Maston ylimmällä raakapuulla kyykkiessäni näin koko luomakunnan kaareutuvan ympärilläni palloksi. Nihkeä viidakkoilma oli hellittänyt hetkeksi, ja tunsin jonkinlaista pelastautumisen tunnetta, irrallisuutta. Samanlaista kuin tuo kuunari lahden pohjukassa, joka ajelehti ilman ruoria tyvenessä, eikä sen kannella näkynyt liikettä.
Matka maston raakapuulta alas kannelle oli huimaava. Ylhäällä sai sellaisen käsityksen maston muodosta, että se oli tasapaksu, vaikka ylhäältä se oli tuskin naisen käsivarren mittainen ja alhaalta molemmat käsivarret eivät ylettäneet sen ympäri. Hämmästelin visuaalista harhaa samalla, kun tunsi laivan keinahtavan hitaasti kuin suuri lintu taivaalla.
Se ei koskenut minuun muulla kuin veitsellä, joka viilsi silmäni puhki yhdellä pitkällä vedolla. Se ei oikeastaan edes sattunut, vaan lähinnä oli kysymys hämmennyksestä ja siitä, että oli tiedettävä, mitä tapahtui. Se oli unen varjo takanani, jonkinlainen pahis.
Nousin raakapuulla seisomaan, ja kääntyessäni kohti viiltelijää, pitosin.
Jäin katselemaan äänetöntä matkaani kohti smaragdinvihreää merenpintaa. Vaatteeni lepattivat. Pienenin. Sitten jysähdin veteen ja katosin kuohuihin.
Viillellyt terä oli kiinnitetty kahvaan, jossa kimalsi kulta ja jalokiviupotukset. Terän muoto oli hivenen käyrä. Siinä ei näkynyt pisaraakaan verta, vaikka se oli uinut läpi ihmiskasvojen, janonnut verta ja kuolemaa.
Käteni olivat kuin nuoren tytön, kasvot häilyvät kuin kiillotettu teräs keskiauringossa. Mustia huntuja ja huutoa. Oli niin ihanaa hengittää mangoilmaa ja suolantuoksua, elää.
(Naurua)
😁
Matka maston raakapuulta alas kannelle oli huimaava. Ylhäällä sai sellaisen käsityksen maston muodosta, että se oli tasapaksu, vaikka ylhäältä se oli tuskin naisen käsivarren mittainen ja alhaalta molemmat käsivarret eivät ylettäneet sen ympäri. Hämmästelin visuaalista harhaa samalla, kun tunsi laivan keinahtavan hitaasti kuin suuri lintu taivaalla.
Se ei koskenut minuun muulla kuin veitsellä, joka viilsi silmäni puhki yhdellä pitkällä vedolla. Se ei oikeastaan edes sattunut, vaan lähinnä oli kysymys hämmennyksestä ja siitä, että oli tiedettävä, mitä tapahtui. Se oli unen varjo takanani, jonkinlainen pahis.
Nousin raakapuulla seisomaan, ja kääntyessäni kohti viiltelijää, pitosin.
Jäin katselemaan äänetöntä matkaani kohti smaragdinvihreää merenpintaa. Vaatteeni lepattivat. Pienenin. Sitten jysähdin veteen ja katosin kuohuihin.
Viillellyt terä oli kiinnitetty kahvaan, jossa kimalsi kulta ja jalokiviupotukset. Terän muoto oli hivenen käyrä. Siinä ei näkynyt pisaraakaan verta, vaikka se oli uinut läpi ihmiskasvojen, janonnut verta ja kuolemaa.
Käteni olivat kuin nuoren tytön, kasvot häilyvät kuin kiillotettu teräs keskiauringossa. Mustia huntuja ja huutoa. Oli niin ihanaa hengittää mangoilmaa ja suolantuoksua, elää.
(Naurua)
😁
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kävimme eilen Ninni Nannisen kanssa mattolönkyttelyllä kaljatölkkiareenalla, eli Piritorilla. Ulkopuolisen silmin on lähes käsittämätön se näky, jossa fitnessmimmit ovat saaneet ihailijoikseen hupparijengin, joka rupatteli tölkkipuhelimeen lasin toisella puolella.
Minusta nähden tämä on lentävä matto. Näettekö tuon mustan vanan tuolla aavikolla, joka kiemurtelee tyynenä dyyniltä toiselle kuin surevan naisen helminauha tämän rinnoilla.
Se on karavaani.
(Naurua)
😁
Samaan aikaan toisaalla Ibrahim ja hänen veljeskansansa joukkoraiskaavat rautatieaseman aulahallissa ylilääkitetyn perussuomalaisnaisen. Nainen on tiedottomassa tilassa, eikä kukaan puutu asiaan, sillä se ei kuulu heille, vaan virkavallalle ja vartiointiliikkeille. Jos menee ja pätkii Ibrahimia päähän, joutuu vankilaan. Sitäpaitsi nainen on varsinainen rasite vastaremontoidulle asemalle, sillä hän notkuu siellä aamusta iltaan kamoissa ja sössöttää ja vittuilee ohikulkijoille, pummaa rahaa. Vartijat ovat häneen läpeensä kyllästyneitä ja seuraavat tilannetta sivusta. Radiopuhelimesta kuuluu viikonloppusuunnitelmia ja muuta flirttiä. Olisi otettava vähän viunaa, pamppumuija mietti ja kiristi korppiponnariaan. Asema oli kuin paskaputki. Sen läpi virtasi vain paskaa, loputtomasti silkkaa ihmispaskaa, ja hän seisoi siinä.
😁
Arcteryx
Joukkoliikennevälineisiin hurahtanut Teknodonna matkusti bussilinjalla 63 pöndelle. Bussin takaosassa n. kaksikymmentä ekaluokkalaista piti yllä mielipidekeskustelua sillä aikaa, kun donna katseli outoja maisemia liikkuvan laatikon ulkopuolella; puita ja pensaita pukkasi ylös märästä maasta kuin väkkyräisiä raajoja ja sormia mustavalkoisessa kauhuelokuvassa. Ikkunalasi valui kuraa. Naisopettaja vahti kaikkea liikkuvaa kuin haukka.
- Jimi, istu alas!
- Jonna, penkillä ei saa seisoa!
Etc
"Kuka olisit, jos olisit sinä", luki pysäkkimainoksessa. Kuvassa nainen chillaili viidakossa ja katseli kameraan sääret ristissä. Sademetsä ympärillä raikui, ulvoi ja nauroi. Meteli oli helvetillinen. Se, joka kiljui äänekkäimmin, selvisi varmemmin kuin vaitonainen.
- Lana Del Rey, donna mutisi.
Vastapäätä istuva näkövammainen nainen katsoi aurinkolasiensa takaa häntä suoraan silmiin ja piteli teleskooppikeppiä polvien päällä kaksin käsin. Näkövammaisuudessa oli jotain karmaisevaa. Pimeä maailma.
Teknodonnaa puistatti, mutta sitten sokea nainen sanoi huvittuneella äänellä, että tuskin nyt sentään.
(Reps)
😁
Mun mielestä tämä on hieno ja ylevä, massiivinen biisi.
(Hihitystä)
😁
https://youtu.be/3-NTv0CdFCk
Muistaakseni tänä aamuna törmäsin Hesarissa artikkeliin, joka käsitteli harvinaisia aivosairauksia. Tämä kyseinen prionitauti on toiselta nimeltään naurutauti, eli kuru.
Itse olen äärimmäisen vakava ja harmaa ihminen, hymytön.
Lisäksi passissani ei ole tuon alueen leimaa.
(Reps)
😁
Lanasta puheenollen, niin olen rakastunut hänen äänensä lisäksi hänen ylähuuleensa, joka omituisuudessaan vie idean koko plastiikkakirurgialta.
En tiedä, myydäänkö missään päin maailmaa minibanaaneja, mutta tuossa olisi yksi sellainen.
(Minibantskuja myydään ainakin Ruotsissa ja Tanskassa. Varma tiet.)
👌
Lana on yksiselitteisesti kuuma. Mulla oli ja tuollainen bassokitara vuonna -76. Styrkkarina toimi saksalainen putkiradio, sen merkki oli Saba. Sabasta lähti lopuksi savut. Ei tullut kehuja. 😁
Mun mielestä Lana on lookiltaan ihan tavis. Samanlaisia hiihtää kadulla vastaan 3/10.
Lanan spesialiteetti on tuo ääni ja sen käyttö, eleganssi
(Harmi kun sun juttus poksahti)
😁
Siis koko keho laulaa, kun friidu laulaa.
Se näkyy pidennyksissä ja kynsissä asti.
👌
Lisäksi mun on TAAS marmatettava tästä omituisesta kontekstista, jossa erittäin taitavat laulajat eivät osaa tanssia.
Mun härdellissä on täysin käsittämätöntä se että mimmi, joka osaa, on sitten osaamisessaan rajoittunut.
En yksinkertaisesti ymmärrä tätä naisissa, jotka kuitenkin ovat oman kehonsa kruunaamatonta eliittiä.
😁
Eli siis kuinka on mahdollista, että rytmi ei kohtaa olemusta, mutta hallitsee äänessä?
Absöörd
😁
Lanalle mä laittaisin kimpun ruusuja postilaatikkoon sanasta "thou".
Yksikään räppäri ei osaa käyttää sitä.
(Reps)
😁
Ei myöskään tämä hemmo.
😁
https://youtu.be/yjP5DmH-R6s