Voiko eroajatuksista päästä eroon?

Eroajatuksista ei pääse eroon, ellei
- eroa
- parisuhde muutu jostain kumman syystä paremmaksi (eikä se muutu, jos vuosia on ns. räpiköity suossa)
- tukahduta tunteitaan touhua ja tee kaikkea, ettei ehdi ajatella

Viimeinen vaihtoehto on huonoin, koska niin saattaa menettää terveytensä ja todennäköisesti jossain vaiheessa liitto päättyy kuitenkin eroon. Haavat vain on suuremmat kuin jos olisi erottu paremman sään aikana.

En ainakaan itse päässy. Eron merkkejä liitossa reippaasti yli viisi vuotta. Ei kolmansia pyöriä. Ja ero tuli, molempien osapuolten onneksi. Turhaan vitkuteltiin asian kanssa.

Hei.

Me ihmiset olemme kovin erilaisia, onneksi. Avioelämässä on monenlaisia vaiheita, myös eroajatuksia, ei se ole ihmeellistä. Jos on pienet lapset ja arki täyttä, ylimääräisiä huolia ja paineita, koko elämä voi näyttäytyä niin raskaana, että avioliittokaan ei tunnu antavan mitään hyvää. Kaikki vaiheet menevät ohi, elämä kulkee eteenpäin ja tilanteet muuttuvat. Kun on eroa miettinyt pitempään, kannattaa mielestäni mennä ulkopuolisen ammattilaisen luo juttelemaan, mielummin yhdessä puolison kanssa tai edes yksin. Heillä on osaamista kartoittaa tilannetta asiakkaan kanssa yhdessä, he osaavat kysyä oikeita kysymyksiä ja saavat pariskunnan pohtimaan kaikkia vaihtoehtoja, elämänsä hyviä sekä niitä korjattavia asioita sekä miettimään onko halua korjata. Se kyllä usein onnistuu, jos sitä kuuluisaa tahtoa löytyy.

Viisautta ja kärsivällisyyttä toivotellen,
Pirkko-pappi

Katua voi ja muutoksia tehdä milloin vain. Mutta rehellinen pitää olla ja perustella hyvin miksei yritys onnistunut. Jos valheita takana niin eipä siinä auta puolisolle itkeä eikä katua. Se minkä valheella tekee niin kärsiköön hiljaisuudessa. Itse me muokkaamme elämämme ei muut. Se mitä suhteessa on ei voi tietää kukaan. Jos taas ihminen kertoo olevansa kiristettynä/ pakotettuna suhteessa niin kysymys kuuluu miten? Jos joku kertoo olevansa alistettuna eikä eroa eikö silloin tämä kertoja itse silloin osaa kertoa miten asiat on.mikä ihme voi olla syynä että jää huonoon suhteeseen? Se että itse valehtelee voi olla se syy muistakaapa tämä.

Voi päästä. Itselläni liittyi ihastuksiin. Menivät ohi siinä ihastuksetkin. Myöhemmin olin todella huojentunut, etten ihastuksieni matkaan lähtenyt. Ihastukset kuitenkin estivät elämästä täysnäistä parisuhdetta. Jotkut toimivat impulsiivisemmin hormonimyrskyissään. Riippuu varmaan siitä, onko tottunut heti saamaan kaiken vaiko "käyttäytymään kunnolla".

Juu, voi, kun kuolema korjasi ,en ehtinyt hakeen eroa, tuli hautajaiset ja jäin leskeksi.

Tätä asiaa pari vuotta miettinyt. Erota vai ei. Välillä on sellainen olo, että nyt olen päätöksen tehnyt ja eroa, mutta sitten järki saa voiton ja tässä sitä taas ollaan. En vaan enää rakasta, halua,ikävöi, ei vaan kiinnosta, vaikka toinen tekisi mitä. Terapiassa käyty, ihan hyviä ajatuksia siellä, mutta en vaan sas itseäni juttuihin mukaan, olisi pitänyt ehkä mennä jo pari vuotta sitten sinne. Puoliso on hyvä ja kunnollinen, mun päässä varmasti vain vikaa. Turvallinen perhe-elämä vai yksin ja taloudellisesti ahtaalla? Puoliso ei päätöstä asiasta tule tekemään, hän on tyytyväinen, kova syyllisyys, jos lähden ja perheen rikon.

Jokainen varmaan kohtaa joskus saman milloin joutuu arvioimaan avionsa tilannetta. Olen onnellinen siitä että kun meidän aviossa aikanaan mietittiin eroa teimme hyvän ratkaisun olemme onnellisia. Virkistää pitkässä suhteessa käydä näitä joskus läpi.

Haimme apua, teimme päätöksen olla yhdessä. Tämä päästös kantoi vielä 10 vuotta, mutta näin jälkeenpäin katsottuna se oli kuitenkin sellaista rämpimistä/juuttumista/irrottautumisen ja yksinäisyyden pelkoa. Ero tuli - ja helpotus. Ero oli kivulias, mutta kivun jälkeen helpostus oli vielä suurempi.

Se riippuu varmaan paljon niistä syistä, mitkä sen aiheuttaa. Voi kunpa ihmiset olisivat fiksumpia ja osaisivat tarttua ongelmiin ajoissa ja ottaa toisen puheet ja viestit tosissaan jo alkuunsa, kun asioita voi vielä hoitaa ja rakentaa. Esimerkiksi ulkopuolista apua suhteeseen haetaan keskimäärin seitsemän vuotta liian myöhään. Ehkä suhteessa on lisäksi liian paljon muuttujia, kun on kahden ihmisen tuomat asiat suhteeseen, kummastakin riippuvainen se suhde. Sitkeänä ihmisenä vaikeinta on ollut niellä, että toisen puolesta ei voi toimia ja korjata hänen puoleltaan asioita. Vain omaan toimintaan voi vaikuttaa.