En koskaan hyväksy pettämistä parisuhteessa. Jos kerran tekee mieli mennä vieraisiin on oltava myös selkärankaa kertoa se toiselle osapuolelle. Ajatelkaa jotkut tekee näin vuosia ja on niin kuin ei mitään olis tapahtunu. Sitten vielä sanotaan että, rakastetaan omaa vaimoa,mutta silti mennään toisen kanssa. Minusta ei voi silloin sanoa rakastavansa, koska rakkauteen kuuluu myös luottamus toiseen osapuoleen. Olenko ainoa joka ajattelee näin.
En hyväksy pettämistä
Uskollinen nainen
91077
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen kanssasi ihan samaa mieltä... Tässä mukavia iltajuttuja juttelin juuri mieheni kanssa. :( Hän halusi saada luvan hakea muita naisia että voi valita sitten jonkun muun tai minut... Että oikein lupa tarvitaan! Todella törkeetä. Vaikka hän ilmaisi halunsa mennä vieraisiin, niin silti hän pitäisi minutkin, saisi seksiä kuten ennenkin ja asuisi kotona, kunnes sanoisi yhtenä kauniina iltana, että "löysinpä tässä uuden. Pistetään kamppeet jakoon." En aio hyväksyä tätä vaan otan eron. Pettämistä tuokin.
oli rehellinen... sitä pitää arvostaa..
vaikka se kuinka tuntuu pahalta niin parempi noin ku että kaikki ois kerralla vaan "läpsitty pöytään"
noh. tää nyt on vaan minun mielipide...
Ensin vaadit, että miehellä pitää olla selkärankaa, jos haluaa vieraisiin. Hänen pitäisi kertoa puolisolleen halusta. Sitten, kun oma miehesi kertoo, haukut hänet ja käytät hänestäkin nimitystä pettäjä. Eli tekipä miehesi miten päin vaan, haukut hänet.
Se, että miehesi pyytää luvan käydä vieraissa, ei ole pettämistä. Jos annat luvan käydä vieraissa, miehesi ei petä, jos käy. Eli miehesi ei pettänyt eikä suunnitellut pettämistä.
En tosin ihmettelisi, jos miehesi valehtelisi sinulle. Hän kertoi totuuden, ja mitä siitä seurasi. Haukkumista sinun puoleltasi. Eli asia ei olisi eronnut käytännössä mitenkään siitä, että hän olisi salaa pettänyt - eikun siis olisihan se eronnut: miehesi olisi säästynyt haukuilta.
voiko olla totta tuollainen käytös mahdollista "aikuiselta" mieheltä?! Lähde äkkiä pois ja etsi itsellesi joku täysikasvuinen kumppani. Miehelläsi viiraa.
vituttaa kun tuo on just se tosiasia... vaan minkäs teet...
mulle on tapahtunut just tuota paskaa koko elämäni ajan ja se alkaa pikkuhiljaa riittämään.
(pää leviää)
.
.
.
olen kanssasi täysin samaa mieltä... ja jos ei pysty kertomaan niin EI rakasta oikeasti...
suhteessa ei hirveesti pitäis olla salaisuuksia ja kaikki asiat pitäisi voida sanoa (hyvät ja huonot)
Kun aloimme suhteeseen mieheni kanssa, puhuimme tämän pettämisasian selväksi etukäteen. Kumpikin oli sitä mieltä, että vaikka suhteeseen tulisi seksittömiä aikoja, kuten raskaus ja synnytys tai sairautta tai muuta vastaavaa, ei kumpikaan lähde vieraisiin, vaan pysyy toisen rinnalla tukena ja turvana. Kävi sitten niin, että mies oli jonkin aikaa kyvytön. Ei tullut mieleenikään, että lähtisin hakemaan toista miestä pettämisreissuille.
Arvostan puolisoani yli kaiken ja hän on valtavan ihana ihminen muutenkin. Olemme tyytyväisiä päätökseemme ja näin aiomme jatkaa tästäkin eteenpäin. Kumpikaan ei ole katunut valintaamme siitä, millainen elämäntapamme on.
Pettäminen on ihan sairasta ja vaikka menisi luvan kanssa vieraisiin, se on aviorikos silti.
Täytyy sanoo, että aarteen oot löytäny. Mun mies tokaisi, kun juteltiin sairastelusta ja pitkistä matkoista, että jos joutuisin sairaalaan pitemmäksi aikaa, hän etsisi heti itselleen uuden naisen. Olin todella tyrmistynyt... Siinä särky mun kuvitelmani ihannemiehestä.
E tosiaan hyväksy pettämistä, mutta että pitäisi LUPA KYSYÄ? Herra jestas! Antaisitko? Eikö sinulla ole minkäänlaista ihmisarvoa itseäsi kohtaan?
Emme ole ikinä mieheni kanssa sopineet, ettemme petä toisiamme. sen täytyy olla parisuhteessa itsestäänselvyys.
Älkää hyvät siskot antako kenekään tallata teitä jalkoihinne!
Joskus mieheni on kiusoitellut minua, että vaihtaa minut kahteen kakskymppiseen. Lupaan tehdä samoin. Toisaalta se tuntuisi ällöltä jo ajatuksena kun omat lapset on sen ikäiset...
Se mikä kerran menee, toki mennä joutaa. Turha sanoa, että jotaki rakastaa NIIN PALJON, ETTÄ VOI ANTAA ANTEEKSI PETTÄMISET! Onko taustalla peko yksin jäämisestä ja pärjäämisestä, mitä ihmiset sanovat? jne. eli minä itse. kaikki tietää, se petti MINUA!
Toisaalta, miksipä se tavara siinä olis muuttuu? siitä vaan. sallittakoon se molemmille. Tiiä mitä virikkeitä se tuo tullessaan pitkään kestäneeseen suhteeseen. mut mikä suhde sen kestää????? kestääkö molempien kantti?
Rakastan vaimoani aivan liikaa. Tuntuu siltä ettei hän rakasta minua niin paljoa.
Rakastaa kyllä, mutta omilla ehdoillaan ja silloin kun hänelle sopii.
Tarvitsen usein läheisyyttä ja haluaisin seksiäkin useammin. Mutta näissä asioissa mennään hänen ehdoillaan. Jos halaan häntä, hän saattaa vetäytyä pois. Jos ehdotan seksiä hän vastaa ettei häntä kiinnosta.
Mielestäni rakkaus on molemminpuolista antamista.
Minulla on kerääntynyt aivan älytön tarve saada tuntea olevani rakastettu ja saada vastarakkautta.
Minä olen se joka antaa mutta en saa kaikua takaisin.
Ehkä jonain päivänä petän vaimoani, ja vain siksi että tarvitsen vasta rakkautta tai edes jonkun joka haluaa minua.
Torjumisen tunne satuttaa sanoinkuvaamattoman paljon.
Pettämisen aion tehdä avioliiton pelastamisen takia. Muuten meillä ei ole mahdollisuutta jatkaa.