Palstalaiset ehkä muistaa minun tarinan. Upea nainen, mutta pikkuhiljaa saan oireita, että kaikki ei ole hyvin. Nainen tuntuu loittonevan minusta ja takerrun lisää. Kokoajan olen häntä huomioinut hyvin, mutta selkeästi takertunut... Miksi? Mukana ilmeni, että join liikaa, yritin huuhtoa pahanolon pois.
Muistaako kukaan, että kerroin narsistisesta exästä? Sekin käyttäytyi kuten minä. Roikkui ja oirehti. Tosin toisellatavalla. Se oli mustasukkaisuutta. Mulla se ei ehkä sitä ollut, mutta jotain samaa. Huomasin, että exä olis ollut tyytyväinen tuollaiseen kohteluun, kuten tuo nainen. Kun rakastan häntä kuin hullu puuroa, niin käyttäydyin kuten minulta oli aikoinaan pyydetty. Ihmettelin, kun hän loitontuu, mutta tukehdutin häntä ja vaivasin. Itsekin reagoisin oikeastaan noin...
Nyt vaan käyttäydyttiin kuin aikuiset, enkä tunnistanut tuota. Minä annoin tilaa ja odotan. Ja kyllähän mä itekin nyt tarviin tilaa ja aikaa. Rankkaa jo huomata, että en ole päässyt exän vaikutuksesta vieläkään... Luulinn jo kuopanneeni sen elämän, mutta se meinaa sotkea nyt uudenkin. Mutta vielä sen prkle selätän. En halua olla mikään nilkassaroikkuja.
Muistaako kukaan, että kerroin narsistisesta exästä? Sekin käyttäytyi kuten minä. Roikkui ja oirehti. Tosin toisellatavalla. Se oli mustasukkaisuutta. Mulla se ei ehkä sitä ollut, mutta jotain samaa. Huomasin, että exä olis ollut tyytyväinen tuollaiseen kohteluun, kuten tuo nainen. Kun rakastan häntä kuin hullu puuroa, niin käyttäydyin kuten minulta oli aikoinaan pyydetty. Ihmettelin, kun hän loitontuu, mutta tukehdutin häntä ja vaivasin. Itsekin reagoisin oikeastaan noin...
Nyt vaan käyttäydyttiin kuin aikuiset, enkä tunnistanut tuota. Minä annoin tilaa ja odotan. Ja kyllähän mä itekin nyt tarviin tilaa ja aikaa. Rankkaa jo huomata, että en ole päässyt exän vaikutuksesta vieläkään... Luulinn jo kuopanneeni sen elämän, mutta se meinaa sotkea nyt uudenkin. Mutta vielä sen prkle selätän. En halua olla mikään nilkassaroikkuja.
Vastaukset 95
Vanhimmat
Mulla on tapana alkaa pyöritellä muita naisia ja panostaa omiin juttuihin kun joku loittonee. Se on joku ensireaktio johon turvaudun.
Outoa tässä on se, että se yleensä on toiminut (varmaan koska oma itseluottamus kasvaa valloitusten myötä ja panostaa taas eri asioihin) ja toisaalta seuraava on pedattuna jos hommat kosahtaa.
Mutta ei tuo kovin fiksua ole...
No jostain kummasta itsellänikin ensireaktio on se, että mieli tekisi nostaa kytkintä ja lähtee, mutta Rakastan naista niin pirusti. Vaikka oon roikkunut ja varmasti silleen ahdistanut häntä, niin mitäään en oo tahallani tehnyt. Ja olen kuitenkin käyttäytynyt hyvin. Niin odotan mitä hän sanoo aikanaan.
Eikä tää roikkuminen oo tuntunut itsestäänkään mukavalta. Nyt ehkä ymmärrän jotain mustasukkaisuuden tunnettakin, tai että miten pahalta ja lohduttomalta se tuntuukaan. Ei kukaanhalua tuntea oikeasti niin.. Mutta ei sille voi toinen mitään... Itse se on kairattava itsestä pellolle.
Mä taisin joskus jossain ketjussa sanoa eron läpikäymisen vaikeudesta ja laastarista.... Ei ehkä päde kokonaan sinuun, ainakaan tuon laastaria suhteen, mutta se on totta että vanhasta eroon pääseminen on työn ja tuskan takana. Suhteet kun on kahden kauppa ja jos ihan tosissaan haluaa perata vanhan pois, niin silloin on pakko katsoa myös peiliin ja miettiä omaa osuuttaan ja käytösmalleja.
Olet kuitenkin oikealla tiellä, kävi nykyisen naisen kanssa kuinka hyvänsä. Erosta selviämisestä ja muusta aiheeseen liittyvästä on muuten kirjoitettu hyviä kirjoja. Kannattaa vilkaista niitäkin, kun kerran pidät lukemisesta.
Tsemppiä!
Niin. Miten ihminen oppii käyttäytymään? Kokemuksien kautta... Tuo exän kanssa kokemus suhteesta tässä mittakaavassa on minut ainot kokemus tämän tason suhteesta. Ja käyttäydyn sen mukaan kun muuta en ole oppinut. Vaikka tiedän faktat, niin näin vaan tapahtuu.
Saman jutun tajusin alkoholin suhteen. Vaikka tiedän, että se vie jos en sitä rajoita, niin annoin senkin viedä..Kun en ole muuta mallia nähnyt. Siinä ei tullut kukaan sanomaan, että lopeta se, vaan sen keksin itse. Mutta sille löytyi selitys nopeammin. Lohtu... Etsin lohtua sieltä, mikä jo omaan korvaan kalskahtaa pahasti.
Oppia ikä kaikki. :-)
Ihan kuin oma tarinani tässä talvella. Aiemmin tein lähes vastaavanlaisen avauksen jossa nainen vaan alkoi loittonemaan ja itse taas takerruin häneen aina enemmän. Kun rakastinhan mä häntä. Rakastin 2011 ja rakastuin uudelleen 2016 kun tavattiin. Oudointa oli se että kaikki meni aina silloin hyvin kun myötäilin hänen mielipiteitään ja taas silloin huonosti kun esitin omia mielipiteitäni. Silloin tuli aina riitaa. No oli miten tahansa sanoin ketjussani että hänen joutuessaan suureen leikkaukseen joka oli toissapäivänä otan häneen kerran vielä yhteyttä. En ottanu kun sanoin viimeisessä viestissäni hänelle että olisi mukava jos hän ilmoittelisi miten leikkaus on menny. Mitään ei ole kuulunu. Joko häntä ei hittojakaan kiinnosta se että olen huolissani hänestä tai sitten on tapahtunut pahin mahdollinen. No olen käsitellyt asiaa jo terapiassa. En olisi koskaan uskonut että joudun vielä terapiaan käsittelemään tällaisia asioita jossa itsetuntoni romutetaan täysin. Kuten sinullakin itselläni oli vuosi sitten äärimmäisen takertuva ja sairaalloisen mustasukkainen nainen. Päätin suhteen siihen kun hän lopulta löi. Tämä viimeinen suhde oli sitten taas rankkaa henkistä väkivaltaa mua kohtaan jossa nainen pyrki kieltämään mun suuret tunteet häntä kohtaan. Lopulta olen alkanut miettimään että hän saattoi olla kiinnostunut minusta vaan hetkeksi omien ongelmiensa lohduttajana. Kun hän sai tarpeeksi voi suhteen sammuttaa kuin valon katkaisijasta. Näin hän teki 2011 kin. En enään syyllistä itseäni niin paljon kuin jättämis viikolla vaikka ajattelen häntä edelleen lähes kokoajan.
Olen tapaillut netin kautta nyt muutamia naisia. Huomenna yksi erityinen tulee luokseni ja laitamme ruokaa yms tutustumme. Uskon silti edelleen että maailmassa on vielä naisia jotka arvostaa minua miehenä eikä vaan tunteettomana hetken huvina jonka voi hylätä kun kesäkissan kun siltä tuntuu. Ja naisille ihan tiedoksi: Myös meillä miehilläkin on tunteet!
No minusta sinun kannattaa käydä tuo oma roikkuminen läpi. Se ei ole normaalia. Aion sen selvittää itsessäni, kävi miten kävi tämän suhteen kanssa. Vihonviimeinen kerta elämässä, kun sitä itsessäni näen. En voisi aloittaa uutta suhdetta, ennenkuin sen ymmärtäisin itsessäni. Entä jos tulisi yhtä ihana nainen vastaan? Sama homma... No fucking way, anymore!
Roikkuminen sinällään ei ole normaalia mutta se on tässä tapauksessa asia mihin ei edes terapia auta. Siksi koska en roiku ihmisissä läheisriippuvuudesta vaan kiintymyksestä. Olen ollut useissa suhteissa elämäni aikana ja vain kaksi naista on saanut tuollaisen ns roikkumisen tunteen aikaan. Se ei tarkoita varsinaisesti kirjaimellisesti roikkumista vaan todella syvällisen tunteen jota ei halua menettää vaikka se menettäminen on jo käsillä. Siksi roikkuu jotta edes jotain tekisi sen rakkauden eteen. Jos en ns roikkuisi on se sama kun en olisi kokenut mitään hänen kanssaan. Tosiaan vain kaksi naista on saanut tuon syvällisen tunteen minussa eloon. Muut suhteet on ne joko itse päättämiäni tai että minut on jätetty ei niiden perään ole tarvinut kyyneleitä vuodattaa. Ei edes ainoa avioliittoni mikä nuoruuden innossa tuli solmittua. Ei se nainen herättänyt lopulta minussa tuota kai se on se kemia sitten aikaan mihin vain kaksi naista on pystynyt.
Jos huominen nainen on ihana niin sitten menen elämässäni eteenpäin hänen kanssaan olettaen että hän tuntee samaa. Opin virheistäni ja niitä en toista hänen kanssaan ja oletan tietenkin että en saisi henkistä väkivaltaa kohdalleni. Helpommin unohdan menneen suhteen pettymyksen kun joku toinen astuu kuvioon. Silloin kaipuu muuttuu lähinnä vihaksi entistä kohtaan kun on sellaista paskaa sietänyt. Yksin jauhamalla siitä ei eroon pääse. Puhumalla terapeutille ja uusi suhde on kaiken tae.
No minä näen, että et tutki asiaa oikeasti omana ongelmanasi. Naiset jotka ovat saaneet sinussa kiintymisen tunteen ovat taatusti ihan oikealaisia ihmisiä, minkälainen ihmisen pitää ollakin. Niin on tämä minunkin nainen. Mutta en osaa jotenkin käsitellä asiaa oikein. Siinä saattaa olla menneisyys syynä tai jokin, mikä lie, mutta otan sen selville. Se ongelma johtuu minusta, ei naisesta. Ja ei se korjaudu, että toivon, että toinen kohde muuttaisi tilanteen... Tuskin...
Ja minäkin tunnistan tuo rakkauden eteen jotakin tekemisen hyvin. Sitä koittaa selittää jotain käsittämätöntä tunnetta... Mutta se tunne minulla tulee omasta päästä. En osaa siis käsitellä tilannetta... Minusta se johtuu siitä, että enole ikinä ollut sellaisessa tilanteessa. Minulla on kaikki hyvin, parisuhde hyvin, mutta ehkä joku raja vaan tulee vastaan, minkä yli ei voikaan mennä...
Mutta kiitos, ehkä tavallaan avaat lisää ajatuksia...
Tunne kysymykset on hankalia jos tunteet ei ole suhteessa samalla viivalla. Toinen tuntee toinen ei. Totuus vaan on se että rakasta ei jätä kukaan. Minua ei rakastettu ja minut jätettiin. Siksi rakkauden osoituksillani ei ollut tuontaivaallisen merkitystä. On vaan hankalaa jos itsellä on valtava tunneside mutta toisella ei juurikaan. Ei siinä silloin kuun taivaalta hakeminen auta. Tämähän se suhteissa hankalaa onkin kun kummallakin pitäisi kolahtaa samallatavalla ei vaan toisella.
No itse ainakin kysyin, että pitäisikö minun lähteä ja antaa hänen miettiä. Ensin minäkin tunsin, että hän ei rakasta, mutta kyllä hän rakastaa, sen minä koin ihan selvästi, silti koin, että tunne ei ole sitä mitä ennen...
Mutta minä edelleen koin, että siinä on jokin ristiriita, mitä en osannut selittää itselleni tai hälle. Tunsin että hän rakastaa paljon, mutta ei yhtäpaljon kuin minä tai jotain muuta käsittämätöntä skeidaa, mikä kuullostaa saakelin typerältä..
Kyllä minullekin vakuuteltiin rakkautta niin sanoin kuin teoinkin mutta kaikki on vain sanahelinää jos ne asiat lopulta petetään. Kuten sanoin rakasta ei jätä kukaan. Itse en naista olisi jättänyt ikinä. Hän jätti minut jo toistamiseen vaikka vielä joulukuussa sanoi että "minä en jätä sua koskaan" Hah. Että sellaista rakkautta.
No mä kyllä keksin jotain tästä lisää.
Jotain läheisriippuvuuteen liittyvää löysin youtubesta. Moni narsistin uhri kärsii siitä just. Tai alkoholistin. Yks kaks joku toinen ei alkuhuuman jälkeen tarviikkaan huomiota ja oireet alkaa. Eli minun exä aiheutti minulle riippuvuuden toimia tietyllä tavalla ja nyt suhde tarjosi sitä vaan tietyn hetken, kunnes aloin kaipaamaan huomionpuutetta...Ei ole mitä täyttää... Ja luulen, että minusta ei välitetä niin... Sitä suuntaa... :-D Käy jotenkin järkeen...
Oletko kenties lapsena joutunut kotona hoitamaan vanhempia, joitain muita sisaruksia? Tai onko sinulla ollut joku pitkä parisuhde, missä olet ollut jossainmäärin tiukassa puristuksissa, että sinulta on vaadittu ihan tajuttomia?
Moni alkoholistin puoliso saattaa kärsiä samanmoisesta, kun puoliso lakkaa juomasta, ei tarviikkaan hyysätä onnetonta juoppoo ykskaks. No munkaan ei tarvia nyt exää hyysäillä ja naisen kanssa alkuhuuma ohi, niin sehän on vierotusoireen tapaisia tunteita päällä. Lohduttomuutta...
Minusta läheisriippuvuuttakin on monenlaista. Se on voinut lähteä jo lapsuudesta tai sitten jostain vaativasta entisestä parisuhteesta. Ja jos sitä ei hoida pois, niin siinähän sitä aina sit kärsii itse...
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Läheisriippuvuus Kurkkaas toi... Läheisriippuvuus, ei tarkoita läheisestä roikkumista....
Jännä että aina nimenomaan siitä joka kokee huonoa kohtelua syytetään että lapsuutesi on ollut huono tai muuta vastaavaa. (koulukiusattua syyllistetään ja kiusaajan ei ainakaan koulua tarvi vaihtaa) Sanon tämän nyt sinullekin kuten monille muillekin että lapsuuteni oli erinomainen. Minua huomioitiin ja puutettakaan ei koskaan ollut mistään olihan vanhempani hyväpalkkaisissa töissä ja nyt kumpikin olleet jo vuosia eläkepäivillä. Alkoholi saati väkivalta ongelmia en kärsinyt koskaan.
Puhuin viimeksi terapeutillekin että olen tutkinut niin läheisriippuvuus kuin uhriutumis artikkeleja ja suurinosa niista piirteistä ei sovi minuun mutta osa kyllä. Terapeutti sanoi että kaikissa meissä löytyy piirteitä sieltä ja täältä eikä yhtä diaknoosia voi tehdä vaan senperusteella että joku haukkuu sinua joko uhriutujaksi tai läheisriippuvaiseksi. Voin sanoa että siinä missä tänne kirjoitan muutaman minuutin tekstiä ehdin vähän enemmän kertomaan hänelle 45min tapaamisissamme jossa lähes kokoajan olen itse äänessä koska puhuttavaa minulla on paljon.
Ennemmin ottaisin exäni tapauksessa sen huomioon että hän hylkäsi isänsä jo teini ikäisenä hyväksikäytön takia sekä alkoholi ongelmien takia. Ja äitiinsä hän pisti välit poikki viime kesänä kun äitinsä ja hänen exä alkoivat pelehtimään yhdessä. En tekemälläkään voi löytää syytä eroon itsestäni koska olinhan huomioiva ja halusin muutenkin auttaa naista hänen vakavan sairauden aiheuttamien rajotteiden takia. Se paraniko hän leikkauksessa vai ei maanantaina tulen tuskin koskaan kuulemaan mutta se on hänen asiansa. Mulle se kertoo viimeistään sen että mun huolilla ei ole hänelle mitään merkitystä vaan hän lähinnä on kylmä ja tunteeton sekä itsekeskeinen.
Toki teen itsekin virheitä suhteissa ja miten niitä virheitä voin välttää niin siksi asiaa pitää käsitellä jonkun kanssa jossa etenkin huonoa itsetuntoa ja niiden syitä ja seurauksia pitää avata että pääsen elämässä paremmin eteenpäin.
No minä tajusin juuri viime yönä läheisriippuvuuden sisimmän luonteen. En ole tästä naisesta suoraan riippuvainen, vaan hänen huomioimisestaan. Nainen on kuin alkoholistille pullo ja hänen huomioiminen se alkoholi. Se selittää muitakin minun oireita ja tuntemuksia. Enkä minä ainakaan aio sinua mihinkään ajatukseen käännyttää, mutta minä haluan tämän pois, tää aiheuttaa minulle muutakin ongelmaa...eron jälkeen 4 vuotta on mennyt tuskassa löytää tuo pullo...Ja päästä sotä juomaan...Eli nainen ja huomioimaan häntä... Mutta kiitos sulle jeesistä bro! :-D
Tarinasi ei ole täysin tuttu, sillä hetken olen ollut palstalta poissa. Ilmeisesti olet vielä sen saman naisen kanssa kihloissa. Et siis ole sinkku. Muistat varmaan minut - sen entisen Tähti92:n.
Päätin palata palstalle takaisin, sillä tapasin marraskuisen naisen, sen lukiolaisen. Tämä lähestyi viikko sitten minua ja olisi antanut puhelinnumeronsa sekä sähköpostiosoitteensa. Jostain syystä minä tein niin, että annoin vain oman sähköpostiosoitteeni, sillä halusin osittain vähän miettiä mitä hänelle sanoisi ja hankkia lisää aikaa lähestymissanoihin. Valitettavasti en ole saanut lukion kolmasluokkalaiselta mitään sähköpostiviestiä eli möhlin mahdollisesti mahdollisuuteni. Kaikki ei mene siis aina putkeen. Ehkä hän on kadottanut sen paperipalan, jossa sähköpostiosoitteeni on.
Itselläni on siis nyt haaveissa mahdollinen suhde ja sen jälkeen en olisi enää sinkku.
Mitenkä sinä etenisit lukiolaisen suhteen, joka parhaillaan kirjoittaa ylioppilaaksi? Hienoa on se, että hän oli ainakin hetken kiinnostunut minusta viikko sitten keskiviikkona. Hän ihastui minun mielestäni marraskuussa! :) Nyt vihdoin tapasin hänet, mutta möhlin pikaisen törmäämisen.
Mitäs Sinulle kuuluu? En ole käynyt täällä puolentoista kuukauteen!
Voi vitsi. Nyt käyn itse läpi sellaista kriisiä, että ei taida minun neuvoja edes kuunnella. Mutta varmaan ei ole tuttua purppurahöttöjuttua enää mun tarinat. Olen ajautunut sellaiseen muutokseen itsessäni suhteessa, että en olisi uskonutkaan. Toisaalta olen oivaltamassa, että ei sille ole vaan mitään voinut. Kun saan palikat kohdalleen ja asiat järjestykseen, olen taas oma itseni.
Ja ihastumista ei ainakaan voi kenestäkään todeta kertatörmäyksellä. Ja jos on puhelinnumero sulla, niin soitat. Se on varmin tapa saada ihminen kiinni. Pyydät kahville tms. Siitä se lähtee..
Sähköpostiosoitteet voi olla yhdestä merkistä kiinni ja ei mene oikeaan osoitteeseen, mutta soittamalla tiedät kuka vastaa.
Vieläkin sama neuvo. Tyhjän saa pyytämättäkin. :-)
"Mutta varmaan ei ole tuttua purppurahöttöjuttua enää mun tarinat."
Mitäs tämän vuoden puolella on sitten tapahtunut, kun ei ole enää purppuraa?
"Ja ihastumista ei ainakaan voi kenestäkään todeta kertatörmäyksellä. Ja jos on puhelinnumero sulla, niin soitat."
Nainen tyrkytti puhelinnumeroa ja otti puhelimensa esille, mutta en ottanut hänen numeroaan, sillä on huonoja kokemuksia. Viime vuonna puhelimitse yksi 19-vuotias perui treffimme. En voi siis soittaa häneen, kun ei ole puhelinnumeroa. Valitettavasti tapaamme siinä kaksi kertaa vuodessa sattumalta eli joskus vasta ensi kesänä ilmeisesti seuraavan kerran tapaan hänet! :/ No silloin hän on ilmeisesti ylioppilas. Voi johtua myös ylioppilaskirjoituksista - miksi ei ottanut sittenkään yhteyttä, vaikka oli marraskuussa ja nyt maaliskuun ensimmäinen selvästi ihastunut. Tietysti lämmittää molemmilla kerroilla hänen katseensa, mutta yhteyttä häneen en ole saanut. Katseen ja viime keskiviikon lähestymisen perusteella hän on ihastunut! :)
"Pyydät kahville tms. Siitä se lähtee.."
Tarkoitus on pyytä häntä kaupungin kirjaston kahvilaan kahville. Sen jälkeen meinasin mennä syömään kiinalaiseen. Kolmannella kerralla kutsun luokseni. Kesällä on tarkoitus kävellä käsikädessä, jos oikein hyvin menee! :)
En kirjoittele täällä joka päivä, mutta jatkossa käyn heittämässä läppää täällä useana päivänä viikossa!
Törmätään!
No siis mä oon tätä jo tässäkin aloituksessa kertonut. Mopo karkasi käsistä ja sitä mitä enemmän selvitin, sitä enemmän se keuli...
Mutta elä suunnittele mitään muuta kuin se yksi kahvilareissu ja piste... Sit voitte yhdessä sopia siinä, että tapaatteko missä seuraavan kerran. Sä meet liikaa asioiden edelle ja mietit toisen ihastumiskatseita ja muita ihan ennen aikojaan. Sullahan mopo karkaa käsistä jo ennenkuin ees polkaiset käyntiin. :-D
"Mutta elä suunnittele mitään muuta kuin se yksi kahvilareissu ja piste... Sit voitte yhdessä sopia siinä, että tapaatteko missä seuraavan kerran. Sä meet liikaa asioiden edelle ja mietit toisen ihastumiskatseita ja muita ihan ennen aikojaan. Sullahan mopo karkaa käsistä jo ennenkuin ees polkaiset käyntiin. :-D "
Tammi-helmikuun vaihteessa 2016 jo tämän naisen suhteen haaveilin häistä ja kuvittelin häämatkan sekä yhdessä asumisen. Kaksi vuotta naisimissa mielikuvituksessa oltua tuli avioero, vaikka olin haaveissani lottomiljönääri. Minusta on hauska ja ihana haaveilla onnesta. Vuosi sitten haaveissa testasin sitä, että onko onni mahdollinen. Hylkäsin hänet mahdollisuutena helmikuun alussa 2016, sillä hän oli nuori lukion tokaluokkalainen. Nyt jokin on muuttunut ja hän on lukion kolmasluokkalainen. Kohta hän ei ole enää lukiossa ja on jo täysi-ikäinen. Haaveilen yhteisestä kesästä tuoreen ylioppilaan kanssa! :) Minusta mopo saa haaveissa vähän keuliakin, mutta tosi elämässä järki pitää tietysti olla mukana tekemisissä. Rakkaudessa ja tunteissa saa olla vähän hupsu! :)
Ehkä se Sinullakin vielä onneksi vaihtuu! Kannattaa olla positiivisesti asioissa liikkeellä ja katsoa, että lasi on ainakin puoleksi täynnä. Pessimisti katsoo, että lasi on enää puoliltaan täynnä.
No voihan sitä haaveilla. :-) Mutta tuo sinun puhelinnumeron miettimiset ja niistä muka johtuneet erot kuullostaa, että otat sit haaveet todesta. Tosiasiahan on, että sovit treffit ja toiset tulee sopia siellä sit.
Kyllä minäkin näen lasin puoliks täynnä yleensä, mutta liian korkeita haaveita en tee, kun voi pudota ja kovaa... Toisaalta niin on tainnut tehdä jo... Siksi kai tääkin nyt on vaikeaa...
Mutta jos olet sitä mieltä, että iloisella haaveilulla asia etenee, niin mikäs mä olen neuvoilee... Eikun annat palaa, Tiger! :-D
"No voihan sitä haaveilla. :-) Mutta tuo sinun puhelinnumeron miettimiset ja niistä muka johtuneet erot kuullostaa, että otat sit haaveet todesta. Tosiasiahan on, että sovit treffit ja toiset tulee sopia siellä sit."
Joo ensiksi juttelua kivassa kahvilassa. Syy kaupungin kirjaston kahvilaan on se, että hän hymyili kuin ihastunut marraskuussa 2016 sen lähellä linja-autossa. Katsoimme toisiamme syvälle silmiin ja hymyilimme onnellisina. Molemmat ihastuimme silloin. Se tuli niin äkkiä ja hän nousi kirjaston pysäkillä. Näin hänet kadulla kirjaston kahvilan edessä ja ymmärsin vasta silloin hänen ihastuneen. Silloin oli liian myöhästä luoda kontaktia viime vuonna. Nyt haluaisin jatkaa keskusteluamme samassa kohdin bussin sijaan kirjaston kahvilassa. Valitettavasti emme nähneet toisiamme lähes neljään kuukauteen.
"Eikun annat palaa, Tiger! :-D "
Jos kohtaaminen onnistuu niin pyydän syömään hänet kiinalaiseen ravintolaan Deli Chinaan. Sen jälkeen kutsun hänet luokseni katsomaan yhtä televisiosarjan jaksoa. Neljännellä kerralla ehdotan, että suutelisimme taloni pihalla tupakkapaikalla. Minä en polta, mutta hän polttaa. Suutelisin häntä ennen hänen tupakan polttoaan ja sen jälkeen. Haluan pussata häntä molemmilla kerroilla. Viidenneksi sitten kesällä meinasin kävellä hänen kanssaan käsikädessä Marjalan kaupunginosassa, jossa kumpikaan meistä kyllä asu. Tälläisiä pusi pusi & käsi käsi haaveita minulla on hänen suhteensa! :)
Muuten täältä löysin naistuttavan, jonka kanssa kirjoittelen. Hän kirjoitti minulle sähköpostina eilenkin. Hän kirjoittaa kyllä vain siinä 1-3 kertaa viikossa sähköpostia, mutta se on tyytyvämpää ja intiimimpää kuin täällä kirjoittelu toiselle.
Onko Sinulla ystäviä kasvotusten, joiden kanssa voit puhua asiat suoriksi? Minusta sinun kannattaisi netin sijaan käydä tunteitasi ja mietteitäsi läpi jonkun kaverin kanssa kasvotusten?
On mulla niitäkin. Ja oon turissut ja selvitellyt asiaa jokasuuntaan. Just joku tässä ketjussa avaa aikahyvin vertaiskokemuksellaan solmua...
Aattelin jos keksisin jonkun kirjan aiheeseen liittyen, niin vois lueskella...kyl se tästä...
"Aattelin jos keksisin jonkun kirjan aiheeseen liittyen, niin vois lueskella...kyl se tästä..."
Oisiko John Grayn kirjasta apua? Olen lukenut sen joskus vuosia sitten. Iltalehden psykologi-kirjoittaja Sofian Sohva suositteli sitä minulle. Siitä saattaisi saada jotain ideoita omaan elämäänsä. John Gray on maailman johtavampia seksologeja ainakin myytyjen kirjojensa perusteella.
"Paranna parisuhdettasi ja löydä partnerisi kanssa yhteinen kieli.
Joskus tuntuu siltä, että miehet ja naiset ovat kuin eri planeetoilta - he ajattelevat, tuntevat ja puhuvat aivan eri tavoin.
John Grayn kirja on käänteentekevä parisuhdeopas. Se kertoo yksityiskohtaisesti, mistä miesten ja naisten ristiriidat syntyvät ja miten ne nakertavat onneamme. Eipä hätää: kirja neuvoo, miten voimme ratkaista ongelmat käytännössä. Kun oivallamme miesten ja naisten eroavaisuudet, ymmärrämme paremmin toisiamme ja voimme nauttia täysillä avioliitosta tai kumppanuudesta.
Psykologi John Gray on tällä hetkellä Yhdysvaltojen suosituin tietokirjailija. Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta on ollut siellä myydyimpien kirjojen listalla vuosikausia. Sitä on myyty Yhdysvalloissa seitsemän miljoonaa kappaletta ja maailmanlaajuisesti lisäksi miljoonia 40 kielellä."
https://www.booky.fi/tuote/gray_john/miehet_ovat_marsista_naiset_venuksesta_paranna/9789524590464
No etsin liittyen tähän...
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Läheisriippuvuus
"Läheisriippuvuus (sanatarkka käännös englannista on kanssariippuvuus) on läheisen ihmisen riippuvuuden (tyypillisesti päihderiippuvuus) aiheuttamaa häiriökäyttäytymistä [1][2]. Läheisriippuvainen vähättelee omia tarpeitaan ja pyrkii huolehtimaan muista ihmisistä. Toimintamalli syntyy tyypillisesti lapsena vanhemman alkoholin väärinkäytön seurauksena: Lapsi joutuu ottamaan vastuuta vanhemmastaan ja joutuu siksi torjumaan omat tarpeensa."
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Läheisriippuvuus
Miten tuo Sinuun liittyy? Olen vähän ulkona, kun olen ollut poissa puolitoista kuukautta täältä. Mitenkä se tuohon on kehittynyt? Itse olen suorittanut psykologiassa perusopinnot yliopistossa, mutta en ole tuollaiseen törmännyt. Se opinnoista on jäänyt käteen se, että ihmissuhteissa ja psyykeen alueella yhteiskunta pyrkii tarjoamaan apua kriisitilanteissa. Jos tilanne ei auta kriisissä niin olisiko syytä kääntyä ammattiauttajan puoleen.
Kävin jo, mutta ei ne vastauksia anna. Itse on haettava tietoa.
Ja ei tuollaista ulkopuoliset huomaakaan. Ja itsekin keksin ihan just. Ja tätähän on varmaan jokaisella, mutta exä varmaan ruokki sen sairaudeks asti.
Mutta käyn kirjastossa ettii kirjaa siihen liuttyen.
"Mutta käyn kirjastossa ettii kirjaa siihen liuttyen."
Siellä kirjastotäti tai setä voi auttaa kirjan haussa. Jos se auttaisi löytämään juuri oikean kirjan. Teoriassa sopiva kirja saattaa löytyä kaukohakuna, jos ei satu olemaan juuri siinä kirjastoverkossa, josta etsit. Jossain päin Suomea sopiva kirja saattaa olla jossain maakuntakirjastossa. :) Kannattaa kirjastotätin opastuksella hakea muualtakin Suomesta!
"Ja itsekin keksin ihan just. Ja tätähän on varmaan jokaisella, mutta exä varmaan ruokki sen sairaudeks asti."
Tuskin se exä alkoholisti oli. Mitenkä hän ruokki jutun sairaudeksi asti?
Itseä harmitti viime yönä muuten se, että en ollut kotona katsomassa Mestarien liigan jalkapallo-ottelua Barcelona-PSG. Jännästi ottelu ratkesi vasta lisäajanminuuteilla. Faijan luona ollessa ottelua tuli seurattua vain tekstiteleviosta. Olisi kiva ollut nähdä Barcelonan 6-1 kotivoitto livenä. Barcelona hävisi ensimmäisen ottelun 4-0, mutta pääsi runsaalla kotivoitolla jatkoon 6-5. Harmi, kun ei nähnyt ottelua livenä televisiosta. Sinä olit jääkiekkoihmisiä, etkä jalkapallon ystäviä?
Joo, ihan guuglella hain ja marssin hyllylle ja poimin sopivat aviisit. :-)
Joo. Tää tais olla se alkoholistikirjoitus vai? Ei se sitä aiheuttanut, kun tään läheisriippuvuuden ehkä, en mä tiedä vielä, enkä tiedä pengonkaako syytä sen ilmenemiseen. Enemmän mä oon kiinnostunut siitä, että miten sen saa pois. Tuskin sitä pois saa, mutta oppia elämään sen kanssa.
No jäkistä ennemmin kuin jalista katon, mutta tänään lähden itse pelaamaan sählyä...Tai salibandya. :-) Pääohje tähäntautiin onkin, että elä ja anna muitten elää. Mun tärkein homma on keskittyy just vaan miettimään itseäni. Ei miten muut minun kokee.
Joo. Jokapäivä tää pään sisältö alkaa aukeemaan mulle enemmän. Tietty oon sitä selvittänytkin, ehkä liikaakin. Muistanet muuten syksyllä kun jo kerroin jotain, että on omituisia tunnetiloja, vaikka suhteessa oli kaikki hyvin. No ei ollut minulla. Podin jo tätä oloa täyttäpäätä.
Jos selvitän mitä pääni sisällä tapahtuu, kun oire alkaa.
Eli tunnen ensin, että naisella on jotain hätänä, tai hänellä ei ole asiat kunnossa. Samalla pelkään, että hän loittonee minusta. Saan jopa paniikkikohtauksen tapaisia oireita. Sydän tykyttää ja olen levoton. Todellisuus on, että nainen vaan elää. Minunkin pitäisi. Ottaa rennosti ja vaan olla. Ei mitään hätää. Mutta minun mieli tekee minulle tuon tunteen. Sitä tuossa tilassa myös miettii, että miksi se toinen ei kerro ja puhu, kun minusta jokin hällä on. Mutta mitäpä hällä. Kiire korkeintaan. Ja kyse ei ole, etteikö hän välittäisi, mutta minä näen sen vaan niin, että hän ei välitä, kun ei tarvitse just silloin.
Ymmärrän nyt aikahyvin jutun. Jokapäivä paremmin. Nyt on vaan väkisin opittava tuntemaan toisin. Tunnistettava mikä on oikeaa tunnetta ja mikä taas tästä mielensairastumisesta johtuvaa. Eli minun pitää eriytyä siitä toisesta ihmisestä. En voi tuntea hänen puolestaan.
Samaa mä vähän näin sun jutussa. Sanoit, että näit ihastumisen. Sinä olet nähnyt lämpimän katseen, ehkä hymyn... Ei ihastumista voi nähdä. Se on tunne. Hän voi vaan kertoa sen.
Hei! Nyt tiedän mistä kirjoitan sen kirjan. Tästä! :-D
"Samaa mä vähän näin sun jutussa. Sanoit, että näit ihastumisen. Sinä olet nähnyt lämpimän katseen, ehkä hymyn... Ei ihastumista voi nähdä. Se on tunne. Hän voi vaan kertoa sen."
Kyllä ihastumisen voi nähdä. Marraskuussa en ollut varma hänen ihastumisestaan, mutta 1.3.2017 se näytti todennäköiseltä. Hän lähestyi itse ja tarjosi puhelinnumeroaan. On muutama nainen aikaisemmin ihastunut minuun. Kyllä ne ihastumiset katseesta näkee mies ja nainen. Kerran yksi ei nähnyt kuin minut ja lyhtypylvään katseessaan. Myöhemmin kuulin tämän naisen rakastuneen. En kyllä häntä koskaan tavannut, sillä asuimme kaupungissa. Ehkä en nytkään enää koskaan näe tätä lukiolaista, joka on mahdollisesti kevään ylioppilas. Ehkä on parempi se, että hän saa keskittyä kirjoituksiin. Ehkä hän ei ottanut yhteyttä ylioppilaskirjoitusten takia tai kenties hän hukkasi paperilapun, jossa oli sähköpostiosoitteeni. Mahdollista on myös kirjoitusvirhe osoitteessa, jonka annoin.
Anteeksi joka päivä ei jaksa täällä palstalla käydä, mutta hyviä viikonloppuja. Vaikea sanoa mitään hirvittävän fiksua tilanteesi kohtalla. En ole psykologi tai ammattiauttaja.
Joo. Ei tarvitse sanoa fiksua. :-)
Mutta jos muistat kaunis mieli-leffan, niin mä oon kuin se Nash. Joudun kaivamaan omasta päästä totuudellisuuden esiin. Siksi mä sun noita juttuja vähän mietinkin. Haaveet ja tosielämä on kaksi eri asiaa. Haaveita voi toteuttaa tosielämässä, mutta haaveet ei ole totta.
Minä tajusin siis, että minun osa tunteista on minun omasta päästä. Ne ei tule mistään tosielämästä. Se ei liity vaan naiseen, vaan oikeastaan aika moneen muuhunkin minun elämässä. Elin elämääni osin muiden kautta. Kaikki päätökset mitä tein, ei olleet minun aivan omia.
Nyt muuten on paino pudonnut. 88 kilosta 76 kiloon. Kesällä on pyykkilautavatsa. :-D
"Nyt muuten on paino pudonnut. 88 kilosta 76 kiloon. Kesällä on pyykkilautavatsa. :-D "
Tosi hyvä juttu. Minulla paino junnaa vähän paikollaan, sillä syön välillä runsaasti sokeria ja en niin hirvittävästi liiku. Mitenkä oikein onnistuit tekemään?
Muistan sen "Kaunis mieli" -elokuvan Nashin. Kuvitteli itselleen kämppiksen, joka pyysi myöhemmin elämässä muka apua jossain vakoilujutussa. Sairaus sai elämään osin harhamaailmassa. Jos samanlaisia oireita alkaa ilmetä niin kannattaa heti hakea apua. Voi mennä pahemmaksi ja sitten varmaan lopulta löytää itsensä jostain pöpilästä tosi sekaisin. Jos oman pään jutut eivät pysy oikein kasassa pitemmän päälle niin jotain tarteis tehdä.
No syömällä tää on lähtenyt. :-)
No mulla onneks ei sentään näy olemattomia ihmisiä, mutta rakennan itselleni tunteita periaatteessa omasta päästä. Olen siis lapsesta asti yrittänyt tuntea miltä toisesta tuntuu ja sen perusteella toiminut hänen kanssaan. Olipa kyseessä kuka vaan.
Ei teistä ätmeistä vaan ole parisuhteisiin.
Oikean minun mielestä aloittaja vaikuttaa paljon mukavammalta ja sympaattisemmalta tapaukselta kuin tietyt palstaätmit. Aina näitä trollisiskon sanomisia saa tulla korjailemaan. :(
No en pidäkään itseäni ätminä, enkä ketminä enkä ytminäkään. Ne on minusta höpöhöpö-juttuja. Yks ex-juoppo sanoi alkoholistijutussa, että ei pidä alkoholistitermistä, koska juomisen voi lopettaa, kun siihen pystyy. Niin sama sopii näihin ätmiytmeihinkin... Ei se ole jannusta kii, vaan sen asenteesta ja uskosta ihteensä, löytyykö sopiva nainen.
Luulen että nainen ei ole oikea jos jättää miehen,joka on sairastunut, eikä nainen siedä vastoinkäymisiä. Kestääkö edes koskaan alamäkeä suhteessa? Kuka tietää. Ja nainen jos päättää hylätä voi olla ongelma hänellä sitoutuminen ja on valmiiksi ongelma itsellään aiemmista.
Nyt etsisit vaan korvaavaa, esim itse oon riippuvaa ihmistä, etsin erotessa laastarisuhteen.
mitä pikemmin,Koska olen tunne ihminen. Ja reilusti puhun laastarisuhteesta myös etsiessä koska en tule olettamaan toisen sitoutuvan kuin parisuhteelta vaaditaan sitä. Mutta en ole koskaan päässyt toteuttamaan sitä mutta riitojen aikaan kerkesin hakea "kun oltiin erottu ukon puolelta"ja heti tärppäs mutta koskaan en kerennyt yhteyttä pidemmälle kun ukko palasi.
Ihmiset tekee toisista riippuvaisia kun vie /jakaa"kotityöt",totut siihen ,tunteiden jakamiseen ja läheisyyteen. Minusta se teki hallaa jos lisää sinun ongelmia lähtemisellä, eikä korjaa sinua yhdessä.
En minä valtakunta mitään etsi. En ehkä ole sellainen. Ennen kyllä olisin hukuttanut tunteet jonnekin ja päättömänä säntäillyt. Teen tavallaan sitä, mutta olen suunnannut sen tänne ja soitteluun.
Nainen tukehtui suhteeseen. Oli neuvoton ja tuo on hälle paras tapa. Ja itseasiassa... Se tekee minullekin hyvää. Minun vaan pitää itse ymmärtää se parhainpäin.
Vitsi, että tuli hyvä fiilis, kun mietin, että ensikesänä pääsen ajamaan veneellä. Se rauhoittaisi nyttenkin mieltä. Vesi rauhoittaa minua. Ja järvien rannoilla pikkutorpat ja huvilat. Vastaantulevalle moikataan. Ja perillä ollaan, kun on narut laiturista irroitettu. Ja siihen mennessä mä olen hoitanut asiani kuntoon. :-)
Oot nii reilu😂 ei minulla koskaan tuota mahdollista ole. Eräketullekin taisin sanoa jääväni rannalle kun lähtee harreminaisia liikeelle veneellä tai ainakin yritin sanoa.
Voisit oikeastaan hommata haaremian naisia ja itse ainakin hommaisin miehiä, eikä se mitään säntäilyä ole.,oot ihan hupsu. Se laastarisuhde yhden ihmisen kanssa olemista vähän kuin panosuhde mutta vierittää edellisestä pois.
En ottaisi varmaan enää rautoja käsiisi,en usko enää ihmisten välittävän toisistaan jos ukkoseni päättäisi
toisin eron vain lähteä, yhtä-äkkiin toisen kanssa. mutta ripustautuminen on liikaa koska en voi vahtia toisen tekemisiä ja saati pitää ruodussa jos ei äly riitä itse toimimaan oikein ja elämä riippumisena toisi häpeän tunteet ja epämukavan olon.
Minun tapani päästä on saada itseni vapaaksi.
Minusta oltaisiin syöty luottamus täysin ja oletan ihan sama montako miestä on, joku löytyy syyn lähtee rypistymisen myötä, toinen mustasukkaisuus vuoksi kolmas turhautumisen minuun ja neljä peräti vaan kun löytää uuden. Ja minusta riittää monelle vaikka en huolisi mitää joukko naimisia.
Ehkä kummakseni vain riippuvuuteni päätyisi sexrealdoll kanssa toimimaan kun älynkin ovat keksineet siihen. Tuskin ihmeempiä vielä puhelisi.😂
Niin valtakunta hassunen... Meitä on moneks. Mä Rakastan sitä naista niin paljon, että en edes pystyisi muita miettimään... Minun ei auta mikään tässä tilanteessa muu kuin odottaa mitä hän tekee. Sen tavallaan kyllä tiedän, että hänellä on myös kamala olo. Kyllä häntäkin harmittaa, että tässä on näin käynyt.
Hänkin miettii varmaan, että miten selvittää tään jutun. Häntä hirvittää ja varmasti ikävä ja pää sekaisin, mutta kyllä hän siitä vielä ilmoittaa itsestään aikanaan.
Minä vaan etsin loppuelämän naista itselleni ja sen löysin. En tiennyt, että en osaa elää oikein, mutta kuka sen voi aina tietää etukäteen? No minä en ainakaan. No nyt tiedän, että en osannut. Voin selvittää miten ja selvitänkin. Hänen on vaan selvitettävä, että haluaako hän sen vielä ottaa vastaan. Enkä tiedä miten kauan siinä menee? Ja mikä on tulos? Riittääkö siihen rakkaus? Ja pystynkö siihen, vaikka haluisin? En vielä tiedä?
Sekin on niin hölmöä tulla jätetyksi "että meillä menee liian hyvin että tässä jotain mätää"
Eli sekin tietoisuus elää että olen itsenä riittämätön vaikka kaikki hyvin meni.jos vaan löytäisin omani riippuvuuteni sopivan,mikä ymmärtäisi.
Vaikka miehellä halut laikkaisi,en luopuisi hänestä vaikka seksuaalisuus on tärkeä vaan jos se tekisi tahallaan varmasti miettisin eroa kuumeisesti.
Niin. Mutta ei minua ole vielä mihinkään jätetty. Ei hän ole sanonut minulle, että ei halua minua ikinä nähdä. Hän miettii, että jatkaako vai ei. Tai en edes tiedä, miettiikö edes sitäkään. Vaan ehkäpä lähinnä, että miten tästä jatketaan eteenpäin....
Jos on minun pää sekaisin,niinsekaisin on hänkin. Hän haluaa aikaa selvittää päänsä ja sitä saa nyt. Ja kyllä tämä oikeasti tekee minullekin hyvää. Ikävä on ja huolestuttaa kun ei tiedä, mutta ei hätää...Olen ollut herrasmies, vaikka olen saanut ahdistusta aikaan. Ja osoittanut rakkautta.
Noh ei se mitään sai ukon vuorostaa miettii haluuko minua enää. En ymmärrä sen juttuja ja vetäyten hiljaisuuteen loukkautuen minulle kun olen kiukkuinen, olo on hänelle liikaa ja kostaa puhumattomuudella ja ahdistaa minua.
Noh se ei ole kiva ikinä näissä tilanteissa oo miettinyt jos se haluaa oikeasti eroon minusta ja ei pysty eroamaan koska en aiheuta oikeata syytä.
Mistä teistä miehistä ikinä tietää ja mitä.
Eilen se taas vauvoja halusi. Vain ainostaan kun äitiyslaatikkoon on takas tullut liukuvoide.
No voi teitä. Sinunkin pitäisi ottaa mahdollisimman iisisti sen dysfasian kanssa. Muistaa, että sekin tuo ongelmia, joille ei voi mitään. Tosin rauhoittuminen tekee sillekin ongelmalle hyvää...Ja lepo. Sit rauhassa kerrot asiat, niin ja odotat että toinen ymmärtää...
Elä nyt lisää muksuja tee, kun on sulla jo noissa hoitamista. Voi sitä tekovaihetta treenata ilman lopputuotettakin. :-D
Ammuin sitä vesipullolla. Se ei osaa selvittää epäsosiaalinen se on. Kiukutteli ettei se halua seksinukkea mutta itse meni kehumaan "jos minä pesen voi sit tilata että pitää sitä niin kallista käyttää"totesin sille että minä pesisin siitä mönjät ja kävisin suihkussa" ja se toteaa "voit sitten ruiskulla sieltä itsesi keinosiementää"
Miksi en tekisi lapsia kun minä tykkään niistä vaikka voimia vie. Onko sairauteni niin paha. En vain ymmärrä loukkaavia vitsejä. Ja jos pusua en sen jälkeen anna niin ei se syy häipyä sänkyy mököttää lupasin vaan sen nuken sille tilata ja pessä sen aina kun jaksan.
Se että mököttää niin pitkää ja sanoo ettei halua nukkea pitäkö, sitä uskoa jos vitsinsä menee överiksi Jos herralla on iskenyt halut nukkeihin eikö se pelastaisi sen mielentilan.
Minusta sillä on enemmän vaikeaa itseään ilmaista, että turha pistää sen valheita minun syyksi jos saa kaikki muutkin uskoon siihen valheeseen.
No kasvattelehan se viisikko ensteks aikuiseks. :-) Kyllä kerkeet sit kohta lastenlapsia ihastelemaan. :-)
No odotahan kun pöly laantuu siellä, niin kohta on vaakamambofestarit teillä. Sovintoseksiä.. :-)
Älä höpise. Riita on ohi. Ei se kauaa olla tuppi suu siitä tiesinkin mistä suuttui. saarnasin sille samalla, mitä aiheuttaa kun jatkaa tuota ärsytystä . Lapset leikki. Ei ne tajua edes kun riidellään.
Kyllä me lapsia tehdään jos se haluaa ja kohtahan on aikuinen vanhin. Ikävä asia on että puhuu liian hyvin ettei edes halunneet antaa kuvatukea vaan vetosivat tarkaivaisuushäiriöön.
Voi vitsi. On teillä Vinha sakki siellä. :-D
No hyvähän se on, että on elämää. Mun muksut touhottaa vielä pihalla. Itse tässä funtsailen syntiä syviä. Aattelin, että huomenna kun käyn puhelee terapeutille, kyselen tietäskö se jotain kirjallisuutta aiheeseen....
Löytyy niitä hakemalla varmasti teillä on kirjaston sivu, missä on haku palkki. Aina ne tarjoaa ja kysy ihmeessä.
telineissäkin varmasti näkyyn tyyliin "irti alkoholista". Pikku vihkosia.Kysele ihmeessä.
Voi kamaluus taas minua haluttaa. Miksei ukko ota minua jo vaakamampoon, tulisellaan keihäällä.
Lopetan palstailun täysin johtuen ylläpidosta.
Olin muka asiattoman vistin lähettänyt. Sexrealdoll nukkien tulosta oli asiaton viesti heidän mukaan.
Pääsevät eroon minusta jotka halusivatkin.
Mutta sinua nyt kyllä mietin.miten voimaan sinulla on lapsia ja elämä edessä. Miten ihan yksikertaisesti tulet pärjäämään.
Ai mää vai? Hyvin mä tuun pärjäämään. Justhan mä taas pääsin pikkuhiljaa kärryille. :-)
Muttariittääkö se vai pääsitkö jo kiinni kinkkuun😂
No lähde sitten taukki äläkä vain puhu!
Minähän sanoin että sitten kun aika vähin äänin. Hassu.en vie kerennyt nukkumaan😂 kerro mikä piikittää sitä sun peppua kuin siilillä piikit? Sinä se syyllinen olet kun kiusaat, herkästi sitä syyttää ylläpitoa pelkästää.
Voi kamala kun väsyttää.
Syytätkö minua jostain? en jää kiusaamaan muita. Olen ottanut sen periaatteksi vuosia sitten ja niin kuin historiasta muistat välitän sinusta vaikka suutun sinulle mutta miksi et ymmärrä että sattuu. Olisi kaikki paremmin jos olisit onnellinen ja voisin tehdä sinut onnelliseksi.muuttaisin menneisyyttäsi jos pystyisin.
Oon joskus haaveillut tulevani tiettyyn aikaan mutta en koskaan käynyt siinä eli minun ikävuotena ei matkustella paitsi jos "haamut" ovat tulevaisuudesta.
En tiedä mutta herkistyn väliin sinun kiukuttelulle.
No kärryille, että miks oon oirehtinut ja en oo ollut tyytyväinen, mutta aloin just miettimään, että kaikkea mitä mä olen naista miettinyt, en voi oikeen vielä tunnistaa, mikä on minua oikeasti ja mikä taas riippuvuutta.... Vähän sekoitti pakkaa siinä mielessä. Mutta selviää kai sekin aikanaan.
Sinä olet sinä ja erossa oleminen alkaa haihtumaan hänen vaikutuksensa . En halu sinusta tuntuu pahalle voisinpa helpottaa oloasi. Tiedäthän moni eron aikaan keskittyy lapsiin ja niistä elämän voimaa.
Minun pikku tyttö melki neljä.
kysy isältään kuulessani " isi mitä ruokaa sinä teet?"
Isänsä Vastasi" kanaa"
Tyttö kääntyi minuun päin. "äiti!, isi keittää kamaa?
Repesin nauraa. Raunoin niin ettei ollut rajaa tyttö silmät pyöristy ihmetyksestä.mikä minuun tuli.
No sekavat tunteet tään tekee.... Kylläne ajallaan haihtuu... Oikeastaan on opeteltavakin vaan olemaan rauhassa, vaikka sattuu. Itseasiassa varmaan mua tulee sattumaan aikapaljon. Mun pitää sietää vaan sellaista kiputilaa, kun toinen on poissa. En voi aina etsiä helpotusta olotilaan. Ja kaivaa luottoa ja oikeita fiksuja tunteita.
Oon koittanut lueskella kirjoja ja tehdä asioita. Mutta sekavat ajatukset vaan mylläilee. Pitää välillä rauhoitella sydänraukkaa. Mutta pahimmat olot oli, kun ei tiennyt mistä olot tuli...
Sinä olet ihana ja tärkeä. Ottaisin sinut vasten rintakehääni ja rapsuttelisin hiuksiasi. Antaisit itkun tulla ja itkettäis yhdessä ja haettaisiin pakkasesta kylmäkallet silmillemme, laskettaisiin turvotusta. raureskeltaisiin kylmäkallelle, mistä se on sellaisen nimen saanut😂
Oot Sulonen, sun pitää alkaa nukkumaan
No onhan niillä hauska nimi kyllä.
Tässä tään taudinkuvana onkin suuri ahdistus ja kipuilu. Tähän kipuun on joko laitettu viesti tai jotain... Jotain huomiota annettava naiselle. Eilen taisin vaan soittaa hänen kanssaan, niin saattoi tulla olo siitäkin.
Jännä olo, kun en ole olevinaan ikinä näin tuntenut, vaikka olenkin. En vaan tiennyt sitä. :-D
Voit ottaa myös peräti kylmänaisen pakkasesta suruun😂 ja minä sen kylmäukon kun harmittaa vanhat asiat.
Minä kipuilin matkalla asioille, muistot ryöppy purostavasta tunteesta, jättämisisen arvailusta vain epävarmuus itsestä kun kelpaamaton seksiin vaikka toinen taas kokee toisin.viime yönä otin hänet, olin taas ilkeä(omasta mielestä)vaikka toinen oli tyytyväinen. Miten voin pitää näppini erossa jos keulii hänellä.
Meidän ihmisten aivot, tuo harmaa mössö tuola luun sisällä rakentaa tunteita ties mistä.
Minäkin saan tunteita siitä, että naiseni ei ota yhteyttä, että hän ei välitä, kunei tarvitse minua. Eli minun mieli tekee sen tunteen, ei nainen. Nyt ymmärrän sen, mutta tunne ei kokonaan muutu ja mieli ei luota ja usko kunnolla, koska se on jostain oppinut tuon väärän tavan.
Mutta minun on opeteltava tuntemaan toisin. Se tulee aikanaan. Niinkuin joku neulakammo, tai muukin pelkotila voidaan siedättää kuntoon. Aikaa se vie ja sattuu perkeleesti.
Kyllä sinäkin pärjäät. Olet touhukas nainen. :-)
Ikävä kyllä itsetunnon laskemisesta iskee alakuloisuus epävarmuus ja touhukkuus laskee tai asioita jää kesken ja kun tiedostaa pitäisi vain mutta iskee uupumus.
Noh puhuin ukolle tätä asiaa😂 ja aina se lohduttaa mutta tuntuu uskooko sitä, entä jos sillä joku muu mielessä tai löytää. Puhuin siitä ilmoittaa ja antaa minunkin selvittää ajatuksia ettei tule yllätyksenä.
Kuin itsekin vois sitten katsoa.
Aloin luomaan mielessäni ja puhumaan feministisestä yhteiskunnasta.moniaviollisen myötä mahdollisuuden tuleminen,olisi sellainen haaremiamiehiä olisi hyvä. ehkä kuitenkin pääsisi hyvin lamasta sellaisella ja voisi olla vähän sellainen uskontojen välinen asia ja häätää näin ääripäitä uskonnoissa tulemasta maahan järkytyksenä😂
Naiselle 4miestä jokaiselle kaksi lasta omatorppa yhteinen ja miehillä yritys. Kaikkia mieti. Muutenkin lapsia tehdään niin vähän.
Minä jo kysyin haluisko se naisia tai huoliako se miehiä mutta ei se minua halua jakaa.
Niin, minä näen sinussa aivan samaa, kuin miten tunsin ennen. Ja sinullakin on rakkaus.
Sinäkin voit päästä tuosta pahastaolosta pois. Usko vaan. Mutta sinun on ensin uskottava, että se on sinun mieli joka sen aiheuttaa. Ei kukaan muu. Sitten on hävettävä sitä. Annettava itelles anteeksi ja aloitettava sietämään niitä tunteita ja kerrottava vaan miehelle, että on paha olla. Elä pyydä korjaamaan mitään itsessään. Halata saa tietty ja pitääkin. Mutta elä... Ja anna toisenkin elää. Ei se siitä katoa. Ja kun sinä pääset tunteittesi päälle ja osaat elää itse, tulee se mieskin sieltä viereen mielummin.
Näin minäkin meinasin. Toivon vaan sitä tukea vielä tähän ehkä enemmän, mutta se toinen ihminen on saatava vakuuttumaan, että elämä muuttuu. Ja vaikka hän ei jostain syystä ymmärrä, niin minä tarvitsen muutoksen jokatapauksessa. Oikeastaan niin sinäkin...Ja teidän parisuhde. Mieti...Mitä menetät? Tuskastunut ukko, vai uudelleen rakastunut ukko? :-)
Minusta sinä tarvitset hellyyttä. Ukko kiukustu kun suihkussa pitkääm
Joo. Kukapa ei. Mutta nyt taidan koittaa saada myös kunnon yöunet. Nekin tekisi kummia tähän alituiseen miettimiseen. Aivot varmaan tarviiskin lepposampaa hommaa. :-)
Minä yritän nukkua, nukuinkin jo mutta tää yö hiippari melkein 2v lähti vaan tallustaan. Heräsin kun poistui sängystä ja suoraan jääkaapille. Annoin maitoa mutta läträsi. syötävää tarjoaa mutta ei kelpaa se pitää itse ottaa että kelpaa.
Joo. Alkaa oma tahto puskee veijariin. :-D
Itsellä taas alkanut ahdistus kasvamaan. Eilen illalla olin vielä ihan voittofiiliksessä tään ongelman kanssa, mutta taas alkaa hiipiä toivottomuus. Pitäis alkaa tekemään jotain, mutta ei oikein keksi mistä lähtis. Yökin meni vähän valvoessa.. :-(
Itsellä ainakin alkoholi auttaa epätoivoon.
Noh itse dancepelillä aloitettiin aamu ensin vaan katseltiin ja sit mukaan taas tempas. Eilen joudun siivomaan tilan peliin ja kun pelata piti ja lelut levitetty kun meillä olo huoneessa lelut että mahtuu leikkiin leikkihuoneessa. Iski väsymys siivosin etten meinannut jaksaa tanssia, taas sit pelasin kun katselin vaan sitä alkuun.
Vanhin Poika halusi pelata omia pelejä laitoin sen tanssiin mun kanssa että pääsi pelaan. 😂 pelaan puoleksi tunniksi. Kun nukkuun mentiin pian.
Maalasin tyttöjen kanssa ja nuorin myös mutta työsti jatkuvasti sotkemalla ympäristöä ja toistamalla esim. Vaihtaa vettä mukiin itse😭 aloin sit moppaan kun sai aikaan vesi sotkun. Nyt seinää koristelee paperimaalauksia. Pojat nyt vaan pelannut. Mutta aletaan lähteen kävelee äitille. Vähän savat purkaa itseään matkalla ja liukurit mukaan kun matkalla hyvä mäki.
Pitää vie pyykit pistää ja tiskikoneen. Tää on aikaa taiteilua, helmiä ostin että oisi saanut helminauhoja pujotella.mutta naru oli huonoa .niin alettiin maalaan.
Kunhan tohon ukonkin, veijariin tulisi oma tahto. Anelin jos menisi lääkäriin ettei mitään pahempaa olisi.
No mikä sopii kellekkin. Minä huomasin, että alkoholi vaan sai ajatukset enemmän sekaisin.
No jo on ollut touhuamista. :-D
Ukon veijarilla voi olla stressi. Ei kukkokaan käskien laula. Sun pitää soitella nokkahuilua ja puhella sille mukavia. Joskus sitä pitää pitää ekstrahyvänä, että toimii. :-)
Mä perhana oon pudottanut 4 kiloo viikossa painoa. Vähän tää stressitila syö energiaa! Ehkä pitää miettiä että kävis jotain pilleriä...
Käärmeenlumoojaksi pitäisi alkaa.😂 mutta hyvin tässä tansseja harjoitellaan. Oon tosissani ajatellut pitkään yrittää tankoa ja kotio asentaa olohuoneeseen,että pääsee harjoittelemaan tanssia.
Sinäänsä aiemmin ajattelin liaanin lapsille kiivettäväksi olohuoneeseen ja olishan siinä mahdosti mitä vaan roikkuun pistää tai rinkuloita, että pääsee purkaa kiipeily vietti mutta tanko on kaikista varmasti helpoin tapa asentaa ilman poraa. Meillä on liukumäkikin sisällä kestää 50kg.
Panostan vain lapsiin onneksi ukkokin😂
Oikein. :-)
Mikä teidän mielestä on roikkumista tai takertumista?
Antakaa erityisesti naiset jotain esimerkkejä miesten käytöksestä , että voi välttää niin tekemästä.
No annan omakohtaisen kokemuksen. Minusta toinen ei ole samalla tavalla suhteessa mukana ja soittelen, viestittelen ja puhun ongelmatunteista kokoajan. Etsin syytä ääneen itsestä, toisesta ja olosuhteista. Elo on siis yhtä parisuhteen käymistä läpi... Ei sitä jaksa kukaan. Itse olen joutunut myös tuota läpikäymään. Ihan perseestä.
Oudolta kuullosti
-käyttäydyin niinkuin PYYDETTIIN ja
-tukehdutin häntä
Kummallisia kohtia ALOITTAJAN TEKSTISSÄ
me exän toimesta pahoinpidellyksi tulleet .kiinnitetään huomiota tollasiin tekstikohtiin.....että....
HÄPEÄISIT ITSEÄSI
Siis käyttäydyin tätä nykyistä kohtaan kuten exä pyysi kohtelemaan häntä... Tai luule, että exä olisi varmaan sellaisesta kohtelusta pitänyt...roikkumisesta...
Ja minä en ole ollut mustasukkainen. En väkivaltainen, en ole edes huutanut. Mutta en vaan siinä tunnetilojen sekamelskassa osannut ymmärtää mistä hitosta on kyse... Kai minä tajusin jo, että tilanne on naisellekin sietämätön, mutta en tiennyt mitä tehdä tai sanoa...
Enkä kyllä häpeä yhtään. En ole tahallani tehnyt mitään väärää. Olen koittanut keksiä ratkaisua ja helpotusta kummallekin, mutta olen sitä etsinyt ihan väärällä tavalla. Ja roikkunut täten vaan enemmän. Vähän kuten hukkuva viimeiseen oljenkorteen. Vaikka sit olis pitänyt itse sanoa, että nyt tauko ja terapiaan. Mutta nyt näin....
Voikin tuokin roikkuis. Mutta ei se varmaan rakasta kun ei se roiku.
Eikös se olis vaan ettei ukolla roiku. :-D
Jooh se olis parempi. Mutta oisi parempi että roikkuis minussa että olisi taas katossa seiväs, vois seivästää minut vähän useammin.
No syötä sille makaroonilaatikossa viagraa. :-D
Oot ihan hassu. Haluttiin oikeasti vauvoja tilattiin lääkkeitäkin ulkomailta ja heti doping epäilysyytte
Mutta ne hylättiin tullissa. Ja lääkkeet tullissa hävitettiin muutama viakra mukana ukko itse tilasi ja odoteltiin. Ja muutama kk kesti. Noh mutta lääkkeet olivat niitä mitä piti😂
Vain kirjettä pommittivat😂 olisin kyllä itse ottanut syyt niskoille. Odotusaikaan ei halut ole korkeat.
Siellä ne tuhosi. Tai niin sanottiin😂
Luulen vaan kehon nyt reagoivan kun on ollut nii kauan raskaana imettänyt putkeen jo yli Kymmene vuotta. Imetän vieläkin.pitäisi sekin jo pian lopettaa.
Oon kaikki suositeltujen mukaan täysimettänyt. luovuttanut äidinmaitoa kolmesta viimeisestä lapsesta aina kehuttu laadukkaaksi😂
No niin. :-)