Meidän 1v:llä on aika nörtti kummitäti (sukulainen) ja joka väliin tunkee sanan kummitäti, olen aika kypsä, eikö voi vaan puhua omalla nimellä itsestään? Ei ole onneksi ainoa kummi.
Miten te näette kummiuden, kuinka usein kylään yms. Ja kyse ei ole siis meille sillälailla tärkeästä henkilöstä eli ei olla ennekään juurikaan oltu tekemisissä, nyt tuntuu että haluaisin perua kummiuden hänen osaltaan.
Miten te näette kummiuden, kuinka usein kylään yms. Ja kyse ei ole siis meille sillälailla tärkeästä henkilöstä eli ei olla ennekään juurikaan oltu tekemisissä, nyt tuntuu että haluaisin perua kummiuden hänen osaltaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toivottavasti tämä ei koske minua. Minulla 1vee kummilapsi. Olen vain niin onnellinen, että saan hemmotella sisarukseni lasta "ihan luvalla". Ollaan oltu etäisiä, joka on harmittanut minua.olen halunnut olla lapsen elämässä mukana ja tukena ja luoda turvallisten aikuisten piiriä ihan siksikin, että vanhemmat saisi "omaa" aikaa kun lapsella on joku kenen kanssa aika taittuu ja ruokailu,sekä pesut hoituu. En ole tajunnut että olisin ärsyttävä. Minulle se oli niin suuri luottamuksen osoitus, ensimmäinen kummilapseni, vaikka kaikilla sisaruksilla yhteensä 8 lasta. Kannattaisi ehkä ottaa asia puheeksi, jollain rakentavalla tavalla, eikä vain sanoa toista ärsyttäväksi. Kyllä minä ymmärtäisin jos vanhemmat sanois että kiitos kun käyt pyörimässä ja olet ylpeä kummiudesta, mutta vähempikin riittäis. Sanoisit että haluat enemän rauhaa ja tädittömyyttä.. ehkä hän ymmärtäisi antaa tilaa..?
HöpsähtänytTäti, kerrot kauniisti kummiudestasi. Voi kun olisimme tunteneet sinut hakiessamme kummeja omille lapsillemme!!!
Nauti kummilapsestasi, hemmottele häntä mielin määrin, hyppää lätäkköön ja tee lumienkeleitä hänen kanssaan.Kasvata häntä syvällisimmissä asioissakin (sehän on juuri kastetilaisuuten halulutun kummin oikeus). Lapsi kasvaa aivan liian nopeasti, sinä voit antaa hänelle mieleen painuvat muistot!
Miksi et hanki omia.
Itse en ole halunnut omia ja minut pakotettiin kummiksi. Ihan turha virka koko "kumminvirka". Tuntui ihan naurettavalta että täytyisi lainata jonkun toisen lasta. Itseäni ei kyläilyt sukulaisten nurkissa lapsena oikein kiinnostanut ja se oli aina ahdistavaa, en hyppinyt riemusta kun usein piti lähteä kotoa viikonlopuiksikin pois enkä ymmärtänyt miksi.
Kamalaa alkaa kavattamaan jonkun toisen lasta ja eikö vanhemmat halua itse kasvattaa oman lapsensa eikä ulkoistaa sitä jollekkin toiselle. Monta eri kasvattajaa niin mielestäni siinä menee lapsi ihan sekaisin. Itselläni oli lapsena koko ajan vaihtuvat hoitopaikat, kasvattajia moneen eri lähtöön ja harvasta tykkäsin, en oikeestaan kenestäkään. Olen aikuisena ollut ihan sekaisin ja vieläkin olen. Onneksi olen löytänyt sellaisen harrastuksen joka rauhoittaa eikä tarvitse olla ihmisten parissa liikaa.
Ihmiset pyytävät lapsilleen kummeiksi sellaisia henkilöitä, joilla on varallisuutta. He odottavat, että kummi ostaa kummilapselleen kaiken mitä vain pyydetään.
Jostain syystä lapsettomat ja varakkaat sukulaiset ja ystävät ovat juuri niitä, jotka joutuvat tai pääsevät lapsen kummiksi.
Olen itse äiti ja myös kummitäti. Minun mielestä on mukavaa, jos kummi on ylpeä kummeudestaan, ja kyllä sitä voi esiin tuoda ihan nimittämällä itseään kummiksi ja osoittaa innokkuutta lasta kohtaan ja mielenkiintoa hänen elämäänsä.
Mutta, jossain menee raja myös siinäkin, milloin ylpeys kummeudesta muuttuu tunkeilevuudeksi, rajattomuudeksi ja lapsen "omimiseksi". Et oikein kertonut mikä sinua tarkalleen ärsyttää, mutta kaikki asettavat oman perheen rajat itse. Ja tämä on ensisijaisesti omalla vastuulla. Oli kyse lapsen hoitamisesta tai vaikkapa kyläilyistä, niin vanhemman tehtävä on huolehtia siitä etteivät toiset "ylitä rajoja" innokkuudellaan. Minä en kyllä ihan jokaista lapselle läheistä ihmistä jaksaisi tavata viikottain, sillä ennen pitkää sellaisessa tavassa kävisi niin ettei olisi oman perheen aikaa pian ollenkaan. Itse miellän muutenkin tällaiset asiat niin, että tärkeintä lapselle on vanhemman hyvinvointi ja vasta sen jälkeen läheiset välit mummoihin, kummeihin ym. Joskus nämä asiat nimittäin ovat vastakkain keskenään.
Minun mielestä liiallista innokkuutta on keneltä tahansa sukulaiselta tai muulta on:
-jatkuva oma-aloitteinen hoitoon pyytäminen tai "ruinaaminen" (varsinkin jos vanhemmat eivät ole vielä kertaakaan lasta mihinkään hoitoon antaneet)
-äidin ja isän ohittaminen/varpaille tallominen tavatessa
-kylään tulo ennalta sopimatta
-kohtuuttoman kalliiden ja isojen lahjojen hankinta
-lapselle ns. hoitotarvikkeiden ostelu etukäteen asiasta sopimatta
-lapsen kasvatusasioihin puuttuminen
-lapsen hoitotapoihin puuttuminen
-imetyksen keston kommentointi tai muu intiimiin asiaan puuttuminen
-lapsen nimittäminen jatkuvasti mummin/kummin/ukin kullaksi, niin että sillä yritetään vihjata ettei lapsi ole "äitin kulta" tms.
Itseä on myös ärsyytänyt tuo, että lapsiamme on ruinattu ja suorastaan painostettu yökylään mummolaan ja serkuille, jos lapsella ei itsellä ole ollut haluja yökyläilyyn.
Sitävastoin meille saa kyllä tulla kylään ilmoittamatta. Se ei haittaa - päinvastoin, se on aina mukava yllätys, kunhan ei tulla heti työpäivän jälkeen, kun olen ruokaa laittamassa. Viikonloppuna on ihan ok ja aina keitän kahvit.
Kummius on ihan turha juttu. Lapselle voi antaa nimen katamattakin ja ilman kummeja.