Olisiko ero jo parempi vaihtoehto?

Parisuhdevuodatusta, jos joku jaksaa lukea loppuun asti..
Tilanteeni on surullinen. Tapasin miesystäväni 1,5v sitten, rakastuttiin ja siitä asti on oltu aina yhdessä. Muutettiin yhteen vajaa vuosi sitten. Rakastetaan toisiamme kovasti, mutta ongelmia on. En enää osaa ajatella järkevästi, kannattaako näitä ongelmia vielä yrittää korjata?

Mies on herrasmies, romanttinen, hoitaa oman osansa kotitöistä, tekee ruuat, osaa hoitaa raha-asiansa hyvin, seksi on mahtavaa, ei polta/käytä alkoa, meillä on yhteistä tekemistä ja samankaltaiset ajatukset tulevaisuudesta. Me voimme puhua lähes kaikesta. Ongelmia on ollut alusta asti, mutta niistä on saatu puhuttua ja monet ongelmat ovat korjaantuneet. Miehen asenne on hyvä, haluaa olla parempi ihminen ja kumppani.

Mutta ne huonot puolet.. me riidellään koko ajan, ja yleensä ihan olemattomista asioista. Tänä vuonna maksimi taisi olla 4-5pv ilman riitelyä.. ikinä eläissäni en ole riidelly suhteessakaan näin paljoa, minulle se on stressaavaa. Ja aluksi mies on riidelly "väärin", eli aina ongelman tultua meinasi häipyä paikalta ja puhui aina erosta. Tästä on päästy eroon, mutta edelleen hän sanoo suutuksissan loukkaavia asioita, joita ei tarkoita. Se on todella raskasta.

Ennen minä pysyin rauhallisena puhuin meidät läpi riitojen selvittäen mitä miksi ja miten korjata asia.
Sitten viime vuoden lopulla tuli ilmi kuinka rumasti hän oli pettänyt minun luottamukseni, ei seksiä toisen naisen kanssa mutta minulle ihan yhtä loukkaava asia.. se asia on revitty ja puhuttu ihan pohjaa myöten auki, ja päätin vielä yrittää antaa miehelle mahdollisuuden, mutta luonnollisesti sen jälkeen on mennyt huonommin. En enää halua seksiä ollenkaan (toistaiseksi), enkä pysty hillitsemään itseäni riitojen aikana vaan puhun ja huudan ihan yhtä rumasti kuin hän.
Rakastan miestä, mutta en enää luota. Pystyin antamaan petoksen anteeksi, mutta välien ja luottamuksen korjaantuminen vie aikaa.

Meillä on lisäksi vielä erilaiset seksuaaliset halut, mulle riittäisi vaikka 2-4krt viikossa, hänelle ei meinaa riittää edes kerran päivässä. Vaikka olisin antanut suuseksiä ja myöhemmin olisi rakasteltu, hän vielä illalla haluaisi edes vähän suuhoitoa.. muuten tämän asian kanssa on vielä pärjätty, mutta tänä vuonna kun minä en enää halua... helvetti on irti ja usein. Mies on tosi kiukkuinen pienistäkin asioista jos häntä panettaa. Ja monesti edelleen mököttää keskustelun sijaan.. Ja koska väliaikaisesti olemme kumpikin kotona päivittäin, ei ole edes aikaa ja yksityisyyttä omaan kivaan.
Nykyään riidoissa ei enää uhata lähteä ja jättää minua, vaan toisinaan hän sanoo että kerää huonekalusi ja häivy sitten jos minä en kelpaa.

Nyt siis tilanne on se, että minä tarvitsisin aikaa toipua edes tästä petoksesta, mutta en pysty edes yrittää lähentyä enää miehen kanssa, kun aina ehtii tulla uusi riita jostain pikkuasiasta ennenkuin toivun edellisestäkään. Mies on niin temperamenttinen ja minä hitaasti syttyvä ja rauhoittuva..

Ajattelen, että ongelmat pitäisi yrittää puhua ja korjata, eikä vaan luovuttaa ja erota. Mutta mistä tietää milloin oikeasti kannattaa antaa periksi? En olis tässä enää, jos en rakastaisi miestä, mutta riittääkö se?

Lisään vielä loppuun, että en minäkään tietenkään ole täydellinen, mutta tässä suhteessa olin se kokeneempi ja aikuismaisempi. Suuremmat ongelmat on tulleet hänen käytöksestään. Minun ongelmani on mm se, että en aina myönnä virheitäni riidellessä, koska minun täytyy miettiä asioita hetki ennenkuin tajuan asian. Mutta sille ei ole aikaa kun toinen on temperamenttinen..
ja lisäksi meillä on kummallakin muita murheita elämässä, työ ja terveys masentaa kumpaakin. Joten yleinen paha olo on tässä tilanteessa tullut ihan liikaa kaadettua toisen päälle.
Ilmianna
Jaa

23 Vastausta


Pahoitteluni että en jaksanut ihan koko kirjoitustasi ajatuksella lukea. Mutta sen perusteella mitä luin niin en oikein ymmärrä miksi olette vielä yhdessä. Toinen vaihtoehto tietenkin on että ette asu saman katon alla, mutta jos miehen halut on noin kovat niin pystyykö hän olemaan ilman seksiä esim päivän pari.
Ilmianna
Jaa
Minä jaksoin lukea koko tarinan,ja ihmettelen kuinka te vielä jaksatte olla yhdessä.Jatkuvaa riitelyä,eihän siinä ole mitään järkeä,ja jos seksuaaliset tarpeet eivät ole samanlaiset,niin ei todellakaan ole enää syytä jatkaa yhdessä yrittämistä.Parempi on luovuttaa,ja muuttaa erilleen.Rakkautta jos olisi molemmin puolin,niin tuskinpa se yhteiselo olisi noin riitaisaa.
Ilmianna
Jaa
Oinas ja Kauris? :O

Ei, ihan kauheeta toi seksin määrä, mitä miehesi haluaa! Joku raja nyt kumminkin, kerta päivässäkin on paljon, jos toinen ei halua niin usein. Ja toi, ettei saisi rauhassa käydä läpi tuollaista asiaa itsekseen, joka sinulle vastaa pettämistä ??

Ei hyvänen aika, ota aikalisä. Ukko jäähylle ja miettimään. Jos jäähy ei kelpaa, kannattaa varmaan vakavasti pohtia, haluatko elää tuolla tavalla loppuelämäsi.

Jospa mies heräisi todellisuuteen pienen mietintätauon aikana?

Tsemppiä kovasti!
Ilmianna
Jaa
No mietipä sitä haluatko vanheta moisen riitapukarin kanssa ja luottaa siihen että hoitaisi sinua jos sairastut..tuo riitely jo on välillänne niin kuluttavaa että parempi olisi erota. voit elää sentään rauhassa.
Ilmianna
Jaa
Menkää terapiaan. Todennäköisesti nainen on läheisriippuvainen, koska kokee miehen haluavan eroa jokaisen normaalin riidan yhteydessä ja pelkää tiedostamattaan myös sairastavansa mielenterveyden ongelmia(ei pysty käsittelemään sisälleen tukahdutettuja tunteitaan tai traumoja, psyykkistä epämääräistä pahaa oloa ja ehkä myös fyysisiä oireita?) ja siksi ei luota mieheen, joka ilmeisesti yrittää myös kontrolloida seksillä/seksiaddiktio eli pakenee tukahdutettujaan tunteita seksiin (tiedostaako naisen sivusuhteet/vihjeet niistä). Todennäköisesti naisella on sivusuhteita (henkisiä tai fyysisiä), koska pelkää miehen hylkäävän hänet ristiriitojen takia(joita sivusuhteet synnyttävät) ja ilmeisesti on myös läheisyyden pelkoa, koska kirjoituksessa tuodaan esiin voimakkaasti miehen seksuaaliset tarpeet. Itsestään nämä ongelmat eivät ratkea.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Tämä oli omituinen kommentti, kokeilen silti vastata jotain. Me olemme todennäköisesti kumpikin läheisriippuvaisia, vietämme mielellämme lähes joka hetken yhdessä.
Mies ei halua erota, enkä minäkään usko hänen haluavan erota edes riitojen aikana kun hän sitä on sanonut. Se on huono tapa, jonka hän oppi riitaisasta, vuosia kestäneestä edellisestä suhteestaan.
Minulla on mielenterveyden kanssa tälä hetkellä ongelmaa, koska elämä on heitellyt muuten todella rajusti. Mutta mies ei ole niihin syyllinen, ainakaan 90% niistä.
Minä en luota mieheeni.
En tiedä mikä miestä seksiin ajaa, ei kuulemma ole ikinä ennen himoinnut näin paljon. Kiihottuu minusta vaan jotenkin liian kovasti. Kai se pitäisi ottaa osittain kohteliaisuutena.
Sivusuhteita ei ole, minulla eikä miehellä.
En pelkää miehen hylkäävän minua, mies pelkää minun hylkäävän hänet.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Opetelkaa läheisyyttä. Olkaa lähekkäin ja kosketelkaa toisianne. Sopikaa tietyt ajat kellonajoin seksiin (esim. 1-2 kertaa viikossa). Antakaa iltapusut, suutelette silloin tällöin, pitäkää käsistänne toisianne ja opetelkaa keskustelemaan. Ehkä opitte tuntemaan toisenne ja luottamaan toisiinne. Hellikää toisianne sanoin ja teoin. Ajatelkaa hyvää toisistanne. Ehkä opitte rakkautta panemisen sijaan. Ainakin itse, jos tietäisin että rakas odottaa lauantaina kieltäni ja pippeliäni saunan jälkeen, en muuta ajattelisi koko viikkona. Tuskin sitä haluaisi pilata joutavilla riidoilla. Voisi myös miettiä, miksi haluaa sanoa pahasti ihmiselle, jota rakastaa. Jos siinä purkaakin omaa pahaa oloaan toiseen? Ja mistä se paha olo johtuu sitten?
Ilmianna
Jaa
Tämä mies on maailman kärsimättömin.. ei oikein osaa hillitä ja hallita halujaan ja ajatuksiaan, ilmeisesti ei kiihtyneenä edes sanojaan. Mutta tuohon mitä joku kirjoitti, että hoitaisiko hän minua.. Tuo mies on kuin mikäkin hellä kanaemo hoitamassa ja hoivaamassa minua jos minulla on mitään hätää. Kantaa painavat puolestani, hoitaa kipeänä, käy kaupassa ja tekee & tuo ruokaa naaman eteen jos minulla ei ole masentuneena ruokahalua jne.
Eli oikeasti tuo riitely ja sen aikana huonosti käyttäytyminen ei tarkoita, etteikö hän arjessa kohtelisi minua todella hyvin. Ongelma on se, että niitä riitoja syttyy ihan liian herkästi pienistä asioista, lähinnä kun tuo temperamenttinen testosteronimylly on herkällä tuulella..

Meillä on normaalisti kyllä paljon läheisyyttä ja halailua pussailua jne, mies haluaisi enemmänkin mutta ihan ok niitä on nytkin. Miehen "pikku"kaveri vaan herää aina kun olen kosketusetäisyydellä, se on ihan silminnähden vaikeaa hänelle kun koko ajan tekee mieli. Mutta nyt tänä vuonna ei niin paljoa ole normaalia läheisyyttäkään ollut, koska koen sen painostavana seksiin. Vaikka olisimme juuri keskustelleet asiasta, ei hän voi sille mitään, että se seisoo jokaisessa halauksessa.

Olen kovasti miettinyt, että pitäisikö mennä terapeutille puhumaan. Aikoja ei välttämättä saa kovin nopeasti, mitä tässä sillä välin tekisi?? Puhumme ja puhumme kotona, mutta se ei vaan auta näissä isoimmissa kysymyksissä. Yksin hän ei suostu terapiaan, pariterapiaa en ole edes ehdottanut vielä.
Lisäksi olen miettinyt sitä oman asunnon hankkimista ja muuttamista pois edelleen seurustellen(yrittäen); olisiko se vaan eron pitkittämistä, vai pitäisikö suoraan vaan erota samalla kun muuttaa..

Jos tätä riitelyä ei olisi, niin tämä olisi unelmamieheni. Ei normaalissa arjessa (kun ei ole kummempia riitoja, muistakaan asioista johtuvia masennuksia tms) ole mitään vikaa, eikä tuo halujen kohtaamattomuuskaan silloin ole ongelma. Minä kyllä pidän käsi- ja suutöistäkin, ja ne riittää miehelle silloin kun en halua yhdyntää.
Mutta kun on tämä pettämisasia, josta en ole saanut kunnolla palautua, en halua seksiä eikä mies pysy päivää paria kauempaa hyvällä tuulella (kun panettaa, vituttaa). Ja jos emme ole hyvällä tuulella, en todellakaan palkitse huonoa käytöstä käsillä/suullakaan...
Ilmianna
Jaa
Hei Adalmiina.

Oletkin jo saanut viestejä, jotka kannustavat hakemaan keskusteluapua. Sain kirjoituksestasi sellaisen käsityksen, että välillänne olevat riitelyt yms negatiiviset asiat saavat vallan ja joudutte ikään kuin pyörteeseen, josta ette osaa pois. Silloin, jos mikä tahansa asia elämässä lähtee pois omasta hallinnasta ja alkaa pyörittää ihmistä, on yleensä syytä hakea apua. Kerroit myös ristiriidasta pettämisasiaan liittyen. Toisaalta olette puhuneet ja käsitelleet sitä, toisaalta koet, ettet ole vielä toipunut. Pettäminen on parisuhteelle lähes äärimmäinen kriisi. Siitä voi toipua, mutta toipuminen edellyyttää ajan lisäksi yleensä myös ulkopuolista tukea tai ainakin jotain perustavaa muutosta parisuhteen dynamiikkaan.

Omalta osaltanikin olen rohkaisemassa teitä terapiaan hakeutumiseen. Omat keskustelunne tuntuvat kiertävän kehää ja varsinaista muutosta ei niiden tiimoilta ole syntynyt. Myös läheisriippuvuusteemat on tärkeä ottaa käsittelyyn ja ottaa vastuu niiden hoitamisesta. Joskus on tarpeen, että kumpikin hakeutuu myös omaan terapiaansa, jotta oma terveys ja hyvinvointi voisivat toteutua.

Merja, diakoni
Ilmianna
Jaa
Ero paras, ja realistisesti todeta että ei siitä mitään tule.
Oletteko valmiit vuosia kestävään parisuhdeterapiaan, jotta teistä saisi edes vähintäänkin tyydyttävän parin?
Itse en suostuisi. Ajan ja energian hukkaa.
On turha väkisin vääntää parisuhdetta ihmisten jotka eivät ole luotuja toisilleen.
Järki käteen hyvät ihmiset.
Pelkkä rakkauden tunne ja hyvä aikomus ei vaan riitä. Sori.
Ilmianna
Jaa
Kuulostaa ihan kivalle miehelle. Lainaisitko sinä häntä minulle? Olisi kiva saada vaihteeksi vähän useammin seksiä. Ei minulla olisi hänenlaista seksittelijää vastaan mitään, voisin ihan hyvin hoidella häntä puolestasi. ;)
Ilmianna
Jaa
Oikean Unelmien Urpon olet VALINNUT kumppaniksesi!
Jos vielä VALITSET olla sen kanssa, lukijoiden on hyvin vaikea ymmärtää miksi valitat!
99,9% ihmiskunnasta olisi näyttänyt tuolle Urpolle ovea jo vuosia sitten, tuon tyyppiset Urpot ansaitsevat elää tynnyreissään aivan yksin.
Ja sinä täysin VAPAAEHTOISESTI olet sen kanssa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ilmianna
Jaa
Herääppä nyt ap. Normiaikuinen pystyy nauttimaan läheisyydestä ja hellyydestä myös kiihottumatta. Se on tarpeellinen ja tärkeä osa parisuhdetta. Miehesi hyperseksuaalisuus vaikuttaa olevan suurempi rasite välillänne kuin myönnät. Sinähän olet kuin seksilelu, jota käytetään monta kertaa päivässä. Jos et tee mitä pyytää, hänellä kiristyy pinna ja "helvettti on irti". Se EI ole normaalia, eikä liity siihen että sinä olisit jotenkin poikkeavan kiihottava hänelle.

Sinun ei tosiaan
tarvitse antaa miehellesi mitään käsi- tai suuhoitoja jos et halua tai muutenkaan yhtämittaan. Seksiä tulis olla vain silloin kun molemmat haluavat, muuten tuo vahingoittaa omaa seksuaalisuuttasi ja vie sulta spontaanit halut kokonaan.

Se on miehen ongelma, jos ei halua hoitaa hyperseksuaalisuuttaan. Vetäköön käteen vaikka kolmesti päivässä sinun nähtesi jos ei yksityisyyttä ole, jos siis kestät kattoa jatkuvaa tumputtamista.

Hyperseksuaalille on ihan tyypillistä tuo että "mököttää keskustelun sijaan" koska jatkuvan seksuaalisen stimulaation tarve on voimakkaampi kuin parisuhteen ongelmien käsittelyn halu. En katsoisi tommoista seksittömyydestä kiukuttelua hetkeäkään, etenkin kun sama ihminen on pettänyt luottamuksen todella pahoin.

Miehesi ei ole mielestäni "tempperamenttinen", hän on kommunikaatiotavoiltaan vaikea ja aggressiivinen. Kerroit että olet alkanut itsekin jo mennä mukaan hänen riitelytapaansa.

Pistä peli poikki. Sinulla on hieman riippuvainen ja puolusteleva asenne miestäsi kohtaan ja olet ilmeisesti jollain tapaa alisteisessa suhteessa.
Olisi mielenkiintoista kuulla mitä miehesi sanoo sulle riidellessään - ohitit asian sillä, että hän ei oikesti tarkoita mitä sanoo.
Älä anna hänen kohdella sinua noin äläkä pehmittele hänen tekojaan ja puheitaan enää yhtään.

Erilleen muuttaminen ei ole varmastikaan huono idea. Kun saat etäisyyttä häneen, tiedät halatko jatkaa suhdetta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
AP täälä taas, pitkän tauon jälkeen.
Myönnän, että ehkäpä tuo hyperseksuaalisuus on jo epänormaalia, mutta mitä sille voi tehdä? Eipä se miehen mielestä mikään ongelma ole..

Mutta sitä en myönnä, ettäkö olisin mitenkään alistettuna tässä suhteessa. Osaan olla yhtä lailla kova suustani vaikka en rumasti riitelisikään, ja mies kokee monesti joutuvansa antamaan periksi vaikka on eri mieltä kanssani, koska olen liian kova että hän jaksaisi yrittää pitää puoliaan.. Sitten hän joko antaa periksi ja asiasta on turha edes yrittää puhua sen jälkeen (minä yritän, hän ei), tai sitten hän ei anna periksi vaan sanoo asioita joita ei tarkoita. Asiat joita hän ei tarkoita ei ikinä ole mitään nimittelyä, huorittelua tai väkivaltaa sisältäviä juttuja, jollei sitten henkistä väkivaltaa. Esim. tänään sain kuulla, että siivousjälkeni ei vastaa hänen standardejaan, hän siivoaa minua huolellisemmin silloin kun siivoaa. Tällä hetkellä olen kotona ja hän käy töissä, joten siivoan kodin yleensä yksin, mutta tänään käskin herran sitten itse siivota jos ei mun työni ole tarpeeksi hyvä... Tiedän etten ole mikään kodinhengetär, mutta siivoan kyllä perushyvin! Ja taas kerran jälkikäteen sain kuulla, että ei hän tarkoittanut.. Taitaa vaan olla totuuden siemen näissäkin prkl.

En kyllä enää tiedä mitä odotan tai haluan tältä suhteelta. Paljon on saatu taas viimeisen kuukauden sisällä puhuttua ja selvitettyä, on henkisesti parempi olo kuin yli puoleen vuoteen. Mutta miksi elämä on silti niin vaikeaa, se perusarki?

Vaikka elämä on nyt ollut helpompaa viimeisen kuukauden, me on taas alettu riitelemään käsittämättömistä asioista. Kaksi kovapäistä lyö päitään yhteen, ihan älytöntä. Pyysin aamulla, että hän ottaisi uuden leipäpaketin sulamaan kun hän tyhjentää edellisen pussin. Mietin etukäteen, etten sano syyttävästi tai ilkeästi, vaan ihan normaalisti ystävällisellä äänellä, ohimennen. Hän kuitenkin tarttui tähän lauseeseen heti, kuulemma syyttelen. Ja kuulemma itsekin unohtelen asioita, en voi väittää että itse aina muistaisin ottaa uuden sulamaan jne. Voi luoja. Tästä asiasta saatiin aikaiseksi riita, jossa ei lopulta enää edes puhuttu koko leipäpussista. Loppujen lopuksi hän haluaa keskustella kanssani raha-asioista, ja sen jälkeen alkoi avautumaan peloistaan. MIKSI perkl näistä asioista ei voinut alkaa puhumaan riidan ulkopuolella, ilman negatiivista sävyä koko keskustelussa?
Lopputuloksena olen edelleen, myöhään illalla surullinen. Enkä suostunut puhumaan niistä peloista, kun se on herkkä aihe jota ei pitäisi käsitellä vihaisena tai kierroksilla ollessaan. Katsotaan, saako tuo aikaiseksi avata sitä keskustelua joskus hyvällä tuulella, niinkuin pyysin.

Luen tekstiäni uudelleen ja uudelleen, en oikeasti tiedä missä oli punainen lanka, oliko sitä edes. Kunhan purin päivän harmitusta epäloogisesti. Rakastan tätä miestä ja haluaisin että tämä suhde toimisi. Mutta ei tässä enää montaa kuukautta aikaa anneta, jos tuo ei opettele puhumaan asioita minulle ilman riitaa, niin en jää tähän.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Joo erotkaa heti kun ette tule toimeen ettekä osaa puhua asioista riitelemättä.
Ilmianna
Jaa
Hei Aadalmiina, yhäkö sinä junnaat seksileluna tuon pervon kanssa?
Kuinka kauan sen täytyy takoa sinua päähän ennenkuin tajuat miten sairas tuo Unelmien Juntti on?
Sinâ yksinkertaisesti et VOI " rakastaa" ketään noin tolloa.
Tai tietysti, jos luokittelet itsesi samaan lahkoon, asia on eri. Miksi sitten valitat?!
Ilmianna
Jaa
Luin ensimmäiset kolme jaetta ja kerron sulle nyt. Sulle sopii paremmin "kumppaniksi" vaikka koira, sitä voit koluttaa ja opettaa.
Ilmianna
Jaa
Ymmärrän miestäsi erittäin hyvin.
Sinulta tulee juttua kuin gramofonista, teksti ei katkea millään. Ei tavallinen ihminen jaksa kuunnella eikä lukea pitkiä vuodatuksia mitättömistä asioista.
Opettele tiivistämään sanomasi jatkossa pariin lauseeseen ja sen jälkeen ole hiljaa ja anna miehesi puhua vuorostaan. Taas minuutin parin vastaus ja miehen vuoro. Kuuntele kerrankin mitä se mies sanoo, älä puhu äläkä puolustele itseäsi, älä etsi syyllistä tai syytöntä. Kuuntele.

Näin mikroaaltouuni-aikana, mitä hiton väliä jollain leipäpussilla on, miksi siitä edes mainita.
Jos mies ei ole muistanut ottaa leipää sulamaan, niin hei, kävelet pakkasen äärelle, otat leipäpussin sieltä, kävelet mikron luokse ja näpyttelet yhden minuutin siihen ja kas sinulla on uunituoretta leipää minuutin päästä ja huomattavasti paremman makuista kuin itsekseen sulaneena!

Jos teillä ei ole mikroa, niin hella ajaa saman asian, leipä pakkasesta, leikkaat siitä siivun pari, paistinpannu hellan levylle ja leipäviipale sille ja kas taas on tuoreen leivän tuoksu asunnossa ja maukasta leipää syötävänäsi.
Vai onko sulla muka niin kiire, ettei noihin ylimääräiseen kahteen minuuttiin ole aikaa?

Mitä raha-asioihin tulee, niin mieskö tienaa ja sinä tuhlaat vai mitä keskustelemista niissä on?
Ilmianna
Jaa
"Näin mikroaaltouuni-aikana, mitä hiton väliä jollain leipäpussilla on, miksi siitä edes mainita.
Jos mies ei ole muistanut ottaa leipää sulamaan, niin hei, kävelet pakkasen äärelle, otat leipäpussin sieltä, kävelet mikron luokse ja näpyttelet yhden minuutin siihen ja kas sinulla on uunituoretta leipää minuutin päästä ja huomattavasti paremman makuista kuin itsekseen sulaneena!

Jos teillä ei ole mikroa, niin hella ajaa saman asian, leipä pakkasesta, leikkaat siitä siivun pari, paistinpannu hellan levylle ja leipäviipale sille ja kas taas on tuoreen leivän tuoksu asunnossa ja maukasta leipää syötävänäsi.
Vai onko sulla muka niin kiire, ettei noihin ylimääräiseen kahteen minuuttiin ole aikaa?

Mitä raha-asioihin tulee, niin mieskö tienaa ja sinä tuhlaat vai mitä keskustelemista niissä on? "

Hei HALOO! Eihän tuossa nyt ole kyse, onko joku homma helppo tehdä itsekkin. Kyllä jotain on pahasti pielessä miehellä jos ottaa itseensä kun pyydetään yhtä vaivaista leipäpussia ottamaan pakkasesta.
Ilmianna
Jaa
No ei hyvälle vaikuta. Missä ihmeen välissä se kerkesi sinua pettämään? Jos kerta haluatte olla yhdessä jne. Mitä se kävi sen toisen kanssa tekemässä? Teillä riitaa pikkuasioista ja ukko käy pettämässä ja edelleen vaan jatkatte. Huh huh olipa rankka vuodatus. Mutta ei hyvältä kuullosta. Jos ette osaa yhdessä ratkaista riitojanne ja varsinkaan olla pettämättä ette selviydy. Muista kaiku vastaa kuten sille huudetaan. Se kertoo teille mitä haluatte elämältä ja suhteeltanne. Mutta hyvältä ei vaikuta. Se kumpi teistä on aikuisempi osaa tämän ratkaista. Itseäni en osaa edes kuvitella että olisin suhteessa missä pitää riidellä. Toki pettämistä olen kokenut mutta siitäkin selvittiin ilman riitoja. Itse sinä sen ratkaiset mitä siedät. Riitaa,pettämistä, tai muuta vääntöä niin itse sen ratkaiset.
Ilmianna
Jaa
Erotkaa, tollanen riitelyhän on yhtä helvettiä. Ja eikö mies osaa vetää käteen, miksi sinun pitäisi olla joku hänen tyydytyskoneensa, jossei sinun tee mieli seksiä ja sitä on jo vuorokauden sisään kertaalleen harrastettu?
Ilmianna
Jaa
Hei Adalmiina, sinä selvästikin saat jotain sairasta mielihyväv jakaessasi elämäsi tuon todella sairaan miehen kanssa.

Kenties taas pata on kantensa valinnut!

Jos taas tiedät olevasi väärä kansi tuolle nokimustalle padalle, keräät roinasi tai pankkitietosi, rahasi ja luottokorttisi, passisi ja häivyt kauas, kauas, vieläkin kauemmaksi tuosta sairaasta oliosta!
Ilmianna
Jaa
Anteeksi kommenttini mutta minä taas olisin todella iloinen jos mulla olisi mies joka haluaisi päivän aikana monta kertaa... Olen tosi äkäinen kun en saa niin usein kuin tahdon...
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Olisiko ero jo parempi vaihtoehto?

Parisuhdevuodatusta, jos joku jaksaa lukea loppuun asti..
Tilanteeni on surullinen. Tapasin miesystäväni 1,5v sitten, rakastuttiin ja siitä asti on oltu aina yhdessä. Muutettiin yhteen vajaa vuosi sitten. Rakastetaan toisiamme kovasti, mutta ongelmia on. En enää osaa ajatella järkevästi, kannattaako näitä ongelmia vielä yrittää korjata?

Mies on herrasmies, romanttinen, hoitaa oman osansa kotitöistä, tekee ruuat, osaa hoitaa raha-asiansa hyvin, seksi on mahtavaa, ei polta/käytä alkoa, meillä on yhteistä tekemistä ja samankaltaiset ajatukset tulevaisuudesta. Me voimme puhua lähes kaikesta. Ongelmia on ollut alusta asti, mutta niistä on saatu puhuttua ja monet ongelmat ovat korjaantuneet. Miehen asenne on hyvä, haluaa olla parempi ihminen ja kumppani.

Mutta ne huonot puolet.. me riidellään koko ajan, ja yleensä ihan olemattomista asioista. Tänä vuonna maksimi taisi olla 4-5pv ilman riitelyä.. ikinä eläissäni en ole riidelly suhteessakaan näin paljoa, minulle se on stressaavaa. Ja aluksi mies on riidelly "väärin", eli aina ongelman tultua meinasi häipyä paikalta ja puhui aina erosta. Tästä on päästy eroon, mutta edelleen hän sanoo suutuksissan loukkaavia asioita, joita ei tarkoita. Se on todella raskasta.

Ennen minä pysyin rauhallisena puhuin meidät läpi riitojen selvittäen mitä miksi ja miten korjata asia.
Sitten viime vuoden lopulla tuli ilmi kuinka rumasti hän oli pettänyt minun luottamukseni, ei seksiä toisen naisen kanssa mutta minulle ihan yhtä loukkaava asia.. se asia on revitty ja puhuttu ihan pohjaa myöten auki, ja päätin vielä yrittää antaa miehelle mahdollisuuden, mutta luonnollisesti sen jälkeen on mennyt huonommin. En enää halua seksiä ollenkaan (toistaiseksi), enkä pysty hillitsemään itseäni riitojen aikana vaan puhun ja huudan ihan yhtä rumasti kuin hän.
Rakastan miestä, mutta en enää luota. Pystyin antamaan petoksen anteeksi, mutta välien ja luottamuksen korjaantuminen vie aikaa.

Meillä on lisäksi vielä erilaiset seksuaaliset halut, mulle riittäisi vaikka 2-4krt viikossa, hänelle ei meinaa riittää edes kerran päivässä. Vaikka olisin antanut suuseksiä ja myöhemmin olisi rakasteltu, hän vielä illalla haluaisi edes vähän suuhoitoa.. muuten tämän asian kanssa on vielä pärjätty, mutta tänä vuonna kun minä en enää halua... helvetti on irti ja usein. Mies on tosi kiukkuinen pienistäkin asioista jos häntä panettaa. Ja monesti edelleen mököttää keskustelun sijaan.. Ja koska väliaikaisesti olemme kumpikin kotona päivittäin, ei ole edes aikaa ja yksityisyyttä omaan kivaan.
Nykyään riidoissa ei enää uhata lähteä ja jättää minua, vaan toisinaan hän sanoo että kerää huonekalusi ja häivy sitten jos minä en kelpaa.

Nyt siis tilanne on se, että minä tarvitsisin aikaa toipua edes tästä petoksesta, mutta en pysty edes yrittää lähentyä enää miehen kanssa, kun aina ehtii tulla uusi riita jostain pikkuasiasta ennenkuin toivun edellisestäkään. Mies on niin temperamenttinen ja minä hitaasti syttyvä ja rauhoittuva..

Ajattelen, että ongelmat pitäisi yrittää puhua ja korjata, eikä vaan luovuttaa ja erota. Mutta mistä tietää milloin oikeasti kannattaa antaa periksi? En olis tässä enää, jos en rakastaisi miestä, mutta riittääkö se?

Lisään vielä loppuun, että en minäkään tietenkään ole täydellinen, mutta tässä suhteessa olin se kokeneempi ja aikuismaisempi. Suuremmat ongelmat on tulleet hänen käytöksestään. Minun ongelmani on mm se, että en aina myönnä virheitäni riidellessä, koska minun täytyy miettiä asioita hetki ennenkuin tajuan asian. Mutta sille ei ole aikaa kun toinen on temperamenttinen..
ja lisäksi meillä on kummallakin muita murheita elämässä, työ ja terveys masentaa kumpaakin. Joten yleinen paha olo on tässä tilanteessa tullut ihan liikaa kaadettua toisen päälle.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta