Alumiininen purjevene

Uretaania en laittaisia missään nimessä se imee jopa kondenssi veden.

Kivan oloinen vlogi. En tosin ole katsonut kuin kolme ja puoli jaksoa.

Olen vähän rakastumut tuohon tyttöön. Ja onhan siinä purjehdustakin. :)

Galvaaninen korroosio alumiinipursissa on niiden omistajien mielestä ilmeinen riski. Todellinen tai kuviteltu. Eiväthän he muutoin ripustelisi satamassa laidalta veteen suojia, joita joku yllä kutsuu "pilkeiksi". Suomen Busterit eivät käy tässä vertaulukohdaksi.
Ei lasikuituveneen alumiiniosatkaan ole tästä riskistä vapaat. Sen olen itse joutunut kokemaan.

Miten suuri tuo riski sitten on?

Kysyyeieksykysyy kirjoitti:

Miten suuri tuo riski sitten on?

Puolessa niistä veneistä, joita mulla tai vanhemmillani on ollut, on ollut lasikuituvikoja: karilleajo repi pohjalaminaattia, pohjaan tuli kuplia ja kerran mätäni lasikuitu-kerrosrakenne. Lasikuitu on siis näillä kriteereillä kelvoton materiaali veneisiin, koska riski on noin suuri.

seppomartti kirjoitti:

Galvaaninen korroosio alumiinipursissa on niiden omistajien mielestä ilmeinen riski. Todellinen tai kuviteltu. Eiväthän he muutoin ripustelisi satamassa laidalta veteen suojia, joita joku yllä kutsuu "pilkeiksi". Suomen Busterit eivät käy tässä vertaulukohdaksi.
Ei lasikuituveneen alumiiniosatkaan ole tästä riskistä vapaat. Sen olen itse joutunut kokemaan.

Lue lisää

Miksi Suomen Busterit eivät kävisi vertailukohdaksi - ja pitäisikö minunki jotain pilkkejä alkaa Busterissani uittamaan ennen kuin se murenee alta?

Bossu kirjoitti:

Puolessa niistä veneistä, joita mulla tai vanhemmillani on ollut, on ollut lasikuituvikoja: karilleajo repi pohjalaminaattia, pohjaan tuli kuplia ja kerran mätäni lasikuitu-kerrosrakenne. Lasikuitu on siis näillä kriteereillä kelvoton materiaali veneisiin, koska riski on noin suuri.

Lue lisää

Nuo mainitsemasi viat eivät ole lasikuiturakenteen vaan käyttäjän vikoja. Sama pätee tietenkin myös alumiinipurteen. Oikealla hoidolla molemmat ovat pitkäikäisiä, voisi varmaan käyttää kulunutta ilmaisua "isältä pojalle", kun ei ole enää naisten päivä.. Karille ajamalla, osmoosilla tai galvaanisella korroosiolla saadaan nopeasti molemmat tuhotuksi. Alumiini ilmeisesti nopeammin. Herbert von Karajanin alumiinimegajahti "Helisara" (rak.Huisman?) sanottiin lehtiartikkelin mukaan olleen uutena korrosion vuoksi uppoamisvaarassa Atlantin ylityksessä.

Kyllä se lasikuitu on ihan paskaa siinä kun alumiinilla viellä ajetaan.

Lisäksi alumiini on aina arvometalli josta saa rahaa jopa purkaamolla.

Ja kolmas alumiini veneessä on jenkki versioissa erillinen väli pohja matoilla joten ei takuulla ole kylmä.

seppomartti kirjoitti:

Nuo mainitsemasi viat eivät ole lasikuiturakenteen vaan käyttäjän vikoja. Sama pätee tietenkin myös alumiinipurteen. Oikealla hoidolla molemmat ovat pitkäikäisiä, voisi varmaan käyttää kulunutta ilmaisua "isältä pojalle", kun ei ole enää naisten päivä.. Karille ajamalla, osmoosilla tai galvaanisella korroosiolla saadaan nopeasti molemmat tuhotuksi. Alumiini ilmeisesti nopeammin. Herbert von Karajanin alumiinimegajahti "Helisara" (rak.Huisman?) sanottiin lehtiartikkelin mukaan olleen uutena korrosion vuoksi uppoamisvaarassa Atlantin ylityksessä.

Lue lisää

On toki käyttäjän vikoja, kuten korroosiokin. Mutta jos korroosiota pidetään niin vakavana vikana, että hylätään alumiinivene sen takia, niin pitää ottaa huomioon myös lasikuituveneen huonot puolet, joita ei ole alumiiniveneessä. Kölikin taitaa harvemmin tippua alumiiniveneestä, joihin onnettomuuksiin on viime vuosinakin kuollut ihmisiä.

Isoja anodeja jotka ovat vaijerin tai johdon kanssa yhdistetty aluksen runkoon. Kun tullaan laituriin tipautetaan pilkit alas, riippuen koosta aluksessa on vähintään 4 pilkkiä joka kulmassa, jos pituutta enempi, on niitä luonnollisesti useampi.

Jos laiturissa kuten usein terästä veden alla alkaa alumiini alus olemaan jättimäinen anodi, riittää teräs venekin ja sähkökemiallinen korroosio vaan pahenee kun kytketään maasähköön.

Olen itse nähnyt, kun alumiini aluksen pilkit tiputettu veteen, alkoivat ne kuplia ilmiön johdosta.

Suomessa on valtion aluksia paikattu polyuretaani hartsilla, kohtuullisen kokoisia levyalueita, kun melkein syöpynyt puhki pitsimäisesti. Ulkoa päin ei huomattu yhtään, tarkastuksessa ihmeteltiin aineen paksuuksia, kun mittari näytti lähes puhki olevaa. Tarkempi tutkimus sisältä purkaen edestä laitteistoja havaittiin laajat syöpymät.

Jos alus olisi ollut yritys käytössä vastaavaa korjausta ei olisi varmasti hyväksytty, vaan levykentät olisi vaihdettu. Alumiinin ongelma on siinä, kun sitä hitsataan aine heikkenee vierestä, sauma on vahva mutta aine ei kestä samaa rasitusta, kuin viereinen lämpenemätön levy. Alumiinin ominaisuutena on myös tärinä joka aikaa myöten aiheuttaa aineen väsymisen ja lopuksi murtuman jos on suunnittelu kämmejä.

Jokaisessa aineessa on ongelmansa, jokainen menee sillä mitä kykenee korjaamaan ja hoitamaan, lasikuitu on verrattain helppo tee se itse kaverinkin korjailla. Alumiinin taitajia jo harvemmassa, terästä kohtuullisen helppo korjailla.

Joku toi osmoosin puheeksi, tietääkseni ei ole lujuuteen juurikaan vaikuttava ongelma lähinnä kosmeettinen, kuten ruoste, ruoste kyllä jatkaa hidasta etenemistään. Sähkökemiallinen korroosio pahimmillaan voi kairata reikiä jo verrattain lyhyenä aikana.