Urghhh mikkää ei vituta niin paljon kuin parisuhteessa/avoliitossa/avioliitossa olevat ja uutta uutta "parempaa" etsivät. Hommatkaa vittu selkäranka ja erotkaa ensin jos nykyinen on kerran niin paskaaa, vai pelottaako jäädä yksin ja yksinäiseksi saatana. Uuugrh perkele.
Parisuhteessa uutta etsivät
nonnini
36950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Pahoittelen suuresti kahta perättäistä uutta sanaa, koittakaa pärjäillä sen kanssa.
Saat anteeksi toiston. Samaa mieltä sun kanssa. Ei ne luuserit uskalla erota ennenkuin on uusi valmiiksi taputeltuna. Koska eivät uskalla ja osaa olla yksin.
Eniten ottaa päähän kun valehtelevat olevansa vapaita tai että ero on viittä vaille valmis. Jos heidät torppaa, saa kuulla olevansa ikävä ihminen (nätisti sanottuna). Mä olen päätellyt useasti, ettei ne välttämättä mitään uutta ja parempaa edes hae. Pelkkää seksiä. Pitää päästä vierasta panemaan. Sehän se tuo jännitystä arkeen että käykö käry kotona.
Oikeastaan pitäisi ihan piruuttaan kaikki parisuhteessa olevat etsijät käräyttää sille puolisolle. Oppisivat kohtelemaan ihmisiä ihmisinä, tajuaisivat ettei maailma pyöri heidän navan ympärillä. Tai sitten ei.
Moni ukkomies kun haluaa vaihtaa ovelta ovelle. Kätevää ja helppoa. Varsinkin kun naiset tähän suostuvat. Uudet ottavat miehen suoriltaan vastaan. Moni varmaan saisi paremman suhteen kun kokeilisivat edes sinkku vaihetta yksikseen. Minunkaan n ex muutti suoraan kakkosen tykö. Nyt kun erosi ja joutuu yksikseen pakosta kun ei se niin ihana ollutkaan. On minun oven takana itkemässä ja vaatimassa entistä niin ihanaa elämää takaisin. Kuinka katkera on ja yrittää lasten kautta vaikuttaa. Ja kun mulla tuli uusi kuvioihin haukkuu ja kertoilee siitä karmeita juttuja ettei kannata. On tämä hirveää seurata ukkomiehen siis entisen elämää kun ongelmat kasvaa. Ainoastaan säälin tuota miestä ja vihaan tuota entistä kakkosnaista joka tuhosi hyvän miehen. Ja todella tuhosi. Se mitä miehellä oli kun kaikki hyvin oli ystäviä ja naurua ja onnellisuutta. Keski iässä arjen harmaus tuli lähti halukkaan naisen mukaan. En ole syyllinen siihen miksi toiset sen tuomitsee. Koska kaikki tapahtui kuten kuultu. Samoin yrittää entisen anopin kanssa myös vedota minuun kaikkea ne yrittää. Eläköön nyt sitä ihanaa sinkku aikaa iskien naisia kuten haluaa. Kumma ettei se elämä kiinnostakaan.
Ei sun huoli sitä kakkosnaista vihata. Ei hän tuhonnut miestä vaan sen teki mies ihan itse. Omilla valinnoillaan. Oletko miettinyt, että kun suoraan toisen kanssa hyppää suhteeseen, jää ero käsittelemättä? Ja se jos mikä varmasti aiheuttaa ongelmia uudessa suhteessa. Luultavasti se uusi huomasi, ettei tästä tule mitään.
Ei sun pidä miestä sääliäkään. Anna nyt opetella elämään sellaista elämää mihin valintojaan tekemällä joutui. Nauti sä uudesta rakkaudesta. Toivottavasti hän on parempi mies sinulle kuin eksäsi oli.
Katkeroituminen on turhaa, tekstistäsi tuo loistaa kilometrien päähän. Myöskin yleistäminen miehiä kohtaan osoittaa lapsellista näköalattomuutta, kasva aikuiseksi. Naiset osaa homman myös, usein on uusi jo katsottu ennenkuin on saatu entinen jätettyä.
Toivottavasti saat katkeruutesi jätettyä ja kohtelet uutta miestäsi kunnolla. Usein omaa paha olo kaadetaan toisen päälle, toivottavasti sulla ei mene noin.
Mitenkäs se kakkosnainen sun miehesi tuhosi? Ukolla ei ollut osaa eikä arpaa siihen, miten hänen elämänsä menee? Voi miten säälittävä pikku ressukka tuo sun eksäsi. Yök.
Olen samaa mieltä, että ensin erotaan entisestä ja hoidetaan asiat hänen kanssaan loppuun ja eletään sitten yksin, jotta joskus pitää ottaa vastuu itsekin.
Jos se uusi on jo katsottuna, eipä häntä kovin paljon kunnioita, kun rikkinäisenä änkeää tuhoamaan hänetkin.
Kenenkään ei pidä elää niin seksin orjana, että ei pysty yksin elämään edes vuotta eronsa jälkeen. Saattaisi alkaa löytyä elämästä ihan uusia ja hyviä puolia.
"eletään sitten yksin, jotta joskus pitää ottaa vastuu itsekin"
Olen elänyt 20 vuotta avioliitossa ja hoitanut siinä oman ja lasteni elämän vastuun itse, sekä ottanut vastuuta kumppanistakin. Nyt olen toisessa avioliitossa ja nytkin kannan kaiken vastuun itse. En ajattele, että antaisin toiselle oman elämäni vastuuta missään tilanteessa.
Uuden suhteen aloittamisajankohdassa eron jälkeen ei ole mitään sääntöjä. Uudessa suhteessa on myös mahdollista löytää elämästä uusia ja hyviä puolia, ei siihen sinkkuutta tarvita.
Eron jälkeen ei välttämättä ole rikki. Itse olin iloa ja onnea täynnä, kun pääsin eroon ahdistavasta suhteesta.
Nimenomaan eron jälkeen jokaisella on oikeus aloittaa uusi suhde silloin kun itse on siihen valmis. Aloittaja kyselee kuitenkin, että miksi pitää varattuna jo uutta suhdetta kehitellä. Siinä vaiheessa jo ero ei ole edes vireillä. Eli miksi ei ihmiset uskalla erota ennenkuin se uusi on jo taputeltuna?
Kerrankin+tällä+palstalla+on+joku+järkevä+aloitus.+Olen+aloitusviestin+kanssa+100%+samaa+mieltä.+Jos+suhteeseen+ryhtyy,+kyllä+täytyy+olla+selkärankaa+seistä+valintansa+takana:+itsepähän+olet+valinnut+ryhtyä+juuri+siihen+suhteeseen.+Ja+jos+ei+enää+kiinnosta,+niin+reilusti+eroaa+sitten,+ennen+kuin+lähtee+edes+vilkuilemaan+toisia+potentiaalisia+pano-+tai+parisuhdetyyppejä.
Itse olen toista mieltä. Koen että jos parisuhteeni on ahdistava, tai kääntyy negatiiviseen suuntaan, alan toisaalla valmistella uutta suhdetta. Voi tuntua jostain pinnalliselta tai väärältä, itse koen elämän lyhyeksi hetkeksi jota ei pidä turhalla säätämisellä pilata. Maailma on täynnä ihania ihmisiä, nauttikaamme siis.
Tälläkin hetkellä tilannetta varjostaa miesystäväni negatiivinen asenne ja mustasukkaisuus, en jaksa uskoa jatkomahdollisuuksiin?
Olen ollut yhteydessä muutamaan mieheen facebookissa, parissa treffipalvelussa on profiili. Sydänystävättäreni tuella olen auttanut itseäni takaisin jalkeille, kuluttavaa riidellä kumppanin kanssa jatkuvan epäilyn ja kyräilyn vuoksi.
Sulla ei siis ole selkärankaa. Lähteä suhteesta vaikka ahdistaa vasta kun uusi äijä on valmiiksi katsottuna. Mikä sua pelottaa erota ilman uutta ukkoa? Sä viet uuteen suhteeseen samat virheet mitä olet tehnyt nykyisessäkin suhteessa ja luuletko että uusi äijä sun oikkuja kauan katselee? Parisuhteessa on aina kaksi. Molemmat tekee siitä yhdessä joko hyvän tai huonon. Sä et voi kaikesta sun ukkoasi syyttää.
Luuletko että mustasukkainen ja kyräilevä äijä sua ilolla päähän taputtaa kun kerrot haluavasi erota kun olet rakastunut toiseen? Ai niin, ethän sä sitä edes uskalla kertoa.
Ei minunkaan ukkoni uskaltanut kertoa erosta kun kakkosen otti. Jälkeenpäin kertoi kun suhde oli ohi. Se miksi kertoi oli minun vuoro olla ihastuneena toiseen mieheen ja eroa mietin. Mutta minä uskalsin kertoa kaiken jopa ihastumisen. En pettänyt tai edes kertonut toiselle miehelle ajatuksiani. Kun kerroin miehelleni kertoi se oman kokemuksen ja myönsi suhteen. Ensin järkytyin ja halusin erota. Mutta kun mies kertoi rakastavansa ja uudestaan löytänyt minut ja tunteen rakkaudesta. On myös erittäin mustasukkainen kun kerroin omani ajatukset. Nyt kun aikaa mennyt ja yhdessä olemme niin mustasukkaisuutta myös tunnen miehestäni ja " kuvittelen tuota toista. Ei tämä helppoa ole tunteet käy laidasta laitaan. Kuitenkin kun osoitamme toisillemme iltaisin kosketuksin ja toista silmiin katsoen tuntee sen rinnassaan tunteen toista kohtaan. Mietin monesti mitä elämä olisi meillä molemmilla jos olisimme eronneet. Ihan toisenlainen. Uskon rakkauteen ja että selviämme yhdessä. Ihastuksia tulee ja menee. Olen onnellinen että mulla nyt kasvanut mies joka uskaltaa kertoa tapahtuneet. Nuorempana ei uskaltanut kertoa.
Millä kompetenssilla nimität minua luuseriksi? Olen tietääkseni urallani kohtuullisesti menestynyt vahva nainen, ottajia on omiksi tarpeiksi.
Minä en anna yhdenkään miehen alistaa itseäni, tahdon suhteessani ehdottoman henkisen vapauden.
Minulla on myös selkärankaa kertoa suhteemme päättymisestä sitten kun itse katson asian tarpeelliseksi.
En myöskään kestä ajatusta ettei joku koskisi minuun viikkokausiin, kyllä pidän seksistä ja läheisyydestä. Tosin olen henkinen ihminen ja osaan olla myös itsekseni.
Kenen käskystä pitää roikkua mustasukkaisuuden mustaamassa suhteessa?
Henkinen vapaus tarkoittaa vapautta platoniseen seurusteluun suhteen ulkopuolisiin henkilöihin, ei kai sellaista voi keltään kieltää?
Ole kuinka menestynyt urallasi tahansa, mutta "selkärangaton luuseri" olet ihan siksi, että moraalitaju näyttää puuttuvan kokonaan: "Koen että jos parisuhteeni on ahdistava, tai kääntyy negatiiviseen suuntaan, alan toisaalla valmistella uutta suhdetta."
Et ilmeisesti edes yritä päästä ongelmista ylitse suhteessasi, vaan yhdenkin vastoinkäymisen tai jopa vain kyllästymisen vuoksi alat jo toisaalla etsiä uutta, muka parempaa suhdetta - johon hyppäät hetimmiten kun paikkasi siellä varmistuu, jätät nyksän ja oleilet sitten siinä uudessa, paremmassa suhteessa niin kauan kuin alkuhuumaa riittää, eli kunnes suhde muuttuu jälleen negatiiviseksi ja ahdistavaksi, etkä viitsi kumppanisi kanssa selvitellä ongelmianne tai niiden syitä.
Ja vaikket hyppelisikään ihan noin räikeästi miehestä mieheen, tai miksei naiseenkin, niin kyllä tuo ajatusmallisi on silti iljettävä. "Olen suhteessa mutta kattelen muita, jos vaikka löytyis parempaa riistaa!" Jos ei mies ole jo lähtötilanteessa se, millaisen haluat, miksi edes vaivaudut SEURUSTELEMAAN sen kanssa? Mikset käy vain nussimassa sitä fwb-asetelmalla ja jatka matkaa seuraavan kiinnostavan panon luo? Sitoutumishalu puuttunee kokonaan. Olet sellainen elämän pikkuprinsessa, jonka pitäisi saada pelkkiä kivoja juttuja ja palvelua elämässä, mutta ongelmia et halua selvittää. Ihmissuhteet ovat kertakäyttökamaa sinunlaisillesi selkärangattomille yksilöille.
Niin ja muutoin.... kyllä siinä OIKEASSA seurustelusuhteessakin voi ja pitääkin säilyttää itsenäisyytensä. En minä ainakaan tiedä pareja, joissa toinen olisi jotenkin auktoriteettiasemassa toiseen nähden ja kieltäisi ja riistäisi tältä vapauden olla oma itsensä.
Paitsi jos "täydellä vapaudella" tarkoitatkin vapautta nussia ketä haluat... no, sitten ei kannata seurustella - ellei löydy jotain vapaan suhteen asetelmasta kiinnostunutta.
"Koen että jos parisuhteeni on ahdistava, tai kääntyy negatiiviseen suuntaan, alan toisaalla valmistella uutta suhdetta." Tarkoittaa kyllä mun mielestä sitä, että kerrot haluavasi erota vasta kun olet uuden löytänyt.
"En myöskään kestä ajatusta ettei joku koskisi minuun viikkokausiin, kyllä pidän seksistä ja läheisyydestä. Tosin olen henkinen ihminen ja osaan olla myös itsekseni." Eli uusi pitää olla valmiiksi katsottuna että saat seksiä ja läheisyyttä aina. Ettei vaan tarvitse olla yksin kuin sen ajan kun toinen käy kaupassa...
Eihän sua kukaan pakota olemaan suhteessa, jossa et voi hyvin. Mutta roikut siinä kuitenkin niin kauan kuin löydät uuden, jossa roikkua. Onko tuollainen menestyvän ja fiksun ihmisen käytöstä sun mielestä?
Minulla ei ole aikaa setviä parisuhteen ongelmia tms säätöä, työni on vaativaa ja olen lasteni yksinhuoltaja.
Aivan tarpeeksi molemmissa tekemistä ilman miehen tuomaa draamaa. Etsin toimivaa parisuhdetta jossa voin olla oma itseni, miestä johon voin tarvittaessa nojata. Prinsessaksi tylyttäminen on kohtuutonta, siivoa suusi.
"Minulla on myös selkärankaa kertoa suhteemme päättymisestä sitten kun itse katson asian tarpeelliseksi."
Eiiiii näiiin, äijäsi rakentaa omassa päässään teidän suhdetta ja yhteistä tulevaisuutta ja sinä etsit jo jotain uutta ja ilmoitat vasta siinä vaiheessa äijälle että moro, kun löydät "paremman". Todennäköisesti juuri sillä hetkellä, kun äijäsi aikoo kosia sinua, ehdottaa yhteisen talon ostoa yms vakavaa. Ei noin voi tehdä toiselle! Jos ei ole tyytyväinen meininkiin niin asiasta keskustellaan voidaanko sille tyytymättömyydelle tehdä mitään, jos pysty niin se on ero ja etsitään uutta sinkkuna.
"En myöskään kestä ajatusta ettei joku koskisi minuun viikkokausiin, kyllä pidän seksistä ja läheisyydestä."
Sama homma pelkkää toisen hyväksikäyttöä, etkö ymmärrä mitä teet. Käyttäisit hyväksi ennemmin jellyjortikkaa kuin toista ihmistä.
Tottakai Sarzii73 on sitä mieltä, että suhteessa ollessaan voi hyvin etsiä jo uusia panoja. Kukapa sitä haluaisi myöntää, että omassa toiminnassa on jotain väärää tai moraalitonta. Omia selkärangattomuuksia perustellaan ja oikeutetaan kyllä mitä ihmeellisimmillä syillä.
Mikäs voima pakottaa uhriutumaan huonoon parisuhteeseen? Missä on määritelty toleranssi parisuhteen päättymisen ja uuden suhteen muodostumisen välille?
Miksi tuhlata sekuntiakaan elämää johonkin jota ei voi muuttaa?
Onko väärin etsiä elämäänsä vakaata suhdetta, miestä joka olisi turvallinen ja vakaa peruskallio, ihminen johon tarvittaessa nojata?
Hypoteettinen mahdollisuus mutta ainakin tavoittelemisen arvoinen?
Minä olen positiivinen ja ulospäin suuntautunut optimisti ja uskon että ansaitsen parempaa!
Tiiätkö kun se ongelma ei ole haluta turvallista ja vakaata ja luotettavaa ihmistä rinnalleen, vaan sun ongelmas on ainaki asenteessa: sinä kun et kunnioita toisia ihmisiä tai heidän tunteitaan. "Minäminäminäminä haluan parempaa ja parasta koska minäminäminä!" ja silleen. Miksi ihmeessä alat suhteeseen huonon vaihtoehdon kanssa, jos haluat paremman? Miksi et vain JÄTÄ sitä huonoa äijää josta et edes tykkää, ja sitten mene VAPAANA NAISENA etsimään parempaa?
Tuo selkärangattomuus aina oksettaa ihmisissä, että täytyy luulla itestään niin liikoja, että kattoo oikeudekseen ettiä uusia suhteita vaikka edellinen on vielä menossa. Eroa ekana, etsi uusi sitten.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, ettei siihen paskaan suhteeseen kannata jäädä. Mutta itelläni oli kyllä munaa jättää ekana ja suunnata katse uusiin suuntiin vasta sitten.
Minä olen henkisesti valaistunut ihminen, enkä päästä ketään tallomaan kukkia puutarhaani. Sinne pääsy on ehdollista, ehto on että henkilö on vapaa ehostaan ja on saavuttanut kulhon kaikki marmorikuulat. Tätä on vaikea selittää niille, jotka ovat egonsa vankeja. Näen että he, jotka kulkevat polkuaan uskottelemalla että rakkaus toiseen ihmiseen on tie ja pelastus, ovat eniten kadoksissa ja sitämyöden selkärangattomia vaatimuksineen. Vain itseään rakastamalla voi löytää perille.
Hyvää kevättä.
Varmaan joitain pelottaakin, entäs sitten. Saatat sinäkin pelätä jotain, vaikka parisuhdetta.
Kaikki ei nyt vaan etsimällä etsi rakkautta vaan se saattaa putkahtaa jostain. Joillekin rakkaus ei ole laskelmoitua vaan tunnetta. Sinä voit ap kaivaa sen ohjekirjan sulkea ulkopuolelle varatut, liian rumat, liian köyhät, liian tyhmät, liian sopimattomat, liian riippuvat, liian epäitsenäiset, liika vähän sinua huomioimattomat, liikaa puhuvat, liian hiljaiset,liian....
Niin mistä sitä koskaan etukäteen tietää kehen ihastuu/rakastuu. Pitkään parisuhteessa olleena oon nyt kokenut yhden rakastumisen ja yhden kunnon (vei jalat alta) ihastumisen. En minä näitä kumpaakaan ole tilannut tai hakemalla hakenut. Tuskin ketään edes löytäisin, jos oikein rakkautta lähtisin metsästämään. Oma mieskin nyt vain sattui kävelemään vastaan ja se oli menoa sitten.
Ja kyllä minä baareissa käyn ja toisia miehiä katson vaikka olenkin varattu.
Ja jos suhde on jo tunteeton tai tapasuhde niin silloin niistä rakkauksista voi tulla kumppani.
En nyt tiedä ymmärsinkö pointtisi väärin, vai oletko sinä peräti ymmärtänyt aloituksen väärin, mutta _minusta_ tässä puhutaankin siitä, että sitten kun on siinä omassa suhteessaan, SILLOIN ei enää "etsitä" mitään rakkauksia ja ihastuksenkohteita?
Siis että. Eihän se oma puoliso koskaan oikein hakemalla löydykään, jos väen väkisin yrittää löytää jonkun ja saada vielä itsensä ihastumaankin siihen löydökseensä. Mutta sitten kun tämä The Löytö, Se Oikea, tulee vastaan ja hänen kanssaan natsaa ja aletaan suhteeseen, niin ei kai siinä vaiheessa enää kukaan oikeasti puolisoaan rakastava ihminen ETSI mitään muuta?
Ainakaan en itse ole koskaan ihastunut sellaiseen tapaukseen, johon en ole antanut itselleni lupaa ihastua.. Siis että jos joku on ollut ihan kiinnostava, mutta sitten on selvinnyt, että onkin varattu, olen heti lakannut tykkäämästä tyypistä, koska miksi yrittäis rikkoa jonkun toisen onnen kyttäämällä varattuja? On sitä vapaitakin olemassa. (Ja jos se varattu siitä lähtisi jonkun vokottelijan matkaan, niin eipä olis parisuhdeainesta. :D) Kyllä tunteitaan voi hallita. En tajua ihmisiä, jotka väittävät, ettei muka voi. Jos tuntee vaikka vahvaa ihastusta johonkuhun, niin ei asialle tarvitse tehdä mitään. Sen kuin vain on ajattelematta koko asiaa, eikä hakeudu tilanteisiin, joissa "vahingossa" törmäilee ihastukseensa, eikä sulje silmiään kaikelta muultakin, mitä on maailmassa. Eihän kaikkea haluamaansa voi muutenkaan aina saada.
Tottakai tunteita voi hallita, jos haluaa ja siihen on syy. Ei hyvistä suhteista haikaillakaan muiden perään, mutta tätä juttua on koko palsta täynnä eikä ainua kiinnostakaan kuin oma näkemyksesi niin pidä se ja tottakai pidät siitä kiinni, mutta voi sinullekin käydä niin että ennenkuin esim.tiedät jonkun olevan varattu niin ihastut häneen voimalla tai tietty se riippuu oletko kuinka vahva tunteinen muutenkaan vai sellainen tasapaksutuntija.
Mutta voidaanhan me suhde-elämää verrata työelämään, sillä parisuhde on ainakin minullekin erään ihmisen sanoman mukaan vähän niinkuin työsuhde. Eli työtkin on nykyään vähän epävarmoja niin kyllähän sitä pitää työelämässäkin pitää silmänsä auki uusien, parempien työpaikkojen varalta. Eiks niin.
Minusta on pelkästään positiivista, että parisuhteeseen aina silloin, tällöin etsitään ja löydetään uutta.
En jaksanut lukea kaikkeja viestiä,mutta aloittelija ja moni puhuu asiaa,että eroaa,ennen kuin etsii uutta. Mutta siinäpä se pointti onkin,että ei kestätä elää yksin ja vastuu yksin asumiskustanuksista ja joillakin on ylensä se,että on taloudenhoitaja(esim.pyykinpesijä).
Elikä kyse on siitä tunnetasolla,joka on vaikeata kohdata. Pelätään jäädä "tyhjän päälle" henkisesti,eli ei haluta kohdata omia ongelmia tai omia asenteita.
Harvemmin sitä halutaan nähdä omia ongelmia riittävästi,kunnes "pommi" räjähtää käsiin eli helppo on paita riman alta,kuin sen ali.
Ja hyvä niin,että jollekin käynyt niin,että pettäjä jäikin lopulta yksin,kun heillä on aina varalla se "varaventtili" olemassa.
"ei kestätä elää yksin ja vastuu yksin asumiskustanuksista "
Höpöhöpö nyt taas. Itse elätin ex-miestäni ja lapsiani, vastasin kaikista kustannuksista, yritin vielä maksaa kaikki exän "heräteostokset" (= tuli tällainen lasku, kun tilasin.... ei ole varaa, maksa). Silti erosin vasta viime tingan jälkeen. En siis pelännyt taloudellista vastuuta, tiesin että tilanne paranee eron jälkeen. Samoin yksinjäämistäkään pelännyt. Ystäviä on, miehiä ja naisia. Nyt myös miesystävä.
On myönnettävä, että en pysty hirveästi arvostamaan eksääni: hän vakuutti että on tyytyväinen suhteeseemme eikä missään tapauksessa halua tehdä siinä mitään toisin. Kunnes hän sitten tapasi uuden naisen ja totesi aivan käden käänteessä, että vanha suhde ei millään muotoa ole jatkamisen arvoinen.
En syytä eksääni siitä, että hän sattui rakastumaan toiseen. Siitä moitin, ettei hän suostunut näkemään meidän suhteemme tilaa ennen kuin tuli tämä toinen nainen, joka "avasi hänen silmänsä".
Miksi toisten asiat, jotka eivät sinulle kuulu, vituttaa?
Elämä menee niin, että useinkaan EI etsitä uutta ja parempaa. Mutta kun sellainen tulee eteen, on pakko katsoa liittonsa todellisuutta silmiin. Ja vaikka tietäisi ja tuntisi, ettei liitto toimi, niin monet ei heti eroa. Usein ajatellaan kuten itsekin "kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu" tai "tuskin se vaihtamalla paranee". Elämä on hyvin harvoin sellaista, että eropäätöksen voi tehdä tuosta noin vaan. Sellainen sopii hyvin "heti mulle kaikki tänne nyt" ihmiselle, mutta kaikki eivät ole sellaisia. Päätös vie aikaa. Pidemmästä liitosta jopa vuosia.
Juuri noin.
Lisäksi täällä tunnutaan paheksuvan toisten ihmisten tunteita; ihan kaikenlaisia. Se on VÄÄRIN! Jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa. Ja niistä on konkreettistakin hyötyä ihmiselle, sitä varten ne ovat dna:ssamme. Vaikeat tunteet saavat meidät esimerkiksi valmistautumaan haastaviin asioihin/löytämään vaihtoehtoisia ratkaisuja/etsimään keinoja muutokselle jne. Kaikki ei käy käden käänteessä sormia napsauttamalla. Koska ap ei näytä tätä tajuavan, hänellä on paljon käsittelemättömiä ongelmia omien tunteidensa kanssa.
Mä luulen, että aloittajalle on käynyt niin, että joku varattu on iskenyt silmänsä häneen. Hän on luullut ihmistä vapaaksi ja sitten paljastuukin, että varattu on. Ero tulee, kunhan uusi suhde on saatu pohjustettua.
Se jos mikä vituttaa. Itselläkin kokemusta asiasta. Pysykää oikeasti varatut kotipesällänne. Jos ahdistaa, erotkaa ja vasta sitten alatte uutta suhdetta muodostamaan.
Tässä taas ihmiset puhuvat eri asioista. En eri asia tavata jokjonka kanssa sattumalta klikkaa kuin aktiivisesti etsiä uutta puolisoa silloin kun on vielä toisen kanssa.
Harvemmin kai parisuhteessa aktiivisesti "parempaa" etsitään. Ellei sitten ole ihan jostain teinimeiningistä, tai todella kehittymättömistä ihmisistä kyse. Ap:llä on myös itsensä kanssa ongelmia. Ei ole normaalia vetää hernettä nenään toisten asioista. Aina kannattaa pitää mielessä Tyyneysrukous:
"Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne, jotka voin, ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."