Mitä pitää sietää työkavereilta ja mitä ei?

Useita vuosia samassa firmassa viettäneenä, olen vasta viime aikoina havahtunut, että töihin meno ei enää kiinnosta, koska tietyt naamat ovat alkaneet ahdistaa. Pelkään tilanteita, että joudun kommunikoimaan muutaman tietyn henkilön kanssa työasioissa, mutta yhtä lailla kahvipöydässäkin. Olen aina ollut iloinen ja puhelias, mutta näiden henkilöiden seurassa olen aina väärässä/tyhmä ja suurin rikokseni on varmasti olla nainen työpaikalla, jossa on vain miehiä. Saan kuulla jatkuvasti vihjailuja seksielämästäni tyyliin "kannattaisi teidänkin miehen kanssa kokeille sellaista, voisi Reino tykätä hehhehh" ja taannoin työpisteelleni oli tuotu alastonmieskalenteri saatesanoilla "vähän miestä sille feministille". Feministin leiman taisin saada, kun otin kerran rohkeasti puheeksi sen, ettei mielestäni sovinistiset vitsi kuulu työpaikalle. Tähän minulle vastattiin, että "Jos et ymmärrä mikä niissä vitseissä on hauskaa, niin sinun pitää lähteä tilastotiedon kurssille. Ne vitsithän perustuu siihen, että ne ovat keskimäärin totta"

Alkaa ärsyttää kuunnella miten minä en naisena voi osata peruuttaa peräkärryä tai pitää "oikeista" elokuvista, kun me naisethan vaan katsomme pelkkä "hömppää". Pukeutumistanihan näistä miehistä vasta hauskaa onkin kommentoida. Milloin minulla on painonnostovyö(leveä vyö) ja milloin yritän olla joku muka-clint-eastwood kun kehtasin laittaa ponchon. Saatan olla myös liian hienosti pukeutunut, jos tulen töihin hameessa tai "onkos se pyykkipäivä?" jos tulen hupparissa. Vittuilua joka asiasta. Kun näistä olen ystävilleni puhunut, ovat monet sanoneet, että ei ole normaalia tällainen. Jotkut sanovat, että pelkkää vitsailua, pitää ymmärtää. Itsehän pitkään ajattelin, että olen vaan nyt vähän herkkä ja ei saa loukkaantua, että pitäisi yrittää olla yksi jätkistä. Mutta miksi?? Miksi minun pitäisi olla yksi jätkistä, kun en ole!