Minulle tarjottiin työtä, joka oli aivan liian vaativaa kykyihini nähden. Perehdytys kesti vain viikon, jonka jälkeen perehdyttäjä lopetti työt ja minun olisi pitänyt pärjätä aivan yksin ilman ketään, jolta kysyä neuvoa. Olin viikon jälkeen jo aivan lopussa, yöunet menivät ja viikon jälkeen olin aivan lopussa. Irtisanouduin koeaikaan vedoten ja nyt on varmaan karenssi edessä.
Usein työnhakija taitaa jäädä valitsematta jos on ns. ylikoulutettu. Mutta näköjään liian vaativia hommiakin tarjotaan jos ei niihin muuten löydy hakijoita.
Usein työnhakija taitaa jäädä valitsematta jos on ns. ylikoulutettu. Mutta näköjään liian vaativia hommiakin tarjotaan jos ei niihin muuten löydy hakijoita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisit lapioinut sitä paskaa samalla tavoin kuin näytettiin. Miksi aloitit häsläämään
Onneksi sinut perehdytettiin. Monesti käy niin että se perehdyttäjä on poistunut firmasta (eläkeelle,toiseen firmaan, vaihtanut hiippakuntaa...) kun uusi tulee tilalle. On itse opeteltavat työtemput ilman perehdyttämisiä. Elämä on sellainen. Raaka laji.
Hei!
Ymmärrän tuon tunteesi töistä. Se tuntuu vaativalle, jos siihen ei pääse heti sisälle.
Mutta, ei sinun kannata itseäsi syyttää. Jos työ on vierasta, niin ei sitä heti opi.
Mielestäni viikon opetus on niin lyhyt aika.
Teit vaan virheen, koska lopetit. Olit vain koeajalla, ei olisi pitänyt ottaa niin paineita.
Tsemppiä sinulle jatkossa!
Älä välitä noista huonoista kommenteista. Niitä riittää aina. Mokomatkin itseään täynnä olevat!
Älä anna periksi. Kyllä sinullakin jossain vaiheessa onnistuu.
Koeta kääntää jokainen pettymys tärkeäksi kokemukseksi. Voi olla, että jo se seuraava mahdollinen työ on se, jossa opit,loistat ja menestyt. Epäonnistumisestakin voi ja kannattaa oppia. Itsekin epäonnistuin 80 luvulla lähes kaikessa tekemisessäni (opiskelut,työt,ihmissuhteet) . En antanut periksi vaan jatkoin ponnistelujani. Vähitellen pääsin onnistumisten polun alkuun. Muutamassa vuodessa minusta tuli aivan uusi ihminen.