hermostunut että puhuin aika outoja hänelle, minkä arvata saattaa. tiesin kuitenkin olevani hänen mielestään kaunis tai ainakin jollain lailla haluttava, sillä hän suoraan sanottuna toljotti minua kokoajan. (ja jos sei ole suora merkki niin mikä sitten, perkele vieköön)=)
pelkkä lihaskimppu ei kelpaa. en tiedä, ehkä olen hullu. kaikki ystäväni olisivat raadelleet toisensa saadakseen juuri tuon miehen.Tyyliin: "Se on niin vitun hyvnäk, mikä sua vaivaa!"
hohhoijaa. jos joku väittää että elämä sinkkuna on hauskaa niin think again.
en tosin usko että se on seurustellessa sen parempaa, mutta ainakaan ei ole yksin. (ei, sillä silloin on mies vaivoina ja sohvalla makaamassa.) mutta silloin saa ainakin säännöllistä muhinointia aina kun tahtoo. Toivoakseni.=)
Puhutko sinäkin outoja? Itse päästelen suustani aivan käsittämättömiä lauseita, kun yritän olla kovinkin nokkela ja hauska joidenkin (kaikkien) uusien tuttavuuksien seurassa. Tosin se on kyllä myös ihan näppärä testi. Jos minun juttujani edes yrittää ymmärtää -saatika että pitää niitä edes hieman viihdyttävinä- tiedän, että samalla aaltopituudella ollaan, ja se on hyvä. Jos taas vastapuoli on hiljaa ja silmissä paistaa paniikinomainen kysymys, että mikä hullu akka tuo on, otan jalat alle aika äkkiä. Tai jos vastapuolen silmät ovat jatkuvasti liimautuneet rintoihini... Tyhjäpäistä hunksia en minäkään halua, vaan ulkonäön lisäksi vielä ne aivotkin! Ja samanlaisen kieron huumorintajun kuin itselläni. :) Huoh! Ehkä vaatimustasoni on todellakin liian korkea...
Joo-o. Sinkkuelämä on kyllä kaikkea muuta kuin tyydyttävää. Pitäisi kai opetella taas panemaan tuntemattomien kanssa... Mutta kun se on niin typerää! Otan todellakin osaa kärsimyksiisi, siskoseni. :)
Enpä tiedä tosta pelkosi näkymisestä. Ihminen kykenee kyllä peittämään tunteensa, jos haluaa ja voi olla, että joku mieskin siellä kapakassa ajattelee kuten sinä: tuossa on niin varman oloinen typykkä, että jättää väliin lähestymisen.
Jospa siis vain olisit "oma itsesi" ja tekisit aloitteen, jos kiva mies osuu kohdalle. En ole minäkään vielä kertaakaan purrut ketään, joka lähestyy.
että puhunko outoja???? no KYLLÄ!!!!
en varmaan oikeesti muuta puhukaan. toinen ääripää on että en puhu mitään. jos en saa puhua outoja niin ei minulle kyllä mitään muutakaan tule mieleen ja kun tuntuu että mielipiteeni koonaan teilataan niin sitten koitan vain haalistua tapettiin. ja tuo testaus, se on iha tosi juttu. minua pitää aika moni varmaan outona koska heitän aina jotain outoa läppää. en ole oikein löytänyt vertaistani näissä oudoissa jutuissa. minunkin huumorintajuni on, sanotaanko, aika kiero. olen usein törmännyt sellaisii ihmisiin jotka sanovat olevansa kierohuumorisia ja outoja ja huumorintajuisia mutta eivät siltikään ole ymmärtäneet mitään minun jutuistani ja ovat pitäneet minua vain höyrähtäneenä. sanohan 5 parasta ominaisuutta grease-elokuvassa? (tämä on testi, oletan että olet nähnyt elokuvan)
niistä miehistä, on hirveää epäonnistua kokoajan kaikissa miesjutuissa. se ei todellakaan nosta mitään itsetuntoa. haluaisin oikeasti vain pojan jonka kanssa hengata ja viettää aikaa, yhtälailla ystävän kuin poikaystävän. kuuluu jousimiehen luonteeseeni. Se, että on isot tissit yleensä aiheuttaa silti sen ettei ystävyysajatus oikeen luonaa poikien päässä. heidän mielessään suunnilleen liikkuu: "mmm.....Boobies....."
=)
se on vain aika vaikeaa sillä kukaan ei loppuviimeksi ole oma itsensä missään sellaisissa tilanteissa. minulla on kaksi tapaa olla poikien kanssa. joko(tämä legendaarinen tapa syntyi jo joskus teinivuosinani): olen hiljaa ja luon vain ujoja katseita ja olen hämillinen ja tampion oloinen.
TAI yllätyksellisesti olenkin oma itseni elikkäs puhun outoja, nauran hermostuneesti, näytän hermostuneelta mutta hassulta ja olen utelias ja positiivinen, mutta epävarma itseni suhteen.
TAI(tätä olen kokeillut harvemmin) olen jääkuningatar, kuljen nokka pystyssä baarissa ja suon joskus armeliaan katseeni ohikulkevaan urokseen, tietenkin niistä parhaimman näköiseen.
sanonpa vain, että mikään näistä ei ole koskaan toiminut. aika ajoin päätän lyödä hanskat tiskiin ja useimmiten silloin baarissa ollessani en huomioi miehiä, vain tanssin ja nauran kavereideni kanssa.
ehkä ihastun aina vääränlaisiin jätkiin. tiedän kyllä mitä haluan, mutta en tiedä olenko sellaisen arvoinen taikka olisiko minulla mitään mahiksia tai onko minulle ylipäätään ikinä edes tarkoitettu ketään.
ja sanonpa senkin, että tosi monet jätkät ovat sellaisia "meneviä miehiä" että kokoajan kännykkä soi. tai sitten toinen ääripää että "Haluutko baariin?"
"Emmätie"
"Haluutko juomista?"
"Emmätie"
¨"Tykkäätkö musta?"
"Emmätie."
että silleen.
olen vaipumassa epätoivoon, helvetti soikoon.
joko olen liian kaunis
tai liian ruma
tai liian älykäs
tai liian tyhmä
tai liian läski
tai liian laiha
tai liian erikoinen
tai liian tavallinen
tai liian innokas
tai liian epävarma
tai liian tv-riippuvainen
tai sitten vika on aina miehissä.
elämä on arvoitus.=)
No, jospa vielä kokeilen hjelpata ;)
Kirjoitit tuolla aiemmin:
"ehkäpä alkuasenne, jokin, joka saa kaiken menemään pilalle heti alkumetreillä."
Kun tätä uutta viestiäsi lukee, saatat olla edellä oikeassa. Ehkäpä jokin asenne ei ole kohdallaan, mene ja tiedä(?).
Kun en sinua tunne, voin puhua puutaheinää, mutta tulee mieleen, että miksi ylipäänsä niitä miehiä/poikia lähestyt tai toivot että he lähestyvät?
Onko asenne vähän niin kuin tavaratalossa. Antakaa mulle mies? Mikä keino tepsii?
Voin kertoa, että jos tuo on asenteesi ja jos se vielä sinusta näkyy ulospäin, niin epäonnistuminen on taattu. Aika harva haluaa olla pelkkä objekti.
Noista kahdesta (tai kolmesta) neuvoisin edelleen kokeilemaan sitä "ole oma itsesi" vaihtoehtoa. Jos se ei tepsi, niin ei auta kuin kehittää sitä omaa itseä siten, että joku siitä kiinnostuu. (Kapakasta nyt tosin ei ole koekentäksi tähän, mutta anyway.)
Olisiko sinulla rimakin noussut jo kattohirrenkorkeudelle? Päätellen tästä: "tiedän kyllä mitä haluan, mutta en tiedä olenko sellaisen arvoinen " Veikkaisin että et ole ja tiedät sen itsekin :((
Listasi vioistasi oli laaja. Saatat olla jotakin niistä aina jollekulle miehistä, mutta tuskin kaikkea yhtä aikaa kaikille miehille. Se on näkökulmasta kiinni. Miehiäkin kun on niin moneksi.
Ainahan se on arvoitus kuka kellekin kelpaa. Asennettasi kenties sietäisi tutkia "peilin edessä". Se omituinen oma itse kuitenkin kelpaa jollekin. Usko vaan!
adonis, mukavaa että haluat auttaa.
en kuitenkaan ole samaa mieltä tuosta lauseestasi "niin ei auta kuin kehittää sitä omaa itseä siten, että joku siitä kiinnostuu"
se on vastoin periaatteitani, minusta olisi säälittävää esim käydä kuntosalilla kiinteytyäkseni, lukea kirjoja sivistyäkseni, harjoitella ruoanlaittoa sen kunnolla oppiakseni, vain jotain miestä varten, siksi että joskus jonakin hamana tulevaisuuden päivänä kelpaisin jollekulle miehelle. on täysin omahyväistä kuvitella että kukaan nainen tekee niin kelvatakseen miehelle. teen nuo asiat vain itseni vuoksi. olen oppinut turvaamaan itseeni, ja ainoa asenneongelma mikä minulla saattaa olla, on se, että tiedän pärjääväni ilmankin miestä. en tarvitse miestä, ,mutta haluaisin silti.
olen oppinut varovaiseksi, ja en ikinä aseta miestä itsekunnioitukseni edelle. en oleta kenenkään kiinnostuvan minusta ja ihmettelen jos niin käy. olen kuitenkin aina iloinen, imarreltu ja ystävällinen jos minua lähestytään. olen tosin myös ujo ja herkkä, mutta utelias tutustumaan muihin. olen kuitenkin oppinut huomaamaan, että on turha kuvitella että tutustuminen jatkuisi pidemmälle.
en aseta rimaani mihinkään kattohirren korkeudelle, jos näen että mies todella välittää minusta, on varsin todennäköistä että minäkin välitän hänestä, tai ainakaan en voi olla pitämättä hänestä. en ole nirso pinnallisuuttani, vaan siksi että haluan jotain aitoa, että mies oikeasti välittäisi eikä vain leikkisi kanssani.
enkä suostu ottamaan miestä, josta näen heti päältä että hän haluaa minusta vain seksiä tai yhden illan muhinointia. en suostu objektiksi. se, että pidänkö itse miehiä jonain objektina, niin kauan kuin joku vain seisoo kauempana, silloin ehkä. mutta kun mies on siinä vieressä juttelemassa, otan hänet sellaisena kuin hän on, haluan tietää hänestä asioita, oppia tuntemaan. ongelmanani on että yleensä puhelen kaikkea syvällistä liian aikaisin. en vain jaksa olla mikään kana vaan haluan keskustella kuin normaalit ihmiset.
lista vioistani oli itseironiaa, en ajattele itsestäni niin. se oli vain sellainen heitto, lähinnä puuskahdus.
tiedän että olisin miehelle oikea aarre, miehet eivät vain tajua sitä. aarrekartta ehkä puuttuu. =)
Juu, tunnistan valitettavan hyvin tuon toimintamallin: joko ollaan hiljaa hissukseen, jolloin vaikutelma on hyvin kylmä ja etäinen (vaikka oikeasti en vaan keksi, että mitä PIRUA tässä oikein sanoisi!) tai sitten pitää selittää tauotta kummallisuuksia ja viljellä typerää sarkasmia, josta sitten ei ota selvää onko se nyt ihan tosissaan ja idiootti. (Tätä taipumusta pystyn kyllä karsimaan, mutta se johtaa sitten usein hiljaisuuteen. Tai sitten vilpittömiäkään kommentteja ei oteta todesta. :p)
Grease... hmm... Minusta siinä on kyllä kaikki jollakin perverssillä tavalla hupaisaa. :D Mutta että pitäsi eritellä parhaita ominaisuuksia! Jaa.. No ainakin Travoltan "kaunis" falsetti yksistään on syy tarkastaa ko. pätkä. Ja tietysti ne hittibiisit. Tykkään myös tyttöjen pinkeistä rotseista ja ah - ihanan kuvottava fiftarimeininki ylipäätäänkin hihityttää alituiseen. Ja se täti kellopelinsä kanssa! (vai onko se jatko-osassa? Noloa kyllä, olen nähnyt myös sen.) Emmää ny muuta muista tähän hätään. :)
Kaula-aukon tuijottaminen on aina niin "imartelevaa..." Minun ominaisuutenani on myös melkoisen täyteläiseksi muotoutunut takamus, joka usein häikäisee miekkosia niin, että persoonallisuuteni jää tyystin sen varjoon. Ja sitten usein sorrun siihen kolmanteen toimintamalliin, eli hirvittävään narttuiluun ja ylifemakointiin, josta yleensä aiheutuu kohtalaisen mittainen "vihaan miehiä!"-periodi. TIEDÄN, että miehissä on laatuyksilöitäkin (ja ne on varattu!!!) eikä tietenkään pidä yleistää ja blaablaablaablaa, mutta silti olen vähentänyt baarikäyntejäni ihan minimiin. Pitänee ryhtyä vaan vilkuilemaan kaihoisasti ympärilleen ja lähettää sanattomia "oi, kuinka olenkaan potentiaalinen unelmatyttöystävä! Tule tutustumaan ja vie jalat alta!" -viestejä kirjastossa ja kauppojen hedelmäosastoilla, tai missä ikinä ihmiset nyt elokuvissa toisensa löytävätkään... :D
Vai itseironiaa se olikin. No, totta puhuakseni tajusin sen kyllä :)
Olen vähän ihmeissäni, kuinka onnistuit lukemaan rivien välistä, että kehotukseni kehittää sitä "omaa itseä" olikin vain miestä varten. Itse mietin sitä kirjoittaessani ihan muuta ja lähinnä omia kokemuksiani naisten suhteen :(
Tietenkin sitä kehittää itseä ennen kaikkea itseä varten. Olisi aika tylsä muuttua muuksi toista varten ja yrittää sitten olla "oma itse". Aikamoinen ristiriitahan siitä syntyisi. Ei, se ei siis ollut tarkoitus.
Jep. Ilman miestä pärjääminen ei kaiketi ole mikään asenneongelma meillä skandinaviassa. Eikös sellaista miehet etsi?? Tosin en silti usko sinua, kun sanot "en tarvitse miestä, mutta haluasin silti." Taitaa olla "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" syndroomaa sinullakin. Itseeni se ainakin iskee aika ajoin ja kun sen huomaa, niin aina huvittaa tuo itsepetos.
Jos ongelma on, että puhut "syvällisiä" liian varhain, niin miksi teet niin? Itse lopetin naisten kanssa syvälliset jutut yli 10 vuotta sitten. Pidä "peli" simppelinä. Jäähän siinä tietty henkinen tarve uupumaan, mutta tee sitä sitten vaikka parhaan frendisi kanssa.
Aina tosin voi sattua lipsahduksia. Aloitin viime syksynä baarissa viereeni tulleen naisen kanssa keskustelun niin vaikeasti, että hän sanoi heti "en pärjää sun kanssa". Just! Jälkeenpäin ajatellen hän oli vieläpä oikeassa. Olin liian nokkela sillä kertaa. Mutta ajattele tuollaisestahan voi olla ylpeä sitten yksikseen myöhemmin. Ja yrittää taas toisella kerralla muistaa pitää peli yksinkertaisena. Ei se nyt oikeesti hirveitä vaadi, jutella kevyttä "läppää". Sen sitt huomaa, jos menee riman ali, kuten sitäkin on sattunut (onneks harvoin niin päin). Parinmuodostus vaan muistuttaa usein "teerenpeliä", vai miksiköhän sitä sanotaan kukkojen ja kanojen kesken, öööh.
Eli summa summarum. Samoja ongelmia niillä on miehilläkin pelin toisena osapuolena. Mä en nyt oikeastaan usko, että sulla on mitään ongelmaa. Usein ongelma on vain siinä, miten näemme asian. Jos näemme asian "ongelmallisena" niin siinähän sitten on Ongelma. Toisinkin voi asiaa aina katsoa.
sä oot hassu. =)
joo, ehkä mä vaa ylikuumenin tosta sun yhdestä lauseenparresta hieman liikaa ja aloin vetää jotain "naisten oikeuksien puolesta"-keskustelua.
itsepetos on mahdollinen asia minusta puhuttaessa ja myönnän, miksen myöntäisi, olevani aika ajoin hieman katkeroitunut asioiden kulusta. en haluaisi ajatella tarvitsevani ketään, se on myös eräänlainen itsepuolustusmekanismi, ehkä joku muukin harrastaa samaa(?)
tuo syvällisten puhuminen. en tiedä, miksi teen niin. usein tilanne vain ajautuu siihen, kun tunnen oloni mukavaksi ihmisen seurassa, rentoudun, lasken itsepuolustusmekanismiani, alan puhua enemmän mitä sylki suuhun tuo, sitten vain ajaudun niille urille. se on myös kai eräänlainen testi. katson, kuinka paljon toinen ymmärtää asioista. en voi kuvitella olevani henkilön kanssa, jonka aivojen tilalla on kuminen banaani tai kaurapuuroa. =)
tiedän tuon "simppeliyden vaatimuksen" mikä usein näissä "peleissä" on. monet kaverini ovat sellaisia ja siksi pärjäävätkin miesten kanssa paremmin kuin minä. asia on vain niin, etten pidä peleistä. se tuntuu mielestäni epärehelliseltä kun ei sano mitä oikeasti ajattelee. naiivia ehkä mutta minulle tulee siitä huono omatunto. onhan se "pikku leidin leikkiminen" ehkä vähän aikaa hauskaa, mutta kyllästyn siihen nopeasti.
en oikeastaan ole ikinä tajunnut tuon teereenpelin merkitystä.minusta se on omalla tavallaan ärsyttävää että tuokin elämän osa-alue on pumpattu täyteen omia uskomuksia, pieniä koodistoja ja säännöksiä jotka "kaikkien tulisi tietää". haluan kohdata ihmiset suoraan, yleensä haluan nähdä niiden koukeroiden läpi siihen todelliseen ihmiseen. olen automaattisesti heti kiinnostunut tästä puolesta. en kai sitten pane tarpeeksi painoarvoa näille hienovaraisille koodeille sun muille.
ja varmasti joku muu ei ajattelisi tätä asiaa ongelmana, minä kun olen minä niin näen. että onpa ihanaa kun kaikki johtuukin oikeasti taas vain siitä että olen luulosairas heikko feminiininen yksilö, joka haihattelee päivät pitkät ennen kuin tosimies joka vain kävisi tuumasta ja iskisi itselleen muijan ja lakkaisi valittamasta.=) ha ha ha
läpäisit grease-testin.
naureskelin kommenttejasi sillä ne olivat hyvin lähellä omaa ajateluani kyseisestä elokuvasta. legendaarisinta koko leffassa on se johnnyboyn ja olivia newton-johnin duetto you´re the one that i want siinä ihan lopussa, kun olivia vetäisee imut tupakasta ja sanoo "hi, stud..." ja sit se laulu alkaa ja johnnie kaatuu maahan "i've got chills..they´re multiplying..and im loosing control..." ja olivia potkaisee sen pystyyn ja alkaa:"You better shape up, cause i need a man..."
oujee, greased lightning!!!!!!=)
tämä vihaan miehiä-periodi, jonka toit ilmi, on tosielämää myös minun arjessani. minäkään en käy hirveän usein bailaamassa (enää) mutta sitten kun käyn, yleensä juhlin sitten sen mukaisesti. en kuitenkaan alennu mihinkään yhden illan juttuihin. puhelinnron voin korkeintaan antaa ja ehkä pusun poskelle jos poika saattaa minut kotiin....=)
olen kanssa miettiny tota romanttiset komediat tosielämässä-aspektia. aina kun olen jossain kaupassakin, huomaan vilkuilevani miehiä sillä silmällä, että olisko toi tossa nyt se mun hugh granttini notting hillissä....niinpä, typeräähän se on, mutta mielikuvitus vain laukkaa niin kovin. ei varmaan ole yllätys, että lempikirjani on bridget jones. ja elokuvana se on myös ensiluokkainen. nyt toinen kysymys: Hugh grant vai colin firth?
(tämä on, usko tai älä, tärkeää...=)...)
Hassupa hyvinkin :) Ja ajattele, yritän silti kirjoittaa sinulle ihan vakavissani. Jos vaikka saisit jonkin uuden näkökulman... meihin miehiin.
Nimittäin katkeruus on varmasti parhain miehenkarkotin mitä markkinoilta löytyy. Siten jos siis Ongelmasta pitää puhua, niin siitä saattaa löytyä. Muuten sulla tuskin on kummostakaan normaalin sinkkunaisen murheista poikkeavaa probleemia (vrt. sinkut-sarja aikanaan tv:stä).
Näkemyksesi peleistä on... öh ... mielenkiintoinen. Minä näen siinä ristiriidan, että et pidä peleistä ja kuitenkin teet miehelle testin (puhut syvällisiä tutkaillen, mitä hra tajuaa). Eikö sekin ole "peli"? Toisenlainen vain ja johtaa usein toisenlaiseen lopputulokseen. Siis äijä putoaa pelistä pois :(
Meinaan vaan, että jos haluaa kontaktia, pitäisi kait etsiä se vastapuolen taso ja yrittää kommunikoida sillä tasolla. Nyt hra joutuu kaltevalle pinnalle alta aikayksikön? Mikä on sitten seuraus?
Mutta olet oikeassa, nämä pelit ovat äärimmäisen ärsyttäviä ja siksi niitä ei sitten usein viitsi pelata. Baarissa vedetään sitten lärvit, jolloin peli muuttuukin sitten toiseksi ;) Ja ladyt ei tykkää, mutta minkäs teet.
Mun mielestä teerenpelien merkitys on pelkojen rauhoittaminen. Niin miehet kuin naiset toisiaan kohdatessa pelkää tuntematonta ja tällaiset käyttäytymiskaavat luo turvallisuutta ja suojelee sitä herkkää hipiää itse kunkin sisällä. Tästä päästäänkin kauniisti takaisin alkupisteeseen eli siihen, mistä keskustelu lähtikin. Pelkoja ja niiden peittely-yrityksiä, sitäkö se "rakkaus" on?
Kekustelua voit jatkaa kanssani osoitteessa [email protected] (huomaa väliviiva) - oliko paha.
Kyllä hra Darcy vetää pisteet kotiin ainakin elokuvassa (vaikka onkin vähän jäykkä nyhvö), mutta lähinnä ainoastaan sen viimeisen repliikin takia. Hieno/iiiiihana kohtaus kaiken kaikkiaan:
B.J: "Wait a minute... Nice boys don't kiss like that.."
M.D: "Oh, yes they fucking do!"
Ja minä huokailen tyttömäisesti (vaikka yleensä olen niin kova jätkä), ja mietin että missä se minun kiltti mutta raju mieheni oikein luuraa.. :)
Kuinka tärkeä tämä kysymys olikaan?
kysymys ei kai tärkeä sinänsä, mutta se kumman valitset, kertoo sinusta. minäkin valitsen mieluummin kiltin mutta jäykähkön mr darcyn kuin naistennaurattaja hugh grantin. pidän silti molempia suht koht vastustamattomina ja he ovat molemmat lempinäyttelijöitäni. colinin silti ottaisin, sillä hän tyytyy yhteen naiseen kun taas hughie kiitää kukasta kukkaan. en tietenkään tiedä minkälaisia henkilöitä he oikeassa elämässä ovat, suunnistankin lähinnä median heistä antaman kuvan mukaan. molemmat ovat karikatyyrejä tietystä miestyypistä.
eilen menin baariin ja tämä seksikäs vanhempi mies oli siellä(josta olen aiemmin sanonut tässä keskustelussa). juttelin hänelle mutta sain tylyn ja halveksivan vastauksen takaisin. olisi tehnyt mieleni tirvaista äijää hetipaikalla turpiin mutta puikkelehdin vain häntä koipien välissä pois paikalta. inhoan sitä kun olen ystävällinen ja saan törkeää kohtelua vastapalvelukseksi. sitä vähemmästäkin ottaa itseensä.=( onko gilda sinulle käynyt näin?
Törkeä/epäystävällinen käytös toisen taholta saa kyllä aina minutkin näkemään punaista. Joskus siihen valitettavasti joutuu törmäämään. Olen päättänyt, että vielä jonakin päivänä -kunhan harjoittelen vielä vähän draamakuningattarena olemista- nostan sellaisena hetkenä metelin ja järjestän oikein kunnon kohtauksen, enkä luiki hammasta purren pois paikalta jonnekin itsekseni raivoamaan, kuten tähän asti joka kerta. :)
Minäkin menin sitten eilen baariin. Vakaasti päätin ensin olla menemättä, mutta kummasti ne asunnon seinät tuntuvat perjantai-iltaisin kaatuvan päälle... Eipä siinä mitään. Oli ihan mukavaa, mutta onnistuin jälleen kerran käyttäytymään tolvanan lailla. Aivan käsittämätöntä! Jouduin tilanteeseen, jossa kaverini jutteli miespuolisen tuttavansa kanssa, ja minä hörpiskelin oluttani coolisti siinä vieressä. Sitten yllättäen ystäväni poistui ehkä sekunniksi paikalta ja jätti minut kahden tämän muukalaisen kanssa. Yritin sitten kovasti paikata kiusallista hiljaisuutta neutraalilla keskustelulla (kuka olet, mitä teet jne..), kuten normaali-ihmisten tapana on, mutta jostakin minullekin tuntemattomasta syystä suustani alkoi tulla silkkaa p***aa. Ja johan taas loisti vastapuolen silmissä hämmennys ja pelko, joka tuntuu aina yhtä viiltävältä... :D Enkä mitenkään yrittänyt edes iskeä tai tehdä erityistä vaikutusta ko. herraan. Jännittävää.
Tuntemattomia ovat motiivini -erityisesti minulle itselleni.