Kohti kevättä kun mennään, alkaa näköjään turhautumisen aste sitä mukaa kasvamaan..Tai mikäs tässä sinkkuillessa, kivaa on ollut jne, mukamas. Ihmettelen vaan, että pitäskö mun nyt vaihtaa taktiikkaa jotenkin tosi radikaalisti, kun ei mistään näytä tulevan mitään. Viime alkuvuodesta tapailin kolme kuukautta miestä, jonka kanssa ei sitten kuitenkaan koskaan seurusteltu. Kuukausi meni siitä selvitessä ja sen jälkeen olen ollut jatkuvasti liikenteessä, ts. roikkunut baareissa ja nettideittaillut ja treffeilläkin ollut. Syksyllä lopetin nuo nettideitit, kun ei niistä mitään tullut ja jatkoin baareissa. Tässä on nyt niin monen kanssa ollut juttua, et pidän jo itseänikin ihan hirveenä. Nyt tuli olo, et pitäiskö taas koittaa netin kautta löytää jotain. Ens kuun meinaan ottaa rauhallisesti tipattomana, jos sillä sais vähän perspektiiviä asioihin ja tilanne rauhoittuis, mut kotiinkaan viitti jäädä nyhjöttämään! Kun ei mussa nyt oikeesti ole niin hirveesti vikaa, tuntuu vaan et kelpaan yhdeksi yöksi ja thats it. No ei kai pitäs olla niin helppo, mut olen kuvitellut et yhden yön jutuistakin voi jotain tulla. Se viime vuotinenkin juttu oli sellainen. Mutta jos joku jaksoi tän vuodatuksen lukea, niin jos osais vielä vähän aukaista mun silmiä ja antaa vinkkiä, et oonko nyt ihan väärällä polulla..Kun en enää opiskele ja työpaikallakaan ole ketään, niin tuota kauttakaan ole löytänyt.
Alkaa keinot loppumaan!
nainen-82-
142370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sama juttu ollut mullakin joskus, kovasti yritin etsiä vakavampaa suhdetta mutta millään ei meinannut löytyä.... Yhden yön juttuja sitäkin enemmän...Ja kyllä, yhden yön jutustahan se seurustelukin sitten alkoi, kestikin jopa puolisentoista vuotta ennen ku loppui, eli nyt taas pitäis uusi löytää;)
Vaikka en todellakaan oo mikään miehenmetsästyksen asiantuntija niin kyllä mä oon sitä mieltä että et oo väärällä polulla, ei ne miehet tule kotiovelle kolkuttelemaan jos ei itse vähän "nää vaivaa"..
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että kyllä niissä yhden yön jutuissakin on joku raja pidettävä (rupeaa tosissaan "helppous" arveluttamaan..) mutta ei sitä kannata liikaa pihdatakaan.. Ainakin omassa kaveripiirissäni kaikki on tainneet löytää omansa baarista/bileistä ja päätyneet samaan sänkyyn sitten pidemmäksikin aikaa...:)
...Ja todellakin, mä en usko että niitä miehiä löytää sattumalta tyyliin kirjastosta tai kaupan kassajonosta, ei me suomalaiset olla niin sosiaalisia....
Että lykkyä tykö vaan miehen metsästykseen!
Hyvin tutulta kuulostaa. Minäkin yritän etsiä jotain vakavampaa, käyn paljon treffeillä, joskus baarissakin.
Mutta kaipa tällä on joku tarkoitus. Pakko uskoa siihen, että jostain se tupsahtaa eteen. Vaikka olenkin huomannut, ettei se etsimällä taida löytyä, niin vielä pienemmällä todennäköisyydellä kumppanin löytää nyhväämällä kotona. Eli etköhän ole ihan oikeilla teillä.
Minäkin olen miettinyt tuota "rauhoittumista" muutamaksi kuukaudeksi. Eli silloin en ajattelisi rakkauselämääni ollenkaan vaan keskittyisin kaikkeen muuhun. Jos ei hetkeksi hellitä, niin alkaa epätoivo paistaa päälle. Ja se lienee viimeisintä mitä haluaa.
Itse yritän varoa yhdenyön suhteita, mutta oikeastaan vain siksi, että pelkään saavani siipeeni.
Toisaalta, olet kyllä niin nuori, ettei sinulla mitään hätää vielä ole. Eivät taida ikäisesi miehetkään vielä säännönmukaisesti olla vakiintumassa. Kokeile, miten homma toimisi itseäsi muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa.
sinun kannattais nyt rauhottua vähän ja miettiä mitä elämältä oikeasti haluat. Sen oon itse huomannu, että epätoivon syövereissä voi elämä mennä pahasti ohi.
Sitä kun uskaltaa hellittää ottetta ja alkaa miettimään ihan muita juttuja, niin jotenkin vapautuu ja se jos mikä näkyy ulospäinkin. Itse päätin, etten etsi minkäänlaista suhdetta kenenkään naisen kanssa kevään aikana. Saa nähdä pitääkö, kun heti alkoi flaksi käymään koulussa.
Baareissa en kovin usein käy, vaan yleensä säädöt on saanu alkunsa ihan päivänvalossa.
Kannattaa hankkia vaikka joku harrastus jossa tapaa paljon ihmisiä. Kyllä suhteen voi muualtakin löytää kuin baareista.
Mut mietin vaan, että onko sinulle tuo "ei joka perjantai baanalle" ylitsepääsemätön juttu? Oletko miettiny mitään vaihtoehtoa sille? Yritä kuitenkin saada miehiä frendeiks itsellesi. Siis ei heti kiinni kinkkuun, vaan malta tutustua rauhassa. Siitä on ehkä kuitenkin helpoin lähteä. Itse olen laajentanu kaveripiiriä naisiin jo jonkin aikaa ja joidenkin kanssa on sähköäkin ilmassa.:)
unohdin sanoa, että juttua kannattaa heittää missä tahansa. Jopa minä hiljainen jurottava suomalainen mies olen sen opetellu.
No sekin tässä "mättää", et mulla tosiaan on miespuolisia kavereita ja tulen yleensäkin hyvin juttuun miesten kanssa. Sen olenkin huomannut, et liian usein käy niin, että vaikka alussa onkin ollut säpinää tai alussa ystävyyttä ja sitten säpinää, niin joka tapauksessa ystävyydeksi se sitten vaan jää, kun jotenkin miehet ei haluakaan seurustella, kun olen mukamas hyvä jätkä. Näin mulle joku on jopa sanonut. Et meneekö se sitten niin, että kaikki haluaa pitää mun kanssa hauskaa kaverina, eikä halua pilata sitä seurustelemalla. Tiedän kyllä itekin, ettei musta saa mitään kotirouvaa ja esittelykappaletta, mut en mä nyt silti ole mikään jätkä, naisellinen nainen kuitenkin vaikka miehisiä mielenkiinnon kohteita omaankin. Vaikea yhtälö, ilmeisesti tätä ei voi koskaan ratkaista..
Ja eihän mun mitenkään pakko ole päästä vloppuisin baanalle, mutta kun ei mua täällä kotonakaan ketään ole viihdyttämässä, kaverit seurustelee ja sinkkukaverit lähtee baanalle, et kotona alkaa vaan siinä vaiheessa ahdistamaan.
En usko kuitenkaan, että olet tavannu vaan vääriä miehiä. Minusta tuo kuitenkin näyttää vähän "hampaat irvessä" metsästämiseltä ja ehkä se myös näkyy.
No mut joo, miehet pitää sinua tosiaan hyvänä frendinä jonka kanssa on hauska pitää hauskaa. Siinä kaikki. Sitä se hyvä jätkä titteli monesti tarkoittaa.
Pitäis kuitenkin tuntee paremmin, että osais sanoa mikä todellisuudessa on vikana.
Tiedän turhautumisen tunteen. Sitä käy paljon ulkona ja koko ajan on tuntosarvet pystyssä josko jo vihdoin löytyisi jotain kiinnostavaa. Yleensä rupee vaan ottaa päähän. Silloin kannattaa ottaa aikalisä, keskittyä johonkin muuhun ja mietiskellä omaa elämää, laajemminkin kuin vain miesjuttujen osalta.
Ehkä liika yrittäminen pilaa kaiken. Eikö urheilijatkin pysty parhaimpiin suorituksiin ollessaan rentoutuneita eikä väkisin yrittämällä hirveissä paineissa. Ja toisekseen, liika yritys ja "pakko löytää joku" -asenne paistaa kauas. Eikä se ole kovin viehättävää :)
Olen myös viettänyt pitkiäkin kausia käymättä juhlimassa, usein siksi, että seurustelevat kaverit ei halua lähteä mihinkään. "Hiljaiselo" on ihan hyödyllistä silloin tällöin nautittuna, koska voi keskittyä täysin itseensä. Löytää itsestään uusia puolia ja voi kehittyä ihmisenä. Ihan kivaa on ollut itsekseen, vaikkei uskois! Käy shoppailemas, ulkona syömässä, elokuvissa. Piirrä, maalaa, lue hyviä kirjoja. Opettele jotain uutta. Itse joudun tällä hetkellä raatamaan opinnäytetyötä ja se vie viikonloputkin mutta ainakaan ei ole vapaa-ajan ongelmia...
Me ollaan kuitenkin vielä nuoria (olen samaa vuosikertaa kuin sinäkin) eli kyllä vielä ehtii miehiä löytämään. Kannattaa opetella itseriittoiseksi ettei oma onnellisuus riipu ulkoisista tekijöistä. Jokainen kuitenkin kuolee yksin eikä toisen varaan voi kaikkea rakentaa. Itse ainakin mieluummin sinkkuilen kuin nysvään huonossa suhteessa ;)
itse teen gradua, mutta osaksi tulee kuiteski 'roikuttua' täällä palstoilla :)
Mielestäni en nyt kuitenkaan liikaa yritä, siis sillä tavalla että se alkais jo päältäpäin näkyä. Olen yleensä muutenkin iloinen ihminen, enkä jaksa asioita kauaa murehtia, mutta tää asia nyt vaan syö mua, mutten sitä kyllä näytä kenellekään. Ja viihdyn kyllä hyvin yksikseni ja tiedän et parisuhteessakin tulen tarviimaan omaa tilaa. Ei kaikkea tartte yhdessä tehdä.
Se tässä nyt on eniten turhauttavaa, että vaikka vientiä on ja kehuja saan jne, niin siltikään ei onnistu. Myönnän kyllä et olen tosi kranttukin, mut en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että seurustellaan vaan sen takia et onpahan joku siinä ja näin kauan sinkkuiltua taso on varmasti vaan kohonnut.
Mutta kiitos kannustuksesta kaikille, kyllä multa vielä joku toivon kipinä löytyy =)
juu olet jo niin vanha, että kukaan ei huoli sinua. Kaikista paras olisi jos hyppäisit kaivoon tms. =) Ymmärtänet ironian. Etsimällä ei löydä ihmissuhdetta.
Rakkaus tulee kun on tullakseen. Jos etsimällä etsit ja sitten otat parhaimman vaihtoehdon huonoista, niin oletko vanhuusikään asti onnellinen?
Ihan kannattaa pitää ohjenuorana: Älä hätäile, nauti elämästä.
Kohta yksi: Älä anna turhautumiselle valtaa.
Kohta kaksi: Pidä silmäsi avoinna.
Kohta kolme: Helppous on haitta ja pihtaaminen pahe. Mahtaskos löytystä kompromissia?
Kohta neljä: Netti on rajaton tilaisuus!
Hieman jäävihkö(kö)... Terkkuja Iinalle - I miss You! :)
on ne kiltit ja hyvän huumorin tajun omaavat naiset. Olen 35 vee mies eteläsuomesta ja jonkin verran jo elämää nähnyt mutta edessä on vaan pelkkää rämettä.
Tuntuu ettei tartu "onkeen" sitä oikeaa. En tupakoi ja alkoholia käytän silloin tällöin.
Jos joku nainen tuntee tämän "yksinäisyyden" tutuksi ja haluaa tutustua Suomalaiseen mieheen niin vastaile, eiköhön yhteinen sävel löydy.
...elää tuollaisen paniikinomaisen etsintävimman vallassa? Onneksi ei tartte.
suuresti erehtynyt, en tunne olevani paniikissa enkä elä etsintä vimmassa.
Jos sinulla on asiat toisin niin se on hyvä se.
Hyvää loppu elämää sinulle.