Mitä suunnitelmia suhderintamalla?
Suhdesuunnitelmia
fathead
38533
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tarkoitus ois jatkaa sinkkuna, mutta kuitenkin joskus harrastaa panemista
Oluen panemistako harrastat?
Kaikkea muuta pannaan mutta ruokaa laitetaan.
lapset _laitetaan_ nukkumaan
Pervo, yäk.
Ja koska toi seriffi poistaa kaikki lyhyet viestit, naputan tän tähän perään.
Tuohan vois olla mielenkiintoinen harrastus
Olen syönyt tänään 4 suklaamunaa, aika ravitsevaa
Oot pannu poskees 4 suklaamunaa. Vai laittanut suuhus. Tai sitten syöny. :)
Mutta mites suhdesuunnitelmat?
Minä panen, laitan tai syön.
Ensimmäinen vaihtoehto sama kuin minulla. Lähden nyt kuntoilemaan, metsälenkille
"Minä panen, laitan ja syön" olis ollu parempi.
Meen panemaan kahvin tulemaan
Ei ole suunnitelmia. Olisikin oikeastaan aika mielenkiintoista tietää kuinka moni palstan vakkareista ihan oikeasti edes hakee suhdetta? Pujottelija ei näytä hakevan, allekirjoittanut ei hae, veikkaan ettei hc-ätmel hae, nalkaan tuskin hakee tai super-atm, mitä näitä nyt onkaan. Palstan naisetkaan ei tietenkään hae koska heille asiat vain tapahtuu.
Seuraan tätä palstaa, koska tästä näkee hyvin nykykolmekymppisten ihmisten elämää ja ajatusmaailmaa. Olen itse perheellinen 40 nainen ja sukulaisissa ja mieheni sukulaisissa näkyy tämä sama kuvio: kolmekymppiset eivät enää hae parisuhdetta tai perhekuvioita. Kolmekymppiset miehet ja naiset ovat seurustelleet tai seurustelevat tietyn ajan, mutta eivät ns. tosissaan, esim 25v. sukulaisnainen on suhteessa pari vuotta eronneen vanhemman miehen kanssa, mutta ei halunnut miehen kanssa perhettä eikä myöskään hänen lapsilleen äitipuoleksi. Miespuolisilla nyt 30v. on ollut lyhyitä suhteita, facebookissa on tyttöjä välillä ja ollaan suhteessa/kihloissa, mutta perheenperustaminen ei ole ajatuksissa. Työ ja harrastukset ovat ykkösenä. Jos viiskymppisellä on pari aikuista lasta, hän saa ehkä yhden lapsenlapsen aivan viime tipassa, kun oma lapsi on melkein/yli nelikymppinen. Nykyään kun perheenperustaminen on jotenkin tosi out.
Noin se menee. Miehen kohdalla kyse on usein siitä että lasten hankkkimiseen sisältyy niin iso riski syrjäytymisestä eron tullen (mikä 2000-luvulla tulee aivan varmasti ennen pitkää) ettei ajattelukykyinen mies yksinkertaisesti uskalla laittaa päätään silmukkaan. Naisten kohdalla varmaan taas tilanne on se että kun tietää aina löytävänsä uuden miehen hyljätyn tilalle niin ei oikeastaan tarvitse sitoutua.
Minusta nykykolmekymppiset ovat monessa mielessä lapsia. Tullaan viikonlopuksi viiskymppisten vanhempien luo syömään, saunomaan, korjauttamaan autoa, pesettämään pyykkiä, hakemaan rahaa (vaikka ollaan itse työssä ja vanhemmista toinen voi olla vaikka poissa työelämästä). Isä tai äiti voi kuskata viihteelle ja hakea kotiin yöksi ja hoivata krapulaista. Sitten lähdetään taas, arkiviikko alkaa ja työt ja suhdekuviot odottaa. Jää kolmekymppisiltä kokonaan se oma aikuisuus/vanhemmuus elämättä ja vanhemmilta se vapaus, mikä pitäisi olla, kun lapset on lentäneet pesästä ja pitäisi olla yhteistä laatuaikaa.
Tämän palstan sinkkupoijaat on perseilleet suomi24-sivustoilla vähintään vuosikymmenen, eivätkä tulleet tänne rippikoululeiriltä.
Varovaisestikin arvioiden nuorimmat ovat päälle neljänkymmenen, keski-ikä lienee päälle viidenkymmenen.
Tuossa olet varmaan ihan oikeassa, osasyyllisiä tilanteeseen ovat toki myös liiankin holhoavat ja auttavaiset vanhemmat niin ettei välttämättä sitten koskaan tarvitse oppia tekemään asioita itse. Itse olen aika tyytyväinen siitä että lapsena/nuorena jo oppi erilaisten vehkeiden rassailusta sen verran että työkalut pysyy käsissä ja siitä että omilleen muuton jälkeen oli vähän pakko opetella ruuanlaitot ja muut taloustyöt mutta itsekin tunnen kavereita jotka ei ikinä itse kokkaa kun eivät osaa eivätkä ne autoilleenkaan mitään oikein kykene tekemään, ostavat kaiken valmiina palveluina.
Vähän sysäisin sitä vastuuta tosiaan vanhemmille, hommat menee vaikeiksi jos ne siinä alle parikymppisenä jo ala luottamaan/vaatimaan asioita jälkikasvultaan kun joskus kolmikymppisenä ne on varmaan jo niin avuttomia ettei ne oikein ikinä enää opi mitään tekemään. Se on varmaan vanhemmallekin kova paikka tosiaan jos joutuu olemaan vuosikymmeniä jatkuvasti huolissaan lapsestaan kun oikeasti sen ajan pitäisi olla ne parikymmentä ensimmäistä elinvuotta.
Täytyy toivoa, että itse osaisi toimia paremmin, kun lapseni ovat aikuisia. Luulisi, että se olisi eduksi sekä itselle että lapsille.
Nyky-yhteiskunta vain tuntuu pitävän itsestään selvänä, että vanhemmat uhraavat lapsille kaiken; vapautensa, vapaa-aikansa, rahansa jne. Muuten on huono ja itsekäs vanhempi. Ei ihme, ettei vanhemmaksi enää juuri kukaan haluakaan. Mukavampi olla ikuinen lapsi.
Vasta tuossa vaiheessa alkaa olemaan kunnolla persepktiiviä pariutumisen vaikeuteen. Ei nuoremmat osaa kommentoida kuten me.
Etköhän sinä osaa. Nimenomaan on karhunpalvelus lapsille olla ylihuolehtivainen ja liian auttavainen. Sitten jos lapset aikanaan muuttaa kauemmas kotikonnuiltaan ongelma varmaan ratkeaa melkeinpä itsestään kun on pakko silloin alkaa huolehtimaan asioistaan ja jos jäävät lähemmäs sinun pitää sitten vain asettaa ne rajat joiden puitteissa alat tekemään palveluksia, jos olet tiukka mutta reilu lapset kiittää sitten aikanaan kun olet opastanut oman elämän alkuun pikkuisen pakottaenkin. Minusta turvallisuuden tarjoamista on se että lapsi tietää että tosihädässä ja tarpeellisuuksiin aina vanhempi/vanhemmat yrittää auttaa parhaansa mukaan mutta että "turhuuksiin" on turha pyytää rahaa, ne pitää kyetä rahoittamaan itse.
Itsekin muuten olen vähän ihmetellyt tätä nykymenoa lapsiperheissä kun ihan kaikki lomamatkat ja muut tehdään pelkästään lasten ehdoilla, kierretään lomilla kaikki mahdolliset huvipuistot ja muut raha-ansat kun "lasten pitää päästä" vaikka ne lapset saattaisi loppupelissä olla ihan yhtä tyytyväisiä lapsia vaikka ei olisi koko kesänä päässeet kuin jonnekin mökille kalastelemaan ja olemaan vaan isän ja äidin kanssa.
Sinkkuna pysyn. Varasuunnitelmana suhde.
Ykkössuunnitelma luultavasti toteutuu.
Ruman ja köyhän on turha valittaa.
Ajattelin aloittaa suhteen yh naisen kanssa. Pitää olla rohkea ja mennä tulta päin.
Ajatteliko yh-nainen aloittaa suhteen sinun kanssasi?
Kyllä se sen suuntaista virittelee
Yliarvioit vittumaisena feministinä ja vajaaälyisenä yh-mammojen markkina-arvon.
Suunnitelmana on jatkaa mukavaa ja leppoisaa sinkkumiehen elämää ilman mitään paineita. Mgtow.
Eipä noista kannata paineita ottaa kun pariutuminen ei ole omissa käsissä.
Minulla on ollut useammankin kerran mahdollisuus parisuhteeseen itseäni tasottomamman naisen kanssa. En ole suostunut naisten hypergamiaan, enkä tule myöhemminkään suostumaan.
Menehän takaisin Vauva-lehden avohoitopalstalle kertomaan muiden mammojen kanssa tyhmiä juttujasi.
Itseäsi tasottomampi = yli 25-vuotias nainen?
Jos nainen on jo lähemmäs 3-kymppisenä kurppa, jonka markkina-arvo on laskenut pohjamutiin, niin käytännössä at-miehen on mahdotonta saada ei-hypergamista naista. 25-vuotiaat ja sitä nuoremmat pimut menee kaikkein komeimmille miehille tai oman ikäisilleen, joten millaisen naisen ottaa at-mies, jonka oma markkina-arvo kasvaa kasvamistaan?
En yliarvioi tasoani, vaikka niin säälittävästi oletatkin.
Tasoani huonompi nainen on minua huomattavasti vanhempi, läskinainen tai nainen jolla on lapsia. Periaatteessa myös huomattavasti pienituloisempi tai kouluttamattomampi nainen on tasoani huonompi, mutta en ole niiden asioiden suhteen kovin tarkka.
Just pääsin pitkästä suhteesta niin kyllä nyt aion kokeilla monia kun on mahdollisuus. Ei vakavaa suhdetta, vain flirttiä ja seksiä. Siitä lähetään.
Ei ihmissuhdesotkuja, vain hauskanpitoa. :)
Taidan haluta erään miehen itselleni mutta aina ei kaikki naisillekaan "vain tapahdu", toisinaan on nähtävä myös hiukan vaivaa. Pudotan painoani 3,2 kg ja ostan uuden huulipunan, homma lienee sillä paketoitu.
On suunnitelmia mutta suunnitelmat ei aina toteudu. On kiikarissa yks 41 v mies josta tykkään on vähän sellainen hiljainen hissukka joka ei paljon puhu, ei mikään hyvännäköinen mutta kiva luonne. Juttu etenee aika hitaasti, seksiä saan varmaan vasta ensi vuonna tätä tahtia. Olen kyllä tuntenut miehen 15 vuotiaasta asti ja tajusin vasta hiljattain että mies olisi unelma kumppanina. Nuorena meillä oli sutinaa, pussailua ja kähmintää mutta oltiin nuoria eikä tiedetty sitoutumisesta mitään. Mies on myös työtön, se ei minua haittaa. Minä olen kaupassa töissä ja näen miestä usein kun se käy samassa kaupassa. Pitäisikö mies vaan kutsua kylään ja repiä vaatteet siltä jo eteisessä pois ja sanoa sille että nai minua kunnolla. Seksillä ne suhteet alkaa kuitenkin.
Hyi, en varmana anna noin halvalle naiselle!
No siinäpä sinulle pohtimista ja ongelmaa. Olet jo siinä iässä ettei aina asiat "vain tapahdu", vaan joudut itsekin olemaan aktiivinen tutustumistilanteessa.
Kesähäät on nyt kuitenkin tulossa helgamiehen kanssa. Onhan tämä ollut vähän karikkoista mutta kyllä se tästä.