Kuinka tärkeä ydinperhe on oikeasti?

Suosittelen lasten takia pysymään vaikka et ole onnellinen itse. Mutta jos muut asiat kunnossa. Tässä seurattu yhtä uusioperhettä mitä lapset joutuvatkaan kärsimään. On sinun ja minun muksut kuka saa kuka ei. Kuka saa komentaa ja kuka ei. Pahoinvointi näkyy ja kuuluu noista lapsista nyt kun kasvavat aikuisiksi peilaa niiden elämään ihan varmasti. Oletko siihen valmis? Jos taas olet huonossa suhteessa ja sieltä tulee huonoja juttuja silloin kannattaa erota. Toki on perheitä jotka hyvin pärjäävät uusissa suhteissa. Sinä tiedät mitä sinun elämääsi kuuluu ja peilaa se lapseesi tasantarkkaan. Arvioi itse mikä on lapsellesi hyvä. Jos taas pelkästään oma surkea elämä niin älä laita lasta samaan kuin sinä.

Olen erimieltä. Lapset haistaa kyllä vanhempien välit. Itse kasvoin tilanteessa, ettei vanhempien välissä ollut luottamusta koska toinen oli pettänyt. Yritimme sitten me lapset saada toisen vanhemman luottamaan toiseen. Ja stressasi, kun tiesi, että meidän takia vain olivat yhdessä. Arki kyllä sujui, mutta aina oli molemmat omissa ajatuksissaan. Hyvän lapsuuden olen saanut, mutta luulen, että haluaisin muistaa myös aitoa välittämistä vanhempien kesken. Itse avioeron kokeneena, pettäjän jättäneenä koen, että nykyinen suhde "oikeampi" ja myös exällä on hänelle sopivampi puoliso, jota arvostaa erilailla kuin minua. Lapset ovat sopeutuneet hyvin ja vaikka ovat teini-iässä, en ole huolissani heistä. Olimme vain lasteni isän kanssa liian erilaisia ja pettäminekin johtui siitä, koska mies ei halunnut rikkoa perhettä ja lähteä toisen matkaan...

Riippuu ihan siitä mitä ydinperhe ap:n mielestä tarkoittaa.

Minä olen sitä mieltä, että lapset tarvitsevat turvallisen kodin, sellaisen jossa lapsi voi olla oma itsensä, kodin missä voi leikkiä, kodin missä kasvaa rauhassa ja lasta rakastavien ihmisten ympäröimänä. Lapset tarvitsevat säännöllisen elämän, ruoka-ajat ja rajat, paikan missä voi olla iloinen, surullinen, kaikki tunneskaalat saa käydä läpi ja aina löytyy aikuinen joka on kasvussa tukena.

Lapsen pitää saada olla rauhassa lapsi, lapsen ei tarvitse eikä pidä kantaa huolta aikuisten asioista kuten rahasta, aikuisten riidoista, perheen aikuisen mielenterveydestä, aikuisen hyvinvoinnista noin yleensäkään.

Ei lapselle ole loppupeleissä väliä onko koti biologisen isän ja äidin luona, tai asuuko hän pelkästään äidin tai isän kanssa. Tärkeää on ettei lapsen tarvitse kasvaa jatkuvien riitojen ja tappeluiden, keskenään vittuilevien alkoholisoituneiden/väkivaltaisten ihmisten kanssa. Myös välinpitämättömyys, henkinen mitätöinti on myrkkyä lapselle.

Minusta aikuisen tehtävä on ensisijaisesti huolehtia siitä, että hänen lapsellaan on hyvä kasvuympäristö. Joten lusikka kauniiseen käteen ja muista, että jokainen lapsi on niin hyvä ja tärkeä, että hänellä on oikeus hyviin vanhempiin ja turvalliseen kasvuympäristöön.

Meillä puoliso on käytöksellään vienyt kaiken luottamuksen ja samalla tunteeni häntä kohtaan ovat kuolleet täysin. Hän on selvästi tällä kertaa työskennellyt omien asioidensa kanssa ja yrittänyt parempaa, mutta oma mielenkiintoni yrittämiseen on viimeisen mokan jälkeen ilmeisen pysyvästi loppu. Omillaan rullaava arki riittäisi minulle kodin säilyttämiseksi, mutta hän haluaa joko täydellisen liiton ehdoitta tai ei mitään. Kuitenkin sattuu niin älyttömän paljon rikkoa perhe, kun toinen haluaisi selvästi yrittää. Mutta kun en enää häneen luota yhtään. Ja yrittäminenkin on rakoillut taas... Riitelyä ei juuri ole, kylmyyttä ja naljailua kylläkin. Lapsia rakastamme molemmat ehdoitta, ja hän ehkä minua, mutta minä en enää häntä.

Erosta tulisi luultavasti kohtalaisen sopuisa, kun olemme työstäneet asiaa jo pidemmän aikaa. Kuitenkin hän osaa erossa varmasti olla täysi pe****le, jos siltä tuntuu. Se arveluttaa. Ja taloudellinen katastrofi ero olisi minulle, ei hänelle.

Pelkään lapsieni arjen ja jaksamisen puolesta.

Kun saisi kelata 10v takaisin...:(

Ei ollenkaan tärkeä, jos ydinperheellä tarkoitetaan vanhempia ja heidän biologisia lapsiaan. Tärkeintä lapsen kehitykselle on, että hän saa turvaa, huolenpitoa ja rakkautta.

Sama, jos kysyisi kumpi lapselle on tärkeämpää raamit vai sisältö?