Olettekö köyhiä?

Jos kaljaa, makkaraa ja muuta ruokaa ei lasketa niin elämme pyhällä hengellä.

Sehän riippuu ihan kenen ja mistä aspektista asioita tarkastelee. =)
Aina löytyy ja aina tulee löytymään ihmisiä, joilla eri aspekteilla on enemmän.
Lasketaanko tässä pelkästään ansio- ja pääomatulot, vai oliko mielessä muunkinlainen köyhyys?

Kemia on raha

No eipä kyllä aina ole noin. Mua hävettäis elellä jonkun miehen rahoilla. Muut asiat ratkasee, kuin raha. Ja mä en ole ainoa joka ajattelee näin.

Etsin rikasta naista joka elättää minut. Saa olla rumakin.

Aika materialistinen näkemys. Minusta parisuhteessa on kyse aivan muusta kuin rahasta. Joskus "kultaisella" 1950-luvulla se oli taloudellinen pakko.

No minä olen aikalailla köyhähkö, omistan vain autoni ja henkilökohtaista irtaimistoa. Tililläni on hiukan rahaa, mutta ei sillä summalla vielä rikkaaksi tai varakkaaksi voida kutsua. Tämä siis materian osalta. :)

Hmm, olen kumppanini valinnut suurimmaksi osaksi työttömistä miehistä. Työ ja raha ei ole ollut arvoasteikolla tärkeä, mutta mikä on se että pyrkii eteenpäin ja työllistymään jossain kohtaa. Kunhan kantaa kortensa nk. kekoon. Olen itsekin ehtinyt olla useamman kerran työtön ja tiedän, ettei se ihmistä huononna. Kunhan ihminen ei heittäydy muiden varaan siinä määrin, että ei enää vaivaudu hakemaan itselleen tulonlähdettä ja tekemään jotain sen vastineeksi.

Lähtökohtaisesti olen aina ajatellut, että hankin itse ne rahat jotka haluan itse käyttäkin. Ettei toisen rahoilla elellä ja siipeillä. Kasvunpaikkana oli hetki, jolloin olin raskaana ja tajusin, että nythän en enää kykenekään samaan eli vastaamaan täysin itsenäisesti omista tuloistani ja menoistani. Joudun tilanteeseen, että tuloja ei ole ja luultavasti nakitan kotona aika hyvän aikaa ja en kykene rahallisesti yhtä paljoon kuin ennen äitiyttä. Se oli pelottavaa, koska en ole tottunut elämään narut jonkun toisen käsissä, tai pahimmillaan toisen rahoillakin.

Kyllä nyt vuosien aikana stressi on hiukan helpottanut, koska olen kuitenkin ollut siinä määrin varoissani, että olen kyennyt oman osuuteni kustantamaan yhteisistä menoista jatkuvasti. Eikä semmoista tilannetta ole tullut, että mies olisi yksin kustantanut minunkin elämäni.

Vanhankansan naiset sanoo (anoppi mm), että hoidathan sinä miehesi lapsia, joten teet tärkeää työtä. On reilua että saat sen mikä sinulle kuuluu jo pelkästään sillä panoksella. Mutta kun se on selkäytimeen muodostunut, että itse maksan eipä kukaan ala kiukkuamaan, että olen vaivoina ja rahan perässä. Että on se raha tietyllä tavalla tärkeä, ihan jo omanarvontunnon takia. Että tietää tehneensä osansa, eikä ole ollut kyydissä vaan makoilemassa toisen kiskoessa eteenpäin.

Minulle se raha ole pääperiaate mutta juurikin päin vastoin haukutaan jos elanto tulee kodin ulkopuolelta tukina.
Sinäänsä itse haaveilen huolettomasta elämästä.

Tuossa katsottiin Jonesin elämän ja raskaus.
Miehen uhat" jos olisin toisen miehen kanssa repisi klitani irti" sinäänsä ukkoseni mustasukaisuus oli kiva mutta osittain pelottava.

Ei ollut minun valitseva leffa.