Miten lopettaa kaverisuhde, ettei toinen louk

"Jos en vastaa, saan kiukkuisen puhelun "Miksi et vastaa mulle? Haloo!"

No miksi vastaat tähänkään puheluun? Älä vastaa mihinkään mitenkään. Tietty loukkaantuu ainakin vähän, mutta semmoista elämä on. Vaikutat liian kiltiltä. Ei se
henkilö siitä säry, jos sä vaan liukenet sen elämästä.

Tai toinen vaihtoehto: kirjoita tekstiviesti, jossa jätät hänet ystävänä. Sano, että elämänne ovat niin erilaisia, ettet koe tarvetta olla yhteyksissä. Tietenkin toivotat hyvää jatkoa.

Valtaosa kaveruuksista/ystävyyksistä kestää vaan tietyn ajan elämässä.

Minulla oli vastaava tilanne erään lapsuudenystäväni kanssa. Tein melko ilkeästi ja lopetin yhteydenpidon täysin ja estin hänen numeronsa.

Ehkä parasta ettet vastaa puhelinsoittoihin. Tekstivieteihin muutamalla ystävällisellä sanalla valitellen kiireitä.
Monelle tulee aika jolloin ystävät vaihtuvat, entiset " liukenevat" taka-alalle ja uudet tulevat tilalle.
Tuo ei missâän tapauksessa tarkoita että teistä tulisi vihamiehiä!!!!!!!
Teidän tiet ovat vain eronneet ja kmpikin kulkee omaansa. Kenties vuosikymmien päästä törmätessänne yhteen voitte muistella kouluaikoja.

Noniin
Vastaus kysymykseesi: Miten lopettaa kaverisuhde, ettei toinen loukkaannu?
Ei mitenkään, aina kun jotain lopetetaan vain toisen halusta niin joku loukkaantuu. Olkoot kyseessä sitten seksi- pari- kaveri- työ- tai joku muu suhde.

Helpoimmalla pääset sitten kuitenkin kertomalla pelkästään totuuden, kun kerrot totuuden ei tarvitse selitellä.
Peittelemällä valehtelemalla tai muuten totuutta kierrelleen joudut selittelemään ja toinen jää roikottamaan itseään kun on epätiedon vallassa.

Totuus kirpaisee, mutta vain hetken, valhe ei niin koske ja kirpaise se vaan kalvaa vielä vuosienkin jälkeen.

Tekisin varmaan niin, että vastaisin silloin tällöin ja kertoisin olevani kiireinen jos tulisi kysymyksiä miksi en vastannut. Eiköhän yhteydenpitokin harvene

blockkaa numero ja älä vastaa blockkaa sosiaalinen media facetime facebook skype whatsup so on ... live on

No, miksi et vastaa? Suomalaisilla on kumma tapa vaieta silloin kun olisi jotakin oikeaa asiaa.

Laita hänelle viestinä linkki tähän keskusteluun niin kyllä se sitten ymmärtää kai :D

Ehkä sinun pitää soittaa hänen vanhemmilleen ja selittää asiat heille, että aiot lopettaa vanhan kaverisuhteen heidän poikaansa. Jospa he saisivat hänet ymmärtämään asian paremmin?

Voit sen jälkeen sanoa sille pojalle, ettet halua enää olla yhteydessä häneen ja et halua hänen soittelevan sinulle. Jos asia ei mene perille, vaihdat puhelinnumeroa, jolloin pääset ainakin eroon hänestä.

Uskomatonta, että täällä kysellään neuvoja tälläisiin kaverisuhteita ei pidä päättää niitä pitää vaalia ja ymmärtää toista kaikki eivät kehity samaa tahtia miettikää hetki miltä siitä toisesta tuntuu.

Sano, ettet jaksa pitää puhelimitse yhteyttä vaan kaipaat sellaisia ystäviä, joiden kanssa voit viettää aikaa kasvotusten. Jollei hän tästä tajua, sano ihan suoraan, että koet teidän kasvaneen erilleen, etkä enää halua pitää yhteyttä. Itse yritin lopettaa seurustelusuhteen hienotunteisesti, muttei siitä tullut mitään. Lopulta oli pakko sanoa suoraan, etten enää tunne mitään.

No, miks vastaat sille mitään ? Vaihda vaikka numeroa. Sellainen, jota se ei saa tietoonsa. Kuten esim. prepaid-liittymät. Ei se haittaa, tuskin hän siitä suuttuu......on sillä varmasti muita ystäviä, kun sä.

Mulla oli myös yksi kaveri, jonka kanssa tunnettiin ala-asteesta asti ja asuttiin lapsena naapurissa. Me oltiin myös jonkin aikaa aikuisenakin paljon tekemisissä. Me oltiin myös monta kertaa risteilyllä, kerran oltiin Lontoossa ja 3 kertaa oltiin etelässä. Kahdestaan ollessa me oltiin parhaat kaverit, mutta sitten kun meidän kanssa oli kaverin toiset kaverit, niin sitten kaveri oli mua kohtaan röyhkeä. Ensimmäisen kerran koin vääryyttä, kun kaveri ensin pyysi mua lähi-uimahalliin. Sitten uimahallissa oli kaverin pari työkaverii. Nämä työkaverit oli ihan ok-tyyppejä, mutta kun oltiin lähdössä uimahallista, niin odotin kaverii ja sen työkavereita, niin kaveri kumminkin sanoi mulle "En mä nyt lähe sun kanssa samaa matkaa". Kun kävelin kotiin, niin huomasin kotipihalla että kaveri kumminkin meni autollansa työkavereiden kanssa kotiinsa ja mä en jostain kumman syystä saanut tulla samalla kyydillä, vaikka naapurissa asuttiin, vaikka eihän mulla ollut silti uimahallista kun muutaman kilsan verran matkaa kotiin. Sitten tämän tapauksen jälkeen koin muutaman vuoden kuluttua vielä röyhkeemmän tapauksen, josta itse huomasin että ystävyyttä ei enää ole. Kun oltiin viimeisen kerran etelässä, johon kaveri jopa itse pyysi mua mukaan, niin lentokoneessa kaveri kertoi että hänen työkaverinsa (yli 60v nainen) ja hänen lapsenlapsensa (noin 20v tyttö) meni sinne samaan hotelliin pari päivää ennen meitä ja hän haluaa yllättää ne, kun eivät ole tietoisia että hänkin matkustaa samaan paikkaan. Työkaverinsa ja lapsenlapsensa tuntuivat aluksi ihan mukavilta ja pari ensimmäistä päivää meni mukavasti tutustuen. Mutta sitten yhtenä iltana, kun työkaverinsa ja naapurihuoneen seurallinen 5vuotias tyttö keräili yhdessä drinkkitikkuja. Kun 5vuotias huomasi että nyt hänellä on 2 samanlaista ja antoi mulle toisen. Mä tietty kiitin lasta nätisti. Sitten työkaverinsa muuttui lapselliseksi ja sanoi että hänen piti se ottaa. Sitten kun 5vuotias ei ollut lähellä, niin sanoin että kyllä se sen drinkkitikun saa ja mun tietty piti olla vaan pikkulapselle kohtelias, kun se antoi sen mulle ja sanoi "Sä saat tän", niin tilanne muuttui vielä pahemmaksi, kun kaverin lapsellinen vanha työkaveri vaan entistä enemmän suuttui ja huusi mulle "PERKELE! PIDÄ HYVÄNÄS, KUN MIELES TEKEE!!!". Kaveri sitten sekaantui asiaan ja tiuski mulle, "Pitääkö sun tehä tästä numeroo!?". Mä omasta mielestä yritin olla ystävällinen ja yritin korjaa pahan mielen, mutta meni vaan pahemmaksi. Sitten lomamatkan loppuviikosta mä sain vaan pelkkii tiuskimisii, jos yritin pitää hauskaa ja muut tästä porukasta pitivät vaan hauskaa ja mulla ei saanut olla hauskaa. Sitten kun oltiin yhtenä iltana yhdessä nelisteen syömässä hotellissa, niin tarjoilija toi meille pöytään leipää ja tomaatti ja valkosipulilevitettä. Kaveri sanoi että työkaveriltaan valkosipuli kauas. Mä olin siinä käsityksessä että olen ainoa, joka tykkää valkosipulista ja päätin että käytän sitten yksin koko levitteen leivälle. Mulle tiuskittiin "ÄLÄ SYÖ SITÄ". Mä tiuskin takas ja sanoin "KYLLÄPÄS SYÖN, KUN TÄÄ ON HYVÄÄ". Sitten mulle sanottiin että se työkaveri ämmä on allerginen ja ei sais olla lähelläkään valkosipulii. Mä pyysin anteeksi, kun en tiennyt ja mä sain vaan vastaukseksi murjottamisia. Sillä tavalla ei kavereita kohdella matkalla. Sitten meni vuosi, kun kaveri enimmäkseen vältteli mua. Sitten muutin uuteen kämppään ja pyysin kaverii kylään. Monta kertaa vaan lupaili ja sitten perui. Sitten facebookissa huomasin että kaveri muutti uuteen kämppään eri paikkakunnalle ja sitä onniteltiin "Onnea teille uuteen kämppään". Ihmettelin kun kaveri ei pyydä mua kylään ja ei esitä mua uudelle kumppanilleen. Myöhemmin selvis että kaveri on muuttunut homoksi ja asuu miehen kanssa. Samaan aikaan tapasain yli 20:n vuoden jälkeen vanhoja leikkipuistokavereita ja tutustuttiin uudelleen yli 20:n vuoden jälkeen. Huomasin että nämä leikkipuistokaverit on oikeita kavereita, verrattuna edellä mainittuun röyhkeään kaveriin ja nämä leikkipuistokaverit ei ole mulle kertaakaan tiuskinut ja ottaa mut mukaan kaveriporukkaan. Päätin sitten itse poistaa tämän kertomani edellä mainitun kaverin Facebook kavereista, kun itse huomasin että nämä leikkipuistokaverit on miljoona kertaa parempia kavereita mua kohtaan. Seuraavan kerran kun menin etelään niin kostoksi tälle edellä mainitulle kaappihomokaverille lähetin kortin, jossa oli banaanin ja tissin kuva. Kirjoitin korttiin että vahvistan että ystävyytemme on lopullisesti poikki, kun mulla on nyt parempia kavereita jotka ei tiuski mulle matkalla, niinkun se ja saan olla vapaasti oma itseni. Mainitsin myös kortissa että ei ollut kaverista miestä kertoo luonnottomasta homoudesta ja tästä lähtien ei enää tunneta toisiamme eikä edes enää moikata, vaikka vastaan kävelisimme. Ei ole sen jälkeen 4:n vuoteen kuulunut mitään. Eli se joko ei osannut enää väittää vastaan, tai ei saanut korttii. Mutta ihan sama, sillä mulla on nyt kaveri suhteessa Loppu hyvin, kaikki hyvin. :)

Ehkä olisi hyvä vain koettaa selittää asia. Jos lakkaa vastaamasta mitenkään, voi toinen jäädä miettimään, ihmettelemään ja syyllistämään itseään. Siitä voi nousta myös vihaa sinua kohtaan. Olisi kovin selkeää, jos vain löytäisit rohkeutta ja keinoja selittää asia selkeästi ja myötätuntoisesti. Ehkä vielä soitto vanhemmillekin voisi tukea tätä asiaa?

Itse olen muutanut pois siltä paikkakunnalta missä nuoruuteni vietin ja monoi kaverisuhde on kaatutnut siihen että minun pitätisi mennä aina sinne missä nämä vanhat kaverit asuvat ja muutaman vuoden kävin mutta kun kukaan ei koskaan tule sinne missä minä asun niin lopetin. Isäni aikoinaan korjasi ja osti autoja missä yksi vanha kaveri oli töissä ja kertoi kun minua ei ole näkynyt niin sanoinisälleni että voivat selvittää itse missä asun ja ottaa yhteyttä. Kesällä prätkäilen niin ajattelin että jonain vkl lähden ajelemaan ja facebookin kautta löytyy yhteystiedot kun on siellä kavereita. Kiva kattoa että löytyykö vielä yhteistä säveltä kaveruuteen.

aika on hyvä hoitaja ja unohduksen syvä suolampi

No mikset voi vastata silloin tällöin. Sanokaamme ehkä kerran viikossa. Mielestäni ei kannata olla töykeä.
Siinä tapauksessa, jos on kysymys esimerkiksi suhteesta joka ei ole sopiva (aviorikos) voi laittaa välit poikki kerrasta lopullisesti. Tässä tapauksessa lienee pelkkä kaverisuhde.